Samuel Kurkilahti

Koko nimi: Eemeli Samuel Kurkilahti
Syntymäaika: 20.12. 1971
Ammatti: Asianajaja
Oikeusasema: Suomen kansalainen, ei rikosrekisteriä
Siviilisääty: Naimisissa

Pointti

Samuel on 35-vuotias lakimies, joka on tuttaviensa kautta ajautunut tekemään lakiasiainhommia hieman merkillisille asiakkaille. Hän on omistautunut, tarmokas, ystävällisellä tavalla hauska ja vastuullinenkin. Lakimiehenä hän on toki valmis jättämään henkilökohtaisen etiikan narikkaan jos on pakko, mutta mikään äärimmäisen inhottava opportunisti hän ei ole. Hän on myös rauhallinen, rauhoittava ja tavallaan aika rohkea.

samuelissa on kuitenkin jotain vikaa. kymmenen vuoden ajan hänessä on ollut myös pimeä puoli - todella pimeä puoli. hänen sisällään on hirviö - tai oikeammin, ehkä hän itse on hirviö. hän elää kaksoiselämää kuin sarjamurhaaja. aina välillä hän hylkää sivistyneen olemassaolonsa, pukee ylleen mustat kaavut ja naamion, tarttuu teräaseeseen ja lähtee murhaamaan.

Samuelin historia

(... ja toisen puolen...)

Alunperin Tuusulasta kotoisin oleva Samuel opiskeli oikeustiedettä Turun yliopistossa 1992-1998. Hänen vanhempansa olivat eronneet ja opintoihin uppoutuminen oli Samuelin tapa päästä pois ahdistavan perheen luota. Juuri armeijan käytyään Samuel tarvitsi älyllistä haastetta, ja sitä hän löysikin.

Opiskeluvuosiensa alkupäässä Samuel oli syrjäänvetäytyvä ja arka luuseri, mutta opiskelijaelämä houkutteli hänet ulos kuorestaan. Silti, yhdistelmä vimmaista pänttäämistä, raivokasta juhlimista ja opintolainalla elämistä oli huono yhdistelmä. Samuelin ihmissuhteet olivat lyhyitä ja tuhoisia. Gradua aloittaessaan 1997 Samuel vajosi pahaan masennukseen, ruttasi autonsa humalassa ja oli äärimmäisen itsetuhoinen. Lopulta hän päätyi psykiatrille, jolle hän purki tuntojaan ehkä vuoden ajan.

Psykiatri - Karoliina Sinell - kuoli tapaturmaisesti 1998. Hän liukastui portaissa kotonaan muun perheesä ollessa matkoilla ja taittoi niskansa. Samuel valmistui paria kuukautta myöhemmin. Karoliina oli auttanut Samuelia, ja Samuel oli tästä kiitollinen. Hän oli nyt vakaa ja kunnossa.

(... hän ei ollut vakaa eikä kunnossa enää koskaan. toinen puoli oli herännyt hänen mielessään. toinen surmasi karoliinan, koska hän tiesi tämän olemassaolosta. hän oli kätilönä auttanut toisen maailmaan ja siitä hänet palkittiin kuolemalla.)

Samuel päätyi töihin lakiasiaintoimistoon. Hän makseli opintolainansa pois, hankki asunnon, kunnollisen ihmissuhteenkin. Hän vakiintui Roosa Gustafsson -nimisen Turun sanomien valokuvaajan kanssa; pari oli tavannut tai chi -kurssilla 1996, mutta Samuelin olo oli tuolloin liian huono seurusteluun. Vuonna 1999 he muuttivat yhteen, vuonna 2000 he avioituivat. Samana vuona Samuel alkoi suunnitella oman liikeyrityksen perustamista.

Näihin aikoihin Samuel törmäili ensimmäisiin omituisiin tapauksiin. Opiskeluaikanaan hänellä oli toki ollut eriskummallisia kokemuksia - kenelläpä ei? - mutta millenniumin jälkeen hän päätyi päivätyönsä ohella tekemään yksityiskonsultaatiota erikoisista laillisista asioista salaperäiselle miekkoselle, joka ei sietänyt päivänvaloa. Hienotunteinen Samuel suoriutui tehtävistä kunnialla, vaikka hetkittäin ne vaativat todella kylmiä hermoja ja paniikin voittamista. Hän päätyi mm. kuriiriksi Tukholmaan jossa varsin murhanhimoisesti käyttäytyvä vampyyri ajatteli hylätä hänen päämiehensä tarjouksen ja lähettää Samuelin pään takaisin osoituksena siitä, mitä oikein koko hankkeesta ajatteli. Samuelille operaation yksityiskohdat olivat epäselvät, mutta hän onnistui suostuttelemaan vampyyrin jättämään itsensä henkiin ja käyttäytymään kunnolla.

(... tukholmassa toinen myös heräsi ja tappoi...)

Turkuun palattuaan Samuel havaitsi saaneensa koko liudan uusia asiakkaita, jotka tahtoivat tehdä liiketoimia nimenomaan hänen kanssaan. Tästä johtuen hän lähti lakiasiaintoimistosta ja alkoi toimia yksityisenä asianajajana 2001. Hänen asiakaskuntansa joukossa oli hieman erikoista väkeä, ja hän sai tietyissä piireissä mainetta yliluonnollisiin asioihin erikoistuvana lakimiehenä.

Tämä maine ei ollut erityisen ansaittu: alunperin Samuel ei tiennyt yliluonnollisista elementiestä paljonkaan. Hän oli vain ennakkoluuloton, hienotunteinen ja hyvin älykäs. Lisäksi hän piti tarkkaan huolta siitä, ettei saanut muiden lakimiesten (tai asiakkaidensa) keskuudessa mainetta friikkijuttujen hoitajana: hän ei tahtonut moista stigmaa.

Vähitellen Samuel kuitenkin oppi yliluonnollisesta enemmän kuin olisi koskaan välittänytkään tietää. Hän ansaitsi mukavasti rahaa, ja päätyi ostamaan talon Raisiosta. Hän alkoi pohtia Roosan kanssa lasten hankkimista.

Kesällä 2003 Roosa oli raskaana. Sitten seurasi sarja vastoinkäymisiä. Tarkat syyt olivat monimutkaisia, mutta Roosa koki hermoromahduksen ja menetti lapsen sekä työnsä. Samuel koetti parhaansa mukaan auttaa, mutta Roosa suhtautui monen kuukauden kaikkeen vihamielisesti, jopa psykoottisesti ja itsetuhoisesti. Kärsivällisesti Samuel kävi terapiassa yhdessä hänen kanssaan ja koetti auttaa vaimoaan saaman elämänsä takaisin kokoon.

(... tuohon aikaan toinen purki samuelin vihaa ja turhautumista, ja murhasi ihmisiä turussa. joitain turkulaisia okkultismitutkijoita oli hetken hänen jäljillään, varmaan ainakin kari spiegelberg, mutta he eivät koskaan päässeet edes lähelle häntä...)

Terapian kautta Roosa päätyi vuodenvaihteessa 2004 Zen Genesiksen asiakkaaksi. Hänelle suositeltiin buddhalaisvarianttia [pitänee kysyä Kaisalta tarkemmin mitä] ja hän tarttui tähän innolla. Uudesta uskonnosta tuli Roosan elämään siihen kaivattu henkinen sisältö. Sen avulla hän sai itsensä kokoon, ja muutti monia aspekteja elämäntavastaan sen seurauksena. Samuel oli tästä kaikesta hieman ällistynyt, mutta tahtoi tukea Roosaa, ja niin hänestäkin tuli buddhalainen ainakin tavan puolesta. Hänkin ryhtyi enimmäkseen kasvissyöjäksi, mutta ei todellakaan tahtonut uskonnollista murrosta tai perheensä asioita julkisuuteen. Onneksi ketään ei suuremmin kiinnostanut. Toimistonsa Samuel kuitenkin piti vapaana kaikesta buddhalaisuuteen viittaavasta, koska hän ei halua kummastuttaa tai säikyttää asiakkaitaan.

Zen Genesikseen tutustumisesta oli sekin hyöty, että Samuel tarjosi palveluksiaan myös tämän yhtiön laillisiin tarpeisiin. Sittemmin hän on toiminut myös Zen Genin lakimiehenä aina kun nämä edustusta kaipaavat.

Pian tämän jälkeen Samuel laajensi toimistoaan ja otti partnerikseen nuoremman lakimiehen.

Käytös

Samuel on ystävällisesti käyttäytyvä ja helposti lähestyttävä. Ensivilkaisulta hän vaikuttaa kenties tylsältäkin, mutta hänellä on nopeat hoksottimet ja hän on sosiaalisesti mukautuvainen. Riehakkaaksi häntä ei voisi millään luonnehtia, mutta hänellä on hyvin hallinnassa brittiläistyylinen deadpan-hauskuus. Hän on myös empaattinen ja välittävä, ja lähes mahdoton hämmentää. Hän on hyvin rauhallinen sekä diplomaattinen.

Samuel on omistautunut vaimolleen ja tahtoisi lapsia. Asiasta on puhuttu Roosan edellisen hermoromahduksen jälkeen, ja kaksikko on vakaasti päättänyt hankkia jälkikasvua vuonna 2008. Samuel odottaa tätä innokkaasti. Kotia on jo sisustettu uusiksi, Roosa lukee Intian buddhalaisten lapsenkasvatusideoita. On ollut puhetta, että ennen lapsen hankkimista matkustettaisiin yhdessä Kaukoidän buddhalaisissa valtioissa; tämä tapahtunee syksyllä.

Vaikka Samuelilla on paljon tietoja yliluonnollisista asioista, hän pyrkii pitämään ne piilossa eikä tosiaan pidä niitä osana arkista keskustelua.

Luonne

Omana itsenään Samuel on kiltti ja miellyttävä... kai. On epäselvää, onko hänen ystävällinen persoonansa vain ohut kulissi, valhe jota hän kertoo itselleen. Kauniin ulkokuoren alla piileksii Toinen, joka on hirviö.

Toinen ei ole Samuelista ainakaan täysin erillinen. Samuelille Toinen on kuin kapinoiva alitajunta, suurimman osan aikaa piilossa mutta aina tietynlaisissa tilanteissa esiin nouseva. Toinen ryhtyy toteuttamaan itseään kun Samuelilla on stressiä. Toinen pysyy kaukana Samuelin arkitilanteista, tosin oletettavaa on, että jos Samuel joutuisi pahoihin vaikeuksiin ja hengenvaaraan, Toinen saattaisi kiskoa hänet ulos niistä.

Toinen on hirviö, kauhuleffan mörkö. Sen motto on "liha on vain hengen leikkikalu", mikä tarkoittaa, että se voi tappaa ja kiduttaa vain koska sitä itseä sattuu moinen huvittamaan. Se nauttii monimutkaisista murhapeleistä, ja suoranaista väkivaltaa paremmin sitä miellyttää pelko sekä kammo. Se ei itse osaa pelätä lainkaan, ja harvoin tuntee vihaakaan - sen vallitseva tunnetila on julma huvittuneisuus.

Samuel ei suostu ajattelemaan Toista, ainakaan suoraan. Hän ei ajattele sen tekemiä hirveyksiä vaikka ne tietääkin; ne ovat hänele kuin unta. Hän kiertää Toisen vaikutukset elämässään, ja tietyllä tavalla hän tiedostaa, että Toisen hirmuteot ostavat hänelle itselleen henkisen vakauden ja jopa perheonnen. Kun Roosa oli hermoromahduksen partaalla, Samuel oli tätä kohtaan yli-inhimillisen kärsivällinen; hän pystyi tähän vain koska hän purki turhautumista ja vihaa Toisena. Kenties Toinen todella syö negatiivisia tunteita ympäriltään ja kasvaa niiden johdosta, kenties ei.

Kontaktit

Roosa Kurkilahti os. Gustafsson (s. 1975) työskentelee nykyään freelance-valokuvaajana ja taidekuvaajana; Samuelin tulot ovat siinä määrin suuret ettei hänen tarvitse älyttömästi huhkia.

Laila Kokon Samuel tuntee työnsä ja vaimonsa kautta.

Roosan pikkuveli Martti Gustafsson (s. 1980) on Lahdessa asuva luokanopettaja.

Taidot

Keskeisimmät

• Lakitiede, erityisosa-alueet vielä epäselvät. Rikosoikeus, kauppaoikeus, perheoikeus, prosessi ja kiinteistöoikeus ainakin sujuvat
• Yliluonnollinen know-how. Laaja mutta nimenomaan tietopohjainen: ei tosiaankaan tee itse rituaaleja tms.
• Neuvotteleminen. Samuel osaa käsitellä niin massiivisia sieluttomia byrokratioita kuin yksittäisiä sieluttomia vampyyrejakin. Tavallisia ihmisiä toki myös.

Myös

• Urheilu: sulkapallo,
• Musiikkimaku: pitää brittipopista, erityisesti U2:sta, Coldplaysta ja Robbie Williamsista
• Hoitaa puutarhaa

Kielet

• suomi: äidinkieli
• englanti: hyvä
• ruotsi: tyydyttävä

Toisen kyvyt

[Nämä vielä aika lailla auki. Vaarallinen lähitaistelija, väsymätön, kestävä, immuuni mielikontrollille ja sen sellaiselle.]

Samuel / Salaisuuksia 1: Ruuturouva

raisio, 3.3. 2007
lauantai, kello 5

saavuin bussilla turkuun. kaijan oli jälleen aika kohdata maailma. hain hänet preparointikammiosta ja kuljetin autolla rautatiesillan luo. ketään ei ollut liikkeellä, hyvä. käärin hänet kankaaseen ja suutelin hänen otsaansa. sitten suuntasin viemään loppuja vihjeitä paikoilleen.

Turku, kello 11

Yhdentoista aikoihin astuin toimistolle. Panin Coldplayta soimaan, keittelin yrttiteetä ja silmäilin avoimia juttujamme. Viikon työt olivat päässeet taas leviämään pahasti, mutta en kyllä niiden vuoksi olisi tullut viikonlopuksi töihin. Toimistolle minut oli saanut vasta Ludwig Ahlgård.

Viesti oli tullut Hannu Kokolta. Hän edusti liikuntarajoitteista herra Ahlgårdia, ja oli kutsunut minut tapaamaan heitä neljäksi hotelli Julialle "arkaluontoisten asioiden" merkeissä, mitä ne sitten olivatkin. Arvelin, että tulossa saattaisi olla isompikin toimeksianto.

Klaus ilmaantui myös paikalle, ja aloimme jaella töitämme. Kris Kuopion ja hänen kumppaninsa yrityksen perustaminen meni suoraan Klausille, Ahlgård alkaisi minun heininäni. Kiertelimme molemmat Arolan testamenttijuttua haluttomina tarttumaan tapaukseen. Veeran puhetulva oli vielä liian tuoreena mielessä. Zen Genesiksen ihmisille pitäisi myös laatia työsopimuksia, mutta Laila ei ollut ainakaan vielä ottanut asian tiimoilta yhteyttä ja tuskin sitä viikonlopun aikana tekisikään.

Lounastettuamme China Thai Palacessa Klaus palasi toimistolle, ja minä suuntasin ostoksille. Olimme ohimennen puhelleet mahdollisuudesta järjestää pokeri-iltoja lähitulevaisuudesta, ja katselin sopivaa pelimerkkisettiä meille. Sellaista ei ainakaan heti tullut vastaan. Kulutin aikaa ennen Ahlgårdin tapaamista käymällä Turun uudistuneessa kirjastorakennuksessa. Pidin siitä melkein heti - se oli avara ja valoisa.

vanhassa hiljaisessa maosoleumissa oli toki myös ollut puolensa.

Askartelin Ludwig Ahlgårdin parissa. Liikuntarajoitteinen mies joka tahtoi tavata hotellihuoneessa, nimi kuulosti etäisesti tutulta jostakin... voisiko kyseessä olla vampyyri? Kun kello koitti neljä, ja löysin itseni ikkunattomalta käytävältä Julia-hotellin viidennestä kerroksesta, oli arvioni: voisi hyvinkin.

Koputin oveen kotvan verran liian aikaisin. Koputettuani sisältä alkoi kuulua musiikkia, ja mies merkillisissä laseissa saapui avaamaan. Hannu Kokko antoi minulle erikoisia menettelyohjeita (ei saa mainita maitoa eikä Turun paloa) ja johdatti minut sisään hämärään. Verhot olivat kiinni, klassinen musiikki soi kovaa, ja raihnaisen näköinen mies jolla oli käskevät silmät istui mietteissään nojatuolissa.

Tämä joko oli vampyyri, tai joku joka näki paljon vaivaa vaikuttaakseen sellaiselta. Kun hän alkoi puhua, oli selvää että hän oli tottunut käskemään, ja kun hänen katseensa kääntyi minuun, ei ollut epäilystäkään että olin tekemisissä voimakkaan miehen kanssa.

Ahlgård oli tottunut tekemään asiat omalla tavallaan, ja tein parhaani sopeutuakseni niihin samalla kun hän niitä esitteli. Hän tahtoi tietää mitä kaikkea tein - kerroin. Hän halusi suosituksia - jaoin niitä. Hän halusi kysellä enemmän asiakkaistani. Olin haluton kertomaan. Hän vaati.

hetken aikaa leikin ajatuksella hypätä huoneen toiselle puolelle, huutaa "maito! turun palo!", riuhtaista verhot auki. vampyyri kuvitteli minun olevan hänen vallassaan. tosiasiassa hän oli minun. hänen karismansa ei minuun tehnyt vaikutusta, hänen lihansa oli mädäntyneempää kuin useimpien. millainen oli hänen tahtonsa jatkaa elämistä, sellaisena kuin hän yhä elossa oli? ehkä ottaisin selville.

Varjelin Amanda Saden yksityisasioita enkä niistä detaljeja antanut. Ahlgård saattaisi hyvinkin nauhoittaa kaiken mitä täällä puhuimme, enkä tahtonut joutua hankalaan välikäteen. Vampyyrit olivat erikoisia, heillä on omat erivapautensa, ja jos kaupunkiin oli saapumassa uusi vampyyri, me kyllä tahtoisimme hänet asiakkaaksemme.

Ahlgård antoi omalla hieman hankalalla tavallaan minulle toimeksiannon. Hän antoi minun odottaa pitkään ennenkuin puhui kiersi taakseni ja sormeili niskaani. Tarkistiko hän, ettei minussa ollut puremajälkiä? Hän kertoi, että tänä yönä oli tulossa kuunpimennys. Hän tahtoi tietää maageista, jotka olisivat tekemässä rituaaleja sen aikana. Asialla oli kiire. Sanoin, että neljässä tunnissa tietäisin enemmän, mutta että moinen kiireellisyys vaati muiden töiden keskeyttämistä ja tulisi kalliiksi. Hän sivuutti raha-asiat käden heilautuksella. En pyytänyt etumaksua.

Muitakin toimeksiannon juuria esitettiin - esittelyjen tarvetta Turussa, oikeusapua Hannulle rituaaleihin liittyvissä pulmissa. Näihin ei kuitenkaan ehtinyt puuttua heti. Poistuin hotellihuoneesta suudeltuani Ahlgårdin kättä, kuten hän oli toivonut. Saman tien soitin Klausille.

Muut jutut jäivät nyt taustalle. Kris Kuopion yritysneuvonta alkaisi viiden aikoihin, mutta se olisi lyhyt hoitaa ja peruuttaminen olisi huonoa PR:ää. Klaus hoitaisi sen. Minä kävelin ripeästi toimistolle kertoakseni toimeksiannon detaljit.

Toimistolla ehdin pikaisesti kätellä Krisin ja hänen kumppaninsa Elisa Koivusalon. Sitten alkoi puhelinrumba. Palkkasin Zen Genesiksen selvittämään rituaaliasioita ja etsivätoimisto Rannikon tutkimaan muita kuunpimennysten aikana ilmenneitä erikoisuuksia. Kuopion tapaus käsiteltiin nopeasti (Klaus kertoi minulle jälkeenpäin, että kaksikko oli käsitellyt pöyristyttävän suuria rahasummia joko täysin verottajan ohi tai ainakin ilman minkäänlaista virallista liiketoimintaa), sen jälkeen paneuduimme molemmat Ahlgårdin tapaukseen.

Meille alkoi muodostua jonkinlainen kuva tilanteesta. Turussa oli kolme maagista porttia, ja Ahlgård sanoi tahtovansa ne suljettavan kuunpimennyksen aikana. Zen Genesiksellä oli ilmeisesti ollut samanlaisia aikomuksia. Kuitenkin oli myös jokin muu osapuoli, joka tahtoi tuoda porttien kautta jotain vaarallista läpi. Nimi Tezcatlipoca mainittiin.

tuon tuostakin katselin uutisia. kukaan ei ollut vielä löytänyt kaijaa, tai jos oli, oli pysynyt asiasta aivan hiljaa.

Illan hämärtyessä kävi selväksi, että Zen Genesis oli myös ollut tekemisissä Ahlgårdin kanssa eikä luottanut tähän. He pelkäsivät vampyyrin vaikuttavan heidän mieliinsä. Tavallaan he olisivat tahtoneet tehdä yhteistyötä, mutta epäilivät sen olevan liian vaarallista. Zen Genesis tahtoi kovin tietää kuka asiakkaamme oli ennenkuin kertoi meille mitään.

Me tajusimme olevamme ajatumassa intressikonfliktiin. Asiakkaamme Ahlgård tahtoi meiltä asioita, jotka saattoivat vaarantaa pitkäaikaisen suhteemme Zen Genesikseen. Emme tahtoneet tähän tilanteeseen, mutta toimeksiannon hylkääminenkään ei tuntunut hyvältä. Emme tahtoneet menettää asiakasta, eikä olisi ollut myöskään hänen omien etujensa mukaista joutua etsimään uutta asianajajaa näin tiukalla aikataululla.

Niinpä päätimme ehdottaa rooliimme hienoista muutosta, ja ryhdyimme toimimaan välittäjinä kahden asiakkaamme välillä.

Tapasimme Lailan ja kaksi muuta Zen Genesiksen ihmistä Börsin kahvilassa. Hilkka Haajan olin nähnyt joskus aiemminkin, Mirva Mertinen oli uusi tuttavuus. Kuuntelimme heidän huolensa Ahlgårdista - he olivat tosiaan olleet yhteydessä tähän, ja pelkäsivät hänen kykyään vaikuttaa muiden mieliin. He tekisivät yhteistyötä jos joku voisi taata, ettei heidän mieltään peukaloitaisi. Minä ja Klaus tarjouduimme takaamaan tämän.

Maagisesti orientoituneemmat olisivat kaivanneet takausta joidenkin mystisten kykyjen muodossa, mutta meillä oli tarjota mielestämme aivan yhtä hyvä vaihtoehto: vakuus siitä, että jos neuvotteluissa tehtäisiin jotain epärehellistä, se tulisi ilmi jälkeenpäin kirjanpitomme ja nauhojen kautta. Ensin tähän suhtauduttiin epäillen. Argumentoimme että tällainen osallistujien maineeseen ja puolueettomaan tarkkailuun perustuva luottamus oli täysin hyväksyttävä keino. Kukaan ei voisi kuitenkaan taata että neuvottelut eivät räjähtäisi käsiin jos jompikumpi osapuoli oli epäluotettava. Sivistyneiden ihmisten kesken sosiaalisten sanktioiden luulisi riittävän.

Kun Zen Genesis saatiin suostumaan ehdotukseemme, kirjoitimme muistiin heidän ehtonsa jotka koskivat tapaamista sekä sen jälkeistä rituaalia. Emme puhuisi henkilökohtaisista asioista emmekä Zen Genesiksen liikesalaisuuksista, ja muutenkin sekä käsiteltävät asiat että protokolla laadittiin jo tarkkaan etukäteen. Tämä päivä tulisi menemään myöhään. Meidän piti toimia sekä välittäjinä neuvotteluissa että valvojina rituaalissa. Soitin Roosalle ja ilmoitin, etten olisi tulossa kotiin yöksi.

Sitten ryhdyimme järjestämään neuvottelua toimistollemme. Kutsuimme Ahlgårdin ja Hannu Kokon paikalle, ja selitimme heille Zen Genin ehdot. He suhtautuivat näihin nyrpeästi, mutta hyväksyivät ne lopulta, ja antoivat meille muutamia omiakin edellytyksiä tapaamiselle. Puhelimessa osapuolten välillä viilasimme detaljeja kaikille hyväksyttävään muotoon - Ahlgård ei tahtonut erään zengenesisläisen (ihmissuden?) paikallaoloa, ZG taas suhtautui epäillen Kokon mukanaan kantamaan palloon jonka nimi oli Sputnik ja jossa majaili spitaalihenki. Hetkittäin tuntui siltä, että osapuolet eivät täysin ymmärtäneet että molempien osapuolten olisi hyväksi pyrkiä mahdollisuuksien mukaan edesauttamaan neuvottelujen syntymistä, mutta emme tahtoneet tätä heille osoittaa. Aikataulu oli kuitenkin tiukka.

Klaus pinkoi kauppaan hakemaan tarjottavaa. Toimistomme ei ollut ihanteellinen tila neuvottelulle, mutta se oli ainoa puolueeton paikka jonka turvallisuuden saatoimme taata. Aikataulun kireys aiheutti myös omat ongelmansa.

Kiire ja työpaine kostautuivat lähinnä etikettivirheiden muodossa - menin mainitsemaan Ahlgårdille maidon, yhden niistä kahdesta asiasta joita Hannu Kokko oli nimenomaan minua kieltänyt mainitsemasta. Ahlgård taas suhtautui Klausiin vähemmän kuin tasavertaisena kumppaninani. Käytännön pakosta olin suurimman osan aikaa itse äänessä, mutta en kyllä olisi tahtonut tällaista vakutelmaa antaa. Yritin myös nauhoittaa neuvottelua kuten oli sovittu, mutta totesin nauhoitusohjelmiston olevan buginen ja huonosti toimiva. En tässä vaiheessa kuitenkaan tahtonut tuoda asiaa esiin. Uskoin että nauhoitteen uhka toimisi yhtä hyvin kuin itse nauhoitus.

Kokous saatiin käyntiin puoli kymmenen aikaan, yllättävän nopeasti huomioiden miten paljon liikkuvia osia meidän oli sitä ennen käsiteltävä. Se lähti sujumaan varsin moitteettomasti. Pidin simultaanisti kirjaa tapahtumista ja tarjosin karttapalveluita. ZG ja Ahlgård pääsivät melko nopeasti yhteisymmärrykseen.

Kokouksen aikana tulin katsoneeksi Hannun niskaan. Näin siinä kaksi nuppineulan pään näköistä korua, ehkä kahden sentin päässä toisistaan. Jokin niissä hämmensi minua, mutten osannut sanoa mikä se oli.

Kolme porttia paikannettiin. Kävi myös ilmi, että kenelläkään ei ollut selvää kuvaa siitä, oliko kaupungissa todella olemassa joku muu taho joka tahtoi kutsua porteista jotain tänä yönä, vai oliko tämä pelkästään itseään vahvistanut huhu. Kuitenkin kaksi kolmesta portista arvioitiin vaarallisiksi, ja niiden sulkemisesta tehtiin suunnitelma. Voiman riittävyydestä esitettiin mielipiteitä, Belial Consulting Groupilta koetettiin tilata lisää puhtia mutta tässä ei onnistuttu. Olin kuullut Lailan tekevän nykyään yhteistyötä Belialin kanssa, mutta yhteistyön tarkka laatu oli minulle vielä hyvin epäselvää.

Minun ja Klausin tehtävä jatkui. Edessä ei ollut ansaittu illallinen, vaan siirtyminen rituaalien valvojiksi. Nälkä kurni, mutten ehtinyt poimia edes voileipää. Ahlgård erkani joukosta. Me muut lähdimme kävelemään porttia kohti. Rupattelin Klausin kanssa vapaa-ajan asioista pitääkseni mieleni poissa ruuan tarpeesta. Hannu kertoi tarinoita spitaalihengestään.

Ensimmäinen porteista sijaitsi neiti Haajan kellarissa. Lämmittelimme hetken hänen olohuoneessaan, josta rituaaliavustajaksi värvättiin myös paikalla ollut Belial Consulting Groupin sihteeri Hanna. Hän ei tuntunut olevan täysin selvillä tilanteen luonteesta, mutta minä ja Klaus emme tahtoneet osallistua mihinkään varsinaiseen magiaan ellei se olisi aivan välttämätöntä. Se olisi saattanut vaarantaa luotettavuutemme puolueettomina tarkkailijoina.

Kun rituaali oli saatu käännettyä, laskeuduttiin kellariin. Sen äänimaailma oli karmiva, enkä ihmetellyt että siellä vaikutti yliluonnollisia voimia. En ollut koskaan aiemmin ollut näin lähellä varsinaista maagista riittiä, mutta se ei näyttänyt erityisen ihmeelliseltä. Mirva Mertinen näytti tekevän suurimman osan varsinaisesta magiasta. Nauhoitin tapahtumaa parhaan taitoni mukaan, mutta pääasiassa seisoimme syrjässä ja katsoimme ettei mitään epämääräistä päässyt tapahtumaan. Välittömästi sen jälkeen oli edessä suuremman portin kimppuun käyminen.

Klaus jäi Zen Genesiksen joukkueen mukaan, minä lähdin Hannu Kokon kanssa noutamaan herra Ahlgårdia hotellilta. Puhelin Hannun kanssa shamanismista, työn ja harrastusten pitämisestä erillään sekä ihmissuhteistakin. Ahlgårdin kera nousimme sitten taksiin ja hakeuduimme Pyhän Henrikin lähteelle.

Ulkona kuun eteen oli kiipeämässä varjo, ja pakkanen oli kiristymässä. Maagit ja avustajat - Mirva, Hilkka, Hannu, Laila sekä Hanna - ryhmittyivät lähteen ympärille. Minä, Klaus ja herra Ahlgård pysyimme jonkin matkan päässä. Voimaongelma oli ilmeisesti ratkaistu päättämällä uhrata Sputnik-henki. Mieluummin se kuin eläimiä tai ihmisiä. Kun kuu jäi kokonaan varjoon, loitsu alkoi.

Tämä rituaali oli paljon kellarissa tapahtunutta dramaattisempi. Hannu juoksi ympäriinsä ilman paitaa kuin riivattuna, ja ehkä kymmenen minuutin jälkeen ensin tajuttomana lumeen vajosi ensin neiti Mertinen, sitten neiti Haaja. Värjöttelin Klausin kanssa parinkymmenen metrin päässä loitsijoista ja silmäilin huolestuneena ympäristöä. Sivullisia oli vähän, ja he muuttivat suuntaansa aina kun pystyivät näkemään mitä oli todella tapahtumassa. Jos joku heistä soittaisi poliisin, olisi meidän työmme rauhoittaa tilanne ja estää virkavaltaa keskeyttämästä loitsua.

Poliisia ei kuitenkaan näkynyt. Kun loitsu viimein päättyi, kannoimme tajuttomat penkille. Oliko kaikki sujunut kuten oli suunniteltu? En tiennyt. Koetin soittaa taksia, mutta useimmat olivat haluttomia ajamaan puistoon jonne ei ollut autotietä. Lopulta kerroin, että meillä oli täällä tajuttomia ihmisiä, ja sain taksikuljettajan suostumaan tulemaan paikalle.

Tiedustelin Ahlgårdilta, tarvittiinko palveluksiamme vielä tälle illalle. Ei tarvittu. Hän ja Hannu poistuivat, Zen Genesis lastautui taksiin. Minä ja Klaus lähdimme kävelemään pois.

Klaus tuntui huolestuneen siitä, mitä oli todella tapahtunut. Minä olin liian väsynyt ajatellakseni selkeästi. Meidän oli pitänyt pitää huolta siitä, ettei kukaan vaikuttanut muiden läsnäolijoiden mieleen tai yrittänyt tehdä mitään sopimuksen hengen vastaista. Tämän tehtävän olimme suorittaneet.

Erkanimme yliopistonmäen kohdalla. Klaus lähti kotiin, minä suuntasin keskustaan. Otin Börsistä hotellihuoneen, nappasin baarista voileivän.

vilkaisin vielä uutisia. kaija pysyi piilossaan. olisin odottanut nopeampaa toimintaa. olin jättänyt sijainnista vihjeitäkin.

Kävin nukkumaan.

Sunnuntai, 4.3. 2007

Olimme sopineet tapaavamme toimistolla puolenpäivän aikaan. Heräsin jo kymmeneltä ja olin toimistolla ennen yhtätoista. Kirjoittelin sähköposteja Lailalle ja huolehdin muista paperitöistä. Arkistoin eilisen neuvottelun kirjanpidon. En puuttuisi siihen, ellei joku osapuolista tahtoisi riitauttaa asioita. Tämä päivä olikin oletettua tyhjempi - liikelounas hautaustoimisto Lehtonen & Rauhalan Turun edustuksen kanssa ei näyttänyt olevan toteutumassa.

kaija oli yhä kätkössä. lueskelin teinifoorumia. siellä puhuttiin yhtyeestä nimeltä cyhiraeth. kirjoitin foorumille nimettömän ihailijaviestin ja allekirjoitin sen otteella sarkian runosta. jätin verkkoon myös pari ruumiin kätköpaikasta ottamaani valokuvaa. ehkä ne joku löytäisi. vaikka kyllä kaijalla oli aikaa odottaa.

Eilinen oli ollut rankka, mutta toivon mukaan tuloksellinen. Klaus oli saapuessaan kuitenkin huolissaan. Hän sanoi saaneensa epämääräisestä lähteestä tietoja joiden mukaan kaikki ei olisi yöllä mennyt suunnitelmien mukaan. Turussa oli jotain vaarallista, kenties viime yönä paikalle tullutta. Yksityiskohdat olivat epäselviä. Olin kyllä samaa mieltä siitä, että jos meidän toimeksiantomme aikana oli mahdollisesti tapahtunut jotain muuta kuin mitä oli sovittu, meidän olisi tutkittava asiaa. Ei tehnyt hyvää maineellemme jos kävisi ilmi, että ohitsemme pystyi livauttamaan aivan mitä tahansa, eikä meillä kummallakaan ollut intressiä tuottaa Turkuun mitään oikeasti vaarallista.

silti epäilin, että tietolähde viittasi minuun. en ollut asiasta huolissani. herkät ihmiset saavat minusta helposti painajaisia.

Tarvitsimme ulkopuolisen okkultiikan asiantuntijan antamaan toisen mielipiteen viime yön tapahtumista - Zen Genesis oli jäävi tässä tapauksessa. Arkistoja vilkaisemalla löysin Lasse Tuomisen nimen ja vähän aikaa pengottuani yhteystiedotkin. Lähetin hänelle postia. Ehkä hän osaisi kumota tai vahvistaa Klausin epäilykset.

Eilisen tiedonkeruun ohella Klaus oli perustanut meille verkkopersoonan jota voisi käyttää okkulttitäkynä jatkossa. Minulle tämä sopi. Klaus oli muutenkin rituaaleihin ja magiaan liittyvissä asioissa minua tietävämpi, hän voisi hyvin ylläpitää vaihtoehtoista henkilöllisyyttä verkossa.

meillä kaikilla on vaihtoehtoiset henkilöllisyytemme.

Otimme viimein Arolan testamenttijutunkin esiin. Se oli melkoinen kaaos. Valitsimme lähestymistapamme ja päätimme tavata Veera Arolan seuraavana päivänä jos suinkin mahdollista.

Puhuimme myös Ahlgårdista - epämääräisesti. Muistin Hannun niskassa olleet korut, ja sitten vasta tajusin, että Ahlgård oli myös tarkistanut niskani tavatessamme. Niskani, muttei ranteitani. Ei hän purujälkiä ollut etsinyt, hän oli tarkistanut oliko minulla samanlaisia koruja. Miksi ihmeessä? Kerroin Klausille kaikki tietoni ja epäilykseni.

Söimme lounasta Old Havanassa ja juttelimme jutuista sekä arkisista asioista. Eilinen oli mennyt niin pitkäksi, että päätin lähteä lounaan jälkeen kotiin Raisioon. Erosimme uraputken kohdalla: Klaus palasi töihin. Minä lähdin kävelemään kohti linja-autopysäkkiäni. Oli kaunis keväinen päivä.

mitähän kaijalle kuului?

poikkesin lyhyimmältä reitiltä ja suuntasin aurajoen rantaa kohti. muutamia ihmisiä oli liikkeellä. hetkeksi pysähdyin vanhan rautatiesillan kohdalle ja katsoin sen juurta kohti. en tiennyt oliko kaija löydetty.

kärsivällisyyttä.

minua vastaan käveli nuori mies ja nainen, etsivin katsein. kun olin laskeutunut alas aurajoen viertä kulkevalle jokikadulle, katsoin taakseni. he olivat kiivenneet rautatiesillan kupeeseen ja näyttivät etsivän jotain. hymyilin. he seisoivat alle kolmen metrin päässä kaijasta. he löytäisivät hänet kyllä.

Ripein askelin kävelin pysäkille ja nousin Raisioon menevään bussiin.

//

Yksityiset tulevaisuudensuunnitelmat:

(firman tulevaisuudensuunnitelmat tulevat erillisessä mailissa)

* Tarkkaillaan uutisia, odotetaan Kaijan ilmestymistä. Koetetaan pitää korvat auki jos vaikka selviäisi, kuka sen oikeasti löysi. Vaan eiköhän se jossain vaiheessa dekryptaa sen avaimenperässä olevan koodin. Jos ei, pitää sit varmaan postata verkkoon samanlainen puzzle niin että oppivat ratkaisemaan tuollaisia. Mutta jos eivät itsenäisesti osaa, tulee kyllä Toiselta pitkä miinus. Ihan simppeli kikka on...

(Olen ihan hyvilläni jos pelaajat saa pelien välissäkin pohtia sitä avainlapussa olevaa koodia. Tosin ei ne välttämättä jaksa. Sehän toimii niin, että kun lapun ottaa ulos avaimenperästä, taittaa auki ja katsoo vinosti oikeasta suunnasta, viivoista hyppää esiin teksti "mikä liha on?" Sen kun sit ghauglettaa niin pääsee jekkusivulle. Ja jekkusivua toinen valvoo. Jekkusivu on jollain tosi epämääräisellä ilmaispalvelimella huitsin tuutissa.)

* Tehdään tutkimusta aiheesta niskakorut. Löytyykö jotain epäilyttävää?

* Jos Amanda Sade kysyy kuulumisia, sille tulee mainita että Ahlgård on kaupungissa. Tämä on vaan vähän sellaista dataa jota Samuelin kuuluu välittää, vaikkei detaljeja toimeksiannosta jaakaan. A.S. kuitenkin on pomo seudulla.

Samuel / Salaisuuksia 1.5: Perjantai 13. päivä

keskiviikko, 11.4. 2007

käynnistin kameran. kuvasin silmukkaa seinällä. sitten otin narun käteeni ja kävelin portaat alas kellariin. avasin oven. sisällä oli tyttö. hänellä ei ollut enää voimia vastustella, eikä hän ollut saanut edes ranteitaan sitovia yksinkertaisia solmuja auki.

ei elämänhalua. ei tahtoa taistella. hän ei päästänyt ääntäkään kun kietaisin narun hänen kaulansa ympäri.

toiset lähtevät helposti. kameran nauhoitteelle löytyisi käyttöä.

Perjantai, 13.4. 2007

Veera Arolan soitto ei ainakaan nostanut minun ja Klausin halua puuttua sotkuiseen testamenttijuttuun. Olin pitänyt pitkän pääsiäisloman ja tuloksena ajatellut paiskia tulevan viikonlopunkin töitä. Roosa oli lähtenyt aamulla junalla Ouluun luokkakokoukseen, ja Zen Genesiksen tytöt olivat puolestaan kutsuneet minut sekä Klausin viettämään iltaa kanssaan.

Normaalisti sekä Roosa että minä pysymme kaukana alkoholista. Opiskeluaikanani join aivan tarpeeksi, ja joka tapauksessa elämämme ei tavallisesti huumeita kaipaa. Kuitenkin olimme todenneet, että tämä ilta saisi meillä molemmilla olla poikkeus. Luokkakokousta ei varmaankaan voisi kokea selvin päin, ja Laila oli puhunut jotain karaoken laulamisesta. Niinpä olisimme varmaan toisistamme riippumatta aika humalassa.

Väistelläksemme testamenttijuttua puhelimme myös uutisista. Juuri ennen pääsiäistä Kupittaanpuistossa oli ollut palava pentagrammi. Zen Gen oli vaikuttanut tyytymättömältä Ahlgårdin toimintaan portin sulkemisrituaalin yhteydessä, ja me koetimme nyt itsenäisesti tutkia mitä Pyhän Henrikin lähteellä oikein oli tapahtunut. Jotain oli kuulemma tullut tähän maailmaan ennenkuin portti romahti, ja Hannu Kokko oli varmasti imenyt voimaa Mirvasta ja Hilkasta - mutta oliko tämä ollut välttämätöntä ja oliko tehdyn sopimuksen kirjainta ja henkeä rikottu? Emme tienneet. Tarvitsimme lisädataa. Palavan pentagrammin tekijät saattaisivat kyetä jotain jakamaan. Klaus lähetti etsivätoimisto Rannikolle toimeksiannon selvittää pentagrammin alkuperää.

Lähettelin Hanna-serkulleni sähköpostia. Illanvietto alkaisi pian, joten käväisin Alkossa poimimassa pullon valkoviiniä. Palatessani toimistolla oli asiakas, etsivätoimisto Rannikon työntekijä Nison Buznikin, jonka huolia Klaus kuunteli. Kun Buznikin poistui, Klaus selitti että poliisi etsi tätä epäiltynä hautarauhan häiritsemisestä. Pari alustavaa neuvoa oli annettu - kiistä kaikki jos kysytään, myöntämisestä vaan lähtevät luvat - mutta varsinaista toimeksiantoa ei vielä ollut. Juttuun liittyvät erikoiset piirteet kuulostivat kyllä siltä, että se olisi meidän alaamme jos se lakiasiantuntemusta vaatisi.

Huomasin pohtivani Arolan juttua. Se oli aivan päätön. Varkauksia, jostain ilmestyviä kadonneita poikia, DNA-testien vaatimista... kun Klaus lähti hakemaan olutta asunnoltaan, minä jäin lukemaan perhe- ja jäämistöoikeutta löytääkseni kaipaamani säädökset. Tämä juttu oli oikea suo. Päätin, että huomenna voisin uppoutua siihen. Päätin myös, että minulla ei oikeastaan olisi mitään syytä aloittaa aamulla poikkeuksellisen varhain. Muistelin opiskeluaikojeni tenttiin lukemisia krapulassa. Humalasta minulla oli pelkästään huonoja muistoja - silloin kun niitä oli lainkaan - mutta tietynlainen syyllisyydentuntoinen krapula voisi olla juuri oikea tila tähän testamenttitapaukseen.

Patonkia, juustoa ja Hilkan luo. Työstä tuttujen ihmisten tapaaminen sosiaalisissa yhteyksissä on aina aluksi vähän vaivaantunutta, ja ainoa parempi tuttumme Zen Genesikseltä, Laila, oli vielä aivan muualla. Hilkka ei ollut edes päässyt täysin irti työasioista, hänen luonaan piipahti pari asiakastakin. Mutta tällaista on uskontokonsulttien arki, kuten psykologien ja juristienkin.

Viini ja siideri auttoivat jään murtamisessa, ja salaattikin oli hyvää. Olin hieman varovainen alkoholin kanssa. Ajatus humalahakuisesta juomisesta katosi oikeastaan aika nopeasti. Liikaa pahoja muistoja. Zen Genesiksellä ei sentään ollut samanlaisia estoja; heille selvästi raskas työ vaati myös raskaita huveja. Minä ja Klaus olimme tässä seurassa ujoja jäykkiksiä, mutta se oli sosiaalinen rooli jossa itse viihdyin aivan hyvin.

Kun Zen Genesis hetkeksi vetäytyi puhumaan jostain asiakasjutustaan, Klaus mainitsi minulle saaneensa joltain okkulttikontaktiltaan epämääräisen vihjeen, että tänään olisi vielä tapahtumassa jotain pahaa.

kenelleköhän?

Työasioista irrottautuminen oli kaikilla päälimmäisenä mielessä, ja karaoke oli selvästi valittu ratkaisu. Baariksi valittiin Silver Moon laajan kappalevalikoiman ja läheisen sijainnin perusteella. Tanssimistakin ehdotettiin, mutta minä ja Hilkka vastustimme. Laulaa ehkä vielä voisin, tanssiminen kuului aivan muuhun osaan elämääni.

Rupattelimme hilpeässä nousuhumalassa sihteerien hankinnasta ja ihmissuhteista. Lähetin Roosalle tekstiviestin aikeistamme, mutten saanut vastausta. Toivottavasti Oulussa oli hauskaa.

Silver Moonissa musiikki soi kovaa ja ihmiset lauloivat. Melko nopeasti löysimme rohkeuden täyttää karaokelappuja ja veimme niitä isännälle. Kovassa melussa istuminen ei hirveästi minua viehättänyt, ja nyt kun laulaminen oli edessä, muistin miten se minua jännitti. Koetin jutella Hilkan ja Senjan kanssa, mutta Klausin kommentti palasi aina kummittelemaan mieleeni. Klaus itsekin oli kykenemätön rentoutumaan, ja hän poistui puolenyön aikoihin matkoihinsa. Laila ja Senja sen sijaan osasivat nauttia olostaan. Molemmat joivat reippaasti ja juoksivat innokkaasti tanssimassa. Tavallaan toivoisin itsekin olevani yhtä räiskyvä, mutta toisaalta, minä olin 35 ja onnellisesti naimisissa.

sen sijaan katselin paikan asiakaskuntaa. nuoria, kauniita ihmisiä monet heistä. kenellä heistä olisi elämänhalua? kuka heistä olisi uteliaampi kuin hänelle olisi hyväksi? jos livauttaisin jonkun taskuun lapun, seuraisiko hän?

Odotimme vuoroamme pitkään, hyvien ja huonojen esitysten läpi. Joku tyttö kysyi, oliko minulla tyttöystävää.

en viitsinyt pyytää hänen puhelinnumeroaan. joku pöytäseurueestani olisi saattanut huomata. ei pidä olla varomaton.

Viimein, juuri kun olimme valmiit lähtemään kotiin, vuoromme koitti. Ensin Hilkka, joka lauloi oikein kauniisti. Sitten Laila ja Senja, jotka lauloivat asenteella. Lopulta minä. Hermostutti. Olin valinnut kappaleeksi Sinatran New York, New Yorkin, ja kun tartuin mikrofoniin, toinen, valtavan sievä tyttö sormeili hiuksiani ja katsoi minuun kutsuvasti. Hermostuneisuus vaihtui huvittuneisuuteen. Ehkäpä pitäisi käydä baareissa useamminkin.

"Start spreading the news..."

Lauloin paremmin kuin tiesin edes osaavani. Eihän tämä niin vaikeaa ollutkaan. Kello oli valitettavasti jo lähes kaksi, joten päätimme laulettuamme lähteä kotiin. Tai minun tapauksessani, hotelliin. Tekstiviestitin Roosalle ja Klausille, ja sain vastauksia.

Laila oli aiemmin illalla kysynyt minulta, mikä on onnistuneen avioliiton salaisuus. Kotimatkalla koin olevani riittävän vapautunut vastatakseni: ainakin minun osaltani oli toiminut se, että olimme aloittaneet aivan pohjalta. Ensin minun elämäni oli ollut helvettiä, sitten Roosan. Kun olimme selvinneet molemmat kamalista kausistamme, me tunsimme toisemme hyvin ja pystyimme luottamaan toisiimme. Luottamus oli aina ollut minun heikko kohtani, kuten olin aiemminkin illalla tunnustanut. Olin aina ollut parempi luottamaan ventovieraisiin kuin perheenjäseniin. Roosaan sentään osasin luottaa.

todellisinta salaisuutta en kertonut. en kertonut, että vasta silloin kun tietää koko elämän olevan hupaisa vitsi ja lihan olevan ainoastaan tahdon työkalu, on mahdollista luoda oma elämänsä uudelleen sellaiseksi kuin tahtoo.

Kävimme Hilkan kautta ja kävelimme keskustaan. Olin varannut huoneen Börsistä. Huomenaamuiset työt eivät tuntuneet pahalta, ilta oli siinä suhteessa ollut oikein rentouttava.

Lauantai, 14.4. 2007

Börsin aamiaisen ainoa ongelma on, että hotellista ei saa kunnollista yrttiteetä. Joka kerran hotellissa käydessäni muistan, että minun pitää ensi kerralla pakata oma yrttitee salkkuuni, ja joka kerran unohdan sen kotiin päästyäni. Mutta muuten olin oikein hyväntuulinen. Karaoken laulaminen oli ollut hulvatonta ja piristävää, ja Roosaltakin oli ilmeisesti ollut Oulussa hauskaa. Työpäivä ei tuntunut raskaalta. Arolan juttu selviäisi ammattitaidolla ja kärsivällisyydellä, ja molempia oli.

Lueskelin uutisia verkosta syödessäni. Ei mitään ihmeellistä viime yölle.

vanhempi juttu suden jäljistä rautatiesillan luona kiinnitti kuitenkin huomioni. sama paikka jonne olin kaijan kätkenyt. kaupungissa oli ainakin yksi tuntemani ihmissusi, senja. yrittikö hän nuuskia jälkiä? tiesikö hän kaijasta? kuukauden vanhat merkit tuskin mitään kenellekään kertoisivat. ihmissuden hajuaistin kanssa en kuitenkaan tahtoisi ottaa riskejä. vastaisuudessa täytyy muistaa peittää oma ominaistuoksu huolellisemmin jollakin.

Kävelin Börsistä toimistolle yhdentoista aikoihin keväisessä ilmassa. Avasin ulko-oven.

Lattia oli silpun peitossa. Kylpyhuoneen ovi oli säleinä, ja sen ehjään osaan oli post-it -lapuista taiteiltu kärjellään seisova pentagrammi. Lisää lappuja oli liimailtu satunnaisesti toimistomme seiniin. Paikka oli sekaisin.

Joku oli murtautunut toimistoomme.

Seisoin tyrmistyneenä paikallani tovin. En koskenut mihinkään, kaivoin puhelimen esiin ja soitin Klausille. Hänen pitäisi olla juuri nyt matkalla Helsinkiin tapaamaan isäänsä, mutta tämän hän tahtoisi kuulla.

Klaus oli unelias, mutta heräsi kun kuvailin tilanteen. Hän kehotti soittamaan Zen Genesikselle ennen poliisia - pentagrammi toi asiaan selvästi yliluonnollisen elementin, ja poliisi ei sitä varmasti huomaisi. Hyvä oivallus. Tein näin. Lailaa en tavoittanut, mutta Hilkan sentään. Selitin tilanteen, ja tein nopean toimeksiannon.

Sitten katselin ympärilleni toimistossa. Eteisessä oli pahin kaaos. Varsinaisessa työhuoneessamme nimikylttiini oli lisätty kuolinpäivä - eilen, 13.4. 2007 - ja siellä täällä oli post-it -lappuja joissa oli satunnaisia kirjaimia. Lappupinon päällä oli tervehdys:

Heippa, ihmiset.

Hyvää loppuelämää. Nauttikaa siitä niin kauan kuin sitä kestää. t: Jumalan oikeat kädet"

Pidin hansikkaat kädessä ja vilkaisin arkistoamme. Ilmeisesti papereihimme ei oltu kajottu. Ei niin että täällä mitään poikkeuksellisen kriittistä olisi ollutkaan - kaikki arkaluontoinen tieto on joko kryptattuna koneillamme tai kassakaapissa muualla. Toimistolla on vain työn alla olevia juttuja.

Kun välitön paikkojen silmäileminen päättyi, keskittymiskykyni oli hukassa. Olin järkyttynyt ja tyrmistynyt. Mistä tässä oli kyse? Oliko joku suivaantunut työhömme - meidän asiakaskuntamme huomioiden ei varsinaisesti yllätys - ja päättänyt alkaa uhkailla meitä? Miksei missään lukenut, mitä varsinaisesti tahdottiin? Miten ulko-ovesta oli päästy sisään? Ja kuka tai mikä oli repinyt kylpyhuoneen oven suikaleiksi?

joku tahtoi todellakin pelata pelejä. tämähän sopi minulle vallan mainiosti. moinen haaste on tervetullutta vaihtelua rutiineihin.

Ei. Ei noin. Tätä ei ratkaista tuolla tavoin.

kenties tämä ei johdu asianajotoiminnosta, vaan harrastuksista. kenties tämän tekijä tietää asioita joita hän ei pitäisi.

Päässäni soi, ja siirryin ulos selvittääkseni ajatukseni. Järkytyksen alta alkoi paljastua kiukkua. Kuka julkesi tehdä tällaista? Kuka kyseessä olikin, hän oli juuri puraissut enemmän kuin voisi niellä. Minä näyttäisin hänelle taivaan merkit.

minä tekisin hänelle jotain odottamatonta.

Hilkan saapuminen rauhoitti minua hieman. Hän silmäili paikkoja, kuulosteli, ja kysyi, kuulinko laulua. Pysähdyin hetkeksi, ja tajusin, että kyllä, kyllähän täällä kuului jotain sanatonta, hilpeää hyräilyä. Mistä se tuli? Ja pitäisikö minun kuulla se? Vetosin tyrmistyneeseen tilaani ja sanoin, etten tiennyt.

Hilkka kulki toimistoa ristiin rastiin valokuvaamassa ja kuulostelemassa. Laulu näytti tarttuvan häneen. Sen lähdettä oli mahdotonta määrittää. Hän oli aistivinaan jotain muutakin täällä, jotain samanlaista kuin kellarissaan.

kunhan hän ei aistisi mitä viereisessä talossa oli, ei olisi syytä toimenpiteisiin.

Hän totesi myös, että olisi hyvä tutkia rikottua ovea hieman tarkemmin. Tätä varten hän soitti paikalle Senjan. Senjan susiaistit auttaisivat häntä tutkimaan, mikä täällä oikein oli riehunut. Pian Zen Genin psykologi selvisikin paikalle, ja vähän nuuhkittuaan hän antoi tuomionsa: toinen ihmissusi. Ei yllättänyt.

Hilkka lähti tapaamiseen, minä tarvitsin lisää raitista ilmaa. Toimistossa soinut laulu oli jäänyt päähäni soimaan. Halusin soittaa poliisin paikalle jotta voisin jättää paikan penkomisen heille, mutta sitä ennen tahdoin vielä Lailan näkemyksen asioista. Häntä ei vieläkään saanut kiinni. Ei kai oikeastaan ihme, hän oli eilisiltana juonut reippaanlaisesti.

Olin vieläkin vähän poissa tolaltani. Juttelin Klausin kanssa puhelimessa tilanteesta. Hän oli palaamassa kaupunkiin viideltä, koska tilanne ei tuntunut mitenkään poikkeuksellisen akuutilta. Sitten kävelin Senjan kanssa. Päädyimme saaristolaismarkkinoille. Oli aurinkoinen ja kaunis päivä. Puin sekavuuttani sanoiksi, puhuin Senjalle järkytyksestäni, ja hän kuunteli kuin hyvä psykologi ikään.

Senja oli hämmentynyt kun oli käynyt ilmi, että tiesin hänen olevan ihmissusi. Ei se ollut vaikea päätellä Ahlgårdin tapauksen aikaisten tapahtumien perusteella. Täysikuu, vampyyrin inhoama ja pelkäämä henkilö jota käytetään "turvamiehenä" ja joka kuitenkin illan tullen sulkeutuu kellariin - olin veikannut että kyseessä oli hukka, ja mitä ilmeisimmin olin veikannut oikein. Eivät tällaiset salaisuudet pysy. Jos yksikin ihminen tietää, asiat pääsevät julkisuuteen.

sen vuoksi olenkin itse oikeista salaisuuksistani hiljaa. tiedän, että jos joku pääsee niistä selville, asiat saavat dramaattisen käänteen. mutta jo melkein kymmenen vuotta olen onnistunut pitämään oman salaisuuteni.

Terapian lomassa puimme Turun erikoisia kuvioita. Senja tuntui tietävän niistä vähemmän kuin minä, mikä hieman yllätti. Toisaalta minä olin ollut piireissä jo yli kuusi vuotta, eikä ihmissusiolemuksen mukana tule automaattisesti ymmärrystä salaseurakuvioista. Valotin joitakin Turun kuvioita aiheista. Enimmäkseen kätketty maailma oli täällä pysynytkin kätköissä - räikeimmät poikkeukset oli ollut kesän 2005 tapaus jossa ainakin 20 opiskelijaa oli kadonnut, eikä kukaan asioista perillä oleva kuvitellut että heitä tultaisiin enää koskaan näkemään elossa.

Joitakin ihmisiä salaisuuksien olemassaolo ahdistaa, ja he kauhistuvat tajutessaan mitä kaikkea maailman kulissien takana onkaan. Minua se ei ole koskaan häirinnyt. Jo opiskellessani totuin siihen, että tärkeimmät asiat ovat aina pinnan alla. Eikä työtäni tehdäkseni minun tarvitse kuvitella tietäväni kaikkea kaikesta.

Kaupungissa kävellessäni mieleni selkeytyi. Totesin Senjalle, että haluaisin hoitaa jutun normaaleja kanavia pitkin ja saada syyllisille ihan rikosoikeudelliset seuraamukset. En tahtonut pyytää apuun "voimakkaita tukijoita" (viittasin Amanda Sateeseen, tosin en maininnut hänen nimeään) koska he saattaisivat ylireagoida toimintaan. Ja tämä oli kuitenkin pääasiassa sapelinkalistelua, epämääräistä kapinoivaa uhmaa, ääntä ja vimmaa ilman sisältöä. Mitään syytä murtoon ei oltu jätetty, pelkästään pelotteita.

Laila soitti viimein, ja yhytimme hänet toimistolla. Hän tiesi kertoa enemmän ilkivallan symboliikasta. Kristillisiä merkkejä - yhdistettynä ihmissuteen ja pentagrammiin, jotain samaa kuin Kupittaanpuiston taannoisessa tapauksessa. Kuulemma vastaavanlaista fundamentalistista jeesuksella uhkailua oli esiintynyt muuallakin. Laila puhui asiasta vakavaan sävyyn, ja kun kysyin tarkoittiko tämä, että murto voisi oikeasti johtaa pahoihin seurauksiin ja väkivaltaan, hän sanoi uskovansa että voisi.

Huolestuneisuuteni palasi. Uhkasivatko nämä meitä firmana, vaiko minua henkilökohtaisesti? Minun nimikylttini oli saanut kuolinuhkauksen, Klausin ei. Jos tekijät tiesivät nimeni, he tiesivät myös osoitteeni. He voisivat tulla kotiini. Kuvottava ajatus.

Lisäksi tahdoin päästä eroon toimistolla kaikuvasta laulusta. Monet asiakkaamme ovat herkkiä tällaisille asioille ja toimistomme perusidea oli olla psyykkisesti sekä maagisesti mahdollisimman neutraali. Laila sanoi, että Zen Gen voisi puhdistaa paikan, mikä olikin hyvä. Laajensin heidän toimeksiantoaan ja pyysin heitä selvittämään murron takana olevia mahdollisia tahoja. Senjalla oli joitain asiakkaita jotka saattaisivat tuntea jonkun joka tuntisi jonkun. Siitä voisi aloittaa. Toivoin että sunnuntai-illaksi he saisivat minulle arvion jonka perusteella voisin päättää pitäisikö minun palkata etsivätoimisto Rannikko suorittamaan henkilösuojelua minulle ja Roosalle.

Laila ja Senja palaveerasivat hetken kahdestaan. Minä katselin seinillä olevia kirjaimia, ja järjestelin niitä uudelleen.

"SEURAAVA OLETTE TE"

Anagrammeja riitti, mutta tuo oli pahaenteisin.

Soitin viimein poliisinkin. Laila ja Senja poistuivat, minä lupasin välittää poliisin löytämät tiedot heille. Jäin yksin tyhjään toimistoon, kaaoksen ja laulun keskelle. Ei Arolan tapausta tänään.

oli jotenkin hilpeää ajatella, että nämä henkilöt saattaisivat ehkä jahdata minua. silloin he olivat päässeet lähemmäs kuin kukaan koskaan. vielä hilpeämpi oli ajatus, ettei heillä ollut aavistustakaan minkä kanssa he olivat tekemisissä.

Tämä oli syytä hoitaa ammattimaisesti ja nopeasti. Parempi tehdä kaikki poliisin kautta. Ihmissusi vaan huoletti.

ihmissusikin on saatettavissa kuriin riittävällä määrällä hopeaa. uusi ja kiinnostava haaste.

ehkä joku oli alkanut pelata minun kanssani. oikein hyvä. saapa nähdä miten taitava pelaaja on kyseessä.

Ei pidä sotkea työtä ja vapaa-aikaa. Tämä oli työasia, se tapahtui työpaikalla. Siihen suhtauduttaisiin sen mukaisesti.

Okkulttifoorumilla oli juttua perjantai 13. päivän kokemuksista. Jos murron suorittajat olivat niin huomionkipeitä kuin veikkaisin, he ehkä reagoisivat jos heille annettaisiin jotain ärsykkeitä. Kirjoitin verkkoon (nimettömästi - en tahtonut asiakkaidemme voivan yhdistää sitä meihin) pari kommenttia murrosta. Samalla huomasin toisen viestin.

joku koetti selvittää sanojen "tiedätkö, mikä liha on?" merkitystä ja kysyi apua verkosta. ei vielä osumia sivustolle.

kärsivällisyyttä. joku oli löytänyt videon. tämä joku olisi jäljitettävissä. sen jälkeen voisin keksiä lisää kujeita.

Poliisiauto saapui toimiston pihaan. Menin ulos tapaamaan virkavaltaa.

//

Kysymyksiä ja jatkosuunnitelmia:

Murtoon liittyen:

* Ohjataan hajotetut asiat vakuutusyhtiön murheeksi, toivotaan että poliisi ottaa jutun vakavasti. Tahdotaan tietää erityisesti, miten ulko-ovesta oli tultu sisään? Onko jollakulla avain vai oliko lukko tiirikoitu?

* Sormenjälkiä: Samuel ja Zen Gen pitivät hansikkaat kädessään toimistoa tutkittaessa. Löytyykö sieltä murtautujien sormenjälkiä? Esim. Samuelin pöydällä ollut kynä on hyvä kandidaatti, koska näyttää siltä että sillä oli kirjoitettu "kuollut 13.4. 2007" pöytäkylttiin, ja siinä ei muutoin ole kuin Samuelin sormenjälkiä. Sama pätee post-it -lappuihin.

* Lisäkysymys: off-game sama avain käy sekä toimistoon että Toisen tukikohtaan, vaan onko näin myös ingame? Jos on ja sisään on tultu avaimella, kutistuu epäiltyjen joukko aika pieneksi, koska Kaijan ruumiin mukana oli Toisen tukikohdan avain. (Kuvittelisin että sama avain ei ingame kävisi molempiin, mutta en tiedä.) Joka tapauksessa toimiston lukko vaihtuu just nyt.

* Odotetaan Zen Genin lausuntoa. Palkataan Rannikko valvomaan toimistoa öisin ainakin viikon ajan (mainitsin tästä jo BGT:lle). Jos sunnuntaina näyttää vielä siltä että tämän tekijät voisivat olla oikeasti väkivaltaisia, harkitaan henkivartijoita minulle ja Roosalle. Mutta tästä tarvitsisi tosiaan pikaisesti lisäinfoa.

* Lyhyesti: Samuelille riittää mainiosti, jos syylliset saadaan oikeuteen vastaamaan teoistaan, tosin hän tahtoo myös tietää miksi näin tehtiin. Hän ei ole kovin hanakka palkkaamaan henkivartijoita, eikä sitä tee ellei näytä ilmeiseltä että oikeaa väkivaltaa on luvassa. Toisaalta toinen uhkaus tai Zen Genin vakuuttuminen moisesta riittäisi kyllä tähän.

* Toinen ei puutu asiaan, ainakaan vielä.

Muista aiheista:

* Laulusta pitää päästä eroon, tai toimisto muuttaa. Jos Zen Gen ei saa sitä viikossa puhdistettua, etsimme uuden työtilan.

* Uusi hälytinjärjestelmä toimistolle. Käytännön vaikutukset peliin lienevät pienet, koska emme tahdo kameroita (asiakkaiden luottamuksellisuuden vuoksi).

* Raportoin Amanda Sateelle tapahtuneesta, mutta tosi kursorisesti - en tahdo että hän puuttuu asioihin.

* Toinen jahtaa Etsijät-viestin lähettänyttä tahoa. Voisi olla hyvä aika leikkiä hirviötä ihan oikeasti, kaapata joku ja vaikka sitten sulkea luolaan. Pohdin vielä detaljeja.

* Toimiston lakiasialliset puuhat tulevat erikseen, varmaan Cc:nä Klausille.

Samuel / Salaisuuksia 2: Herttaässä

Perjantai 4.5. 2007

Työpäivä oli alkanut varhain eikä osoittanut loppumisen merkkejä. Ensimmäinen juttusuma oli saatu pois alta, ja Klaus oli yhä toimistolla kun palasin sinne illallisen jälkeen.

Silmäilimme työhakemuksia, järjestimme haastatteluaikataulua. Meillä oli kolme hakijaa, ja totuttaaksemme heitä heti kättelyssä toimiston rytmiin järjestimme työhaastatteluja sille illalle sekä viikonlopulle. Samalla pohdimme Turun yliluonnollisen tilanteen ongelmaa. Klaus oli vakuuttunut siitä, että täällä liikkui jotain suurta ja pahaa, ja hän näki meidän saattavan olla siitä osittaisessa vastuussa. Hänellä oli jokin suunta tutkia asiaa, mikä kuulosti minusta hyvältä ajatukselta. Lisätietoa kuunpimennysyön tapahtumista tarvittiin.

Ensimmäinen työhaastateltava, Visa Lumme -niminen nuori mies saapui yhdeksäksi. Haastattelimme häntä tiukasti. Toimistomme tarvitsi pätevää väkeä, ja vaikka mielelläni olisin pitänyt leppoisan ja rennon haastattelun, me jouduimme kuitenkin käymään hakijoita läpi tarkasti jotta saisimme henkilön joka olisi kyvykäs, luotettava, erikoisuutta ymmärtävä ja henkisesti kanssamme yhteensopiva. Visassa kyvykkyyttä ilmeisesti oli, eikä luotettavuuttakaan epäilty, mutta kokemukset epätavallisista asioista puuttuivat ja kaveri vaikutti vähän jähmeältä. Ei hän meille soveltuisi.

Haastattelun jälkeen aloimme lopetella siltä päivältä. Keräsimme kokoon rungon, jolla tulevat haastattelut hoidettaisiin, tämä kun oli antanut niihin aika hyvää osviittaa. Klaus sanoi aikovansa vielä etsiä yliluonnollisia jälkiä. Minä sanoin meneväni kotiin.

poistuin toimistosta. oli pimeää. astuin työpajaani. pukeuduin asuuni. oloni oli päivällä ollut hieman levoton. jotain oli ehkä tapahtumassa.

läheisellä parkkipaikalla oli autoni. se oli varastettu romu, jota kukaan ei turusta etsisi. lähdin katselemaan vihjepaikkojani.

jäin radanvarteen hetkeksi. nuori nainen käveli yliopistolta muuntajaa kohti. hän etsi sinne jättämääni viestiä. juuri kaipaamani henkilö, yksi niistä joille olin syöttejä jättänyt. hänessä oli jotakin erikoista tosin. en tiennyt kuka hän oli. asia selviäisi.

painoin hänen kasvoilleen kankaan jossa oli vahvaa tyrmäävää ainetta. hän putosi heti. joku muu juoksi minua kohti. tyrmäämäni tytön ystävä, puolustamassa kaveriaan.

en tekisi mitään kahdella elävällä tytöllä. käännyin tulokasta kohti, vedin veitsen esiin ja leikkasin. muutama viilto ja hän oli hengetön. kasvot olivat tutut. elisa koivusalo, antiikkikauppias. urhea mutta taitamaton. hyvä yritys.

siirsin tajuttoman tytön autoni takakonttiin. otin hänen lompakkonsa ja puhelimensa. christiina haavisto. olin antanut hänelle melko suuren annoksen. hän olisi tajuton huomiseen saakka.

päätin, etten leikkisi hänen kanssaan vielä. tahdoin tietää, ketä muita oli osallisina. hän saisi toimia syöttinä.

Yllättäen Klaus soitti. Hän kuulosti järkyttyneeltä. Hän oli ottanut yhteyttä lähteisiinsä, mitä ne sitten olivatkaan, ja oli saanut enemmän tietoa kuin olisi halunnut.

ilmeisesti tarkalleen samalla hetkellä kun olin surmannut elisan. hupaisa yhteensattuma, jos se oli yhteensattuma.

Klaus kertoi, että Turussa oli jotain todella suurta ja vaarallista, jotain hirveä ja pelottavaa. Kuoleman henkilöitymä, joka oli tappanut kuunpimennyksen jälkeen seitsemän ihmistä. Se tappoi viemällä ihmisiä kuoleman maahan. Klaus pelkäsi sen olevan hänen perässään.

Kysyin, voisinko tehdä mitään - pitäisikö minun palata kaupunkiin. Klaus sanoi, ettei se auttaisi mitään, että asialle ei juuri nyt voinut tehdä mitään, kaiken olisi kuitenkin odotettava huomiseen. Hyväksyin tämän.

oliko klaus kuullut minusta? en ollut kyllä surmannut noin montaa lähiaikana. ajatus työpajastani kuoleman maana viehätti. mutta tähän en puuttuisi ennen huomista.

kuljetin christiinan pajaani yöksi. keräsin tarvikkeita kokoon ja kävin luolavuoressa. siellä oli paikka jota voisin käyttää. suunnitelma muotoutui. ei omaperäisin, mutta hauska. yöllä vaan en voisi sitä toteuttaa, tyrmäävä annos oli liian voimakas. ja tarvitsin vielä hieman aikaa.

Ajoin Raisioon ja jätin auton keskustaan syrjäiselle parkkipaikalle. Roosa oli jo siirtynyt Loimaalle. Minun oli huomenna määrä tavata hänen vanhempansa lounaalla. Nyt aamupäiväksi oli tullut muuta puuhaa. Soitin Roosalle, ja kerroin että työkriisin vuoksi en pääsisi millään käymään Loimaalla. Tätä helpotti se, että hänen vanhempansa olivat jo kertaalleen siirtäneet tapaamisajankohtaa.

nyt minulla oli jonkinlainen selitys aikatauluilleni. tein vielä muutamia pieniä valmisteluja. huomenna tapaisin uusia ihmisiä.

Kävin nukkumaan kahden aikaan. Viikonloppu oli alkanut.

Lauantai, 5.5. 2007

Heräsin ennen seitsemää. Jätin kotikoneelleni päälle ohjelman, joka surffaili puoleenpäivään saakka netissä ja lähetti ajastetusti pari siviilisähköpostiani. Jos jostain syystä joku päätyisi kyselemään minulta mitä olin tehnyt tänä aamuna, voisin sanoa olleeni kotona. Sähköpostit ja koneeni loki tukisivat tätä. Ei sataprosenttisen varmaa, mutta luultavasti riittävää. Ei kaltaistani hyvämaineista asianajajaliittoon kuuluvaa juristia kuitenkaan kovin vahvasti mistään epäillä. Jätin surffaushistorian joukkoon vielä yhden hieman nolon mutta kesyn teinipornosivun, niin että minullakin olisi muka jotain salattavaa. Roosa ei moisesta loukkaantuisi.

Aikatauluni näytti aika tiukalta. Yhdeltä olisi työhaastattelu. Lähetin Klausille tekstiviestin, jossa kerroin että aikatauluni olivat solmussa ja että hän ehkä joutuisi hoitamaan haastattelun yksin. Kyllä hän siitä selviäisi.

ajoin takaisin turkuun. viimeinen käyttökerta tälle autonromulle, onneksi pari muutakin on varastossa. ulkona oli hieman valoisaa makuuni. mutta päivälläkin voi tehdä koiruuksia.

hain christiinan työpajani kellarista ja vein hänet luolavuoreen. oli työlästä kuljettaa hänet sisään ahtaaseen luolaan, mutta kokemus on opettanut parhaat tavat tähänkin. parin kammion jälkeen kiinnitin hänet ketjulla ja teräsrenkaalla kiveen. jätin hänelle puhelimen, pienen valon, leikin säännöt sekä hieman harhaisia raapustuksia luettavaksi. avaimen hänen kahleisiinsa kätkin kauempaan kammioon. valkoiset maskit näyttivät tien.

viritin luolan suulle kameran. sitten kätkeydyin syrjäiseen soppeen odottamaan.

christiina teki kuten olin toivonutkin: hän heräsi ja soitti kavereilleen. hän esitti urheaa ja uhmakasta. pelokkuus ei ollut koskaan kaukana hänen äänestään.

olin antanut hänelle 2 tuntia aikaa, alkaen hänen heräämisestään. se tapahtui varttia vaille 11. jokainen puhelu ensimmäisen jälkeen vähensi tätä 15 minuutilla. jos hän toisi paikalle poliiseja tai muita tarpeettomia kiusankappaleita, tappaisin hänet heti.

toivoin, että hänen ystävänsä ehtisivät paikalle. olisi sääli jos kaiken tämän vaivannäön jälkeen joutuisin vain leikkelemään hänet.

odotin pimeydessä.

christiina huuteli. kahleet kilisivät välillä.

Hermostutti. En ikinä ehtisi työhaastatteluun tällä menolla. Olisi pitänyt ajoittaa tämä vapaapäivään.

kahleiden kilinä lakkasi. christiina oli hiljaa.

sitten luolan suulta kuului ääniä. pelastajia. kamerassa näkyi epäselvästi ihmisiä.

christiina alkoi huudella heidän kanssaan. nimiä mainittiin. mikael ja - milla? ääni oli tuttu. milla mortis, täällä? kiehtovaa. mikä on shirikami? milla mortis pelkää pimeää ja ahdsta, kutkuttavaa.

christiina koetti varoittaa, että minäkin olen luolassa. joku - milla mortisko? - huuteli uhkauksia minulle. kaasunaamarini takana hymyilin. tästä oli tulossa hauskaa.

olin tiiviisti paikallani ja kuuntelin. olin aikonut poistua luolasta kun christiinan lukko oltiin saatu auki, ehkä kyynelkaasua apuna käyttäen, ehkä hieman jotakuta viiltäen.

yhtäkkiä luola oli tyhjä.

kuuntelin. ei mitään. ei kahleiden kilinää.

poistuin kolostani ja tarkistin. ei ketään. kahlee oli paikallaan, sen lukko oli yhä kiinni, mutta kahle oli rikottu. jotenkin sen läpi oli leikattu.

aavistinkin, että tytössä oli ollut jotain erikoista.

minulla oli christiinan puhelimen tiedot. olin nähnyt ja kuullut pelastajia. tämän enempää en tarvinnutkaan.

poistuin. ulkona oli valoisaa. pidin yhä naamion ylläni. menin autolleni. lähdin ajamaan pois.

bussipysäkillä joukko teinejä tuijotti minua. naamioni takana olin pelkkää hymyä, mutta sitä he eivät nähneet. ottakaa rekisterinumero, jäljittäkää auto. jatkakaa leikkiä, sen hauskempaa se on kaikille. seuraava kerta on vaativampi.

ajoin työpajalleni. jätin auton syrjäkujalle.

Vaihdoin vaatteita ennätysvauhdilla. Kello ei ollut ihan vielä yhtä. Soitin Klausille ja kerroin ehtiväni sittenkin haastatteluun. Hän kuulosti helpottuneelta. Onneksi työpaja oli aivan toimiston vieressä. Jätin pukuhuoneeseen melkoisen sotkun, pesin käsistäni ja kasvoistani kivipölyn jäljet, ja siirryin suoraan työhaastatteluun. Kokemus oli hivenen surrealistinen. Olin myös valtavan nälkäinen. Aamiaiseni oli ollut lähinnä nyökkäys ruuan suuntaan, enkä ollut sen jälkeen ehtinyt syödä muruakaan.

Haastateltavana oli Joanna Saloranta -niminen yliopisto-opiskelija. Hän näytti lävistykineen ja mustine vaatteineen alternatiiviselta, mutta tämä ei meitä vaivannut. Joannalla oli selviä vahvuuksia: akateeminen tausta, hyvä asenne, perusteet laista, kohtuullinen kokemus ja ymmärrys vieraita uskontoja sekä elämän erikoisuuksia kohtaan. Etiikassa hän oli hieman heikoilla, eikä meillä ollut varsinaista näyttöä hänen luotettavuudestaan. Haastattelun päätyttyä sekä minä että Klaus koimme hänet mahdolliseksi kandidaatiksi. Lisäksi hän täytti meidän epävirallisen vaateemme siitä, että sihteeri olisi sievä nuori nainen.

Haastattelun jälkeen kerroin tarinaa sukulaislounaan epäonnistumisesta epämääräisten aikataulujen vuoksi - puolitotuus, ja sellainen joka olisi vaikea osoittaa vääräksi. Tenttasin Klausilta hänen öisestä viestistään. Hän kertoi vallan merkillisen tarinan. Turussa oli jonkun kutsuma kuoleman henkilöitymä, joka kulki täällä suuren suden hahmossa ja tappoi nuoria ihmisiä sydänkohtauksiin.

ei sittenkään viitannut minuun. hyvä.

Tämä voima vaikutti Turussa muutenkin, aiheutti asioiden väkivaltaistumista. Uutisissakin oli maininta eilisyön puukotuksesta. Klaus oli järkyttynyt tajutessaan, että se oli tapahtunut lähellä häntä.

Vielä yksi haastattelu oli tänään listalla. Illalla Hilkan luona olisi taas tilaisuus istua iltaa Zen Genesiksen väen kanssa. Sinne pitäisi kai viedä syötävää. Käväisin kaupungilla ostamassa viiniä ja patonkia, ja huvittumassa hamppumarssista.

jätin myös auton oven auki ja heitin sisään kimpaleen pilaantunutta pihvilihaa. luultavasti auto varastettaisiin hajusta huolimatta. jos ei, liha pitäisi huolta siitä, että nuuhkimaan tulevat ihmissudet eivät tunnistaisi mitään hajuja.

Palasin juuri haastattelun alkuun. Historian opiskelija Heli Vihanto ei ollut sihteerinä kovin kokenut, eikä tuntunut muutenkaan olevan sitä mitä haimme - mutta sitten kävi ilmi, että hän näki aaveita ja kykeni kommunikoimaan niiden kanssa. Ei meillä olisi moiselle kyvylle käyttöä, mutta Zen Genesiksellä oli myös rekrytointi käynnissä. Heille tällainen taito olisi todella arvokas. Saatuamme Heliltä luvan välittää hänen hakemustaan eteenpäi, lähetimme Lailalle maininnan, että ZG:n kannattaisi ehkä jutella tämän kanssa.

Sovin puhelun perusteella huomiselle vielä yhden työhaastattelun. Sitten päivän työosuus oli ohi. Klaus ja minä kävimme La Lunassa syömässä ja aloimme rentoutua hieman. Selvästi Klaus oli nukkunut viime yön huonosti ja vähän poissa tasapainosta saamiensa tietojen vuoksi, mutta ne eivät varsinaisesti olleet sellaisia johon voisimme suoraan vaikuttaa. Niiden avulla voisi kuitenkin lähestyä Ludwig Ahlgårdia ja kysyä lisää.

Pohdimme, mitä olimme oikein tekemässä. Osittain tämä oli kuunpimennyksellä alkaneen toimeksiannon vientiä loppuun - varmistumista siitä, että Ahlgård oli tehnyt mitä oli sanonut, eikä ollut yrittänyt hämätä meitä tai Zen Genesistä. Osittain tämä oli yleisinhimillistä yhteiskuntapalvelua. Jos Turussa oli murhaava hirviö, se kuului pysäyttää.

tilanne oli herkullisen ironinen.

Lähetin Hannu Kokolle postin, jonka toivoin tavoittavan Ahlgårdin. Kerroin hirviöstä Turussa ja tiedustelin, oliko hänellä tästä lisätietoa tai aikeita sen suhteen. Rivien välistä oli kenties pääteltävisä, että Ahlgårdia oli epäilty tämän asian aiheuttajaksi. En vielä syyttänyt häntä mistään, se olisi ollut vallan epäkohteliasta.

Sitten lähdimme viimein Hilkka Haajan luo illanviettoon. Hilkka itse oli sairas, mutta hän oli sanonut että hänen olohuoneessaan sai silti istua. Juttu lipsui nopeasti työasioihin. Osittain tämä oli tarkoituskin: Klaus kertoi Zen Genesikselle kuoleman sudesta, tämä kun olisi heille hyödyllistä tietoa. Zen Genesis vastasi informoimalla meitä juonesta joka kohdistui Turun juomaveteen, ja mustiin pukeutuvasta sarjamurhaajasta joka oli liikkeellä.

vai niin. mitähän kautta nämä olivat minusta kuulleet?

Sarjamurhaajaa kuvailtiin kookkaana, miespuolisena, kaasunaamariin pukeutuneena, ja hänen toimintaansa viitattiin elokuvista inspiraation saaneena. Hänen myös epäiltiin olevan nuori - ehkä parikymppinen.

leikki pitää ikinuorena. kuuntelin huvittuneena kuvausta itsestäni. elokuvista voisi ottaa enemmänkin inspiraatiota.

Lailalla ja hänen työryhmällään tuntui olevan kädet täynnä projekteja. Klausin mielestä suden muotoinen kuoleman henkilöitymä oli näistä kriittisin. Hän oli selvästi huolissaan siitä, että tämä susi olisi saattanut havaita hänet ja olla nyt hänenkin perässään. Ehdotin hänelle, että jos Turku tuntui epäturvalliselta, hän voisi ihan hyvin majailla viikon verran minun ja Roosan luona Raisiossa. Vierashuoneeseen mahtuu kyllä.

Pyhän Henrikin lähteelle asetettu tulppa taas aiheutti sekin murheita. Maagiset elementit keskustelusta menivät asiantuntemukseni ulkopuolelle, mutta nähtävästi Mirva oli aikeissa tehdä jotain Turun veteen liittyvälle pulmalle. Etsivätoimisto Rannikon Jenni ja Nisan ilmestyivät paikalle kysymään genesisläisten mielipiteitä joistain eksoottisista esineistä. Näiden esineiden pitäisi olla yliluonnollisten olentojen surmaamiseen tarkoitettuja aseita.

kiinnostuin. sellaiset aseet voisivat olla käytännöllisiä. tämänaamuisen perusteella en tällä kertaa ollut valinnut leikkikumppaneikseni aivan tavallisia ihmisiä.

Rannikon väki puheli myös sarjamurhaajasta ja luolasta, jossa hän oli toiminut. He tuntuivat olevan aikeissa käydä tarkistamassa paikan - muttei tänään, ei ennen aamunkoittoa.

sain tästä ideanpoikasen.

He kyselivät meiltä myös testamenttiasioista, mutta heidän mainitsemansa testamentti ei kuulostanut tutulta.

Klaus oli silmiinnähden huolissaan Irrottauduimme lopulta työasioista pelaamalla Imagoa, joka oli oikein rentouttava. Pelin aikana Laila sai maailmanloppua uhkailevan puhelun poikaystävältään, mutta tätä en osannut ottaa kovin vakavasti. Pelin lopun lähestyessä paikalle ilmestyi melkoinen lauma turkulaisia teiniokkultisteja.

monet heistä olin nähnyt kamerani kautta luolalla. christina oli myös paikalla.

Zen Genesiksen fanikerho ei ollut sillä hetkellä kaipaamani seura. Sekä minä että Klaus olimme todella väsyneitä, joten suuntasimme seuraavaan Raisioon menevään bussiin. Huomennakin olisi työhaastattelu, mutta muita töitä ei oikein näkyvissä ollut. Roosa oli sijannut Klausille vuoteen vierashuoneeseen, ja me kävimme nukkumaan saman tien.

Sunnuntai, 6.5. 2007

aamukahden aikaan nousin vuoteesta. roosa nukkui sikeästi, eikä heräisi ennen kymmentä. ulkona oli pimeää eikä kukaan liikkunut. livahdin talosta.

lähes tyhjässä ja kameravalvomattomassa parkkihallissa oli yksi autonromuistani. ajoin sillä työpajani kautta luolavuoreen. jos etsivät olivat tulossa käymään täällä, oli parempi kerätä enimmät tavarani pois. olisi huonoa urheiluhenkeä jättää heitä aivan tyhjin käsin.

keräsin pois kahleen, lukon ja muut tarvikkeet. jätin yhden naamioista paikkaan, jossa christiina oli ollut kahlittuna. sen alle teippasin kyynelkaasukranaatin kallioon. sokan kiinnitin naamioon.

järkevämmälle ihmiselle tämä kertoo, että hän on elossa vain, koska kranaatin jättäjä ei ollut välittänyt tappaa häntä.

työpajan kautta palasin raisioon. jätin auton samaan paikkaan ja palasin nukkumaan.

Yö oli sujunut rauhallisesti, eikä mikään sudenmuotoinen maaginen hirviö ollut käynyt ahdistelemassa Klausia. Aamiaisen jälkeen otimme bussin Turkuun. Pikainen uutisvilkaisu kertoi, että Turun vedessä näytti olevan jotain vikaa. Päätimme, että tänään olisi parasta käyttää pullotettua vettä teehen ja kahviin.

Yhdeltätoista työhaastateltavamme saapui. Karoliina Nieminen oli sihteerinä tähänastisista haastateltavista kenties kyvykkäin, ja hänellä oli myös vahva etiikka sekä kokemus yliluonnollisesta. Laista hänellä ei ollut paljonkaan kokemusta, ja itse asiassa hänen vahvin heikkoutensa tuntui olevan, että hänen kokemuksensa erikoisista asioista olivat jättäneet hänelle vahvan individualistisen painotuksen siihen, miten yhteiskunnan tulisi näihin suhtautua. Tämä saattaisi olla asia josta hän voisi luopua, tai sitten ei. Mahdollinen sihteeri yhtä kaikki.

Haastattelun jälkeen katselin postini läpi. Ahlgård tai Hannu Kokko eivät olleet yön aikana vastannut tiedusteluumme, joten arvioimme että juttua voisi siirtää pykälän korkeammalle asteelle. Laadin Amanda Sateelle lyhyen kuvauksen kaupungin tapahtumista ja lähetin sen eteenpäin. Mainitsin Ahlgårdin nimen ja sen että häntä oli epäilty osalliseksi, mutten vielä detaljeja. Ahlgård oli kuitenkin asiakkaamme, ja toimimme yhä ulospäin olettamuksella, että hän oli toiminut vilpittömin mielin eikä hänen rituaalinsa ollut syynä kaupungin tämänhetkiseen tilanteeseen.

Sitten päivän työt olivat ohi. Olin itse valmis lähtemään takaisin Raisioon, mutta ensin lounastin Klausin kanssa. Pohdimme toimistomme tilannetta ja avoimia juttujamme. Olimme aika yksimielisiä siitä, että kaipasime lisää neuvottelu- ja välitystehtäviä. Niissä olimme parhaimmillamme, ne olvat oikealla tavalla mielenkiintoisia olematta rasittavia, ja niistä ansaitsi hyvin.

Vaan eihän meillä vapaahetkeä ole. Laila soitti, hänellä oli meille toimeksianto. Rannikon etsivät ottivat myös yhteyttä, ja huomauttivat että testamentti josta he olivat meille eilen maininneet oli meidän hoidossamme - eikä se ollut mikään muu kuin Arolan tapaus. Ei ihmekään että emme olleet tahtoneet sitä illalla muistaa. Koko jutusta sai vaan päänsärkyä. Otimme etsivien toiveet ylös, ja vaikka emme itse voineet niihin puuttua, lupasimme välittää ne edelleen perikunnalle.

Tapasimme Lailan Fontanassa. Hän oli juuri työhaastatellut Heli Vihantoa, mutta hänen tehtävänsä ei liittynyt tähän. Hänellä oli intressikonflikti parin asiakkaansa toimeksiantojen suhteen, ja hän halusi palkata meidät toimimaan välittäjinä siten, että asiat hoituisivat sulavasti ja ammattietiikan mukaisesti. Juuri tällaista olimme kaivanneet.

Kyse oli erimielisyydestä Milla Mortisin ja Rannikon etsivätoimiston välillä; Rannikko oli palkanut Zen Genesiksen selvittämään asioita, jotka ZG oli saanut selville Milla Mortisilta ja jotka saattoivat olla luottamuksellisia. Juttuun liittyi myöskin murtoja ja varastettuja tavaroita. ZG oli ilmeisessä eturistiriitatilanteessa, mutta juuri sellainen jonka pystyisimme ratkaisemaan niin että kaikki osapuolet olisivat tyytyväisiä.

varastettuja tavaroita - olisivatkohan olleet ne eilen näkemämme yliluonnollisten olentojen tappamiseen tarkoitetut aseet?

Partiolaismarssin kulkiessa Fontanan ohi otimme toimeksiannon vastaan. Rupattelimme tovin zengeniläisten kanssa muista puuhista, ja lähdimme sitten saman tien hoitamaan asiaa. Lähetimme yhteydenoton Milla Mortisille tapaamisehdotuksesta. Maanantaina varmaan pääsisimme jatkamaan.

Maanantai, 7.5. 2007

Milla Mortisin tapaaminen oli mennyt helposti. Olimme esittäneet hänelle asiamme, ja hän oli todennut, että tiedot eivät olleet arkaluontoisia ja ne saisi välittää edelleen. Lähetimme tästä tiedon Zen Genesikselle. Toimeksianto olikin ollut odotettua helpompi.

millan tapaaminen sai minut muistamaan hänen sanojaan luolassa. shirikami? vilkaisin hakukonetta.

"Shinigami (literally "death god") is the Japanese name for personifications of death."

vai niin. tämä saattaa olla vastaus moneen mysteeriin.

Samuel / Salaisuuksia: Ei kenenkään maalla

Lauantai, 21.7. 2007

"Tämä on Zen Genesiksen malja", Laila sanoi.

Me kaikki kahdeksan maistoimme shampanjaamme. Istuimme Silja Europan ravintola Maximissa. Turunmaan saariston kauniit maisemat lipuivat ohitsemme. Kuten asiaan kuului, olimme jonkinlaisella juhlatuulella, jotkut enemmän kuin toiset.

Viimeiset pari kuukautta minä ja Klaus olimme nakutelleet Lailan toimeksiannosta hyväksyttävään muotoon detaljeita Belial Consulting Groupin ja Laila Kokon välisestä sopimuksesta. Belial oli perustamassa haarakonttorin Japaniin, Zen Genesiksen brändillä, ja he tahtoivat Lailan käynnistävän konttorin toiminnan. Johtuen okkulttiikan ja uskontokonsultaatioalan hämäristä käytännöistä sekä Belialin jokseenkin kieroista sopimuspohjateksteistä tämä oli vienyt meiltä melkoisesti aikaa ja energiaa. Nyt työ oli viimein saatu päätökseen, molemmat osapuolet olivat hyväksyneet sopimuksen aiemmin päivällä. Tämä viikonloppu olisi kesälomaa.

Laila oli järjestänyt sopimuksen ja ZenGenin viisivuotisjuhlan kunniaksi risteilyn. Paikalla oli hänen firmansa ydintiimi - Hilkka, Mirva, Senja sekä uutena lisäyksenä goottimuusikko Eira Holt - sekä tärkeimpien yhteistyökumppanien edustus. Tämä tarkoitti minua ja Klausia, sekä Belial Consulting Groupin Jan Hautalaa.

Jan oli minulle arvoitus. Belialin vanhempi konsultti joka oli aikanaan vastannut Zen Genesiksen ja Belialin yhteistyöneuvotteluista ja sittemmin Lailan värväämisestä Japanin konttorin johtoon oli maineeltaan voimakas ja moraaliton maagi, mutta hän oli itse aina suhtautunut juttuihin tästä hyväntahtoisen huvittuneesti, kuin välttämättömyytenä alallaan. Toisin kuin monilta maageilta, häneltä ei puuttunut peruskäytöstapoja, ja hänen kanssaan oli helppo tulla toimeen. Epäilemättä firma jota hän edusti oli umpikiero, mutta yrituksen koon nähden se oli ymmärrettävää.

Laila itse vaikutti päällepäin hyväntuuliselta ja energiseltä - jopa hyperenergiseltä. Vähän samoin kuin hänen syntymäpäivilläänkin minulle jäi tunne, että siinä oli paljon kulissia. Muistin millainen hän oli ollut niihin aikoihin kuin Markku Karhu oli ollut Zen Genesiksen toimitusjohtaja ja Laila ainoastaan asiantuntija; hän oli selvästi ollut paljon rennompi ja välittömämpi. Hänen nykyinen asemansa yrityksen vetäjänä oli selvästi korporatisoinut häntä, ja toisaalta saattanut hänet enemmän polttamaan kynttiläänsä molemmista päistä.

ruokailukeskustelun ohella silmäilin eiraa. pari kuukautta sitten hän oli ollut hakemassa christinaa takaisin luolasta jonne olin tämän kätkenyt. hän antoi vahvatahtoisen joskin hiomattoman vaikutelman. halu ryhtyä leikittelemään juuri hänen kanssaan oli kova. ja nyt oltiin lomalla. mutta laivalla oli oltava varovainen. jo lailan syntymäpäivillä leikkiminen oli ollut melko uhkarohkeaa, ja jos täällä tekisin jotain, vetäisin liian helposti epäilyt juuri itseni suuntaan.

Syömisen jälkeen kävimme nopeasti tax freen läpi ja ostimme juotavaa myöhäisiltaa varten. Sen jälkeen ajauduimme laivan perässä olevaan baariin. Samassa baarissa live-orkesteri soitti humppaa ja tanssilattian puolella keski-ikä oli viidenkymmenen nurjalla puolella, mutta kaukana baarin perällä olimme kaukana haitareista ja melko rauhassa. Monet seurueesta olivat aloittaneet juomisen melko reippaasti. Minä pysyin hillityn alkoholittomalla linjalla, ja Laila katsoi tämän merkiksi puutteellisesta rentoutumisesta.

Siltikin tämä matka oli minulle rentoutumista, etäisyyden ottamista stressiin. Eikä työni minun harteillani edes painanut kovin raskaasti. Olin melko vapaa paineista, samoin varmaan myös Klaus. Samaa ei varsinaisesti voinut sanoa Lailasta. Olin oikeasti vähän huolissani hänestä. Laila tuntui olevan sitä mieltä, että hän voisi jatkaa Zen Genesiksen Turun konttorinkin asioiden hoitamista Japanista. Tämä kuulosti pikaisimmalta tieltä burnouttiin. Yritin ehdottaa hänelle, että hänen kannattaisi jättää Turun asiat jonkun luotettavan ja pätevin käsiin ja irrottautua niistä poissaolonsa ajaksi, mutta hän ei tahtonut moista edes kuulla.

Ikkunasta näkyvä meri sentään oli kaunis ja rauhallinen. Muita humppamusiikki häiritsi, vaikka se kuuluikin vain vaimeasti. Kun karaokea ei tälle illalle löytynyt, siirryimme yhtä kantta alaspäin laivan diskoon. Savuinen ja meluisa loukko ei minua oikein miellyttänyt, keskusteleminen oli vaikeaa. Muihinkaan se ei tuntunut suunnattomasti vetoavan. Sentään silmänruokana diskossa oli paljon sieviä teinityttöjä. Eihän minun varmaan pitäisi heitä katsella mutta minkäs tuolle mahtaa.

Minut kiskottiin tanssimaankin. Olisin ennemmin laulanut karaokea. Tunsin olevani vähän liian vanha tällaiseen, enkä ole koskaan oikeastaan osannut tanssia.

teinitytöt ympärillä olivat houkuttelevia. autokannen alla olisi tiloja joita voisin käyttää. mutta sittenkin, parempi olla tekemättä mitään täällä.

Sitten vastenmielinen disko alkoi kyllästyttää muitakin, ja siirryimme hyttibileisiin. Avasimme sääntöjen vastaisesti tax freestä hankitut viinipullot. Laila, Eira ja Klaus kunnostautuivat juomisessa, minä maistelin valkoviiniä ja välitin juomia eteenpäin. Koetin vältttyä joutumasta silmätikuksi koska en juurikaan juonut. Alkoholi ei vaan sovi minulle ja jos joisin...

... voisin ehkä innostua hieman liikaa.

Tutustutimme myös Hautalan Imago-pelin hupeihin. Peli oli edelleen hieno sosiaalinen voiteluaine, ja huvitti meitä kovasti. "Jos Hilkka olisi keräilyesine, mikä seuraavista hän olisi? (Lusikkakokoelma.) Jos Janilla olisi toimistostaan kasvi, mikä se olisi? (Sienimäinen kasvusto.)"

"Jos Samuel olisi rikollinen, mikä seuraavista hän olisi?"

yksi vaihtoehdoista oli viiltäjä-jack. pelin henkeen kuuluu olla totuudenmukainen. valitsin sen kortin omaksi vastauksekseni.

Sitten tulin järkiini, olin sähläävinäni korttieni kanssa, ja vaihdoin vastaukseni. En todellakaan ryhtyisi selittämään tätä valintaa ihmisilleni ympärillä. En nyt kun he jo tiesivät sarjamurhaajan puuhailevan Turussa.

Useimpien mielestä olisin Robin Hood. Jan Hautala poikkesi yleisestä linjasta. "Samuel olisi Viiltäjä-Jack, koska juuri kilttejä ja hiljaisia pitää kaikkien varoa."

"Ajattelin itsekin hetken Viiltäjä-Jackia - hän kun ei jäänyt koskaan kiinni. Mutta tietenkin oikeasti olisin Robin Hood", vastasin ja näytin vastauskorttiani. Naurua.

tietääkö hautala jotain mitä hänen ei pitäisi? vai pilaileeko hän, vai kokeileeko hän minua? jos kokeilee, niin kryptisen vastaukseni pitäisi huolettaa häntä entisestään.

Viereisen hytin matkustaja valitti melusta, joten vaihdoimme hyttiä. Imagon päätyttyä jatkoimme vapaan rupattelun parissa. Maagit kertoivat rituaaleista, Laila ryhtyi kertomaan vuolaasti vastikään päättyneestä ihmissuhteestaan ja haukkumaan ex-poikaystäväänsä. Minä aloin jo väsyä. Kello oli yli viisi. Houkuttelin juhlijat siirtymään pois hytistäni ja kävin yöpuulle.

Sunnuntai, 22.7.

Uneni katkeili aina välillä kuulutuksiin. Klaus palasi hyttiin ja meni nukkumaan vähän ennen kuin saavuimme Tukholmaan. Risteilyohjelmaan merkitylle aamiaiselle nousemisesta ei ollut mitään toivoa.

Puolenpäivän aikoihin heräsin oikein kunnolla. Nousin kahvilaan viimeistelemään powerpoint-esitystämme ja katselemaan ohi lipuvaa merta. Ajatus purjeveneen hankkimisesta käväisi mielessäni. Klaus ilmestyi myös paikalle, jokseenkin krapulaisena.

Lounas laivan keulassa toimi meille kaikille aamiaisen korvikkeena. Eiraa ei näkynyt, Lailaa ei eilisilta enää tuntunut hidastavan, ja hänen muu tiiminsä oli polttanut myrkyt elimistöstään joko magialla tai ihmissusitempuilla. Opiskeluaikanani olisin maksanut paljon tuollaisesta taidosta.

Meille oli varattu laivan saunakin. Yhteissauna ei ollut minulle vieras ilmiö vaikken moisessa ollut vuosiin ollutkaan. Vaiensin mahdolliset epäilykseni epämukavuudesta muistuttamalla itseäni, että sukupuolet erotteleva saunakulttuuri oli perisuomalainen tapa pönkittää epätasa-arvoa työpaikalla. Nykyään olin ihan kohtalaisen hyvässä kunnossakin, eikä minun tarvinnut hävetä ulkonäköäni. Sama päti moninkertaisesti Zen Genesiksen tyttöihin, joista monet olivat hyvin kauniita. Varmaan ihan hyvä että sauna järjestettiin vasta tänään eikä esimerkiksi ennen illan juhlimisosuutta.

ulkoinen kauneus on silti katoavaista. alastomat tytöt kiinnostivat minua loppujen lopuksi melko vähän. liha on vain tahdon leikkikalu, ja vaatteettakin näillä ihmisillä oli yhä yllään sivistyksen raukea ja tyytyväinen suojavaippa. heidän todellinen minänsä ei ollut esillä yhtään sen paremmin. paljon mieluummin olisin nähnyt heidät ilman sivistyksen verhoa, katsonut millaisia he ovat kun he joutuvat katsomaan kuolemaa silmästä silmään.

Saunominen väsytti. Ajatus sen jälkeen seuraavasta virallisesta ohjelmasta yritysesittelyineen ei juurikaan kiinnostanut. Sentään tulossa olevat tietoiskut olivat armollisen lyhyitä. Siirryimme konferenssitilaan, ja Laila aloitti kertomalla meille Zen Genesiksen nykytilasta. Hänen puheenvuoronsa tuntui olevan suunnattu enemmän potentiaalisille sijoittajille ja uusille yhteistyökumppaneille, vaikka totta puhuen suurin osa asioista oli minulle vieraita. Mutta talousasiat saivat kyllä sellaisina pysyäkin.

Minä ja Klaus puhuimme lyhyesti okkultiikasta ja laista, tai käytännössä maagien asemasta lain silmissä, sekä lakimiessovittelun ja asianajamisen merkityksestä maagille. Aika yksinkertaista informaatiota; tarkoitus oli lähinnä selittää erästä nurkkaa toimistomme puuhista siitä mahdollisesti kiinnostuneille. Meidän jälkeemme oli Hilkan vuoro.

Hilkka kertoi Turun okkulttisesta nykytilanteesta. Ilmeisesti minä olin ainoa jolle tilanteen synkkä kokonaiskuva oli uutinen. Olin kyllä tiennyt, että kaikenlaista kummallista kaupungissa oli tekeillä, mutten käsittänyt tilanteen olevan näin paha. Aurajoki oli muuttumassa manalan virraksi, taloja ja ihmisiä katoili, portit kaupungista kaikkiin suuntiin olivat auki ja koko kaupungin olemassaolo alkoi tuntua uhatulta.

sain itse esityksessä maininnan, osana suurempaa kuoleman voimaa joka oli kaupungissa vaikuttamassa. en soisi näiden ihmisten kiinnittävän minuun paljon enempää huomiota.

Mainittiin, että Milla Mortis oli kenties tehnyt jotain kaupungissa olevalle kuoleman sudelle. Detaljit jäivät minulle hämäriksi. Klaus tiesi asioista paljon minua enemmän, mutta se ei ollut ihme.

Joka tapauksessa jotain pitäisi tehdä - ja oltiinkin kai tekemässä. Zen Gen tutki tilannetta monelta taholta. Amanda Sade pysyi näkymättömissä. Tähän väliin Hautala nousi lavalle kertomaan meille Belialista.

Aiemmin olin pitänyt Belialia vain hieman epäilyttävänä suuryrityksenä. Jos olisin nähnyt Hautalan esityksen ennen Lailan työsopimusneuvotteluja yrityksen kanssa, olisin saattanut jopa kieltäytyä lakimiestehtävistä tähän liittyen. Firma tuntui perusajatuksesta lähtien läpeensä iljettävältä, ja sen niinsanottu etiikkakin oli suunniteltu enemmänkin korruptoimaan. Ei mikään ihme, että Laila oli muuttunut viime aikoina. Ajatus siitä, että hän lähtisi Japaniin tämän yrityksen töihin oli hyvin häiritsevä.

Viimein selvisi kuitenkin myös se, miksei Belial voinut kunnolla toimia Turussa - kaupunki itsessään tuntui vastustavan yrityksen paikalletuloa. Vastaavasti Belial tuntui korostavan, että Turku oli hirvittävän poikkeuksellinen ympäristö, joka attraktoi maagisia vaikuttajia niin tästä maailmasta kuin sen ulkopuoleltakin, ja että jopa sattumat olivat Turussa erilaisia kuin muualla. Yhtäältä Hautala väitti, että Turku osasi itse tuottaa sitä vastaan kohdistuviin apokalyptisiin uhkiin puolustuksia, ja toisaalta ottaa Belialille kunniaa ZenGenin kautta tapahtuneesta Turun puolustamisesta yliluonnollisia vihollisia vastaan.

belial kertoi myös ottaneensa kiinni ja käytännössä surmanneensa tezcatlipoca-jumalan. tämä oli heidän tekosistaan oikeastaan ainoa joka vaikutti kiintoisalta ja millään tavoin rohkealta. muutoin yritys tuntui vaan olevan epäkiinnostava, moraaliton ja sieluton.

Tezcatlipocan käyttäminen polttoaineena kuulosti uhkarohkealta puuhalta. Sattumien korostaminen taas oli joko typerää tai valehtelemista. Hautala tuntui luottavan siihen, että tälläkin kertaa Turun ongelmat ratkeaisivat kuin itsestään. Olin ääneti eri mieltä siitä, että ne olisivat koskaan ratkenneet itsestään. Kun Belialin esitys päättyi, en ollut ainoa joka oli jokseenkin sanaton. Poistuimme tahoillemme.

Hytissä minä ja Klaus sulattelimme kuulemaamme. Jaoimme inhon Belialia kohtaan. Klaus allekirjoitti Hilkan arvion, että tilanne Turussa näytti aika vakavalta. Amanda Sade oli ilmeisesti poistunut kaupungista, ja nyt kun Laila oli lähtemässä Japaniin ja oli muutenkin Belialin vaikutusvallan alla, oli epäselvää kuinka paljon voisimme luottaa Zen Genesiksen saavan aikaan. Klaus oli eri mieltä monista heidän johtopäätöksistään, enkä voinut kuin nyökkäillä.

milla mortiksen piti olla kuolemanjumala, shinigami.

Sanoin tämän tiedonjyvän Klausille. Kerroin kuulleeni sen ohimennen Milla Mortisin ja hänen alaistensa keskustelusta. Ja näkyihän se hänen sähköpostiosoitteestaankin. En väittänyt tosin tietäväni, oliko tämä hyvä vaiko paha asia.

Klaus kertoi normaalien tietolähteidensä olevan epämääräisen tilanteen vuoksi poissa pelistä. Tämä jätti ainoaksi tutkimuskanavaksi kaupungin tilaan Zen Genesiksen.

Pitäisiköhän meidän ilmoittaa tilanteesta Ahlgårdille? Jos Amanda Sade ei ollut enää kaupungissa, Turku oli tosiasiallinen valtatyhjiö, ja Ahlgård oli ilmaissut kiinnostusta kaupunkiin. Me voisimme vain kertoa hänelle, että asiat näyttivät olevan näin - jos hän toimisi kuten vampyyrit yleensä, hän kokisi melkeinpä velvollisuudekseen täyttää sen. Voisimme tarjota hänelle laillista edustusta ja tietotaitoa jos hän auttaisi kaupunkia selviämään kriisistään.

Tietysti tässä olisi se riski, että Amanda Sade saattaisi palata, ja olla jokseenkin harmistunut siitä että olimme päästäneet jonkun muun hänen leikkikentälleen. Mutta - mitä ihmettä hän odottaisi meidän tekevän? Ongelmia horisontissa, ja hänestä ei vaan kuulu mitään, ei pihaustakaan. Meidän on lähes pakko olettaa, että hän ei aiokaan puuttua asioihin.

Laiva saapui lopulta satamaan. Työviikkomme oli oikeastaan alkanut jo. Huomenna uusi sihteerimme Karoliina aloittaisi työnsä. Hänelle oli tarvetta.

Samuel / Salaisuuksia: Ei kenenkään maalla 2

torstai, 3.8.

vihdoinkin nison oli poistumassa kotoaan. paikka oli tavallaan jopa vartioitu, muttei riittävän hyvin. harrastelijat vahtivat ulko-ovea, mutta minä livahdin sisään katon kautta. ikkuna oli suljettu, mutta kärsivällisyydellä sekin aukesi.

aseita joilla voisi tappaa hirviöitä. arvelin, että itse löytäisin niille käyttöä, vaikkapa siltä varalta että pitäisi päästä sopimukseen kaupungin hallinnasta täällä olevan suden tai jonkun muun irvokkuuden kanssa.

ulos samaa tietä kuin olin tullutkin.

Perjantai, 4.8.

Suoritettuani virasto- ja kauppakierroksen kaupungilla palasin toimistolle. Tämä viikonloppu olisi lomaa. Roosan veli Martti oli menossa naimisiin ja me olimme lähdössä kannustamaan häntä.

Klaus oli järjestänyt illaksi vielä yhden tapaamisen Nison Buznikinin kanssa. Minä ajattelin vetäytyä varhain kotiin. Laila oli kutsunut minut baariin ja uhkaillut karaokella viikko sitten, enkä sitä varmaan voisi välttää. Mutta koko yötä en ulkona viettäisi, aamulla pitäisi mennä Lahden suuntaan.

Klaus lähti syömään. Minä notkuin toimistolla ja kirjoittelin Hannalle. Ei kannattaisi käydä kotona ennen baari-iltaa, jonka oli määrä alkaa jo seitsemältä.

kävin myös työpajallani tarkistamassa sinne varastoimani aseet. ne eivät olleet alkaneet tehdä mitään odottamatonta. arvelinkin niiden olevan vakaita kun nison oli käytännössä asunut niiden päällä, muttei näistä taikaesineistä koskaan tiedä.

Tekstiviestit kertoivat, että baari-illan alku oli siirtymässä. Nousin bussiin ja ajoin kotiin. Istuin Roosan kanssa katselemaan Deadwoodia ja juttelemaan huomisesta. Martin morsian Päivi oli oikein uskovaisesta suvusta ja meillä oli huvituksen sekainen pelko siitä, miten he suhtautuisivat meihin. Buddhalainen alternatiivisen näköinen pariskunta ei välttämättä istuisi hyvin heidän maailmaansa.

Klaus soitteli. Nisonin asia oli rutiininomainen testamenttitapaus sekä kuolemanvaraisen säätiön perustaminen. Säätiön piti Nisonin mahdollisesti kuollessa etsiä joitakin esineitä, ja tähän oli varattu sata tuhatta euroa. Melkoinen omaisuus - Klausin mielestä ei yllättävä, minä olin hieman toista mieltä. Mutta kyllä me voisimme säätiöstä huolehtia.

ja olisin todella ihmeissäni jos minulla ei olisi jo hallussani esineitä joita testamentin mukaan pitäisi etsiä.

Lopulta viesti Lailalta kertoi, että Zen Genesis oli palaamassa työkeikaltaan korvesta. Hän tahtoi nähdä ihmisiä Börsissä. Roosaa ei huvittanut lähteä mukaan, joten otin yksikseni bussin Turkuun.

Syömään kerääntyi ihmisiä. Kuuntelin tarinoita Zen Genin keikasta Rymättylässä. Olin kuullut jonkun - Ahlgårdin? - mainitsevan jotain paikalla joskus olleesta portista, ja ilmeisesti se oli taas aktiivinen turkulaisten teiniokkultistien käytyä peukaloimassa sitä. Yliluonnolliset osat kertomusta menivät minulta aika tavalla ohitse. Kuulosti ZG:n ja Belialin pulmalta.

Istuin vielä tovin baarissa rupattelemassa, mutten tahtonut lähteä yökerhoon. ZG tarvitsi sijoituspaikkaa joillekin takavarikoimilleen vaarallisille maagisille tavaroille, joten ne pudotettiin toimistollemme. Sitten otin taksin kohti Raisiota.

Lauantai, 5.8.

Huolimatta kylmästä kohtelusta ja pahoista mulkaisuista joita useimmat morsiamen sukulaiset meihin loivat olimme viihtyneet häissä. Sitten Klaus soitti.

Turussa oli kriisi. Useita portteja oli auennut, todellisuus rakoili, meno oli hengenvaarallista. Olin kaikuja aiemmista vastaavista tilanteista kuullut ennenkin, mutta nyt ne olivat suoraan silmilläni. Klaus pyysi minua välittämään tiedon Rymättylän vaarallisesta tilasta eteenpäin.

Livahdin hetkeksi juhlapaikalta tietokoneeni ääreen ja lähetin sähköpostia hovioikeuden tuomarille jolla tiesin olevan yhteyksiä epätavallisista asioista tietäviin viranomaistahoihin. Luultavasti tuota kautta käynnistyisi virallinen tutkinta asiaan, mutta en osannut lainkaan arvata miten nopeasti tai tehokkaasti. Enempää vaan en itse pystyisi tekemään.

Huolestuneisuus oli alkanut kalvaa minua, enkä enää nauttinut juhlinnasta. Kaipasin tekemistä. Myöhään illalla sain sitten pari uutta puhelua. Ensin Hannu Kokko soitti ja kertoi, että hän ja Ahlgård olivat lukeneet heille muutamaa päivää aiemmin lähettämäni kuvauksen Turun tilanteesta ja voisivat hyvinkin ryhtyä puuttumaan siihen syksyn kuluessa. Tämä oli hyvä uutinen. Jos Turku ei vallan tämän viikonlopun aikana romahtaisi, saisimme uutta voimaa paikan koossa pitämiseen. Samalla vaivalla saisimme kaupunkiin uuden de facto vampyyriruhtinaan, mikä saattaisi olla hyvä tai huono asia. Zen Genesis ei varmastikaan pitäisi ajatuksesta, mutta Ahlgårdiin meillä oli sentään jonkinlaiset kommunikaatioyhteydet. Eikä Turun kokoinen kaupunki tulisi pysymään tyhjänä vampyyreista kauan.

hannu mainitsi puhelimessa, etteivät he voisi kuitenkaan auttaa asioissa jotka liittyvät turusta löytyviin ruumiisiin joilta puuttuu veri. tämä ei minua haitannut. pitäkööt alhgård hupinsa, alkakoon saalistaa kaupungissa jos se hänestä onnellisen tekisi. en itse tekisi yhtään vähempää.

Tämä detalji yhteisymmärryksestä olisi kenties kuitenkin parempi jättää kertomatta Klausille. Ottaen huomioon että minun työni oli kuitenkin enemmän huolehtia yhtedenpidosta vampyyrien suuntaan ei hän varmaan edes tahtoisi tietää yksityiskohtia.

toivottavasti mies osaa olla varovainen puuhissaan.

Huomasin Klausin soittaneen minulle samoihin aikoihin. Akuutti kriisi kaupungissa jatkui ja sen kimpussa oltiin, mutta nyt oli ilmennyt toinen pulma. Pohjanmaalla ollut Hilkka oli pyydetty takaisin auttamaan maagisissa sulkutoimissa, ja hän oli lähtenyt juhlista ajamaan pienessä humalassa. Hän oli ajanut suoraan ratsiaan ja joutunut putkaan.

Klausilla oli kädet täynnä työtä Turussa, joten minä otin Hilkan asian hoitooni. Soittelin poliisille saadakseni asian yksityiskohdat. Kävi ilmi, että hän oli ajanut reipasta ylinopeutta ja oli näiden veikkauksen mukaan alkoholin lisäksi käyttänyt muitakin aineita. Todella huonoa tuuria oli lisännyt vielä se, että Hilkan jutut olivat olleet aika sekavia. Hän oli varmaan yrittänyt selittää että jos hän ei nyt pääse Turkuun, siellä tapahtuu kauheita.

Tavoitin Hilkan, ja kerroin hänelle että tilanne oli hallinnassa. Seinäjoen poliisilaitoksella hän joutuisi kyllä viettämään tämän yön ja kortti häneltä varmaan jäisi toviksi hyllylle, mutta vakavammilta seuraamuksilta varmaan vältyttäisiin jos hoitaisin asian oikein.

Työviikonloppu sittenkin.

//

Kysymyksiä, jatkosuunnitelmia:

* Käykö Nisonin säätiöhankkeesta ja testamentista ilmi, mitä esineitä pitäisi etsiä jos hän kuolee?

* Tulevaisuus näyttää vähän siltä, että Toisen pitää alkaa tehdä asioita. Jos kaupungissa on vieläkin jokin Kuoleman susi tai vastaava manifestaatio, on syytä jollain intuitiolla saada selville näkeekö se Toisen vihollisenaan, tai mikä vielä synkempää, alaisenaan. Jos näkee, tuleepi äkillinen vendetta uusilla hurjilla aseilla.

* Milla Mortis oli toukokuussa ladellut Toiselle melkoisen kasan uhkauksia. On varmaan oikea hetki alkaa tutkia, josko hänestä on toteuttamaan nämä uhkauksensa. Nyt tiedän hänen lähipiiristään jotain, voisin iskeä siihen vielä kerran pari ja sitten ehkä houkutella hautausurakoitsijan tulemaan vierailulle työpajaani, katsoa selviääkö hän siiitä elossa. Pelillisesti voisi olla hilpeää ajoittaa tämä siten, että viimeisessä osassa käyttäisin Toisen tukikohtaa ihan oikeana inhottavana ansana jonne väkeä voisi kutsua. Jollakulla on jo hallussaan tämän paikan avain (kenellähän? onko minulla tästä aavistustakaan?), ensi pelissä voisi taas muistuttaa että Turussa eläminen on vaarallista ja kuolema vaanii naamarin ja veitsen takana.

Samuel / Salaisuuksia 3: Ristikuningas

Perjantai-ilta, 24.8. 2007

Olin menossa saunaan Roosan kanssa kun huomasin, että minulle oli soitettu. Soitin takaisin. Tavoitin Sarah Alverton -nimisen naisen, joka kyseli Amanda Sadetta. Asia oli kuulemma melko kiireinen, mutta ehti odottaa seuraavaan aamuun. Hyvä, koska tälle illalle oli muita suunnitelmia.

kaksi päivää sitten olin ratkaissut tuplautuneen joona lehikoisen tapauksen omalla tavallani. todellisuuteen oli putkahtanut tämän nelikymppisen insinöörin kaksoisolento. oli mahdotonta sanoa, kumpi oli alkuperäinen. vaimo oli viikko sitten palkannut toimiston selvittämään, kumpi oli todella hänen puolisonsa. juttu näytti mahdottomalta ratkaista konventionaalisin keinoin, joten järjestelin hieman asioita. kävimme "miesten kesken" puhumassa asioita halki lehikoisten mökillä mietoisissa. hankin molemmat joonat hienoiseen humalaan ja olin itsekin juovinani. poistuessani paikalta jätin heidän seuraansa muutamia teräaseita. kuinka ollakaan, näistä kahdesta elinkelpoisempi tarttui puukkoon ja surmasi toisen. hän kätki ruumiin kömpelösti. minä tarkkailin metsiköstä, ja otin ruumiin haltuuni.

juttu oli ratkennut mutkattomasti. joonan pää oli ollut keittymässä jotta saisin tuoreen kallon.

Saunottuamme suuntasin Turkuun. Klaus oli palaamassa Amsterdamista tänään, mutta vielä en ehtisi häntä tavata.

alkuillasta milla mortis oli toivon mukaan saanut postissa hänelle lähettämäni ruumisarkun ja siellä olevat kryptiset vihjeet, joiden seuraaminen johtaisi yöllä yo-kylään. lisäksi salaperäisesti kadonnut etsivä nison buznikin oli toivottavasti myös saanut kutsun tulla ylioppilaskylään yöllä.

poimin joonan kallon työpajaltani. se oli puhdistunut oikein hyvin. pakkasin sen metallilaatikkoon muutaman harhaista höpötystä sisältävän paperin kanssa. sitten lähdin ylioppilaskylään viikko sitten valtaamalleni kellarille.

illan hämärtyessä rakensin kellariin varsin pehmeän ansaradan, jonka palkintona oli laatikko ja kallo. radassa ei ollut mitään kovin vaarallista - pimeyttä ja kyynelkaasua vain. jätin ovensuuhun kaasunaamarin, mustan takin ja lampun. kyynelkaasuansa saisi kenties nisonin pukemaan naamarin ylleen.

milla mortis oli uhkaillut minua keväällä. halusin katsoa, mihin hän pystyi. nison saisi toimia koekaniinina. tarttuisiko milla mortis syöttiin? löytäisikö hän paikan? ja jos löytäisi, kävisikö hän kaasunaamariin pukeutuneen nisonin kimppuun, pitäen tätä minuna?

kun ansa oli valmis, kätkin herätyskellon ja puhelimen nisonille ilmoittamani tapaamispaikkaan. niiden tehtävä oli ohjata hänet kellarin ovelle. sen jälkeen livahdin ylioppilaskylän parvelle tarkkailemaan.

sentään parvella ei liikkunut ketään. olin melko hyvin näkösuojassa alhaalla oleville. joku saattoi nähdä minusta vilauksen, mutta kukaan ei kykenisi pimeässä minua tunnistamaan.

viimein näkyviin ilmestyi nisonin näköinen hahmo. hän kierteli pari kertaa ylioppilaskylän talon ympäri ennen kellarin portaisiin laskeutumista. sitten hän nousi takaisin ylös ja laskeutui alas uudelleen, eikä enää ilmestynyt näkyviin.

odotin. milla mortisia ei näkynyt.

selvästikään kuolemanhenkeä (jos hän nyt sellainen ylipäänsä oli) ei huvittanut tulla tapaamaan minua. sääli. nison saisi tehdä kellarissa mitä häntä huvittaisi. minä suuntasin työpajan kautta kotiin.

Lauantai, 25.8. 2007

palasin kellarin luo varhain aamulla. ei tarkkailijoita. hyvä. sisällä ansarata oli täysin koskematon. laatikko oli yhä lukittu. naamari, lamppu ja takki olivat paikallaan.

eikö nison ollut uskaltanut edes mennä sisään? ja minä kun kuvittelin hänen olevan yksityisetsivänä jotenkin rohkea. vai oliko hän kulkenut koko ansaradan läpi laukaisematta sitä, ja palauttanut kaiken alkuperäiselle paikalleen?

ei. kukaan ei ole niin taitava.

harmistus tunkeutui tietoisuuteeni. koko ansaradan virittely turhan takia. nämä ihmiset kuvittelevat, että heillä on varaa valita taistelunsa, tai päättää itse kohtaamisemme ehdot.

käsitys osoittautuisi hyvin pian virheelliseksi. kiehuin kiukusta. päitä putoilisi pian.

Rauhallisesti. Hätiköimällä tulee vain vaikeuksia. Tärkeämmät asiat ensin.

Olin toimistolla yhdeksältä tapaamassa Sarah Alvertonia. Hakukone kertoi hänen olleen brittiläinen poliisi, mutta esitetty Supon kortti oli minulle jonkinlainen yllätys. Supo, jällen kaupungissa? En ollut tästä hyvilläni. Edelliset puuhat näiltä eivät vakuuttaneet. Ja eikö Amanda Sateella ollut ollut ristiriitoja jonkun Supon peiteagentin kanssa?

Sarah tahtoi tietää, vieläkö Sade oli komennossa. Vastasin totuudenmukaisesti, etten tiennyt mutta epäilin että hän oli jättänyt Turun. Sarahin mukaan voimatyhjiö ei ollut toivottava tilanne, ja olin tästä samaa mieltä. En kuitenkaan maininnut neuvottelujamme Ahlgårdin kanssa.

Sarah oli aikeissa kerätä Turussa vaikuttavat okkulttiset voimatekijät sekä muut lähes-merkittävät tahot kokouspöydän ääreen. Tarjosin luonnollisesti tilojamme, vaikka epäilinkin että kokous ei tässä vaiheessa enää mitään auttaisi. Laivalla olimme jo puineet tilannetta, ja Zen Gen oli osoittautunut kykenemättömäksi tekemään asioille mitään. Jos kokouksen sisältö olisi mitään muuta kuin toimintasuunnitelma tai suora uhkaus Supolta, se tuskin vaikuttaisi kaupungin kaoottiseen tilaan millään tavoin. Sovimme kuitenkin paikaksi toimistomme ja kellonajaksi iltaviiden.

Kun Sarah oli poistunut, kävin syömässä aamiaista. Samalla punnitsin tilannetta. Olisi selvästi hyväksi jos kaupunki rauhoittuisi itsestään, ilman Supon väliintuloa. Tämä vaati ainakin Kuoleman suden nujertamista.

minusta kukaan tuskin olisin kiinnostunut. olen leikkinyt täällä jo 10 vuotta, eikä kukaan ole minua vielä ulos savustanut. kaikki tekoni ovat menneet jonkun muun mörön piikkiin tai jääneet suuremman kriisin varjoon. se oli hyvä asiaintila. jos supo päättäisi ottaa turun erityistarkkailuun, asemani vaikeutuisi.

Tämä olisi loistava hetki Ahlgårdin saapua pelastamaan tilanne. Valitettavasti tätä tuskin tapahtuisi.

Klaus saapui toimistolle yhden maissa. Annoin tapahtumaselostuksen hänen lomansa aikana tapahtuneista asioista

(jätin pois toisen joona lehikoisen kohtalon, kerroin että hän vain katosi)

ja totesin, että Turku on yhä omituinen. Puimme kadonneen Nisonin tilannetta. Hän oli tahtonut meidän paikantavan kalliin esineen - veitsen kaiketi - muttei ollut koskaan ehtinyt allekirjoittaa testamenttia joka olisi antanut meille resurssit tehdä tämä. Klausin mielestä meidän kannattaisi silti pyrkiä etsimään veistä tehdäksemme kuten Nison toivoi - siis pitääksemme sen turvassa. Minusta tämä kuulosti järkevältä. Nison oli kadonnut hämärissä oloissa - hänen vaatteensa oli löydetty haavoittuneen Kris Kuopion läheltä - ja Klaus uskoi hänen kuolleen.

minä en. olin melko varma siitä, että olin nähnyt hänet eilen illalla. ei hän ollut kuollut, hän piileskeli.

Kävimme syömässä ja suunnittelemassa illan kokouksen ohjelmaamme. Klaus oli kanssani samaa mieltä siitä, että Ahlgårdin saapuminen olisi nyt kovin tervetullutta, ja totesimme että jos tilanne kävisi epätoivoiseksi voisimme koettaa bluffata että vampyyri oli todella palaamassa ja ottamassa kaupungin hallintaansa.

Supon mukaantulo huolestutti meitä molempia. Muistin edelleen kaksi edellistä kertaa kun turvallisuuspoliisimme oli puuttunut Turun asioihin. Kummallakin kerralla heillä oli ollut hyvä syy - ensin täysin vailla itsekuria ja järkeä riehuvat maagit ja vampyyritkin, toisella kerralla käsittääkseni kaupungin tilan seuranta edellisen katastrofin jäljiltä. Kumpikin kerta oli päättynyt hyvin tuhoisasti. Supon aikeet saattoivat olla hyvät, mutta järjestöllä oli paha taipumus ensin olla pitkään tekemättä mitään ja sitten ylireagoida. Tyypillistä suomalaista virkamiestoimintaa, toisin sanoen.

Klaus muisti, että Supon ylin johto oli vastikään vaihtunut, ja muutakin johtohenkilöstöä korvattiin. Tämä saattaisi ehkä kentälläkin johtaa toimintatapojen järkeistymiseen. Ja Sarah oli ilmeisesti joidenkin turkulaisten tuttu. Hänen saapumisensa Turun asiaa hoitamaan oli tulkittavissa kädenojennuksena kaupungin omalle skenelle - Supo ei vain hutkinut, se pyrki neuvottelemaan. Mikään ei olisi sopinut meille paremmin.

Silti pelkäsimme että epäluuloisuus suojelupoliisia kohtaan asui syvällä paikallisissa maageissa. Illan neuvotteluissa diplomaattinen sovittelevuutemme olisi kullan arvoista. Onneksi olimme aikeissa olla paikalla.

Sanoin Klausille olevani väsynyt ja tahtovani ottaa hetken torkut. Hän jäi toimistolle valmistelemaan kokousta.

nukkumisen asemasta siirryin silmäilemään verkossa olevaa ansaani. milla mortis ei ollut edes yrittänt selvittää verkosta vastausta kysymykseen "mikä liha on". ei liioin nison. pohdin, mitä tekisin heidän kanssaan. poistin ansasivulta viittaukset kellariin. lisäksi olisi varmaan tarpeen tutkia, ettei takaisin hakemissani tarvikkeissa ollut mikrofoneja, jäljityslaitteita tai muuta roskaa.

Palasin toimistolle edelleen väsyneenä. Siellä oli Klausin seurassa joku tuntematon tyttö. Hän kattoi pöytää ja laittoi kahvia.

Pysähdyin ällistyneenä. Klaus selitti, kuinka tämä ihminen oli tuonut raportit autojutusta, ja käyttäytyi kuin tämä punapaitainen, punatukkainen henkilö olisi sihteerimme. Hän ei ollut. Hän ei todellakaan ollut Karoliina. En ollut koskaan aiemmin edes nähnyt häntä.

Klaus kysyi minulta autojutusta. Mistä ihmeen autojutusta? Vaikuttiko joku Klausin mieleen?

Jos niin tapahtui, olin luultavasti immuuni. Luontainen vastustuskykyni mieleen vaikuttaville vaikutuksille oli melkoinen. Jos vampyyrit eivät minuun voineet vaikuttaa, ei kykenisi tämäkään, mikä sitten olikin.

Päätin näytellä mukana. Olin kuin kaikki olisi aivan normaalisti. Tyttö käyttäytyi kuin tuntisi toimistomme. Klaus oli jotenkin sekavan oloinen. Sain puhelun - Sarah sanoi olevansa tovin myöhässä - käsittelin sen nopeasti, ja vetäisin sitten Klausin syrjään. Kysyin häneltä, kuka tyttö oli. Hän sanoi tämän olevan sihteerimme - vai eikö?

Ei takuulla. Klaus oli tosin nähnyt Karoliinaa haastattelun jälkeen vain kerran vilaukselta - ehkä hänen mieleensä ei ollutkaan vaikutettu, ehkä hän oli vaan väsynyt ja sekava. Tyttö oli kuulemma tullut omalla avaimella sisään. En tiennyt mitään hänen autojutustaan. Klauskin myönsi, että oli ikäänkuin automaattisesti hyväksynyt tilanteen kun tyttö kerran tuntui tietävän mitä teki, eikä hänen kasvomuistinsa ollut kuitenkaan parhaimpia.

Meillä ei ollut nyt aikaa hienosteluun. Hetken kuluttua toimistollemme pölähtäisivät Turun okkulttisten piirien kaikki vaikuttajat, eikä meillä ollut kertakaikkiaan varaa pitää ketään ylimääräistä ihmistä paikalla.

Niinpä kysyin suoraan tytöltä, kuka hän oli ja miksi hän oli täällä. Hän näytti ällistyvän silmiinnähden, ja sanoi olevansa Maarit Jokela, sihteerimme. Olimme kuulemma palkanneet hänet kaksi kuukautta sitten.

Suunnilleen tarkalleen sillä hetkellä ovikello soi. Ulkona oli ensimmäinen joukko vieraita - Zen Genesiksen ja Milla Mortisin väkeä pikavilkaisun perusteella. Ajoitus olisi tuskin voinut olla huonompi. Tämä operaatio - sekä tahraton maineemme varmana ja ongelmattomana asioiden järjestäjänä - olisi pian viemärissä.

Onneksi Zen Genin osasto pelasti kasvomme. Hilkka oli tuskin ehtinyt istuutua neuvottelupöydän ääreen kun hän totesi, ettei hän voisi olla täällä, ja saman tien Mirva ilmoitti, että kokousta ei pidettäisi meidän luonamme, vaan tunnin kuluttua Hilkan luona. Tämä selvä. Normaalisti olisin saattanut hieman harmistua tästä, mutta nyt siirto osti meille kipeästi kaipaamaamme aikaa.

Neuvottelijat häipyivät oveltamme, useimmat edes tulematta sisään. Minä, Klaus ja Maarit jäimme ällistelemään tilannettamme.

Maarit oli akuutti pulma. Hän tuntui todella uskovan olevan sihteerimme, ja oli jokseenkin järkyttynyt kun teimme selväksi, että näin ei ollut. Kuitenkin hänellä oli toimistomme avain, hän osasi kertoa työhaastattelustamme, hän oli selvästi ollut kanssamme tekemisissä. Hän sanoi tuntevansa Milla Mortisin, mutta että tämä ei ollut muistanut häntä kun he olivat eilen tavanneet.

Maarit oli joko monimutkaisella tavalla järjiltään, tai sitten tässä oli kysymyksessä jotain samanlaista kuin kahden Lehikoisen tapauksessa. Hän oli - paremman termin puutteessa - väärässä maailmassa. Hän oli pudonnut rinnakkaistodellisuudesta, jossa hän oli toisen Kurkilahti & Lydenin sihteeri. Tämä Kurkilahti & Lyden muistutti meitä monessa suhteessa, detaljit olivat vaan erilaiset. Yliluonnollisten elementtien parissa puuhattiin vähemmän, yhteistyökumppani Zen Genesis harjoitti vaihtoehtoterapiaa ja muuta merkillistä. Maaritin verkkopankin tunnukset toimivat, mutta pankkitili vahvisti, että palkkaa emme hänelle maksaneet me vaan joku muu taho.

Tilanteen silkka outous pamputti meitä kaikkia. Totesimme, että tässä maailmassa Maarit ei todellakaan ollut sihteerimme, mutta emme olleet liioin heittämässä häntä ulos omilleen. Ilmoitimme että ottaisimme hänet asiakkaaksemme pro bono, ja pyrkisimme selvittämään mitä hänelle oli tapahtunut ja miten tilanne voitaisiin korjata.

Suoritimme nopean tehtävänjaon - Klaus suuntasi Turun okkulttipiirien kokoukseen, minä jäin toimistolle selvittelemään Maaritin tilannetta.

joona lehikoisen pulma oli ratkennut kadottamalla toisen joonan. ehkä maaritille voisi käydä samoin. hän voisi kadota, eikä kukaan tietäisi miksi.

Olikohan meidän maailmamme Maarit vielä täällä, vai oliko hän pudonnut pois tästä maailmasta - ehkä tämän vieraan Maaritin kotimaailmaan? Koetimme tutkia asiaa mutta selvyyttä emme saaneet. Ensimmäiset shokin ja paniikin oireet alkoivat näkyä vieraassamme, ja rauhoitin häntä parhaan taitoni mukaan.

Puhuimme okkultiikasta, rinnakkaistodellisuuksista ja (meidän) Turun tilanteesta. Kävi ilmi, että Maaritin Turussa tuomiokirkko oli palanut viikko sitten. Lisäksi Maaritin tutkima "autotapaus" oli omituisella tavalla rinnastettavissa meidän tutkimusilmiöihimme. Hänen todellisuudessaan salaperäinen tumma auto oli ollut paikalla useiden eri rikosten yhteydessä - näillä rikoksilla ei ollut mitään muuta järkevää yhtymäkohtaa kuin rikospaikoilla nähty auto. Kerroin Maaritille kohdanneeni aiemmin samankaltaisen tapauksen, jossa henkilöä ja hänen kaksoisolentoa oli ollut käytännössä mahdotonta erottaa toisistaan.

Hilkka soitti ja pyysi minua käymään ehtiessäni. Hän kuulosti hieman omituiselta, hermostuneelta.

Pian soiton jälkeen Klaus palasi kokouksesta. Ilmeisesti lopputulos oli ollut varsin rakentava: kukaan ei ollut hätiköiden sulkemassa portteja tai tekemässä muuta kriittistä, ja Supo oli halukas tekemään paikallisten vaikuttajien kanssa yhteistyötä jotta Turkua vaivaava kriisi saataisiin purettua. Ryhdyimme puimaan yhdessä Maaritin asiaa, ja tajusimme, että hänen maailmassaan tuomiokirkko ei ollut sittenkään palanut vaan kadonnut, kuten talot meidän maailmassammekin. Ja autotapauksen kummallisuus johti meidät epäilemään, että meidän kaksoisolentomme toisaalla tutkivat sittenkin myös yliluonnollisia asioita.

Sarah tahtoi myös jutella Maaritin kanssa. Tämä sopi Maaritille, joten lakimiehinä kerroimme hänelle lyhyen version hänen oikeuksistaan keskusteluun liittyen (kaikki tapahtuisi hänen ehdoillaan, eikä Supolla ollut häneen mitään valtaa). Arvelimme että me voisimme koettaa laskuttaa koko tapauksen Supolta mikäli tässä ei syntyisi mitään pahaa skismaa Maaritin ja Supon välille. Sitten jätin kolmikon toimistolle juttelemaan ja suuntasin Hilkalle. Sitä ennen Klaus veti minut hetkeksi syrjemmälle, ja kertoi minulle uskovansa, että ZG:n väki suhtautui häneen epärationaalisesti. Hän sanoi ääneen jotain, joka oli tähän saakka ollut tiedossani vain sanattoman yhteisymmärryksen kautta: hän oli hermeettinen maagi, ja ettei hänen ollut mahdollista tehdä sopimuksia demonien kanssa. Jos ZG epäilisi häntä moisesta, minun pitäisi vakuuttaa heidät siitä ettei tätä riskiä ollut olemassa. Lupasin tehdä parhaani.

jokin hilkan äänensävyssä oli ollut pielessä. piipahdin työpajalle ja poimin yhden nisonilta viemistäni veitsistä. pieni ase joka voisi vahingoittaa vaikka mitä. aivan siltä varalta, että siellä olisi vastassa suuria ja vihamielisiä voimia.

olin kuitenkin heittänyt milla mortisille haasteen etsiä minut ja toteuttaa tappouhkauksensa. enkä tiennyt lainkaan hänen resurssiensa rajoja. tämä saattaisi mennä kiintoisaksi. asia vahvistui kun huomasin, etten saanut laukkuani tuotua sisään hilkan ovesta - jokin maaginen suoja tuntui estävän.

hilkka pahoitteli suojausta, totesi ettei sitä enää tarvita, ja poisti sen odottaessani. hyvä merkki, kai.

Paikalla olivat Hilkan lisäksi Mirva ja Heli. Tunnelma oli kireä. Huolestuneisuutta oli vaikea välttää. Koetin rupatella zengenesisläisten kanssa, mutta he tuntuivat haluttomalta tähän. Sitten Mirva teki jotain. Sen jälkeen hän sanoi minun olevan puhdas - eli että mieleeni ei ollut vaikutettu.

ei tietenkään ollut. edes makkonen tai amanda sade eivät kyenneet siihen, ja sitä voimakkaampia vaikuttajia turussa tuskin on ollut.

Sitten hän sanoi, että sielussani oli varjo.

hän oli katsonut mieleeni kysymättä lupaa. tätä ei pidä koskaan tapahtua.

voisin vetää veitsen esiin nyt. voisin tappaa nämä kaikki kolme. he eivät jättäneet minulle paljon vaihtoehtoa.

"Klausin mieleen on vaikutettu", Mirva sanoi.

tappaminen sai odottaa hetken.

Kysyin lisätietoa. Heillä ei sitä ollut. Totesin, että tämä asia heidän olisi selvitettävä Klausin kanssa - minulla ei tähän ollut resursseja. Hilkka ihmeteli, enkö suhtautunut asiaan lainkaan vakavasti. Pahimmillaan Klaus saattaisi vuotaa kaiken kauttaan kulkevan luottamuksellisen tiedon ulkopuolisille tahoille.

voi zen genesis, ainoa asia johon suhtaudun vakavasti on se, että siilipäinen noita kurkisti mieleeni ja näki asian jota kenenkään ei tule tietää. mikä vielä pahinta, hän meni kertomaan sen koko huoneelle, etttekä te maagiset paranoidit unohtaisi sitä ennenkuin se olisi pengottu ja selvitetty tyydyttävästi. ainoa asia joka pitää teidät elossa on, etten ole vielä keksinyt miten selitän teidän yllättävän kuolemanne.

Jos Klausin mielelle oli todellakin tehty jotain, sekin asia oli selvitettävä. Koetin vakuuttaa Hilkalle, että näen asian hänen kannaltaan ja että olin vain vaikeassa tilanteessa tähän asiaan suhtautumisen kanssa. Olisin itse hyvilläni jos he kykenisivät selvittämään tilanteen mahdollisimman nopeasti, mutta ensisijainen luottamus oli toistaiseksi partnerini puolella.

voisin tappaa heidät kaikki. viiltelisin jokaisen hengiltä.

En tahtonut joutua selittelemään täällä tapahtuvaa väkivaltaa. Kaupungissa oli jo Suponkin edustaja, eikä hän antaisi tämän vain olla. Ehkä minulla oli toinen vaihtoehto. Mirva sanoi, että hän voisi tutkia mielessäni olevaa varjoa tarkemmin, ja kiitin tarjouksesta, olin hyväksyvinäni sen.

Lähdin takaisin toimistoa kohti mieli myllertäen. Näin pahassa liemessä en ollut koskaan ollut.

kaksi ratkaisua: väkivalta tai hämäys. jos en keksisi hyvää hämäystä, koko zen genesiksen erikoisryhmän olisi kuoltava tänä yönä. mutta ensin klaus ja hänen väitetysti reikäinen mielensä.

palautin maagisen veitsen työpajalle, ja poimin tavallisen veitsen mukaan. jos vastapuolella olisi vain zen genesis, luulisin että aivan normaali terä puree riittävän hyvin.

Toimistolla keskustelin Klausin kanssa. Hän oli jo saanut uuden kutsun käydä Hilkan luona. Tämä oli nyt pelattava taitavasti. Pidin huolta siitä, että hänen saamansa alkukuva tilanteesta oli mahdollisimman riidanhaluinen - esitin asiat siten, että Zen Genesis vaikutti vainoharhaiselta ja mielenvikaiselta.

Onneksi tämä oli Klausin käsitys jo etukäteen. Hän sanoi tiedostavansa, että tottakai hänen kuuluisi vain kävellä Zen Genesiksen tomistoon, mutta samalla myös saaneensa ilmoituksen hyvin uhkaavassa sävyssä ja miltei pelkäävänsä fyysisen tai henkisen koskemattomuutensa puolesta. En tehnyt mitään hälventääkseni näitä epäilyksiä. Minä tahdoin Klausin käyvän neuvottelemassa Zen Genesiksen kanssa, mutta en tahtonut hänen lähtevän neuvotteluun minkäänlaisella rakentavalla asenteella. Asioiden olisi oltava heti alusta alkaen huonosti ja tulehtuneesti.

Oli selvää, että Zen Genesiksellä oli oikeus vaatia meiltä vaikka mitä - he olivat meidän asiakkaamme. Samalla kuitenkin meillä oli oikeus todeta heidän vaatimuksensa kohtuuttomiksi ja todeta, että asiakkuussuhde olisi päätettävä. Mikäli yhteisymmärrystä ei saavutettaisi, asiat hoidettaisiin juuri näin. Klaus oli myös sitä mieltä, että jos Zen Gen loihtisi häntä jotenkin kysymättä, hän kävelisi välittömästi ulos.

Tarjouduin tulemaan Klausin mukaan Zen Genesikselle. Tosiasiassa minua ei olisi voinut millään pitää kaukana paikasta. Kävellä meidän ei tarvinnut - Maaritilla oli auto, ja hän heitti meidät. Olin varannut hänelle huoneen hotellista; kotiinsa hän ei tahtonut palata siltä varalta, että hänellä olisi kaupungissa kaksoisolento. Minäkin olin yöpymässä hotellilla. En aikonut mennä Raisioon.

yöllä saattaisi olla tarpeen kulkea turussa tappamassa.

Nousimme ylös Hilkan luo. Kuulemma maaginen suojaus oli palautettu. Tunnelman kireys tuntui yhä ilmassa.

heli ei ollut paikalla. mutta se ei häntä pelastaisi. sen lisäksi että hän oli kuullut mirvan mainitsevan varjosta sielussani, hän osasi puhua aaveiden kanssa. jos murhaisin hilkan ja mirvan minun olisi vierailtava hänenkin luonaan.

Olin miltei toivonut, että Zen Genesis aloittaisi suoraan koettamalla rituaalia Klausiin. Kuitenkaan näin ei käynyt. Sen sijaan Hilkka kertoi Klausille epäilyksensä, sekä ilmoitti, että ilmiselvästi meidän aiemmissa yhteyksissä ilmaisemamme vastustuskyky mielikontrollille ei ollutkaan niin tehokas kuin sen pitäisi olla. Klaus vastasi paheksunnalla siitä, että asiaa käsiteltiin näin dramaattisesti, ja syytti ZG:n väkeä yksityisyyden loukkaamisesta. Hilkka koetti selittää, ettei mitään yksityisyyttä ollut loukattu, ja kysyi saisiko hän käyttää minua esimerkkinä.

Sanoin loukkaantuneena, ettei hän todellakaan saisi. Sitten sain ajatuksen.

"koska tämä asia on jo kerran puheeksi otettu, minä kerron teille mitä te kuitenkin tahdotte tietää. mirva katsoi sieluuni, ja sanoi nähneensä siinä varjon. hän ei kysynyt minulta, saisiko hän tehdä näin. tätä asiaa ei tiedä edes vaimoni."

ehkä tämä sittenkin hoituisi ilman väkivaltaa. annoin mielipuolisen kiihkon hiipiä ääneeni. tämä joko menisi läpi, tai loppuyö sisältäisi paljon verta.

"edellisessä elämässäni oli kenraali augusto pinochetin tiedusteluorganisaation kapteeni. tein... raakuuksia. olin silloin kristitty, kuolinvuoteellani kaduin tekojani."

"tekojeni vuoksi minun olisi pitänyt syntyä uudestaan jonain todella alhaisena. sen sijaan synnyin uudelleen ihmisenä, mutta muistin edellisen elämäni kauheudet. en tiedä miten nämä asiat toimivat, mutta ne piinaavat minua. ne ovat syntini, karmani. koetan sovittaa niitä tässä elämässä."

"entisen elämäni muistojen ansiosta minä olen immuuni mielikontrollille ja dominaatiolle. te voitte testata tätä, olen siihen suostuvainen."

"tämä ei ole asia, jonka olisin tahtonut tuoda esiin, tai joka millään tavalla teille kuuluisi, mutta koska olette jo yksityisyyttäni urkkinut, katsoin että on parempi selittää asia perinpohjaisesti. jos laila olisi täällä, en olisi uskonut teidän toimivan näin ammattitaidottomasti."

Uhkarohkeaa. Selitykseni oli syntynyt salamannopeasti. Silti se kuulosti pelottavan totuudenmukaiselta. Oliko siinä kenties totuutta mukana? En tiennyt. Minulla ei ollut aavistustakaan, mitä olin todella tehnyt edellisessä elämässäni. Mutta sillä ei olisi väliä. Tärkeintä olisi, että se selittäisi mielessäni havaitun varjon.

Olin korottanut ääntäni. En ollut tietääkseni tehnyt sitä aiemmin Zen Genesiksen kanssa asioidessani.

Dramaattinen tarinani näytti vaikuttavan. Hilkka ja Mirva olivat järkyttyneitä. Klaus tarttui puheenvuoroon, ja totesi, että kuten on ilmeistä, meillä on ollut kaikki syyt olettaa, ettemme olisi millään tavoin alttiita mielikontrollille, ja että jos hänelle on jotain tapahtunut, emme ole vain ehtineet vielä huomata sitä.

Tämän jälkeen loppuoperaatio oli detaljeja.

Luvan kanssa tehdyllä rituaalilla Klausin päässä ollut 'mielikontrolli' paljastui vain yritykseksi lähettää hänelle suggestio unen kautta. Hilkka vetäytyi ensin keittiöön ja sitten lähti asunnostaan, Mirvakin vaikutti itkuiselta ja luhistuvalta. Palasin diplomatiavaihteelle ja totesin, että voisimme jatkaa tästä kuten aiemminkin.

te ette koskaan saa tietää, kuinka läheltä kuolema kulki tänä yönä.

Lähdin Klausin kanssa istumaan Hemingway'siin. Kätkin voitonriemuisen oloni häpeilevän järkytyksen taakse. Klaus suhtautui paljastukseeni entisestä elämästäni ymmärryksellä. Me olimme jälleen tasapainossa, kumpikin meistä oli paljastanut toiselle jotain kriittistä itsestään.

lasillisen ääressä mietin unta, jonka klaus oli saanut. siinä hän oli laskeutunut ylioppilaskylässä sijaitsevaan pimeään kellariin, väistänyt ansalangan ja etsinyt laatikossa olevaa äärettömän tärkeää asiaa. laatikon avain oli pullossa.

nison. oliko hän jotenkin kiertänyt ansani ja sittenkin avannut laatikon?

Lailalta tuli tekstiviesti. Sekä Hilkka että Mirva olivat irtisanoutuneet. Tämä ei olisi voinut mitenkään mennä paremmin. Irtisanoutukaa, poistukaa kaupungista häpeän vallassa, tai loukkaantuneina, miten vaan, kunhan jätätte minun asioideni penkomisen sikseen.

Klaus lähti kotiinsa. Oli myöhä, ja kaipasin hotellille nukkumaan. Ensin tein kuitenkin vielä pienen sivulenkin.

kävin työpajallani. tutkin kellarista takaisin hakemani esineet. metallilaatikossa oli jotain jota minä en ollut sinne jättänyt: yksi pieni tulitikku. juuri sellainen, jota nison aina pureskeli.

puistelin päätäni ihailusta ja hämmästyksestä. nison oli todellakin käynyt kellarissa, väistänyt ansani, löytänyt avaimen ja palauttanut kaiken ennalleen, niin hyvin etten edes käsittänyt hänen tehneen sitä. tulitikun hän oli jättänyt laatikkoon käyntikorttina, tervehdyksenä. en ole koskaan nähnyt vastaavaa suoritusta.

tämä mies ansaitsi onnistua yrityksissään, mitä ne sitten olivatkin. saattoi hyvinkin olla milla mortisin onni, ettei hän ollut osunut paikalle kellariin. olin veikannut, että mortis olisi surmannut nisonin, mutta tämä taidonnäyte sai minut arvelemaan, että asia olisikin saattanut mennä toisin päin.

Menin hotellille nukkumaan.

... ja heräsin puolta tuntia myöhemmin puhelimeen. Klaus kertoi, että hänen luonaan oli juuri vieraillut Nisonin haamu. Mitä ilmeisimmin etsivä oli kuollut, muttei täysin vailla kykyä vaikuttaa fyysiseen maailmaan. Hän oli allekirjoittanut testamenttinsa, ja vaatinut Klausilta että me jatkaisimme hänen kadonneen veitsensä etsimistä.

ei ihmekään että hän oli kulkenut ansojeni läpi niin taitavasti. olin nähnyt eilen illalla aaveen.

Klausin puhelu oli sekoitus järkytystä ja voitonriemua. Me olimme molemmat todella väsyneitä ja päätimme jatkaa asian selvittelyä huomenna.

Sunnuntai, 26.8. 2007

Puhelu Lailalta herätti minut. Laila pahoitteli työntekijöidensä käyttäytymistä ja koetti kysyä, olinko kunnossa. Vakuutin olevani aivan ehjä, ja pahoittelin itse eilisiltaista yliemotionaalista purkaustani. Sanoin, että minun mielestäni hänen työntekijöidensä eroon ei ollut syytä. Luotin siihen, ettei hän saisi kuitenkaan ylipuhuttua heitä jäämään. Edes Lailan hämmästyttävät henkilöstöhallinnolliset taidot eivät voita maagin ylpeyttä.

Aamiaisen syötyäni siirrtyin toimistolle. Jäljitin Maaritia - meidän todellisuuteemme kuuluvaa Maaritia - ja koetin selvittää, oliko hän kadonnut jäljettömiin, vaiko vain hetkellisesti jossain meidän tutkamme alapuolella. En saanut ratkaisevaa näyttöä suuntaan tai toiseen, mutta arvelin vahvasti että tässä maailmassa oli enää vain yksi Maarit Jokela, ja hän oli vierailija.

Kun Klaus saapui, aloimme puida Nisonin operaatiota. Nyt kun testamentissa oli allekirjoitus, päätimme todistaa sen oikeaksi ja päivätä sopivan kauas menneisyyteen. Siirto oli kuitenkin lain hengen mukainen - teimme parhaaamme noudattaaksemme vainajan viimeistä tahtoa. Meillä oli nyt tosiasialliset mahdollisuudet alkaa etsiä Nisonin hukkaamaa veistä.

ilmeisesti tämä veitsi ei ollut aiemmin viemäni tavaran mukana.

Myös säätiö saataisiin perustettua, kunhan ilmoittaisimme poliisille Nisonin kadonneeksi maanantaina. Säätiön kautta meillä olisi sitten jopa rahaa jota käyttää tähän etsintään. Etsivän haamu oli yöllä kertonut Klausille veitsen oletetun sijainnin, mutta tämä oli osoittautunut vesiperäksi. Veitsi oli viimeksi ollut Supon hallussa, mutta se oli kadonnut kuljetuksessa. Tai näin Supo meille väitti. Sarahin mukaan Supo tuki hankettamme etsiä veitsi ja panna se turvalliseen säilöön - jos tämä ei pitänyt paikkaansa, ei ollut mitään mitä saatoimme asialle tehdä.

Veitsen katoaminen Supolta ei ollut miään helppo temppu. Asiaan liittyi lähes välttämättä mielikontrollikykyjä tai kieroa magiaa. Minulle tuli mieleen kolme teoriassa mahdollista tahoa: Ahlgård (jolla olisi varmaankin keinot, muttei tiettävästi motiivia tai tilaisuutta), Turussa aiemmin vaikuttaneet keijut (joita ei tosin reiluun vuoteen ollut näkynyt) ja Milla Mortis (täysin hatusta tempaistuna, koska tämän henkilön kyvyistä tai aikeista emme tienneet mitään). Kaikki arvaukset olivat todella heikkoja eikä mihinkään suuntaan voinut heti lähteä tarkistamaan asioita.

Päädyimme syömään lounasta Maaritin kanssa. Teimme hänelle selkoa edistymisestämme, ja päätimme koettaa maagisten tutkimusten ohella pyytää Supon kautta apuun jonkun rinnakkaistodellisuusteoriaa tutkivan fyysikon. Fyysikolle voisi antaa "entä jos olisi näin" -tyylistä dataa, ja hän voisi kehittää sen pohjalta skenaarioita siitä, mitä voi tapahtua seuraavaksi ja mitä toimenpiteitä voisimme käyttää.

Rinnakkaistodellisuudet olivat oikeastaan kaikille meistä aika vieras ilmiö. Maarit tuntui tavallaan sopeutuneen tilanteeseen hyvin. Hän oli myös saanut yhteydenottoja tutuilta ihmisiltä, muttei voinut tietää olivatko ne peräisin hänen todellisuudestaan vaiko täältä. Olisin kuvitellut, että hänen puhelimeensa viestit tulevat tästä maailmasta, mutta ilmeisesti hänen tänne saapumisensa jälkeen hänen puhelimeensa oli vielä putoillut tekstiviestejä hänen lähtötodellisuudestaan.

Jos me saisimme jotenkin yhteyden toiselle puolelle, olisi sekä maageilla että fyysikoilla jotain johon todella upottaa hampaansa.

Samuel / Salaisuuksia 4: Patajätkä

Perjantai-ilta, 26.10. 2007

Olin lopettanut toimistolla varhain. Otin bussin Pernoon.

kävin kellarissa katsomassa, mitä annaleenasta ja jussista oli jäljellä. molempien mieli oli raunioina, persoonallisuus tuhoutunut systemaattisen eristämisen ja kidutuksen seurauksena. fyysisestikin he olivat sairaita ja heillä oli varmaan sisäisiä vammoja. he eivät eläisi enää pitkään. mutta nyt kun annoin heille käskyjä, he sätkivät toteuttamaan niitä sikäli kun rikkinäisillä kehoillaan pystyivät. behavioristista ehdollistamista ja kidutuksen toimivuutta parhaimmillaan. heidän lihastaan oli tullut minun tahtoni leikkikalu. olin tyytyväinen tuloksiin, vaikka ne olivatkin karkeita.

Suuntasin kotiin. Olin ajatellut viettää vapaaviikonlopun Roosan kanssa, mutta päätin vielä nopeasti vilkaista työsähköpostini. Tasan kello neljä olin saanut viestin.

"Tiedoksenne

Syyskuun 2007 kokous on tehnyt päätöksen kaupunkinne poistamisesta.

Poistamisen syyt:
- alueiden kadottaminen: mm. Vienolan nuorisoleirikeskus Rymättylässä
- hallitsemattoman kaaoksen salliminen kaupungissa ja sen ulkopuolella.
- turvapaikkojen myöntäminen vaaralliseksi katsottaville henkilöille
- yleisen järjestyksen häiritseminen ja henkilöiden yksilöllisyyden uhkaaminen
- perinteisten sopimusten rikkominen
- yleinen muut alueet vaarantava epävakaus

Mahdolliset valitukset ja oikaisuvaatimukset tulee toimittaa kirjallisesti allekirjoittaneelle viimeistään klo 20.00 31.10.2007

Lokakuun välikokouksessa 2007 yllä olevan asian on esiin nostanut Ahlgård, jonka esitys Turun asioiden hoitamisesta hyväksyttiin. Kyseisen ehdotuksen mukaisesti Turun asiat selvitetään kesäajan päätyttyä 28.10.2007 ja hoidetaan kuntoon 31.10.2007 mennessä. Välikokouksen mukaan asiasta on annettava vaadittu selvitys ennen klo31.10.2007 jotta asian voidaan katsoa olevan hoideltu ajallaan ja se voidaan uudelleen käsitellä marraskuun kokouksessa.

Alustavan suunnitelman mukaan Turun asiat kartoittaa Supon erikoisosaston 10 Turun toimija(t) koordinaattorinaan Sarah Alverton. Lisäselvityksiä voidaan tarvittaessa pyytää paikallisilta luotetuiksi katsotuilta toimijoilta. Mahdollisen puolustuksen sekä tarkoitukseen soveltuvan paikan hoitaa lakitoimisto Kurkilahti & Lyden."

Luin viestin uudelleen pariin kertaan ennenkuin suostuin käsittämään sen. Aikoiko joku helsinkiläinen komitea oikeasti hävittää koko kaupungin? Pystyisivätkö he siihen? Kylmä olo valtasi minut. Entä jos he pystyisivät?

Soitin Sarahille kysyäkseni lisätietoja, mutta hänelle asia oli ilmeisesti uusi. Pian sen jälkeen Hannu Kokko soitti minulle.

Ludwig Ahlgårdin henkilökohtainen avustaja vahvisti asian josta kirje oli vihjannut. Herra Ahlgård oli saapumassa Turkuun ja ottamassa sen hallintaansa. Elokuun alussa olimme lähettäneet hänelle viestin ja suunnilleen pyytäneet että hän tulisi kaupunkiimme ja ottaisi sen komentoonsa. Nyt tämä oli tapahtumassa. Hannu ei ollut itse saapumassa paikalle Ahlgårdin mukana, ja antoi siksi meille toimeksiannon hankkia herralleen sihteeri hänen täälläolonsa ajaksi. Lisäksi Ahlgårdille pitäisi etsiä käskynhaltija ja muitakin alaisia, toimimaan hänen apunaan kaupungin hallitsemisessa.

Ilmoitin Kokolle, että kaikki tämä kyllä järjestettäisiin. Sitten otin yhteyttä Klausiin ja sanoin, että meidän pitäisi keskustella. Suuntasin Turkuun ja toimistolle. Ahlgårdin avustajaksi paras ehdokas olisi Karoliina, mutta hän oli yhä kuumeessa. Muita erinomaisen hyviä ideoita minulla ei ollutkaan. Klaus oli jo paikalla toimistolla saapuessani. Postimme joukossa oli ollut lehdistä leikatuilla kirjaimilla kirjoiteltu viesti, joka uhkasi "ikuinen rakkaus odottaa, t: tuonelan enkelit". Kaiken muun rinnalla tämä ei juurikaan huolestuttanut. Ryhdyimme puimaan saamaamme postia ja Hannu Kokon viestiä.

Sävyltään posti oli kuin julkisoikeudellinen tiedonanto - KELA evää kaupungiltanne olemassaolo-oikeuden. Ilmeisesti olimme kuitenkin saamassa suullisen käsittelyn ja tilaisuuden hakea muutosta päätökseen. Ja Ahlgård olisi meidän puolellamme, mikä oli jo hyvä alku. Mutta meidän olisi silti tarpeen tietää paljon lisää koko asiasta ennenkuin voisimme suorittaa meille langetettua puolustajan tehtävää.

Kesken pohdintojemme Nison ilmestyi paikalle, yhtäkkiä, tyhjästä ja käyttämättä ovea kuten hän oli tavakseen ottanut. Hän näytti edelleen kamalalta, jopa aaveeksi. Hänen käytöstapansa eivät liioin olleet parantuneet. Nison vaati meiltä edistystä mustan veitsensä etsimisen suhteen, ja vannoi edelleen että se oli Sarahin asunnolla. Välillä hän riehui ja karjui, välillä puheli salamyhkäisesti. Meidän vakuuttelumme siitä että asia oli työjonossa eivät hänelle riittäneet. Hän uskoi oikeasti, että me lähtisimme murtautumaan Supon agentin kotiin.

jos olisin ollut kahden hänen kanssaan, olisin voinut vakuuttaa hänelle, että juuri tämä asia minulla oli suunnitelmissa. nyt jouduin vain toistelemaan latteuksia. ei ihme että häntä harmitti. nison pudotteli vihjeitä siitä, että hän tiesi harrastuksistani. minä olisin mielelläni kehottanut häntä olemaan hiljaa. en tahtonut joutua tuhoamaan häntä. taskussani oli kuitenkin häneltä kesällä ryöstämäni veitsi, yksi asekokoelmasta johon kuuluvilla välineillä pitäisi pystyä tappamaan mitä tahansa.

Aikansa räyhättyään Nison haihtui luotamme. Me palautimme hänen pulmansa sen ansaitsemalle ei-kiireelliselle paikalle, ja jatkoimme suuremman ongelman puimista. Tarvitsimme lisätietoa Turkuun kohdistuvista syytteistä. Lähetin selontekopyynnön viestin lähettäjälle, sekä kopioita saamistamme syytteistä Hilkalle ja Sarahille.

Ahlgård tarvitsisi sihteerin, ja joukon päteviä alaisia. Hannu Kokko oli puhunut viidestä, mutta näin monta emme kyllä Turusta koskaan löytäisi. Varsinkin jos Ahlgård aikoisi tehdä heistä vampyyreja. Kyvykkäitä henkilöitä kaupungissa kyllä oli, mutta tämänhetkisistä yliluonnolliseen perehtyneistä aika harvat varmaankaan suostuisivat moiseen - tai olivat edes riittävän inhimillisiä että tämä olisi mahdollista. Tuttavapiiriin kuului liikaa ihmissusia, kuoleman henkiä ja ties mitä erikoisuuksia.

Sihteeri oli kuitenkin kriittisin hankinta. Vailla omia ehdokkaita lähetin sähköpostia asiasta Milla Mortisille. Hänen organisaatiostaan kaupungissa kuitenkin tiesin kaikkein vähiten, ja muusta tuttavapiiristä emme heti sopivaa ehdokasta työhön löytäneet. Zen Genesis tuntui olevan poissa laskuista. Minä en edes tiennyt, ketkä firmaa pyörittivät nykyään, enkä varsinaisesti luottanut kenenkään siellä toimivan pätevyyteen.

hilkka oli irtisanoutunut, mutta mirva ei. en pitänyt tästä, mutta sen kanssa oli vain elettävä. parempi kuitenkin välttää heitä kaikin keinoin.

Kesken pohdinnan sain vielä puhelun Hanna-serkultani. Hän kuulosti hyvin masentuneelta ja vähän sekavaltakin. Puhelun ajoitus oli surkea, mutta tahdoin auttaa häntä, joten pyysin tunnin aikalisää saadakseni illan työt loppuun. Kävin Klausin kanssa kaikki syytteet läpi, mietimme mihin ne saattaisivat viitata ja mitä niihin vastaisimme. Teimme rungon huomiselle ohjelmallemme. Sitten Klaus suuntasi kotiin ja minä soitin Hannalle.

Lapsuuteni kokemukset passiivis-aggressiivisuuden ja katkeruuden myrkyttämien perhenjäsenten kanssa ovat johtaneet siihen, etten juuri koskaan pidä yhteyttä keneenkään sukulaiseeni. Hanna oli aina ollut tähän poikkeus: hän ei ollut inhottava, itsekeskeinen tai kykenemätön empatiaan. En ollut häntäkään nähnyt kuin vilaukselta hänen muutettuaan Turusta Hämeenlinnaan, mutta mailitse olimme pitäneet yhteyttä. Välillä hänen postinsa olivat vaikuttaneet vähän synkeiltä, mutta pääasiassa oletin hänen olevan kunnossa.

Oletukseni oli ilmeisesti täysin väärä. Hanna vaikutti läpeensä maailman murjomalta, ja kertoi että hänellä oli suunnilleen kaikki menossa pieleen. Hän ei ollut pystynyt jatkamaan työssään, hänellä ei ollut kaupungissa yhtään kavereita, nukkuminen oli mahdotonta, koko maailma tuntui olevan häntä vastaan ja että hänen ympärillään lisäksi tapahtui kaikkea kummallista.

Meidän suvuissamme on aika reipas historia mielisairautta, ja kysyin Hannalta oliko hän jutellut psykologille tai psykiatrille. Kuulemma oli, mutta ei ollut ainakaan vielä löytänyt apua. Tilanne kuulosti karmivan tutulta, sekä omakohtaisten että Roosan kokemusten pohjalta.

toki itse selvisin masennuksestani lopulta hyvin luovalla tavalla.

Huolimatta töissä olevasta kriisistä päädyin ehdottamaan Hannalle että hän tulisi vierailemaan Turussa minun ja Roosan luona. Ainakaan hetken etäisyyden ottaminen Hämeenlinnaan ja hyvä seura ei haittaisi häntä. Ja vaikka hänen juttunsa kummallisista tapahtumista kuulostivatkin vähän vainoharhaisilta, en voinut niitäkään suoralta kädeltä hylätä. Mainitsin hänelle, että tunsin Zen Genesis -nimisen uskontokonsultaatio- ja vaihtoehtoterapiayhtiön väkeä, ja jos hän kokisi tahtovansa jutella vielä erilaisen ammattilaisen kanssa asioista, voisi tuo yhtiö olla hyvä ajatus.

Hanna suostui lopulta tulemaan seuraavana päivän Turkuun. Tämä oli hyvä. Ainakin hän lopetti puhelun vähän vähemmän lannistuneena kuin oli sen aloittanut.

Lauantai, 27.10. 2007

Lukiessani uutisia huomioni kiinnittyi meteorista kertovaan artikkeliin, jossa oli runositaatti.

"elä pelotta varassa yhden kortin, näet aina avoinna kuoleman portin."

tein pari verkkohakua. edelleen noilla hakusanoilla osui helposti maaliskuussa ottamiini valokuviin rautatiesillasta, jonka alle olin kätkenyt kaijan ruumiin. sattumaako?

ennen käyntiä milla mortisin luona hiivin käymään sillan alla. harmaassa aamussa ei liikkunut ketään muuta. sillan alla oli kiviä omituisessa muodostelmassa, sekä lankku jossa oli heikosti erottuvaa tekstiä. "b... jotain, keinutuoli".

hilpeää. joku koetti ehkä pelata kanssani. valitettavasti minulla ei ollut tähän paljon aikaa.

Milla Mortis ei ollut vastannut sähköpostiviestiini yön aikana, joten soitin hänelle aamupäivästä. Hän kertoi olevansa aikeissa pitää kriisipalaveria Turun tilanteesta ravintola Kertussa yhden aikaan, ja kutsui minut mukaan. Päästyäni Kerttuun ja saatuani eteeni teen sain puhelun, joka kutsuikin minut Sarahin asunnolle koska Kerttu oli liian epäturvallinen paikka. Tämän olisi tietysti voinut oivaltaa aiemminkin. Toivottavasti kokous ei olisi suuren suuri, tai joutuisin oikeasti ihmettelemään miksei sitä pidetty vaikkapa meidän tiloissamme?

Sarah avasi oven pistooli kädessä. Hän pahoitteli sitä, mutta sanoi että liikkeellä oli liikaa tappouhkauksia. Niinpä varmaan. Sarahilla olivat kuitenkin vain Eira, Tatjana ja Thomas. Thomas muodosti nähtävästi tällä hetkellä Zen Genesiksen edustuksen, Mirvaa tai Hilkkaa ei näkynyt. Tatjana oli saanut samanlaisen lehdestä leikatuista kirjaimista kootun kirjeen kuin toimistommekin, mutta hänen oli sävyltään hieman uhkaavampi.

Turun oikeudenkäyntiä koskien päädyin olemaan äänessä aika paljon. Useimmat läsnäolivat tiesivät jo tilanteemme pääkohdat, mutta täydensin minun ja Klausin näkemyksiä tilanteen vakavuudesta, saamamme ilmoituksen luonteesta ja toimistomme aikeesta toimia puolustajana kuten oli esitetty. Kerroin myös Ahlgårdin aikeista suhteemme, sekä siitä että hän oli toivonut itselleen sihteeriä täälläolonsa ajaksi.

Kokous onnistuikin esittämään sihteeriehdokasta, nimittäin Eiraa. Kävi ilmi että hänellä oli aiempaakin kokemusta vampyyreista, ja kun hän oli vielä tavallaan vapaaehtoinen tehtävään, oli hän paras meille tarjolla oleva ehdokas. Uskoin myös, että ulkonäöltään hän miellyttäisi Ahlgårdia. Ainoastaan hänen ammatillinen pätevyytensä oli hieman epäselvä. Minulla oli hänestä aina aika huonosti käyttäytyvä kuva, ja jos hän ei oppisi hieman tasoittamaan kulmikkuuttaan Ahlgård saattaisi hyvinkin todeta ettei tahtoisi häntä väkeensä.

Puhuimme muistakin asioista kuin oikeudenkäynneistä Sarah sanoi tänä iltana olevansa aikeissa metsästää sarjamurhaajaa.

minua. hänelle oli päätynyt kaijan ruumiille kätkemäni työpajani avain, vain ilmestynyt tänä aamuna. tämä ei ollut ollenkaan toivottavaa. en minä tahtonut sarahin kanssa leikkiä. toisaalta, jos hän jahtaisi minua, hän ainakin olisi poissa asunnostaan illalla. voisin hyvin hakea täältä kätketyn veitsen.

milla puolestaan kertoi ruumisarkusta jonka olin hänelle kaksi kuukautta sitten lähettänyt, ja näytti siellä ollutta kirjettä kaikille. monet täällä kuvittelivat, että lehdistä leikattujen kirjaintenkin takana olin minä.

Kokouksen todellisin yllätys oli kuitenkin, kun Turun tilanteesta puhuessamme Milla totesi, että hänen tarvitsisi paikantaa Hanna Eskola, koska tällä oli jotain tekemistä kaupungin pahan epävakauden kanssa.

Hannalla?

Milla näytti vakuuttuneen tästä. Hän oli sitä mieltä, että Turussa tapahtuvat todellisuushäiriöt olivat kaikki oireita jostain syvemmästä viasta, ja tämän syvemmän vian paikantamisessa häntä auttaisi jos hän voisi puhua Hanna Eskola -nimisen henkilön kanssa. Kun kerroin että minulla oli sen niminen serkku, Milla nyökkäsi ja sanoi että näin hänen tietääkseen asia oli.

Hänen ajatuksensa kuulosti täysin älyttömältä - Hannalla ei ollut mitään kosketusta yliluonnollisiin tai outoihin asioihin. Mutta oudompaakin olen kyllä kuullut. Kerroin puhuneeni Hannan kanssa eilen puhelimessa ja sanoin, että hän saattaisi olla tulossa Turkuun. Jos hän tulisi, Milla tahtoi puhua hänen kanssaan. Hautausurakoitsijan todo-listan kärjessä oli selvästi Turun metafyysinen epävakaus.

ellen sitten surmaisi häntä ennen sitä. pitää miettiä.

Kokouksen päätyttyä kerroin vielä Milla Mortisille Ahlgårdin tarpeesta alaisille. Ainakaan heti hänellä ei ollut tarjota hyviä kandidaatteja.

Olin jokseenkin hämmentynyt ympärillä tapahtuvista asioista. Toimistolla Klaus kertoi saaneensa tietää, että tulevassa istunnossa syyttäjänä tulisi toimimaan Jan Hautala. Hän oli kuitenkin sanonut, että vaikka Belialilla oli intressejä nähdä Turku hävitettynä, hän ei itse näitä jakanut. Hän pyrkisi saamaan meille tarkemmat tiedot syytteistä ennen oikeudenkäyntiä jotta ehtisimme suunnitella puolustusstrategiamme paremmin.

Taktiikkapalaverimme keskeytti soitto Sarahilta. Hän oli löytänyt kotoaan mustan veitsen, ja tahtoi tietää miten se oli joutunut sinne. Tietenkään en tätä tiennyt, mutta pyysin sitä meille, se kun oli toimeksiantajamme omaisuutta. Vaan Sarah ei suostunutkaan. Hän katsoi, että veitsi oli rikoksentekoväline, osana hänen asuntoonsa tehtyyn murtoon. Tämä oli älytöntä, mutta Sarah ajatteli kuin poliisi, ja piti veistä vaarallisena. Toisin sanoen, hän jarruttaisi kaikin tavoin meidän pyrkimyksiämme saada se.

minun olisi haettava se häneltä illalla. näin olin muutenkin suunnitellut tekeväni.

Veitsiasia oli kuitenkin pikkuseikka koko Turkua koskevan ongelman rinnalla. Iltapäivän kääntyessä loppupuolelleen kutsuimme Eiran toimistollemme, ja ryhdyimme valmentamaan häntä Ahlgårdin tapaamiseen. Olennaisimmat asiat olivat yksinkertaisia: Ahlgård oli intensiivinen, karismaattinen ja ainoastaan omia sääntöjään noudattava outolintu jonka lähellä ei saanut mainita maitoa eikä Turun paloa. Hän tarvitsi jonkun käyttämään elektronisia laitteita, soittamaan puheluita ja rupattelemaan kanssaan. Mikään varsinaisista vaatimuksista ei ollut kovin raskas, mutta Ahlgårdin lähellä oleminen itsessään saattoi olla kuluttavaa.

Joka tapauksessa Eira työskentelisi sihteerinä meidän toimistomme laskuun. Keikka olisi vain pari päivää pitkä, mutta me lupasimme hänelle hyvän palkan ja oheisedut. Luonnollisesti aioimme laskuttaa kaiken Ahlgårdilta jälkeenpäin, Eiran kannalta olisi vain helpompaa jos me maksaisimme hänelle eikä arvaamaton vampyyriylimys.

Kävimme kolmestamme syömässä Paniinissa ja juomassa teetä Hunter's Innissä. Hannu Kokko soitti meille, ja kysyi olimmeko löytäneet sihteeriä. Annoimme hänen puhua tovin Eiran kanssa, ja hän valmensi tätä omilla ohjeillaan mestarinsa käsittelystä. Eira kertoi meille bändikuulumisiaan, minä ja Klaus koimme olevamme ikävystyttäviä ja kalkkeutuneita.

ainakin osittain.

Kun aurinko laski, siirryimme hotelli Julian aulaan. Ilmoitin meidät virkailijalle, ja pian meidät ohjattiin ylös. Koputimme oveen ja se aukesi kuin itsestään. Sisällä oli pimeää, ja klassinen musiikki soi.

Ludwig Ahlgård oli entisensä. Hänen komentava persoonallisuutensa täytti koko hotellihuoneen kun hän kyseli kiusallisen henkilökohtaisia meiltä kaikilta. Hän tarttui jokaiseen pieneen epätarkkuuteen puheessamme, tahtoi tietää mikä oli Turun tilanne ja mitä olimme tekemässä kaikille syytteille joita kaupunkiamme vastaan oli luettu. Me vastailimme hänelle totuudenmukaisesti: tämä asia on hoidossa, tästä syytteestä tarvitsemme lisätietoja, tätä hoitaa Milla Mortis... Eira kelpuutettiin avustajan tehtävään, ja hän sai saman tien alkaa järjestellä uuden pomonsa tapaamisia pimeään hotellihuoneeseen. Ahlgård teki selväksi, että hän oli aikomassa ruhtinaan viitan harteilleen ottaa, jos huomisen oikeudenkäynnin jälkeen vielä olisi olemassa kaupunki jota hallita. Hänen kuljettamisensa oikeudenkäyntiin jäi meidän vastuullemme, mutta ajattelin delegoida sen Milla Mortisille. Ruumisauto ja arkku olisivat hänelle helpompia hankkia.

Meidän tiukin kysymyksemme tuli vastaan kun Ahlgård tahtoi tietää, olimmeko paikantaneet hänelle käskynhaltijaehdokkaita. Tunnustimme, että hänen vaateensa viidestä ehdokkaasta oli meille liikaa, ja hän kysyi, pysyisimmekö neljään. Emme tulisi helpolla tästä pääsemään. Hän kuitenkin kertoi, ettei ollut aikeissa tehdä näistä käskynhaltijoista vampyyreita, vaan ainoastaan sitoa heidät itseensä. Ghouleja siis. Hän tahtoi luotettavia, kyvykkäitä ja ennestään Turkua hyvin tuntevia ihmisiä. Me tahdoimme, että hänen kätyrinsä tahtoisivat kaupungin parasta ja että heillä olisi edes jonkinlainen etiikka. Kaikki nämä vaatimukset eivät millään kohtaisi yhdessä ja samassa henkilössä.

Poistuimme hotellista jokseenkin ravisteltuina. Huomenna tuleva oikeudenkäynti oli edelleen suurin juttu pöydällämme, mutta loppujen lopuksi se olisi kuitenkin vain oikeudenkäynti, ja sellaisiin meillä on sekä koulutus että kokemus. Sen sijaan Ahlgårdin vaatimus käskynhaltijasta oli pieni mutta täsmällinen, ja meitä paljon akuutimmin kaiveleva.

Ilmeinen valinta käskynhaltijaksi, niin Ahlgårdin kuin meidänkin mielestämme, olisi jompikumpi meistä. Eikä kumpikaan meistä halunnut siihen rooliin. Ghoulius oli ajatuksena vastenmielinen kummallekin.

puhuin karmasta ja teeskentelin klausille säikähtänyttä. todelliset syyt tahtoa pysyä ihmisenä olivat aivan muualla. en tahtonut kenenkään toisen tahdon käyvän ylitseni. kukaan muu ei sotkeutuisi harrastuksiini, kenenkään muun ei niistä tulisi tietää.

jos ahlgård valitsisi minut, hänen olisi kuoltava.

Se taas johtaisi huonoihin asioihin koko kaupungille. Me tarvitsimme ruhtinaan. Minun olisi huolehdittava siitä, että hän ei valitsisi minua.

Vaelsin Klausin kanssa Kerttuun. Hilkka ja Mirva olivat siellä, ja me hakeuduimme heitä kohti. Matkalla puhuimme. Minä sanoin, että jos Ahlgård tahtoisi minut ghoulikseen, en kertakaikkiaan voisi suostua, ennemmin pakenisin. Klausista näin ei saisi käydä. Ja hän sanoi, että hän olisi muutekin parempi ehdokas. Jos ketään muuta ei löytyisi, hän ottaisi tehtävän.

Olin lähes varma, että näillä sanoilla hän sinetöi kohtalonsa.

Hilkka ja Mirva viettivät vapaailtaa. He olivat vain periferaalisesti selvillä tekeillä olevista asioista. Jos en olisi jo ennestään vakuuttunut siitä, että Zen Genesis oli muuttunut irrelevantiksi, olisi heidän tapaamisensa vakuuttanut minut siitä. He kysyivät oikeudenkäynnistä, ja minä kerroin heille sen paikan sekä ajan. Hilkka puolestaan kertoi, että Turusta Hämeenlinnaan oli särö.

Täsmälleen samaa sanaa Hanna oli käyttänyt kun olin kysynyt, mikä häntä vaivasi.

Sitten Hanna soitti ja kertoi saapuneensa. Me sovimme tapaamisen Hansakorttelin Börsissä. Olin kertonut Klausille Millan reaktiosta Hannaan, ja Klaus tahtoi myös tavata serkkuni. Tämähän kävi, mutta ensin tahdoin nähdä hänet itse. Riensin Hansaan.

Päältäpäin Hanna näytti iloiselta, mutta heti kun pintaa raapaisi, löytyi synkkyyttä. Hän oli rikki, hieman vauhkona, kokemassa järjettömiä asioita jotka eivät sopineet hänen maailmaansa. Koko maailma oli hänelle jotenkin väärin. Säröillä. Ihmiset vihasivat häntä. Eläimet vihasivat häntä. Hän ei voinut nukkua. Hän tiesi, että tällaiset kokemukset olivat merkki hulluudesta - mutta tämän tiedostaminen ei auttanut. Lääkäreistä tai psykiatreista ei ollut apua.

Minä olin suunnattoman vaivaantunut. Inhosin tilanteita, joissa jouduin kertomaan jollekulle asioista joita he pitivät uskomattomina. Inhosin epäsovinnaisuutta, olin aina inhonnut. En tahtonut olla se henkilö, joka kertoo kenellekään että kaikki hänen tietämänsä asiat ovat väärin.

ihmisten järkyttäminen oli miellyttävämpää muilla keinoilla.

Asian teki vielä pahemmaksi se, että Hanna oli tuttuni, ja oikeasti aika ohuella nuoralla. Yritin sanoa jotain järkevää, yritin sanoa että kenties hänen vaivoihinsa oli hänen itsensä ulkopuolella oleva (yli)luonnollinen selitys, että hän ei ollut hullu. Takeltelin ja kankeilin, ja sitten Klaus saapui pelastamaan minut.

Klaus tarttui tilanteeseen suoraviivaisesti: hän kysyi Hannan tarkkaa syntymäaikaa ja -paikkaa tehdäkseen tästä täsmällisen astrologisen kaavion. Minä totesin, että arkiasioista puhuminen oli tältä illalta epäonnistunut ja että voisin oikeastaan käsitellä työkiireet loppuun ennen kotiin siirtymistä. Mainitsin Hannalle, että Milla Mortis -niminen henkilö oli tahtonut tavata hänet, ja riippumatta siitä miten pöhköltä kuulostin, sanoin että tämä olisi minusta hyvä ajatus.

Milla oli ylioppilaskylässä Sarahin luona. Ajoimme sinne. Klaus lähti kotiin tekemään astrologista kartoitustaan, me menimme Sarahin asuntoa kohti.

Kohtasimme Millan pihalla. Sisällä Ahlgård ja Eira olivat jututtamassa Sarahia. Esittelin Millan ja Hannan toisilleen, ja jätin heidät hetkeksi puhumaan keskenään. Kiersin korttelin ympäri.

en ollut koskaan uskonut kohtaloon, mutta nyt tiesin mitä oli tulossa. vääjäämättä, väistämättä. se oli ollut väistämätöntä eilenillalla, kenties jo ennen sitä. minua suuremmat voimat käyttivät minua pelinappulanaan. olin heille työkalu, oikeassa paikassa oikeaan aikaan. minä tekisin heidän likaisen työnsä, koska minä pystyin siihen.

tietysti voisin kieltäytyä. voisin sylkeä kohtalon kasvoihin ja todeta, etten tekisi mitä minusta tahdottiin. mutta se olisi typerää. turku tuhoutuisi jos en tekisi mitä minulta odotettiin. ja minä pidän turusta. se on täynnä uteliaita teiniokkultisteja, kiinnostavia arvoituksia, hylättyjä rakennuksia, kätkettyjä soppia. se on tuottanut minulle hupia ja kätkenyt minut jo kymmenen vuotta ja se tulisi kätkemään minut vastaisuudessakin.

näin selvästi mitä tämä ilta ja huominen toisivat. minulle ei tällä viikonlopulla ollut enää yllätyksiä tarjolla. se oli harmi. minä niin pidän yllätyksistä.

astelin takaisin milla mortisin ja hannan luo. hannan silmät olivat lautasen kokoiset pelosta. hän juoksi taakseni, ja kuiskasi "tuo nainen on hullu". minä kysyin syytä. milla mortis kertoi.

hannan ei kuuluisi olla elossa. hannan olisi pitänyt kuolla sylilapsena, mutta jonkin oikun vuoksi hän eli, ja tämän oikun vuoksi turun todellisuus oli rikki. se pitäisi korjata.

osana peitetarinaani sanoin mitä minulta odotettiin. syytin millaa mielenvikaiseksi, sanoin että hän ei voinut olla tosissaan. hän tarttui käsiini ja täytti minut kuolemanpelolla. se kulki lävitseni koskettamatta minua. pelko oli turhaa. minä tiesin mikä hän oli. vain viestinviejä, joka ei itse tee likaista työtään. ei edes tiedä välittäneensä telotuskäskyn pyövelille. ei tiedä, että hänen osansa on jo tehty. parempi hänelle.

poistuimme hannan autolle. lähdimme ajamaan kohti raisiota. kysyin hannalta, mitä hän tästä kaikesta ajatteli. hän puhui mielenvikaisuudesta. oli sääli että hänen oli kuoltava tietämättömänä.

hänen ajaessaan ylioppilaskylän pimeällä takakujalla painoin veitsen syvälle hänen kurkkuunsa ja leikkasin hänen kaulavaltimonsa auki. hän ei päästänyt ääntäkään.

pysäytin auton. siirsin hannan takakoslaan. olin yltä päältä veressä. se ei haitannut. pyyhin kasvoni, riisuin päälystakkini. matkalla pernoon oli jätteenpolttouuni, jonne se päätyi.

hannan ruumis ja muut verijäljet olivat kadonneet kun saavuin uuteen työpajani. sitten alkoivat puhelut. milla mortis oli aistinut hannan katoamisen, muttei vielä tiennyt mitä se merkitsi.

istuin penkillä ja sepitin satuja. hanna oli järkyttynyt milla mortisin puheista, hän oli jättänyt minut tienposkeen ja ajanut täysillä horisonttiin. väitin että milla mortis oli pelotellut häntä ja uhannut tappaa hänet. puhuin epätoivo ja paniikki äänessäni. klaus soitteli, teeskentelin järkyttynyttä ja romahtanutta. jossain vaiheessa lakkasin vastaamasta tärkeisiinkään puheluihin. eivät ne olleet enää niin tärkeitä.

oli aika lähteä viemään milla mortisille viesti. sarah saisi siitä osansa.

pukeuduin. annaleena ja jussi pystyivät sentään vielä kävelemään, ja niiteillä sain veitsetkin pysymään heidän käsissään. paimensin heidät autoon. kuolaavat, kuumeiset idiootit, liha jonka tahdon kipinä oli miltei sammunut. he elivät vain paetakseen kipua. pian he saisivat siitä vapautuksen.

sain tarkkailla sarahin asuntoa pitkään ennenkuin se tyhjeni. en tahtonut törmätä ahlgårdiin, thomas-suteen tai keneenkään muuhun ylimääräiseen. oli minulla veitsi jolla voisi tappaa mitä tahansa, mutten tahtonut sitä käyttää.

kun asunto viimein oli tyhjä, livahdin sen ovelle annaleena ja jussi perässäni raahustaen. avasin sen hienostelematta ja astuin sisään.

veistä ei täällä ollut. se oli varmaankin sarahin mukana.

jätin kaksi typistettyä seuraajaani asuntoon. annoin heille yksinkertaisen käskyn. kenen tahansa kimppuun piti hyökätä. milla mortis oli erityislistalla, mutta he tuskin häntä koskaan näkisivät.

siirryin autoon odottamaan. ulkoilma tuntui kuumalta. jostain varsin läheltä kuului huutoja ja talojen ikkunoista heijastui liekkejä. ylioppilaskylän kujilla tapahtui jotakin. soitin sarahille. johanna vastasi. olin kuullut hänestä, mutta en odottanut hänen olevan täällä. pieni yllätys toi hymyn huulilleni.

"olen siellä missä sarah nukkuu", valehtelin.

ajoin pois ylioppilaskylästä. soitin vielä yhden puhelun, tahdoin kuulla mitä oli tapahtunut. sarah kuulosti hengästyneeltä, mutta hän oli elossa. varmaan kaikki muutkin olivat. annaleenaa ja jussia lukuunottamatta. olivatkohan he tajunneet, että nämä kaksi olivat tatjanan kavereita? tajusivatkohan he mitä olivat surmanneet? joka tapauksessa, tämä oli ollut jäähyväislahjani tältä erää.

loppuillan siivosin jälkiä. kätkin auton, soittelin tiepalveluun, soitin takaisin joillekin jotka minua olivat tavoitelleet. en tiennyt hannasta mitään, en tiennyt mistään mitään, sanoin tahtovani vain kotiin.

lopulta taivalsin raisioon. päivä oli ollut raskas. huominen olisi helpompi.

Sunnuntai, 27.10.

Jos eilisiltana olin tehnyt kaikkeni vaikuttaakseni avuttomalta, rikkinäiseltä ja epäpätevältä, oli minun tänään korjattava maineeni ja oltava pätevä lakimies. Mutta se olisi helppoa, vaikka se näyttäisikin vaikealta. Hankala työ oli jo tehty.

Saavuin toimistolle puoli kymmeneksi, ja löysin unenpuutteisen näköisen Klausin sieltä työn touhussa. Hän oli kokoamassa Hannan astrologista karttaa esitettäväksi oikeudenkäynnissä. Oli hyvinkin mahdollista, että hän arveli Turun puolustamisen tänään jääneen vain hänen tehtäväkseen. Ei sentään.

Pahoittelin eilistä hajoamistani hänelle. Hän kertoi minulle asioita joista valtaosan jo tiesin - että Hanna oli jo kadonnut ja että Turku oli sen jälkeen stabiloitunnut. Hän sanoi minulle varovasti, että Hannan katoaminen - vaikka olikin hirvittävä tragedia - saattoi voittaa meille tämän jutun. Minä myönsin, että näin saattoi hyvinkin olla.

Ahlgård - ruhtinas Ahlgård nyt jo melkein kaikkien suussa - oli eilen illalla tehnyt valintansa. Klaus oli ilmoittautunut hänen käskynhaltijakseen, uhrannut itsensä pelastaakseen Turun. Teko oli jalo, enkä ollut hetkeksikään sitä kiistämässä.

Klaus oli ehtinyt tehdä melkein pelkkää astrologiaa. Minä puolestani olin miettinyt oikeudenkäyntistrategiaa. Teimme työnjaon nopeasti ja tehokkaasti, kuten aina. Kellon lähestyessä oikeudenkäynnin alkamisajankohtaa asiat alkoivat näyttää melko valmiilta.

Ihmisiä saapui toimiston kokoushuoneelle odottamaan oikeussalin avautumista. Istunto olisi Juslenian maanalaisessa luentosalissa, aivan toimistomme vieressä. Paikalle oli saapumassa oikeastaan koko okkulttinen Turku. Hautalakin ilmestyi, ja vaihtoi muutaman sanan Klausin kanssa.

Puoli yhdentoista aikaan Milla Mortis ajoi paikalle Ahlgård kyydissään. Ruhtinas kuljetettiin sisään kellarin oven kautta. Ei aivan ruumisarkussa, mutta suojassa valolta. Eira oli hänen mukanaan. Alkujärjestelyt olivat mutkattomat, tosin Nison-aave ilmestyi saliin jo ennen kuin häntä oli kutsuttu. Hänestä en välittänyt.

Tasan yhdeltätoista istunto alkoi. Oikeudenkäynti se ei ollut, vaikka sitä sellaiseksi sanottiinkin, eikä laki jota siellä tulkittiin ollut Suomen. Syytettynä oli Turun kaupunki, ja tuomarina istui Ludwig Ahlgård, kyseisen kaupungin tuleva ruhtinas. Syyttäjinä toimivat kuolemanhenki Milla Mortis, Suojelupoliisin Sarah Alverton sekä Belial Consulting Groupin Jan Hautala. Puolustajina toimi lakiasiaintoimisto Kurkilahti & Lyden. Vaadittu rangaistus oli kaupungin hävittäminen todellisuudesta.

Näillä intressikonflikteilla, kuten Klaus ja minä olimme arvelleet, kyseessä oli enemmänkin hallintovalituksen muutoshaku kuin varsinainen oikeudenkäynti. Vastapuolella oli valituksen aiheita, meillä oli strategia.

Hannan kuolema oli vienyt tuulen Milla Mortisin ajamalta todellisuuden epävakaussyytteeltä. Klausin kokoma astrologinen kartta osoitti, että Hanna oli ollut kaiken epävakauden alkulähde, ja nyt kun häntä ei enää ollut, ongelmiakaan ei ollut. Turku ei enää vaarantanut lähiseutua, ei ihmisten yksilöllisyyttä, ei uhannut jatkuvasti tehdä jotain arvaamatonta ja käsittämätöntä. Kukaan ei kysynyt, mitä Hannalle oli tapahtunut. Kukaan ei tahtonut katsoa lahjahevosen suuhun. Kaikki hyväksyivät heitä kohdanneen onnenpotkun.

Tuohon syytteeseen verrattuna muut esille tuotavat asiat olivat pikkuseikkoja. Kaupungin maagit olivat vallattomia, koska täällä ei ollut hallintoa - tämä asia oli korjautumassa uuden ruhtinaan myötä. 'Perinteisiä sopimuksia' (naamiohuveja) oli rikottu ja vaarallisille henkilöille annettu turvapaikkoja koska aiemmat hallitsijat olivat laiminlyöneet velvollisuutensa. Tämäkin korjautuisi uuden hallinnon myötä.

Mikään menneisyydessä tapahtunut rikos ei ollut riittävän vakava oikeuttaakseen hävittämisen. Nykytilanteen epävakaus oli hoidettu - poistunut Hanna ja uudistuva hallinto takasivat sen. Turku oli korjattu, eikä edes syyttäjillä ollut suurta intoa sen hävittämiseen enää. Joku koetti huomauttaa, että kaupungissa riehui myös sarjamurhaaja, mutta kukaan ei katsonut tätä syytettä minkään arvoiseksi. Sarjamurhaaja oli kuulemma animoinut vainajia ja oli selvästi yksi vastuuttomasti toimiva maagi lisää.

pidin hymyn sisälläni. etsikää maagien parista.

Tottakai Ahlgård päätti, että kaupunkia ei hävitettäisi. Hän myös ilmoitti ottavansa Turun hallintaansa ruhtinaan ominaisuudessa, ja nimitti Klaus Lydenin uudeksi käskynhaltijakseen. Me taputimme ja kumarsimme heille.

Oikeudenkäynnin päätyttyä ja yleisön lähdettyä, kun olin auttanut ruhtinaan takin hänen päälleen ja saattanut hänet nyt paikalle hankittuun ruumisarkkuun sekä ruumisautoon puhelin Klausin kanssa. Minun oli ostettava hänet ulos toimistomme osakkuudesta. Tulisin kaipaamaan häntä partnerinani. Mutta hän oli nyt ghouli, hänen lojaaliutensa oli toisaalla. Hänen uransa oli lähtenyt huimaan nousuun, ja vaikka hän kammoksuikin sitä, tiesin jonkin osan hänestä olevan myös innostunut tapahtuneesta.

Minä jatkaisin kuten ennenkin. Minulla oli työ, puoliso sekä harrastus, ja elämäni niiden kanssa oli aivan riittävän palkitsevaa.

---

Turkularp