Senja / Salaisuuksia 1

Peli oli mukavalla tavalla erilainen kuin aikaisempien kampanjoiden anti ja sisälsi monia älyttömän cooleja ja antoisia hetkiä. Hahmoparka joutui hommiin, joihin ei omannut lainkaan koulutusta ja niinpä hommista suoriuduttiin hieman sinne päin... Pelin keskeyttäminen yön ajaksi ei haitannut, vaikka yleensä olen niitä fanaatikkoja, jotka roikkuvat pelaamassa vielä kauan sen jälkeenkin kun ruumis huutaa unta ja lepoa. Nyt olin varautunut nukkumaan tyytyväisenä samalla kun hahmo mesoaisi jossain ulottumattomissa. Jos ensimmäinen pelipäivä ei olisi ajoittunut täydelle kuulle Senjan pelistä olisi tullut varmaankin paljon leppoisempi ja normaalimpi, mutta näin ollen peli oli hampaat irvessä hallittua vittuuntuneisuutta ja kauhean omituisia asioita. Pidän henkilökohtaisena voittona sitä, että pörröinen pukeutuminen, väkinäinen hymyily ja avuton "anteeksi nyt, olen ihan pihalla, sanokaa te mitä pitää tehdä?" hokeminen vakuutti nopeasti työkavereille, että Senja on todellisuudessa vain iso pörröinen koiranpentu, jota tosin voidaan käyttää pelottelutarkoituksiin. Edes Hilkan perunakellarin sisustuksen tuhoaminen ei saanut työkavereita järkkymään, mikä oli suunnaton helpotus. Pelin jälkeisessä hypetystilaisuudessa Kaisa onnistui möläyttämään hahmon rodun kaiken kansan tietoon, mikä oli pienehkö auts, mutta luotan siihen, että pelaajat älyävät olla tietämättä enemmän kuin hahmonsa tietäisivät.

Lauantai

Aloitin pelini periturkulaisesti eli yksin ja ongelmissa. Senja siis heräsi klo. 12.00 eteisensä lattialta alasti, kädet ja naama kuivuneen veren peitossa. Ihmissudelle tällaisia heräämisiä toisinaan sattuu ja niihin on vain osattava suhtautua, mutta koska Senja oli viime aikoina nappaillut lääkkeitä pysyäkseen täydenkuun öinä kiltisti sängyssään tuli aamuinen tilanne yllätyksenä ja shokkina. Järkyttynyt psykologi siis haparoi raollaan olleen ulko-oven kiinni ja vietti hyvän aikaa vessassa kuuraamassa naamaansa ja vakuuttelemassa itselleen, että avoin paniikki ja pakokauhu ei nyt ratkaise itse ongelmaa, on vaan hillittävä itsensä sen aikaa, että saa selvitettyä mitä helvettiä on tapahtunut ja ennen kaikkea...millä samaa estetään tapahtumasta seuraavana yönä! Verta oli melkoisen vähän, joten tuskin oli mennyt syömään ketään ihmistä. Koiran ehkä, tai jäniksen, nehän olivat olleet herkkua Australiassa. Siltikin, paha paha petoeläin, ei tällainen peli vetele keskellä kaupunkia! Ylivertaisen terve kroppa oli ilmeisesti kehittynyt vastustuskykyisille huumaaville lääkkeille... mitäs sitten keksittäisiin? Kenties voisi lukita itsensä jonnekin, tai sitten piti matkustaa jonnekin kauas keskelle erämaata, jonnekin missä ei olisi ihmisiä.

Liottuaan suihkussa tarpeeksi Senja totesi tarvitsevansa apua. Työkaveri Hilkka puuhaili kaiken omituisen kanssa, ehkä se osaisi auttaa. Ongelmahan oli omituinen. Hilkalle kertominen vuotaisi jutun myös Lailalle ja se saattaisi tietää potkuja, mutta mitä muutakaan tässä voisi tehdä. Pasifisti ihmissusi oli vakaasti päättänyt rajoittaa kontrolloimatonta väkivaltaisuuttaan, vaikka se sitten maksaisi työpaikan. Puhelin siis käteen ja soittamaan Hilkalle. Olin juuri lähdössä okkulttikonsulttia tapaamaan kun ovelle koputettiin. Hyppäsin varmaan metrin, ensimmäinen ajatus oli suunnaton helpotus siitä, että tulijat eivät olleet ovella kun eteisessä vielä lojui elävä todistuskappale illan verisistä aktiviteeteista. Naamakin oli puhtoinen eikä kauhuleffaefekteillä koristeltu, joten oven uskalsi avata.

Sisään tunki kolme yksityisetsivää, jotka kyselivät jostakin kadonneesta tytöstä. Apuah...ai KAKSI VIIKKOA sitten kadonneesta? Antakaahan kun katson kalenteriani...puolikuu. Ei, en valitettavasti tiedä asiasta mitään. Lupasin kyllä autella parhaani mukaan ja matkalla Hilkalle muistin ne hiipparit siellä hautausmaalla...ne olisivat saattaneet nähdä jotain, joten annoin tyyppien tuntomerkit ja Gabriellan puhelinnumeron, tämä kun saattaisi muistaa jotakin huomionarvoista.

Hilkalla väijyi Belial Consulting:in sihteeri, jonka edessä Senja ei tosiaan aikonut tunnustautua ihmissudeksi, siksi Hilkan kanssa vetäydyttiin puhumaan parvekkeelle. Hilkka suhtautui uutiseen Senjan mielestä omituisen tyynesti ja lupasi auttaa. Jos mitään ei keksittäisi kävisi Hilkan talon perunakellari paikaksi, jossa viettää ensi yö tappamatta ketään. Senjaa huolestutti yhä, mutta ainakin saisi apua...ajatus kellarista varsinkin tiputti raskaan painon sydämeltä, vaikka eihän se mikään pitkäaikainen ratkaisu olisi.

Lailalle olisi kuulemma kerrottava, joten lähdin mukaan "liiketapaamiseen" kertoakseni Lailalle asioista ennen kuin tämä katoaisi neuvotteluun. Aikaa ei ollut muulle kuin hotellin aulassa todetulle..."Tota...mulla on ongelma." änkytykselle, joka keskeytyi siihen, että Hilkka totesi Lailalle: "Toi on ihmissusi." Laila ei pitänyt asiaa vitsinä, mikä oli hyvä, eikä antanut potkuja, mikä oli parempi. Liikekumppani voisi tosin olla arvaamaton, joten...Senja kuule, jos sinä tulisit mukaan varmistamaan selustaa? Anteeksi kuinka? Psykologilla oli leuka lattialla. Niin mitä osaa "olen vaarallinen ja arvaamaton hirviö" lauseesta te ette ymmärtäneet? On täysikuu ja päässä napsuu, katson jokaista ohikulkevaa koiraa sylki suusta valuen ja vittuunnun pienestäkin asiasta ja te haluatte minut mukaan...varmistamaan selustaa? No kun ihmissudet ovat niin käteviä henkivartioina, ei siellä mitään tapahdu. Senja sitten suostui näihin uusiin henkivartijan hommiinsa, tosin kiroillen sitä, että oli valmistautunut avontouimaan, ei istumaan neuvotteluissa. Päällä siis oli vapaa-ajan rento vaatetus eli farkut, kiva pörröinen paita ja violetti nahkatakki, kaikkea muuta kuin uskottava konsultin asu, minkä Lailakin vaikeana huomasi.

Onneksi asianmukainen pukeutuminen osoittautui pienimmäksi ongelmaksi tämän asiakkaan kanssa. Heti hotellihuoneen ovella saimme kuulla, että kengät pitäisi riisua ennen huoneeseen astumista ja maitoa sekä Turun paloa ei saisi mainita keskustelussa. Huoneessa oli hämärää, koska verhot oli vedetty ikkunan eteen ja läppäristä pauhasi ooppera. Perimmäisessä nurkassa istui hienosti pukeutunut mies, joka istui ensimmäiset pari minuuttia hiljaa silmät kiinni. Senja arvioi tyypin pomppivan niin kaukana eksentrisyyden laitumilla, että mielenterveys oli pudonnut kelkasta jo kauan aikaa sitten ja oikeassahan psykologi oli, sillä tyypin puhekin vilisi omituisuuksia. Tämä "Ludvig" oli kovasti sitä mieltä, että Turusta alkaisi maailmanloppu ellei joitakin portteja suljettaisi. Laila selvitteli asiaa, mutta keskustelua oli omituisen vaikea pitää asialinjalla, etenkin kun mies alkoi udella aivan selviä yksityisasioita lasten hankkimisesta ja viimeisimmästä seksikumppanista. Laila vastasi hymyillen, täysin vastoin luonnettaan, mikä sai Senjan epäilykset heräämään. Pimennetty huone...ei kai...voi pyhä lehmä, älkää väittäkö, että vampyyrejäkin on olemassa? Me olemme samassa huoneessa jonkun verta imevän mieliä manipuloivan Mister Creepyn kanssa? Neuvottelemassa? Okei, ota rauhallisesti, älä friikkaa, Laila tietää mitä tekee...eeei, Laila on hypnotisoitu, apua, nyt se tyyppi hengaa aivan mun takanani, jos äkkiä tunnen hampaat niskassani niin joku kyllä kuolee, enkä se aio olla minä! Minua on purtu viimeisen vuoden kuluessa ihan tarpeeksi, vielä joku vampyrismi tähän päälle ja tosiaan tapan itseni! Vampyyrin mielenmanipulointi ei onneksi tuntunut toimivan ihmissusiin, joten Senja välttyi liittymästä onnellisessa ihailun tilassa olevan Lailan seuraan Ludvig fan klubiin. Vampyyri ja tämän palvelija/henkivartija tms. (Lailalla on omituisia serkkuja) vaativat toimittamaan hotellille verta ja maizenaa. Seeelvä, toimitetaan, kunhan päästään lähtemään täältä ehjin nahoin.

Palasimme Hilkalle, jossa ehdittiin syödäkin. Laila ei vaikuttanut yhtään järkyttyneeltä, joten Senja päätteli, että vampyyrit olivat uskontokonsulttien hommissa kai suhteellisen tavallisia tuttavuuksia ja niinpä niiden näkemisestä ei kai saisi nostaa äläkkää ja kehittää eksistentiaalista maailmankatsomuksellista kriisiä? Ennen kuin julistat jotakin mahdottomaksi muista, että olet itse täydenkuun aikaan maagisesti sudeksi muuttuva henkilö...äh, psykologina on paha suoda itselleen analysoimattomia ennakkoluuloja, joten Senja muutteli pikapikaa maailmankuvaansa sellaiseksi, että siihen mahtui vampyyrejä. Johtui varmaan täydestä kuusta, mutta psykologi havaitsi myös omaavansa vahvan suojeluvaiston työtovereitaan kohtaan ja ensimmäisen reaktionsa yllätettynä käsittävän järjetöntä väkivaltaa. Mihin se puhuminen ja rauhanomaisten kypsien aikuismaisten ratkaisujen hakeminen unohtui? Yritä itse olla rauhanomainen ja aikuismainen kun tunnet miten sisälläsi kasvaa järjetön raivo ja eläimellinen nälkä mitä lähemmäs kuun nousua tullaan. Senjalla oli tilanne hallinnassa, mutta vain juuri ja juuri. Olisi paljon helpompi vaan antaa mennä, nostaa ensimmäinen ärsyttävä tyyppi seinälle ja purra sen kurkku auk...raivonhallintaa! Raivonhallintaa! Sinä hallitset tunteitasi, ne eivät hallitse sinua! Impulsiivinen halujen toteuttaminen kaduttaa varmasti myöhemmin, ajattele seurauksia!

Senja siis psyykkaili itseään ja olo oli jo paljon rauhallisempi. Sitten Laila sanoi: "Kuule, me vähän murehditaan ettei se lähetti, joka tuo ne veret sinne hotellille ei ehkä tuu takaisin, joten...etkö sä voisi, kun sulle ne ei uskalla tehdä mitään?" Te olette lähettämässä minua YKSIN sen verenimijän ja sen psykoottisesti virnistelevän palvelijan kanssa samaan tilaan ja luotatte, että pari purkillista kylmää sianverta houkuttaa niitä enemmän kuin meikäläisen kaula? Olisi myös ehkä syytä huolehtia siitä, että täysikuu nousee aivan kohta ja pienikin uhka saa minut niksahtamaan murhanhimoisesti ja pistämään palasiksi kaiken samassa tilassa olevan? Tästä voisi päätellä, että joko haluatte minulle vaikeuksia tai tappaa Ludvigin, mutta koska olen tällä hetkellä vaivoin itseni hillitsevä kimppu murhanhimoa, en usko tässä tilanteessa voivani tehdä luotettavia päätelmiä, eli uskon teidän tietävän mitä teette. Selvä, mikä sen huoneen numero oli? Sanon samalla niille, että eivät yritä mitään hokkuspokkusta jos haluavat että autamme niitä.

Senja siis käväisi ostamassa pari pulloa sianverta ja paketin maizenaa ja toimitti ne hotellihuoneeseen. Paikka yhä pimeänä, vampyyri makaamassa sängyllä liikahtamatta kuin ruumis ja Lailan serkku utelemassa, että mikäs sitä oikein ollaan ja ai että kun kuulostat vihaiselta. Tule vähän lähemmäs niin ilmaisen tunteeni upottamalla hampaani käteesi ja iskemällä naamaasi seinään...Senjan viestin välitys oli hivenen töksähtelevää "Ette sitten yritä mitään tai diili peruuntuu, mä huomaan kyllä jos käytätte jotain mielenhallintaa.", mutta ei sentään lisännyt "heitän teidät ikkunasta jos käytte hankaliksi!" Ja pois huoneestakin päästiin ehjänä, vaikka saikin sitten Lailalta kuulla, että asiakkaat olivat ottaneet nokkiinsa ja sopimusta ei ehkä syntyisikään. Sehän ikävää, olen kovin pahoillani. Hahaa, enkä ole! Ne ovat vaarallisia friikkejä ja niistä pitää pysyä kaukana, hyvä ettei niitä tarvitse tavata! Tämän Senja jätti luonnollisesti sanomatta, itsesensuuri sentään toimi vielä, vaikka henkinen työkalupakki sisälsikin enää pajavasaran.

Aurinko alkoi painua mailleen ja työkaverit kuppasivat jossakin. Kellari kutsuu, missä helvetissä ne oikein ovat? Viimein kaikki olivat paikalla ja...ohjelmassa oli kaakaon juomista Paninissa, jonne Lailan serkunkin oli määrä tulla! Senja osallistui keskusteluun tuijottamalla kaakaokuppiaan ja vastustamalla halua iskeä lusikka vierustoverin korvaan tai tehdä muuta kamalaa. Kaikki on hyvin, kaikki on ihan hyvin...hetkinen, ulkona on jo ihan pimeää...voi vittu, kuu on takuulla juuri nousemassa, tulee kiire! Hilkalta lainattiin avain, maksettiin kaakao ja sitten juostiin tuhatta ja sataa Hilkalle katse maassa ja tuskanhiki otsalla. Älä katso horisonttiin, älä katso horisonttiin... Luojalle kiitos petomaisen olomuodon mukana tulevista supervoimista, koska tavallinen ihminen ei olisi ehtinyt ajoissa ovelle ja kellariin. Kellarin ovi avattiin avaimella, viskattiin avain ulos ja iskettiin sitten nyrkillä lukkomekanismit niin tohjoksi, että ovea ei saisi auki sisältäpäin millään keinoin. Vaatteet ehdittiin vielä riuhtoa päältä, jotta niistä ei tulisi riekaleita ja sitten katkesikin filmi. Loppuyöstä Senja muisti vain välähdyksiä. Äkäistä kiertelyä kellarissa, nyrkin hakkaamista teräsoveen, puisten koppien hajottamista potkimalla, vetoavaa ulinaa, että joku kuulisi ja tulisi avaamaan oven, puukoppien rippeiden järsimistä...

Sunnuntai

Avaa silmäsi, huomaa katto, totea makaavasi lattialla, nouse istumaan, katso ympärillesi selvittääksesi missä oikein olet...kaikki liiankin tuttuja rutiineja Senjalle, joka heräili pöpperöisenä joskus yhdeksän aikaan aamulla. Ympärillä odottivat jäänteet noin kahdestakymmenestä hajotetusta puukopista. Säleitä oli lattia täynnänsä ja osassa oli hampaanjälkiä...eheh...vaatteiden löytyminen roinan joukosta kesti hetkosen, mutta ne olivat sentään ehjät. Ilmeisesti Susi-Senja tykkäsi hajottaa asioita, jotka eivät tuoksuneet tutuilta. Senja tarkisti puhelimensa, mutta päätti olla soittamatta kenellekään. Voisi aivan hyvin odotella kellarissa kunnes työkaverit saisivat oven auki, sitä paitsi asiasta tietämättömät suhtautuisivat oudoksuen viestiin: "Olen kellarissa, tuletko avaamaan oven sorkkaraudalla." Hilkka taiteili jonkun kaverinsa avulla oven sitten auki ja Senja pääsi pahoittelemaan hävitystä. Laitetaan ilkivallan tiliin, ulinakin menisi kuulemma jonkun naapurin koiran piikkiin. Kovin selkeää selostusta yön tapahtumista Senja ei saanut eikä kehdannut kysyä, Hilkka kun vaikutti kovin uupuneelta. Lettuja paistellessa selvisi kuitenkin, että portit oli suljettu ja sopimukseen vampyyrin kanssa päästy...lakimiesten avulla! Mahtoivat olla hämmentyneitä lakimiehiä keskellä yötä valvomassa jotain todella omituista neuvottelua... Mirva oli aivan loppu tehtyään jotain rituaaleja kaiken yötä ja Senja kiikutti tälle avuliaasti letut sänkyyn. Naisen mainittua valoherkkyydestä Senja ehti jo huolestua, mutta kun tämä sitten laahusti keittiöön auringonvaloon niin ei kai sitä sitten oltu purtu tai mitään. Koska kaikki vaikutti rauhalliselta Senja sopi hajottavansa seuraavana yönä Hilkan toisen kellarikomeron ja lähti kotiinsa lepäämään. Kaikki oli ok, ihmisuhreilta vältytty ja kenties työkaverit keksisivät jonkun keinon hallita muutoksia tulevaisuudessa. Nyt tässä ehtisi nukkumaan tunnin pari ennen kuin pitäisi taas lukittautua johonkin. Note to self: ei enää työkeikkoja täysikuulle.

Tulevaisuudensuunnitelmat:

1. Seuraava yö: ulinaa kellarissa
Tämän Senja viettää Hilkan kellarin toisessa osiossa, josta ei toivon mukaan pääse livahtamaan. Vauriotkin ovat varmaan pienemmät kun pahin yö on joka tapauksessa jo ohi.

2. Seuraava maanantai: tiimipalaveri Zen Genesiksessä
Palaverissa Laila, Mirva ja Hilkka varmaan kertovat yön tapahtumat (näistä minulla ei ole kuin hämärä käsitys) ja sitten pohditaan monia seikkoja, kuten sitä miten jatkossa toimitaan vampyyrien kanssa neuvoteltaessa (jos alatte kertoa pankkikortin tunnuslukua, saanko tukkia teiltä suun väkivalloin?) ja muita seikkoja.

3. Työsopimuksen uusiminen
Kun Senjan erikois-erikoiskyvyt ovat nyt sitten tiedossa ne halutaan varmaan jotenkin sisällyttää osaksi työsopimusta, tyylillä "tämä työntekijä saa palkkaa myös henkivartijana toimimisesta" ja "tätä henkilöä ei saa hälyttää töihin täydenkuun öinä ja päivälläkin vain tehtäviin, jotka eivät vaadi diplomatiaa". Ja olisi kivaa jos työsopimuksessa käsiteltäisiin myös kohta, "mahdolliset korvausvaatimukset siitä, että työntekijä työtä suorittaessaan hajotti jotain/veti jotakuta turpiin ja nyt se uhkaa oikeusjutulla". Senja suhtautuu käyttämiseensä muurinmurtajana ja uhkailuvalttina sekä vahtikoirana hieman oudoksuen, mutta järkeilee, että parempihan se on, että väkivaltaa mahdollisesti käyttävä henkilö on psykologi ja yrittää siis ensin puhumalla ja pakkotilanteessakin tasan istuu päälle tai nostaa tyypin seinälle rauhoittumaan kuin joku, joka on ihan tosissaan verenhimoinen ja aggressiivinen. Suuttumisen ei pitäisi olla ongelma. Tietty Senja ei voi tietää miten reagoisi jos joku esim. onnistuisi viiltämään haavan/käsikähmä tapahtuisi lähellä täysikuuta, joten luottaa ainakin toistaiseksi mielenmalttiinsa.

4. Parannuskeinon etsiminen
Senja toivottaisi edelleen tervetulleeksi parannuksen tilaansa. Olisi mukavaa jos ei tarvitsisi muuttua sudeksi tai ainakin jos sutena ollessaan voisi jotenkin kontrolloida tekemisiään. Jokin amuletti tai taikajuoma vaikka ja totta kai Senja koettaa itsekin opetella kommunikoimaan sisäisen sutensa kanssa. Mitä se haluaa ja miten sille saadaan selitettyä, että ihmiset ja koirat eivät ole hyväksyttävä saalis. Sisustuksen järsimisestäkin olisi kiva päästä eroon, samoin ulinasta. Senja siis suunnittelee itsensä laittamista tottelevaisuuskouluun, saa nähdä sitten miten onnistuu. Oletettavasti Susi-Senja ei pidä siitä, että tyhmä ihminen ei vaan osaa antaa mennä ja nauttia vapaana juoksemisesta ja metsästämisestä ja Ihmis-Senja taas kieltäytyy ehdottomasti menettämästä kontrolliaan asioiden suhteen ja saalistamasta naapurin puudelia. Vääntöä siis odotettavissa. Hilkalta ja Mirvalta ainakin kysellään keinoja jotenkin kommunikoida/hallita sutta.

5. Täydenkuun öiden viettäminen lukittuna jonnekin/metsässä
Jos Hilkan toisesta kellaristakin tulee sisustukseltaan sotatanner ja Hilkka on sitä mieltä ettei Senjaa ole turvallista pitää siellä koettaa psykologi löytää jonkun muun paikan, jossa ei ole ikkunoita, jonka ovea ei saa sisältä auki ja jonka seinät ovat betonia ja ovi terästä. Jos tällaista ei löydy matkustaa Senja lähimmän ison metsän luokse (täytyy olla luonnonsuojelualue tms. Helsingin Nuuksioon verrattava), kätkee puskaan rinkkansa, jossa on vaihtovaatteet ja juoksee sitten yön kaukana ihmisasutuksesta jahdaten metsän eläimiä kunnes aamulla taas jäljittää rinkkansa ja järjestää itsensä päiväksi ihmisten ilmoille. Seuraavana ihmissusiyönä sama juttu jne. Tämä tarkoittaisi sitä, että Senja olisi valtaosin tavoittamattomissa noina öinä ja päivinä.

6. Piirtely
Senja tuhertelee piirroksia vihkoonsa edelleen. Jos tarvitaan mystistä kamaa voin piirtää juttuja, ainakin yksi uusi susipiirros vihkoon ilmestyy seuraavaan peliin.

7. Asiakkaat
Kaikki mielenterveysongelmaiset voi ohjata Senjan vastaanotolle niin niitä kuunnellaan ja niille koetetaan koostaa vahvistavia mielen malleja ja positiivista paranemisympäristöä, vahvistaa omaa minäkuvaa ja kartoittaa tukea lähipiiristä. Senja lähestyy potilaita suunnilleen samalla collaborative theory kaavalla eli ensin kartoitetaan henkilön nykyinen elämäntilanne ja siihen mahdollisesti vaikuttaneet asiat menneisyydessä, sitten eristetään ongelma (joskus tähän liittyy myös ongelman tiedostaminen potilaalla) ja keskitetään henkiset voimavarat ongelman ratkaisuun. Myös henkilön ystävät ja perhe pyritään saamaan mukaan paranemisprosessiin. Turussa kun tapahtuu kaikkea omituista niin näiden omituisuuksien takia hajoilevat pyritään auttamaan oikealle tielle maailmankuvan uudelleenrakentamisen kanssa. Jos ongelmasi on se, että aina täydenkuun aikaan saat muistikatkoksia niin minun on valitettavasti todettava, että pelkkä terapia ei sinua auta, mutta tässä on muutama vinkki raivonhallintaan. Jos kärsit pakonomaisesta tarpeesta tehdä rituaaleja, joilla tuhota maailma otapa yhteyttä tähän Hilkkaan, jotta saamme tietää oletko ihan vaarassa onnistuakin ja sitten voimme aloittaa vieroitukseksi... Asioihin löydetään psykologiasta ratkaisu vaikka väkisin!

Senja Kivisalmen alias Sanna Mörskyn debriiffi pelistä Salaisuuksia?: Perjantai 13. 13.4 2007-14.4 2007

Peli oli taas nautittava sekoitus kauhua ja keveämpää menoa. Perjantain karaokereissu takasi kunnon naurut ja niin hahmoilla kun pelaajillakin oli kivaa, lauantain mysteeri taas tarjosi ihmettelyn aihetta ja tässä pelissä Senja pääsi varsinaiseen puuhaansa eli kuuntelemaan Ymmärtäväisesti ihmisiä. Täydestä meni kuin väärä raha, joka kerta. Psykologin pelaamisen niksi on selvästi nyökkäillä ja kysyä tarkentavia kysymyksiä tyylillä: "Ja miltä tämä sinusta tuntui?" sekä ilmaista potilaalle kuin potilaalle, että tämän kokema tilanne on aivan normaali. Lisäksi pitää antaa neuvoja tyylillä: "Sun kannattaa nyt vaan ottaa rauhallisesti ja kehittää itseluottamustasi äläkä unohda kertoa lähiympäristölle tilanteestasi ja tunteistasi." Muita auttaessa oma surkea tila pääsi aina unohtumaan, mutta kun hetkenkin oli yksin palattiin angstiin "argh, olen verenhimoinen peto!" ja koetettiin ratkaista ongelmaa ilman, että siihen tarvitsisi kajota, koska kammotti liikaa. Senja ei ole varsinaisesti hajoamassa, mutta haluaa kyllä päästää höyryjä jollakin fyysisellä ja luultavammin väkivaltaisella tavalla jos hitusenkaan yllytetään.

Perjantai

Senja ei ennättänyt pohtia päivän huono-onnisuutta. Oli kipaistava kampaajalla hakemassa geeliä ja muotovaahtoa ennen asiakkaan tapaamista. Vaaditut aineet löytyivät ja vasta kynitty kuontalo saataisiin kai niillä kuosiin. Senja oli päättänyt leikkauttaa hiuksensa löydettyään niistä puoli pusikkoa eräänä aamuna. Eikö se riitä, että herää alasti melkein kusiaispesässä maaten, pitääkö lettiin vielä olla tarttunut kasa havuja? Ihmissusi oli tosiaan ottanut tavaksi kaikota täydenkuun yöksi retkeilemään kauas ihmisasutuksesta. Tähän asti suunnitelma random ihmisuhrien syömisen välttämiseksi oli toiminut ihan hyvin, kitaan oli jäljistä päätellen päätynyt vain metsän elukoita ja olo oli näiden metsästysöiden jälkeen parempi kuin huumattuna vietettyjen. Kaipa sutta oppisi ajan kanssa hallitsemaan, toistaiseksi se saisi juosta täydenkuun yön vapaana toteuttamassa itseään, kunhan juoksisi metsässä eikä keskellä kaupunkia. Fontanasta Senja tavoitti Gabriellan, jonka seurassa oleva nuori mies esittäytyi Thomasiksi. Juuri siksi Thomasiksi, jonka kanssa tässä on yritetty sopia tapaamista jo jonkin aikaa. Miten mukavaa, juttelen kanssasi kohta, mutta ensin Gabriella.

Gabriellella meni muuten hyvin, työt olivat palkitsevia ja niiden takia lapsettomuuden sureminenkin oli saanut jäädä vähemmälle, mutta mies oli alkanut käyttäytyä mustasukkaisesti sivutyön vieraassa kaupungissa viedessä yhteistä vapaa-aikaa. Gabriella tunsi olonsa riittämättömäksi ja pohti rooliaan naisena ja aviopuolisona. Senja kuunteli ymmärtäväisesti ja ehdotti, että Mikael tulisi poikkeamaan vastaanotolla. Ennen kaikkea psykologi kuitenkin painotti keskustelun tärkeyttä. Älkää jumittako kumpikin omaan nurkkaanne mököttämään vaan puhukaa toisillenne. Ottakaa yhteistä aikaa vaikka vain ilta viikossa, telkkari silloin kiinni ja yhdessä vaikka lenkille. Mikael saattaa hyvinkin tuntea riittämättömyyttä Gabriellan menestyessä urallaan, mutta tämä on silloin miehen ongelma, eikä syy miksi Gabriellan pitäisi karsia töitään, jotka kuitenkin tuntuvat hänestä palkitsevilta. Gabriella lupasi koettaa suostutella Mikaelia Senjan pakeille. Pienen mustasukkaisuuden hoitoon ei tarvita psykologia, mutta Gabriella mainitsi huolestuneensa Mikaelin käytöksestä muutenkin, joten miehen kanssa voisi hieman jutella ja selvitellä tämän elämäntilannetta. Gabriella näytti keskustelusta ainakin hieman huojentuneen, joten Senja siirtyi seuraavan tapauksen pariin.

Thomas kertoi aina tunteneensa olevansa tuuliajolla ja kykenemätön hallitsemaan omaa elämäänsä, kärsineensä vakavasta masennuksesta, joita oli turhaan hoidettu erilaisilla lääkkeillä ja yrittäneensä jopa itsemurhaa, josta hänet oli suostutellut luopumaan Mikael. Tämä romahdus oli tapahtunut puoli vuotta sitten, tämän jälkeen asiat olivat menneet hieman parempaan päin ja nyt Thomas uskalsi jo toivoa pystyvänsä sittenkin hallitsemaan elämäänsä. Tunteen mukana oli kuitenkin tullut aavistus, että jotakin kamalaa sattuisi aivan pian, että tämä asiantila ei kestäisi. Senja kuunteli jälleen ymmärtäväisenä ja diagnosoi Thomasin päässeen omin avuin pahimman masennuksen yli, mutta nyt kun edessä oli katsontakannan muutos ja tosissaan vanhan avuttomuuden hylkääminen uusi vanha sairaus vielä pahoina aavisteluina ja ahdistumisena. Thomasin itsetunto tarvitsi tukea, jotta tämä voisi jättää lopullisesti taakseen menneen harhailunsa ja ottaa tosissaan otteen elämästään. Psykologillahan nuori mies kävi kaksi kertaa viikossa, mutta Senja hieman epäili, että kyseinen terapeutti ei tukenut potilastaan tarpeeksi. Jos on 6-7 vuotta käynyt samalla psykologilla ilman, että tilassa on tapahtunut merkittävää muutosta kuin vasta aivan hiljattain, silloin on tehty jotain väärin, terapia jota käytetään ei sovellu, taikka psykologi ei halua menettää maksavaa potilastaan ja siksi ruokkii tämän riippuvuutta terapeutista. Senja otti siis ylös psykologin nimen, ehkä tällä olisi omat teoriansa potilaastaan, ainakin henkilön kanssa olisi hyvä puhua. Senja toki mainitsi, että Thomas voisi halutessaan vaihtaa terapeuttia, mutta ei suoraan mainostanut itseään. Antaa potilaan itse päättää kun tämä kuitenkin on siinä tilassa, että päätöksiin itse kykenee. Kaikkinainen päätösten teko Thomasin puolesta on varsinkin tässä vaiheessa pahasta, nuori mieshän vasta opettelee ottamaan jälleen vastuuta omasta elämästään.

Thomas mainitsi nähneensä kaksi huolestuttavaa unta. Senja päätti delegoida unien tutkimuksen Hilkalle, joka oli siinä ekspertti ja otti tiedot unista ylös. Ensimmäinen uni jokin aika sitten, pelkkää mustaa massaa, tyhjyyttä tai vastaavaa, kovin ahdistava. Toinen uni kolme tuntematonta henkilöä ruumiin ympärillä, nostamassa siitä usvamaisen hengen, joka lupasi kolme toivomusta henkilöille. Hilkan alaa nuo unet selvästi.

Senja lupasi välittää Thomasin yhteydenottopyynnön Hilkalle ja kiiruhti sitten kotiin vaihtamaan asiallisen pukeutumisensa enemmän bilelookkiin. Kaapista löytyivät ihanat dalmatialaiskuvioidut housut, mutta ehkä ne olisivat liian räikeät... paikalle oli kuitenkin tulossa lakimiehiä... lopulta Senja päätyi nuorekkaaseen, mutta ei liian räikeään bilelookkiin ja suuntasi Hilkalle, jossa viinipulloa availivat jo lakimiehet Klaus ja Samuel. Molemmilla puvut päällä ja kravatit kaulassa... nooh, olkoot muodollisia jos haluavat, psykologi oli päättänyt vaihtaa vapaalle. Samalla ovenavauksella sisään tunki joku omituinen nainen ja Senjan potilas Christiina, joka tapansa mukaan tuijotti sulkeutuneena lattiaa. Näytti kuitenkin kommunikoivan tämän Millan kanssa jonkin verran. Senja päätti jättää tytön rauhaan, eihän sitä varmaankaan usko kiviparantajan puheille kaverinsa kanssa pyrkiessään törmäävänsä psykologiinsa (joka tietenkin vetää asiasta johtopäätöksiä ja ottaa asian puheeksi seuraavassa tapaamisessa). Tilanne oli Chriistinalle varmasti nolo, joten Senja vetäytyi keittiöön availemaan siideritölkkiä ja yrittämään keksiä jotain puhuttavaa lakimiesten kanssa. Selvisi nopeasti, että kun saman pöydän ääressä istuu kolme henkilöä, joilla kaikilla on ammattiasioista vaitiolovelvollisuus ja jotka ovat kuitenkin kaikki mitä suurimmassa määrin omistautuneet ammateilleen juuri kellään ei ole mitään sanottavaa hyvin yleisiä kannanottoja lukuun ottamatta. Hilkka parka katosi selvittelemään ovestaan sisään kävellyttä juttua hetkeksi, vasta kun asiakkaat oli saatu häädettyä saattoi varsinainen rentoutuminen alkoholin avulla alkaa. Lailakin liittyi seuraan, kokous Helsingissä oli ollut kuulemma tylsä. Senja huomasi pian olevansa ainut, joka juo siideriä, muut vertailivat luomuviinejä ja reilun kaupan viinejä aika lailla pikkurilli pystyssä. Muutenkin ihmissusi arveli olevansa porukan nuorin (tai ainakin nuorekkain). Noh, ehkä muista karisisi turha pingotus karaoken pyörteissä ja viinan voimin. Itse psykologi ei aikonut muutamaa siideriä enemmän nauttia, kunnon kännin vetäminen tuli nykyään ihan liian kalliiksi kun ihmissusiviruksen saanut kroppa hajotti alkoholia kaksi kertaa tavallista nopeammin ja tehokkaammin. Sitä paitsi liiallinen kännäys saattaisi saada varomattomaksi ja paikallahan oli kaksi henkilöä, jotka eivät olleet tietoisia Senjan petomaisemmasta puolesta.

Karaokepaikaksi valikoitiin Silver Moon ja sinne suunnattiin jo iloisessa kännissä ja typeriä ideoita tiukkapeppuisen bodaajasihteerin (miespuolisen totta kai) palkkaamisesta heitellen. Lakimiehetkin vaikuttivat hieman rentoutuneen, vaikka Klaus vaikuttikin edelleen hiljaiselta ja varautuneelta. Kukaan porukasta ei ollut laulanut karaokea aikaisemmin (jos Samuelin yhtä kokeilua laivalla ei lasketa), niinpä laululistoja tuijotettiin nousevan paniikin vallassa. Senja ja Laila päättivät laulaa dueton, koska mikkiin kammotti tarttua ypöyksin. Lauluksi valittiin Alice Cooperin Poison, joka päätettiin omistaa yhteiselle armaalle asiakkaalle Ludvig Ahlgårdille, tuttavallisemmin "sille vampyyrinpaskiaiselle". Hilkka valikoi biisiksi Tästä asti aikaa ja Samuel päätyi Frank Sinatran hittiin New York, New York. Klaus livisti paikalta aikaiseen heräämiseen vedoten ja pelastui siis kuulemasta laulujen sovituksia. Odottelun aikana harjoitettiin tuoppipsykologiaa "Juu, kyllä tuo kuulostaa ihan normaalilta ja sun ihmistyyppiin kuuluvalta, että sä luotat mieluummin ammattilaisiin kuin kavereihin ongelmatilanteissa... ", puhuttiin sekavia sekalaisista aiheista "Hilkka, ei sulta löytyisi lauluääntä parantavaa rituaalia?" ja tanssittiin lukuisia bimboja kappaleita. Tai no, Senja ja Laila tanssivat, Hilkkaa ja Samuelia ei saanut hievahtamaankaan tanssilattian suuntaan. Irkkutanssitaidot yhdistettynä kasvaneeseen nopeuteen ja kestävyyteen... tulos on melkoinen party animal, vaan jotain oli tehtävä samalla kun odoteltiin hermostuneina omaa vuoroa. Lopulta sekin kauhun hetki koitti ja Hilkka, Laila ja Senja sekä Samuel kävivät raakkumassa omat laulunsa sankarillisesti. Eloon jäätiin eikä ollut edes aivan liian kauheaa. Onneksi paikalla ei ollut asiakkaita, koska Senja karjumassa kurkku suorana ja murhaavan näköisenä mikkiin (pelkkä vampyyrin ajatteleminenkin selvästi riittää nostamaan niskakarvat pystyyn) olisi saanut useamman vaihtamaan terapeuttia.

Senja toivotti Hilkan luo teelle lähteneille hyvää yötä ja suuntasi omin päin kotia kohti. Keho oli puhdistanut viimeisen siiderin elimistöstä jo aikoja sitten ja pää oli selvä. Mp3 soitin tarjosi soundtrackin yksin kulkiessa. Öinen kaupunki oli hiljainen ja ihmisiä käveli harvakseen vastaan. Senja tunsi olonsa ulkopuoliseksi, jokainen vastaantulija oli luultavasti tavallinen ihminen, onnellisen tietämätön kaikesta oudosta, joka kuitenkin vaani niin lähellä. Eivät lainkaan pelottavia nuo vastaan kävelevät ihmiset, vaan niiltä pitää silti suojautua ja suojella niitä minulta. Ei yhteiskunta vielä olisi valmis toivottomaan viralliseen asemaan kaikenlaisia friikkejä, vampyyrejä, ihmissusia, ties mitä muita omituisuuksia... Psykologia nauratti kappaleen vaihtuessa Depeche Moden Policy of Truth:iksi ja mainostaulun vierittäessä esiin mainoksen, jossa luki suurin kirjaimin NEVER HIDE. Mahdotonta, piileksittävähän tässä on tai ainakin elettävä kaksoiselämää. Oli helpotus, että Hilkalle, Lailalle ja Mirjalle oli voinut kertoa, mutta kaikki muut elämässä olevat ihmiset, asiakkaat ja satunnaiset tutut, perhe... vielä oli kovasti asioita joita piti käsitellä ja joihin sopeutua ja psykologilla oli itsekin vaikeuksia uuden maailmankuvan kanssa. Kaikki outoudet, johon muut suhtautuivat niin itsestään selvästi ja varmasti, tällaistako se oli aina ollut, piilossa tavallisen talliaisen silmiltä? Joskus sitä hieman kadehti asiakkaitaan, joiden ongelmat olivat tavallisia, ratkaistavissa terapialla ja tahdonvoimalla, tavallisilla keinoilla. Tätä virusta ei terapialla ajettaisi pois elimistöstä, sen kanssa oli vain elettävä. Toinen vaihtoehto olisi tietty heivata ajatuskin mielenhallinnasta ja vain muuttaa asumaan jonnekin erämaahan, jossa kukaan ei välittäisi vaikka välillä kävelisikin neljällä jalalla. Ei sekään olisi mikään lopullinen ratkaisu, joten eipä auttanut kuin sinnitellä ja koettaa pitää oma polla siinä kunnossa, ettei mikään pääsisi pois kontrollista.

Lauantai

Nukkumaan Senja pääsi kello kolmeen aikaan. Silmät rävähtivät auki klo. 7 aamulla ja nukkumisesta tuli saman tien mahdotonta. Väsymyksestä ei ollut jälkeäkään, päinvastoin olo oli pirteä ja energinen. Ei helkkari tätä kroppaa, aamulenkille en varmasti mene taikka sallin itselleni käytöstä, joka sopii paremmin spanielille kuin ihmiselle. Senja siis pysyi vakaasti sisällä ja purki ylimääräisen energiansa piirtämiseen. Omastakuvasta tuli outo, jotenkin vääristynyt ja tummien varjojen sumentama. Lopulta Senja tajusi piirtävänsä itseään hetki ennen muutosta ihmissudeksi ja lopetti piirtämisen hieman järkyttyneenä. Edellisellä luonnoslehtiön sivulla susi, jota Senja ei muistanut piirtäneensä, tuijotti paperilta kiinteästi. Mitä voimme päätellä tästä? Asiat, jotka yrität työntää mielestäsi tihkuvat läpi piirroksina ja alitajunnan kuvina. Käsittele ne asiat. Vaan kun pelottaa! Entä jos ihmissuden ajatteleminen herättää sen? Entä jos se alkaa vaikuttaa elämään entistä enemmän, muutun hitaasti kokonaan hirviöksi? Senja diagnosoi tarvitsevansa apua ongelmansa kanssa, itsensä terapoiminen kun harvoin onnistuu, objektiivinen näkökulma puuttuu. Vaan kenelle muullekaan sitä asiasta puhuisi? Toiselle terapeutille? "Hei, kärsin lykantropian pitkälle kehittyneestä muodosta, mutta älä käsitä väärin, en ole hullu... " Jep, fiksu veto varmasti. Omien neuvojensa vastaisesti Senja siis sysäsi ongelman toistaiseksi mielestään.

Kahdentoista aikoihin Hilkka soitti. "Voitko tulla lakimiesten toimistolle, täällä on... juttu." Naisen äänensävystä Senja arvasi, että "juttu" olisi taas jotain todella omituista ja häiritsevää, jotain, johon luultavasti tarvittiin enemmän raivoisaa ihmissusivahtikoirahenkivartijaa (miten hemmetissä tämä työnkuva oli onnistunut tarttumaan, sitä Senja ei lakannut ihmettelemästä) kuin psykologia. Pahoja aavistellen Senja siis matkasi toimistolle mielenosoituksellisesti dalmatialaishousut päällä. Pihalla odottivat Hilkka ja Samuel ja jälkimmäisen avattua toimiston oven paljastui... hajalle raavittu vessan ovi, jonka ehjäksi jääneessä yläpuolessa post-it lapuista sommiteltu pentagrammi, Samuelin nimikorttiin kirjoitettu kuolinaika (eilinen), uhkailuviesti pöydällä ja sekavaa koodia post-it lapuissa seinillä. Ooookkei... ja minun on tarkoitus tehdä tälle mitä? Hilkka vihjaisi, että Senja voisi katsoa oliko asialla ollut joku tämän kaveri. Kaveri? Niin mitä... ai sinä tarkoitat, että... no tuo oven alapuoli näytti kyllä siltä, että sen oli raapinut rikki joku peto... oikeastaan jälki oli samaa luokkaa kuin mitä Hilkan kellarissa ihmissusihahmossa riehunut Senja oli saanut aikaan... mutta kun enhän minä voi ruveta sitä tässä nuuhkimaan samalla kun tuo lakimies kats... miten niin lakimies tietää, että olen ihmissusi?!?! "No kun meidän lakitoimisto juuri hoitaa näitä vähän omituisempia juttuja ja Ahlgård sattui vihjaamaan, että... " Juoruämmä! Saatanan juoruämmä, se oli takuulla kailottanut Senjan rodun kaiken kansan tietoon ihan piruuttaan... odotas kun seuraavan kerran kohdataan, nähdään miten lujaa juokset... Psykologi salasi murhanhimoiset ajatuksensa huolella, arkistoi vain mieleensä faktan, että Lailalle kannattaa varmaan mainita, että tämä asiakas on todellisessa vaarassa tulla revityksi kappaleiksi, älkää päästäkö minua sen lähelle. Petollinen ääni mielen perukoilla vastusti ajatusta. Älä toki, päästele paineita mättämällä sitä hammasveikkoa naamaan jos tilaisuus tarjoutuu... hiljaa siinä, paikka. Aggressio ei ratkaise mitään.

Senja siis kohautteli olkiaan faktalle, että kohta puoli Turkua tiesi tarkimmin varjellun salaisuutensa ja ryhtyi nuuskimaan ovea kuin jälkikoira ainakin. Hajuaistikin oli nykyään parempi, vaikka täydellisestihän se toimi vain susimuodossa. Okei, asialla on tosiaan ollut ihmissusi, joka on muuttunut susimuotoon tässä kohtaa ja tuhonnut oven, muuttunut sitten takaisin ihmismuotoon ja häipynyt paikalta. Lippulappuset on jättänyt se tai sen seurassa ollut toinen henkilö, mahdotonta sanoa kuinka monta tyyppiä täällä on ollut, täällä on liian paljon hajuja. Turussa on havaittu kahdet ylisuuret sudenjäljet hiljattain, suuremmat Kupittaan puistossa. Koska toiset sudenjäljet kuuluvat allekirjoittaneelle asialla on ollut se toinen ihmissusi. Se, että se kykenee muuttumaan kun ei ole täysikuu ja muuttumaan takaisinkin suhteellisen nopeasti hieman vihjaa siihen suuntaan, että se on taitavampi ja vanhempi kuin minä. Toisin sanoen, varokaa, uhkailijalla ja murtautujalla on palkkalistoillaan tehokas tappokone. Samuel ja Hilkka selvittelivät vielä Hilkan kuulemaa hyräilyä, paikka oli taidettu kirota jotenkin. Turussa oli siis toinenkin ihmissusi! Toisaalta ajatus oli hieman lohdullinen, toisaalta pelottava. Se oli kuitenkin löydettävä, ehdottomasti. Vaan miten, Senjan tietojen mukaan ihmissusi haisi aivan normaalilta ihmishahmossa ollessaan eikä mitään paljastavia ulkoisia merkkejä ollut jos ei laskettu voimia ja paranemisvauhtia eikä sitä voisi alkaa pistelemään vastaantulijoita neulalla nähdäkseen parantuivatko ne vauhdikkaasti vai eivät. Vampyyrit ilmeisesti pystyivät havaitsemaan ihmissudet, mutta ainoalta Senjan tiedossa olevalta verenimijältä ei kyllä apua pyydettäisi. Tietty täysikuun aikaan saattaisi kyetä haistamaan toisen ihmissuden, mutta silloin kontrolli ei pitänyt ja ajatus uudesta metsästysretkestä Turussa karmi. Äh, no ehkä Laila ja Hilkka saisivat kontakteiltaan jotain vihjeitä.

Hilkka lähti tapaamaan jotain kaveriaan ja Samuel ja Senja päättivät poiketa kalamarkkinoille hakemaan muikkuja aamiaiseksi. Matkalla sinne lakimies ja psykologi juttelivat Turun omituisuuksista ja Samuelilta Senja sai tietää aika lailla yliluonnollisen yhteisön pelisääntöjä ja käytäntöjä. Kaikki vampyyrit eivät kuulemma ole nilkkejä kuten Ahlgård, Turussa vaikuttaa joku vanha vampyyri kuten useimmissa muissakin suurkaupungeissa Helsinkiä lukuun ottamatta, joku idiootti oli surmannut Turkua johtavan vampyyrin aikaisemmin ja saattanut kaupungin kaaokseen, mutta siitä oli selvitty pari vuotta sitten. Lakiasiantoimisto kykeni lähettämään yliluonnolliset jutut erityiseen oikeusistuimeen, jossa ne käsiteltiin erillään ja kaipa valtiolla oli jonkinlainen poliisikin outoja juttuja varten. SuPo oli ainakin ennen osoittanut kiinnostusta Turkuun, mutta oli hiljattain jättänyt kaupungin rauhaan. Pelisääntöjä siis oli ja oudompi väki vahti aika tarkoin sitä, ettei kukaan mennyt paljastamaan outouksia tavallisille ihmisille. Tietenkin lakimies kykeni puhumaan joistakin asioista vain yleisluontoisesti, mutta kaikki info oli ihan pihalla olevalle Senjalle oikein kiinnostavaa ja hyvin huojentavaa kuultavaa. Psykologi myönsi aivan rehellisesti olevansa en Genesiksestä kaikkein kokemattomin työntekijä, joka lähinnä ällisteli kaikkea niskaan satavaa omituisuutta. Samalla Senja jakeli mietoa kriisiterapiaa Samuelille, lähinnä varmisti, että tämä osasi käsitellä traumaattisen kokemuksen kuten murto oikein eli kykeni suhtautumaan turvattomuuden tunteeseen, jonka sellainen herätti.

Kalamarkkinoilta palatessa Laila soitti ja käväisi katsomassa toimistoa. Työkaveriparka kärsi kankkusesta ja Senja päätti lähteä tämän seuraksi kahvilaan.

Tulevaisuudensuunnitelmia:

Gabriellan terapiaa jatketaan
Jollei mikään herätä Senjan epäilyksiä siitä, että Gabrielle olisi todella muka sotkeutunut tulisiin pentagrammeihin ja jonkun tytön katoamiseen psykologi tuskin ronkkii asiakkaansa mieltä toista persoonallisuutta etsien eli normaalia terapiaa ja rohkaisua.

Mikaelin terapia aloitetaan
Mikäli Gabriella saa miehensä raahattua terapiaan kartoitetaan Mikaelin tilannetta. Onko jokin asia alkanut ahdistaa hiljattain jne.?

Thomas ohjataan Hilkan luokse/annetaan terapiaa
Senja on käytettävissä mikäli Thomas haluaa ruotia ongelmiaan, ainakin nuori mies ohjataan Hilkan pakeille niiden unien takia.

Christiinan terapiaa jatketaan
Edelleen koetetaan houkutella Christiinaa kuorestaan, vaikkapa kyselemällä Millasta, joka vaikutti ainakin saavan tytön vastaamaan ja juttelevan tämän kanssa.

Koetetaan löytää se toinen ihmissusi Turusta
Lähinnä toivotaan, että Laila ja Hilkka saavat jotain selville, eihän Senja tunne ketään jolta kysellä asiasta. Pidetään silmät ja korvat auki kuitenkin. Senja ei ole ollenkaan varma miten reagoisi kohdatessaan toisen ihmissuden. Tietty olisi kiva omata kohtalotoveri, joka voisi kenties antaa jotain vihjettä siihen miten muodonmuutosta kontrolloida ja muutenkin selviytyä muuttuneen kropan kanssa, mutta kun aina on mahdollisuus, että kyseessä on joku ihan peto tyyppi, joka ryysii muristen kimppuun. Murtoon osallistunut ihmissusi olisi luultavammin jälkimmäistä. Ystäviään ja työkavereitaan Senja on toki valmis suojelemaan, vaikka se sitten tarkoittaisikin turpiin ottamista isommalta ja vahvemmalta hukalta.

Avulias asenne taas koko maailmaa kohtaan
Kaikki ongelmaiset tänne vaan, kyllä Senja terapoi. Poikkeus: Ahlgård ja Hannu, joille suositellaan "tapa itsesi" terapiaa, joka parantaa kaikki ongelmat myös lähimmäisiltä.

Asennevamma Ahlgårdia ja Lailan serkkua kohtaan
Saatuaan tietää kyseisten ilkiöiden juoruilleen Senja on vakaasti sitä mieltä, että tyyppien kanssa ei kannata olla missään tekemisissä. Jos Laila tai Hilkka silti haluaa niitä tavata Senja kyllä änkee mukaan pitämään tilannetta silmällä. Maltin säilyttäminen tulee tosiaan olemaan vaikeaa, joten mikäli vampyyri erehtyy antamaan hyvän syyn Senja kyllä huitaisee tätä varoitukseksi (ja häpeää sitten jälkeen päin jos eloon jää).

Angstailua petomaisuudesta
Senja ei oikein tunne kuuluvansa tähän uuteen outoon ja yliluonnolliseen maailmaan. Sen sijaan, että pitäisi uusia superkykyjään hienoina ja kivoina yrittää pikemminkin unohtaa ne ja jatkaa normaalina ihmisenä. Tästä pakotetusta itsehillinnästä ja hallinnasta susipuoli varmaan hermostuu ja seuraavassa pelissä (täysikuu on kalenterin mukaan vasta ollut) Senja onkin varmaan hieman tavallista alttiinpi räjähtelemään seinille.

Senja / Salaisuuksia 2

Peli oli jälleen kerran upea ja siksipä depsukin on piiiiitkä. Muut ratkoivat dramaattisia kauheuksia, minä parsin hahmon elämää kasaan tai ainakin yritin estää sitä hajoamasta kappaleiksi vielä nopeammalla tahdilla. Koneelta sattui kesken pelin löytymään Kill Bill 2 soundtrack, joka alkoikin sitten soida mp3 soittimessa. Ainakin seuraava biisi alkoi kuulostaa Senjan korviin aivan liiaksi omalta elämäntarinalta, joten se laitettakoon tähän liitteeksi. Pelin parasta antia oli tosiaankin kahden ihmissuden täydellinen yhteisymmärrys siitä miten karmeaa petona oleminen onkaan. Taisimme muodostaa kahden hengen lauman saman tien, koska kukaan muu ei vaan ymmärrä! Suuremmat juonet menivät Senjalta ohi, omissa jutuissa oli tarpeeksi hommaa. Tulin myös siihen johtopäätökseen, että Zen Genesis on Näkymättömän Piirin manttelinperijä mitä suurimmassa määrin. Me tulemme paikalle, katsomme muita kieroon, tökimme asioita, viisastelemme akateemisia, pahennamme asiaa merkittävästi ja katoamme sitten jonnekin viini-iltaamme jättäen ongelman vähintään kaksinkertaiseksi kuin mitä se oli ennen kuin me koskimme siihen. Ja tietenkin muistamme lähettää laskun, mitä alkuperäinen Näkymätön Piiri ei sentään tajunnut lisätä palveluihinsa. Vanhat hahmoni häpeävät kuollakseen, onneksi Senja on sentään mukana vain "en mä tästä mitään tajua" linjalla eikä kykene aiheuttamaan kuin aineellista vahinkoa. Nuo muut sen sijaan... miten niin me päästimme sen kuoleman suden vapaaksi ja tukimme sitten jonkun joen, joka nyt aiheuttaa kaikkea kamalaa? Eh... tuota... syytetään Ahlgårdia! Joo, ja Hannua! Ei se meidän vika ollut... niinpä niin.

Shivaree: Goodnight Moon

There's a nail in the door
And there's glass on the lawn
Tacks on the floor
And the TV is on
And I always sleep with my guns
When you're gone

There's a blade by the bed
And a phone in my hand
A dog on the floor
And some cash on the nightstand
When I'm all alone the dreaming stops
And I just can't stand

What should I do I'm just a little baby
What if the lights go out and maybe
And then the wind just starts to moan
Outside the door he followed me home

Well goodnight moonb
I want the sun
If it's not here soon
I might be done
No it won't be too soon 'til I say
Goodnight moon

There's a shark in the pool
And a witch in the tree
A crazy old neighbour and he's been watching me
And there's footsteps loud and strong coming down the hall
Something's under the bed
Now it's out in the hedge
There's a big black crow sitting on my window ledge
And I hear something scratching through the wall

Oh what should I do I'm just a little baby
What if the lights go out and maybe
I just hate to be all alone
Outside the door he followed me home
Now goodnight moon
I want the sun
If it's not here soon
I might be done
No it won't be too soon 'til I say
Goodnight moon

Well you're up so high
How can you save me
When the dark comes here
Tonight to take me up
To my front walk
And into bed where it kisses my face
And eats my head

Oh what should I do I'm just a little baby
What if the lights go out and maybe
And then the wind just starts to moan
Outside the door he followed me home
Now goodnight moon
I want the sun
If it's not here soon
I might be done
No it won't be too soon 'til I say
Goodnight moon
No it won't be too soon 'til I say
Goodnight moon

Perjantai

Senjan peli alkoi shoppaamalla uutta kivaa paitaa. Indiscasta voisi löytyä... hmmm... näytän tässä koltussa siltä kuin odottaisin kolmosia... Lopulta psykologi päätyi Onlyyn valkkaamaan kerrassaan hauskan tiikerikuvioisen paidan. Nämä eläinprinttivitsit menevät kohta siihen pisteeseen, että kiskon ylleni leopardikuvioita ja siinä vaiheessa en itsekään kestä katsoa peiliin. Laila soitti ja sovimme tapaavamme Paninissa. Siellä sitten syötiin kevyesti ja suunniteltiin samalla firman kevätjuhlia, joille voisi kutsua myös asiakkaita. Miten olisi piknik? Ei, pukutyypit ei halua istua ruoholla. No vuokrataan mökki? Osa asiakkaista inhoaa luontoa. No risteily? Siellä voi laulaa karaokea ja tanssia ja mikä parasta, laivalta ei pääse pakoon eli kutsutut joutuvat kärvistelemään seurassamme koko risteilyn ajan. Kieroa! Risteilyyn sitten päädyttiin ja sitä päätettiin alkaa järjestelemään. Työasioita sivuttiin vain ohimennen, olihan nyt perjantai ja viikonloppu edessä. Lauantaina vietettäisiin pientä illanviettoa Mirvan toivottamiseksi takaisin maahan, mutta sen kummempaa ei ollut suunnitelmissa. Senjalla oli lisäksi pari asiakastapaamista. Mikael oli vihdoin tavoitettu ja sovittu sen kanssa aika ja Thomas piti kanssa jossakin välissä tavata.

Loppuillan Senja lojui kotona ja katseli dvd:ltä Angelia.

Lauantai

Lauantai alkoi rauhaisasti kotosalla lojumalla ja kotoisia asioita puuhaamalla. Päivästä vaikutti tulevan oikein mukava (mahtava virhearviointi, jälleen kerran, mutta tämän Senja tajusi vasta keskipäivän aikoihin). Mikael lykkäsi tapaamista, joten kaupungille päätynyt psykologi käväisi ostamassa jäätelön ja päätti istahtaa puistonpenkille piirtämään. Piirustuslehtiöstä paljastui uusi yllätyskuva, joka sai sulkemaan lehtiön kiireesti. Koko sivun kokoinen irvistävä sudenpää. Jälleen kerran kuva, joka oli luultavasti ilmestynyt lehtiöön viime täysikuun aikoihin. Näytti huolestuttavasti samalta kuin aikaisemmin piirretty valkoinen susi. Okei... yritänkö minä nyt kertoa itselleni jotakin? Tätä oli kai lähestyttävä kuin jakautuneen persoonallisuuden ongelmaa ainakin. Uhkailenko itseäni? No se olisi mukava tietää, mutta kun tuohon petomaisempaan identiteettiin ei oikein saa kontaktia.

Kotiinpäin kävellessään Senja päätti ottaa itseään niskasta kiinni. Nyt selvität tuon ongelmasi. Aloitetaanpa oireista, miten diagnosoisit henkilön, jolla on samat oireet kuin sinulla? Sanoisin, että henkilö on todellisessa vaarassa joutua primitiivisen agression valtaan eli naksahtaa murhanhimoisesti hetkellä millä hyvänsä pienemmästäkin yllytyksestä. Koska vihanhallinta ei tässä tapauksessa aivan takuuvarmasti toimi suosittelisin kertomaan lähiympäristölle ongelmasta ja välttämään tilanteita, joissa saattaa naksahtaa. Ja kuinka kiireellistä tilaan puuttumisen arvioisit olevan? Hyvin kiireellistä. Kerropa vielä minkä takia et sitten ole varoittanut esim. työkavereitasi? No kun... saatan saada potkut. Kerrataanpa vielä sitä moraalipuolta: yhden työpaikan menettäminen vastaan kasa kuolleita tuttuja? Ok, ilmeisesti pitänee varoittaa ihmisiä, mutta uskovatko ne? Laita ne uskomaan. Kun ne tietävät mistä on kyse ne tajuavat ainakin pysyä kaukana ja juosta. Ehkä jostain voi hankkia jotain tainnutusaseita tai vastaavia.

Okei, saan ehkä pelastettua kaverit, mutta tämä ei auta varsinaiseen ongelmaan. Olen hitaasti tulossa raivohulluksi, menettämässä kaiken kontrollin, luisumassa pedoksi, jonka ainut agenda on tappaa ja syödä. Ratkaisuehdotuksia? Psykologille ei voi asiasta avautua, koska ainut ihmissusien ongelmiin erityisen perehtynyt psykologi olet sinä itse ja itse annettu terapia ei toimi. Mirva tai Hilkka saattaisivat keksiä jonkun tasaavan amuletin tai jonkun, niiltä voisi kysyä. Oikein muuta tässä ei keksinyt. Noh, yrität sentään. Senjalla oli silti tunne, että kaikki yritys ihmismäisenä pysymisessä oli tasan räpiköintiä väistämätöntä vastaan. Kotiin palattiin hieman masentuneena. Pitäisikö pyytää lomaa? Mutta kun ongelma ei ole stressi. Työ ei stressaa juuri lainkaan ja tarjoaa hyödyllisen kiinnekohdan kun elämä vaikuttaa sortuvan ympäriltä, siitä ei kannata luopua jos sitä vain mitenkään kykenee tekemään.

Kotona ehti murehtia hetken, sitten soi puhelin. Laila pyysi käväisemään kaupungilla, joten taas juostiin keskustaan. Kahvilassa odotti melko lailla ihmisiä. Laila, Hilkka, Mirva, Gabrielle, Christa, Mikael, Milla ja joku etäisen tutun näköinen goottityttö. Porukka lähti kohti Rannikon toimistoa ja Laila selosti matkalla Turussa olevan vapaana jonkun sarjamurhaajan. Mitäh? Okei, päivän tavallisuus kaikkosi taas ja tilalle tuli outoutta. Christiina oli kuulemma pelastettu murhaajan kynsistä hetki sitten. Christiina, jonka kanssa tässä on tehty töitä kuukausikaupalla hyvin vähäisin tuloksin... Christiina, joka on jo valmiiksi sulkeutunut ja pelokas... tämä trauma varmasti tuhoaa kaikki edistysaskeleet... perkeleen perkele! Eipä auta sitten kun koettaa terapialla korjata edes osaa vahingoista. Kriisiterapiahan aloitetaan oikeastaan vasta kun onnettomuudesta on kulunut muutama päivä, sillä aivan lähellä onnettomuutta mieli haluaa ainoastaan olla käsittelemättä asiaa ja takertua johonkin normaaliin ja tavanomaiseen. Tällöin on vahingollista mennä kiskomaan kriisiä esiin, niinpä Senjan toiminta saattoi joistakin hahmoista varmaan vaikuttaa kovin oudolta, psykologi kun tasan varmisti, että tapauksesta pahimmin kärsineet Christiina ja Mikael pysyttelivät yhdessä, rauhallisina ja seurassa johon luottivat ja lupautuivat tulemaan vastaanotolle heti maanantaina, jolloin ensimmäiset oireetkin luultavasti tulisivat pintaan painajaisina, ahdistuksena, pelkoreaktioina jne. Tuolloin asiaa voisi jo käsitellä kun tapauksesta olisi kulunut muutama päivä.

Matkalla Rannikon toimistolle goottityttö mainitsi pitävänsä Senjaa tutun näköisenä ja kuultuaan tämän nimen tunnisti psykologi serkkunsa Eiran. Ohoh, olipa tyyli muuttunut! Ja ensimmäinen asia, mitä tämä kauan kadoksissa ollut serkku sanoo... "Oot sitten susi." Senja ei voinut kuin tuijottaa. Okei... kaikkiko täällä sen tietää? Missä se lukee? Miten helvetissä joka ainoa uusi tuttu vaan... tietää tällaisia juttuja?!? Täytyy alkaa pitämään paitaa, jossa lukee "I'm a werewolf! - Ask me how!" tai jotain vastaavaa, helvetti... voisin ilmoittaa asiasta itse Turun Sanomiin tai kenties pyytää Ylen uutisia tekemään asiasta jutun... ihan sama se kun kaikki muutenkin tietävät! Hilkka näki ilmeisesti naamasta mistä oli puhe, koska kiiruhti selittämään, että Eira nyt vaan näkee juttuja. Okei... hillitäänpä ja hallitaanpa taas itseä, koska ei anna hyvää kuvaa firmasta jos yksi työntekijä päättää potkia matkalla pari liikennemerkkiä tohjoksi.

Rannikolla ratkottiin hullun sarjamurhaajan ongelmaa. Turussa siis tosiaan juoksenteli tyyppi, joka kaappasi ihmisiä ja jätti sitten näiden kavereilla sairaita vihjeitä, joiden avulla oli uhri löydettävä ennen aikarajan täyttymistä. Joku Kaija oli jo tapettu ja Christiinan jne. kaveri puukotettu. Senja profiloi murhaajan alle 50-vuotiaaksi, mahdollisesti miespuoliseksi, Saw jne. kauhuleffoja katsoneeksi ja niitä kopioineeksi, ei täysin pedanttiseksi, koska vihjejärjestelmä ei ollut aukoton. Uhreina näyttivät olevan naiset. Kun Mikaelin (sen tapaamisen koskien miehen omaa elämää Senja siirsi suosiolla ensi viikolle) ja Christiinan tila oli arvioitu ei psykologi juuri kyennyt muuta tekemään auttaakseen. Antaa asiantuntijoiden, siis etsivien, poliisien ja kaikenmaailman... hautausurakoitsijoiden hoitaa tämä homma. Gabriella oli matkalla kuiskannut olevansa peitetehtävissä, mutta mitä enemmän Senja tämän käytöstä todisti sitä vankemmin psykologi alkoi päätyä epäilykseen, että kyseessä oli pikemminkin jakautunut persoonallisuus, koska ujo Gabriella ei mitenkään kykenisi näyttelemään NOIN hyvin... tästäpä täytyykin hieman keskustella kun seuraavan kerran tavataan.

Paikalle poikennut Thomas kiskottiin terapiaistuntoon läheiseen kahvilaan, koska Senja nyt vaan on työnarkomaani. Viime kerralla käsitelty positiivinen kehitys oli ilmeisesti jatkunut ja elämänhallinta entistä paremmin hanskassa. Senja rohkaisi ottamaan rohkeasti vielä enemmän hallintaa omiin käsiin ja hälvensi huolia siitä, että masennus ja harhailu palaisi. Siitähän varoittaisivat selvät merkit ja kun ne tiesi saattoi ajoissa estää liukumisen takaisin pahimpaan vaiheeseen. Senjan katsonnan mukaan Thomas oli jo terveiden kirjoissa ja tämä fakta myös ilmaistiin. Terapian jatkaminen ei ole pakollista eikä välttämättä edes tarpeellista, mutta jos siltä tuntuu voidaan tilaa seurata, jotta varmistetaan, että paraneminen jatkuu ongelmitta. Thomas oli nähnyt uuden oudon unen ja Senja lupasi järjestää tämän Hilkan puheille mahdollisimman pian.

Taas juostiin kotiin, josta poimittiin mukaan salaattiaineksia ja pari siideriä sekä seurapeli. Seurapelit ovat välttämätön paha ja tämä ainakin rikkoisi mukavasti jäätä sekä tutustuttaisi ihmisiä toisiinsa bileissä. Hilkalla oli taas vanha porukka työnarkomaaneja yrittämässä unohtaa työtaakkaansa: siis Hilkka (joka tosin vetäytyi nukkumaan todella varhain), Laila, Senja, Mirva sekä Samuel ja Klaus. Myös etsivätoimisto eli Jenni ja Nison saivat kutsun.

Työt tosin hyökyivät päälle jo keittiössä salaattia valmistettaessa. Tämä irtipäässyt susi oli edelleen ongelma... mahdollisesti todella vakava sellainen. Senja kuunteli suu auki Klausin profetiaa verenhimoisesta kuoleman enkelistä (suden toinen muoto tms.) joka nyt liihotteli Turussa jo 22 ihmistä surmanneena... ja lisää kuolisi ellei sutta pystyttäisi ajamaan takaisin. Tämä on siis se susi, jonka Mirva ja Hannu siinä rituaalissa... oookkei... ollaanpa munattu... pahasti. Ilmeisesti susi aiheutti myös agressiota, josta elävänä esimerkkinä oli kyseinen sarjamurhaajanalku. Tämä onkin varmaan hyvä hetki mainita, että saatan koska tahansa naksahtaa ja lahdata teidät kaikki hyvät työkaverini. Senja ihan totta yritti, esitteli piirustusvihkonsa viimeisen kuvankin ja rukoili, että Laila ja Mirva keksisivät jonkun keinon, jolla oma susi saataisiin kuriin. Ilmeistä ja olkien kohauttelusta päätellen työkaverit eivät uskoneet olevansa todellisessa vaarassa. Kun pätevä psykologi kertoo diagnosoineensa itsensä epävakaaksi ja väkivaltaiseksi... kannattaisi kuunnella. Vaan milläs vakuutat kun et kuitenkaan halua murista ja nostaa ketään seinälle.

Mirva kävi sitten viskomassa Aurajokeen jotain kiviä ja pelaamista oltiin juuri aloittamassa kun Senjan puhelin soi. Soittaja oli Thomas, joka kautta rantain vihjasi, että potilaalla ja terapeutilla oli aika lailla yhteistä... oireiden suhteen. Oireethan ilmenevät kerran kuukaudessa. Kun tarkemmin ajatteli niin Thomas oli kyllä kuvaillut Senjan ongelman sanasta sanaan, jättänyt vain mainitsematta tuon yhden faktan, joka olisi saanut epäilemään lykantropiaa. Kaiken tämän aikaa se Turun toinen ihmissusi on istunut nenäni edessä enkä ole haistanut, kuullut, nähnyt tai arvannut... tehokkaat aistit in my ass! Seurapelit saivat jäädä, Senja mainitsi vaivihkaa Lailalle paikantaneensa sen toisen ihmissuden Turusta ja syöksyi sitten ovesta tapaamaan Thomasia. Senjasta tälle oli ilmeisesti kertonut Eira, joka oli siis myös kauhea juoruakka, mutta tässä tapauksessa saakoon anteeksi.

Thomas ja Senja päätyivät kävelemään pitkin joen rantaa ja avautumaan toisilleen ihmissutena olemisen vaikeudesta. Kontrollin menetys on ihan kamalaa. Ja jatkuva nälkä. Ja muistinmenetykset! Niitä kamalampaa on vain se kun muistaa mitä on tehnyt! Entä jos jääkin sudeksi, ei kykene muuttumaan enää takaisin: joo, kamalaa! Ja se miten kaverit pitävät tätä jonain hyvänä juttuna: niin ärsyttävää! Eikä niille voi edes murista tai pelästyvät eivätkä enää ikinä puhu sulle! Joo, kukaan ei ymmärrä edes varoa, vaikka joinain päivinä haluaisi vaan tappaa jokaisen vastaantulijan. Onko sua koskaan käytetty jälkikoirana? Tosi alentavaa! Ja lääkkeet... ei niillä saa henkeä pois eikä edes tajua kankaalle, tosi rasittavaa! Helvetti me mitään puudeleita olla! Eikä henkivartijoita, voitko sä kuvitella mitä tapahtuu jos kontrolli menee... siinä kuolee niin viholliset kun ystävätkin... Yhteisymmärrys oli täydellinen, vihdoinkin joku ymmärsi! Senjakin heitti psykologin takin yltään ja avautui kurjuudesta ihan vaan kärsivänä ihmisenä... tai no... ihmissutena. Yritimme me etsiä jotain hyviä puoliakin ihmissutena olosta, mutta kun supervoimat menevät hukkaan psykologilla ja opiskelijalla eikä kumpikaan halunnut ruveta ammattilaispainijaksi tai raksatyöläiseksi vain siksi, että kroppa oli yht'äkkiä kehittänyt kaikkea outoa.

Thomas oli kyennyt ajan kanssa hallitsemaan muutostaan ja jokin kavereiden tekemä rituaali oli auttanut tässä vielä lisää. Jotain toivoa oli siis Senjallakin, asiat kyllä pahenisivat ennen kuin paranisivat, mutta ehkä helvetin toisessa päässä odotti edes jotenkin siedettävä olotila, vaikka se olisikin taistelun takana. Kun vaan jaksaisi helvetin läpi. Thomas halusi näyttää muodonmuutoksen, joten kaksikko etsiytyi pusikkoon, jossa ei ollut ihmisiä hälyttämässä paikalle rankkuria. Thomas todellakin kykeni muuttumaan sudeksi ja takaisin ihmiseksi muulloinkin kuin täysikuun aikaan ja näytti susimuodossa olevan aivan kontrollissa ja rauhallinen. Ihmissusihan haisee erilaiselta susimuodossa ja tämän hajun Senja tunnisti. Sama henkilö kun lakimiestoimistossa mellastanut. Thomasista ei saanut irti syytä pelotteluoperaatioon, mutta susi vaikutti olleen mukana lähinnä joidenkin kavereidensa vaatimuksesta ja kun kyseessä oli ollut vain tuhotyö... korkeamoraalinen yksilö kertoisi tietonsa heti Samuelille ja Lailalle... vaan koettakaapa olla korkeamoraalinen kun polla hajoaa niin ettei tosikaan ja olette vihdoin löytäneet kohtalotoverin, jolle avautua. Senja päätti pysyä vaiti. Saisivat ne totuuden selville muutakin kautta ja syylliset saisivat korvausvaatimuksen tai jotain vastaavaa. Senjahan voisi aina vedota psykologin etiikkaan, asiakkaista ei juoruiltu ilman hyvin painavaa syytä ja omaisuuden hajottaminen ei tähän vielä riittänyt. Murha riittäisi, sellaista ei katsottaisi läpi sormien. Senjan lojaliteetit alkoivat kyllä jakautua kahdelle taholle. Toisaalla olivat työkaverit, toisaalla lajitoverit.

Sudet jatkoivat siis Hilkalle, jossa pelattiin yhä Imagoa. Paikalle saapui sitten aika lailla porukkaa, mm. Eira, Gabriella ja muuta Lailan "teiniokkultisteiksi" nimeämää sakkia. Myös joku kovin vaarallinen Markus oli kai joukossa mukana. Peli lopahti pian ja ihmiset (sun muut ölliäiset) hajaantuivat tahoilleen. Kotiinpäin kävellessään Senja sai Thomasilta viestin, jossa varoitettiin Nisonin vieneen tämän Markuksen asunnolta elohopealuoteja, kirottuja veitsiä ja muuta kamaa... yksityisetsivä alkoi vaikuttaa vaaralliselta, mutta Senja päätti odottaa aamuun ennen kuin varoittaisi Lailaa ja muita. Saattoihan olla, että asialle oli jokin järkevä selitys tai joku oli nähnyt väärin.

Sunnuntai

Aamulla Senja tapasi Hilkan, Lailan ja Mirvan kahvilassa. Nison oli kuulemma vienyt kamat Markukselta, koska epäili tätä sarjamurhaajaksi. Yksityisetsivä, joka murtautuu asuntoihin ei saanut ainakaan Senjaa pitämään itseään mitenkään luotettavana ammattilaisena, mutta verenhimoinen sarjamurhaaja tämä ei siis ollut. Tämä huomio välitettiin myös Thomasille tekstarilla, jotta tämä ei tekisi mitään typerää. Kahvilassa juotiin pullotettua vettä, koska kraanasta tullut vesi oli aamulla ollut punaista.

Jennin tultua paikalle Mirva, Senja ja Nison lähtivät katsomaan luolaa, jossa Christiinaa oltiin pidetty vankina. Mirva kai aisti jotakin, Senja ei aistinut siellä mitään outoa. Kupittaanpuistossa oli jotakin määrittelemätöntä pielessä ja Mirva selostikin sitten koko kamaluuden. Joku eteerinen henkijoki, joka oli puistossa virrannut oli tukittu Hannun toimesta ja nyt energia valui muualta maailmaan hämärtäen maailmojen rajoja ja aiheuttaen kaikkea kamalaa. Korkin poistaminen ei onnistuisi ihan helposti, mutta yritettävä oli, vaikka sitten seuraisikin todella omituinen viikko tms. Ei voi olla totta... tarkoitatko, että me munattiin taas? Onko kaikki tän kaupungin kamaluus meidän aiheuttamaa? Senjan luottamus työkavereidensa asiantuntemukseen kärsi pienen kolauksen, mutta nehän vain uskoivat vampyyriä ja tämän kahelia palvelijaa... tuollainen saa kyllä miettimään kehen täällä voi enää luottaa? Noh, minä en olisi luottanut niihin kahteen alun perinkään, mutta... noh, ihmiset ovat erehtyväisiä, joten koitetaan nyt vaan korjata virheemme vähin äänin.

Zen Genesis päätyi sitten Fontanaan pohtimaan tilannetta. Mirva ja Laila haastattelivat yhtä työpaikanhakijaa ja Hilkka oli sopinut tapaavansa Thomasin niistä unista jutellakseen. Ennen sitä Hilkka tosin ilmaisi Senjalle tuntevansa henkilön, jonka koko perhe oli ihmissusia. Heiltä voisi irrota jotain vinkkejä oireiden hallintaan. Psykologi tietty ilahtui tiedosta, ehkä joku heistä tietäisi takuuvarman keinon pitää agressio hallinnassa. Hilkka oli myös tietoinen Thomasin rodusta, mikä vain vahvisti mielikuvaa, että Turussa MIKÄÄN ei pysy salaisuutena viittä minuuttia kauempaa. Okkultistit juoruavat pahemmin kuin lauma eläkeläisiä kahvikutsuilla. Jokaisen rotu, erikoiskyvyt ja magian laadut ovat jatkuvasti suurennuslasin alla. Thomas kertoi unensa ja Hilkka lupasi selvittää niistä juttuja. Lakimiehet oli kutsuttu kahvilaan hoitamaan "Rannikon Nison on pöllinyt Markuksen kamaa, älkää kukaan nyt tappako ketään sen takia" sotkua, jonka Zen Genesis oli Yhteisen Hyvän nimissä päättänyt delegoida lakimiesten päänsäryksi ja uusia paljastuksia Turkua uhkaavista onnettomuuksista pyöriteltiin. Senja päätti livistää juttelemaan Thomasin kanssa. Kaverit huolehtikoot isoista jutuista, minä pidän silmällä pienempiä ongelmia kuten lukuisia asiakkaitani.

Thomasin kanssa sitten käveltiin kaupungilla marssivia partiolaisia vältellen (saivat ne meidät melkein mottiin) ja avautumista susimaisista ongelmista jatkaen. Myös Thomasin kaveripiirillä oli ongelmia, Gabriellen käytös viittasi todella pahaan jakomielitautiin ja mikäli tämä Tatjana oli todella "sulkenut Gabriellen mielestään" jollain pentagrammilla ja puuhasteli muutenkin okkultismin parissa... puhuttelun paikka, todellakin. Mikael suhtautui Tatjanaan kuin ei tätä edes huomaisi, hengasi joidenkin huntereiden kanssa ja oli ilmeisesti aloittamassa ristiretkeä kaikkea Turun omituisuutta vastaan aseenaan vaarna ja vesipistooli. Siinä toinen tapaus, joka kaipaa interventiota ja pikaisesti ennen kuin tapattaa itsensä yrittäessään murhata hammastikulla jotain Ahlgårdia ja epäonnistuen surkeasti. Christiina oli suuttunut Mikaelille (normaalia post-traumaattista käytöstä) ja sudet löysivätkin synkeän Mikaelin kaupungilta harhaamasta. Tämä halusi kovasti löytää Tatjanan (toivottavasti ei vaarnatakseen tämän). Tatjana oli kutsunut Thomasin (ja ilmeisesti myös Senjan) ylioppilaskylän hautausmaalle, jossa oli kuulemma joku avun tarpeessa oleva haamu ja sinne sitten lähdettiinkin talsimaan. Mikaelille ei Tatjanan olinpaikkaa kerrottu, ihan vaan varmuuden vuoksi. Matkalla yo-kylään Thomas ehdotti, että seuraavan täysikuun aikaan hän voisi tulla Senjan mukana metsästämään susihahmossa. Paremmin kontrollissa oleva ihmissusi saattaisi vaikuttaa rauhoittavasti myös Senjaan ja sudet nyt ovat laumaeläimiä, joten yksin metsässä jumittaminen joka täysikuu alkoi käydä tylsäksi. Idea oli hyvä, kunhan ei törmättäisi joihinkin retkeilijöihin, mutta se riskihän oli aina olemassa.

Hautausmaalla odottivat Milla, Christiina ja Tatjana. Aavetta ei näkynyt, mutta Tatjana selitti jostakin pegasoksen sydämestä, jonka joku ystävä oli toimittanut jonkun kaverin kotiin lähistölle. Senjan kodissakin käytiin katsomassa, mutta ei sieltä mitään outoa löytynyt noin päällisin puolin vilkaisemalla.

Jatkossa:

Gabriella
Tatjanan kanssa jutellaan vakavasti. Vai Gabriellan identtinen kaksoissisko... saisinko nähdä jotain henkilöllisyystodistusta? Ja tavata Gabriellan ja sinut samaan aikaan jossakin? Jos tämä ei onnistu viittaa käytös sivupersoonallisuuteen tai possessaatioon ja tilanteeseen puututaan. Tatjana saa kyllä pegasos-soljen, mutta vasta kun se on tutkittu.

Mikael
Ks. raportti. Interventiota järjestämään ja Mikaelia hullulta lahtausoperaatiolta pelastamaan. Miekkonen houkutellaan jonnekin juttelemaan kaikessa rauhassa, vaikka Senjan asunnolle ja Thomas kutsutaan mukaan varmistamaan selustaa. Sitten selostetaan Mikaelille vaihtoehdot, jotka ovat lopettaa tuollainen typeryys heti ja suostua terapiaan (mahdollisesti muuttaminen toisella paikkakunnalle hetkeksi) taikka saada lähete mielentilatutkimukseen ja joutua pakkopaidassa hoitoon. Vapaasti saa valita.

Christiina:Christa
Hilkka voisi hieman selvitellä tämän tapauksen taustoja hypnoosin avulla.

Thomasin kanssa metsästämään/asiakassuhteen purkaminen
Seuraavan täysikuun koitettua sudet katoavat siis yhdessä pusikkoon raatelemaan viattomia metsän elikoita. Toivottavasti ei törmätä retkeilijöihin ennen eikä jälkeen muutoksen. Mikäli laumassa metsästely osoittautuu toimivaksi ratkaisuksi tehdään tuosta varmaan tapa. Thomasin Senja julistaa henkisesti aika lailla parantuneeksi ja kieltäytyy jatkamasta terapiaa itse, koska on tyhmää jaella neuvoja maltista kun oma polla sekoaa kahta pahemmin. Sitä paitsi Senja tarvitsee itse enemmän ystävää kuin Thomas terapeuttia ja psykologin ominaisuudessa ei voisi puhua omista ongelmistaan. Thomasiin pidetään kuitenkin tiiviisti yhteyttä muutoin kuin terapeuttina, koska se nyt kumminkin on kaupungissa ainut henkilö, jonka kanssa on täydellinen yhteisymmärrys ihan kaikesta.

Hilkan kavereilta jotain apua?
Hilkan ihmissusikavereita koetetaan ehtiä tapaamaan, jos niiltä saisi jotain vinkkiä agression hallintaan.

Pegasoksen luovuttaminen eteenpäin
Tatjana saa Pegasoksensa, kunhan sitä on ensin näytetty Zen Genesikselle.

Senja Kivisalmen debriiffi välipelistä: "Ei Kenenkään maalla"

Kiitokset pelistä, se toimi konseptina todella hyvin. Offgametukseen ei pudonnut missään vaiheessa, vaikka hahmoni onnistuikin solmimaan itsensä komean neuroottiselle solmulle eikä sitten lopulta kyennytkään vain bilettämään.

La

Nyt oli pitkään suunniteltu risteily sitten edessä, Zen Genesiksen väki (-uusi sihteeri, jolla oli ollut muuta menoa), lakimiehet ja Belialin edustaja, kaikki saatu laivaan ja laiva irti laiturista. Eira, Hilkka, Mirva ja Senja jakoivat yhden hytin, toinen oli lakimiesten ja yksi johtoportaan hallussa. Senja oli varautunut edustamaan pynttäämällä itsensä valkoiseen pukuun ja siivoon toppiin, illan riehumista varten oli eri vaatteet, luonnollisesti. Iltaa aloiteltiin syömällä ja kohottelemalla maljoja, taxfreehenkin ehdittiin ostamaan viinaa ettei juotava vaan loppuisi kesken.

Sitten bilevaatteet niskaan ja baaritiskille notkumaan. Eiran kanssa Senja jutteli "miksi en aio hankkia pentuja vain jotta sinä voisit adoptoida muutaman kivan pikkusuden" ajatuksesta, serkku oli kyllä mukavaa seuraa goottiulkomuodostaan huolimatta, kunnon bilettäjä. Saatiin tietää Eiran olleen ghouli, mutta päässeen vapauteen jonkun rituaalin avulla. Joukossa vaan oli yksi henkilö, joka teki biletyksestäkin varovaista puuhaa... .Jan Hautala, Belialin edustaja. Tyyppi ei tainnut tietää psykologin rotua eikä Senja aikonut sitä missään vaiheessa paljastaakaan, sitä paitsi hemmo vaikutti niljakkaalta. Ja noiden palkkalistoille Laila on siirtymässä! Jättää meidät ja Turun, karkaa jonnekin Japaniin... Senja huomasi miettivänsä ryhmäterapian mahdollisuutta, olikohan muilla samanlaisia petetyksi tulemisen tunteita vai oliko ainut, joka koki Lailan matkan näin? Asiaa ei kuitenkaan viitsinyt selvitellä risteilyllä, jonne kaikki olivat tulleet rentoutumaan. Myöhemmin sitten, vaikka maanantaina.

Disco oli surkea ja porukka siirtyi pian Lailan ja Janin hyttiin pelaamaan Imagoa ja puhumaan outoja. Kun naapurihytin asukki joskus neljän aikaan valitti vaihdettiin hyttiä. Laila tilitti myttyyn menneestä rakkauselämästään, muut kertoivat ensimmäisistä rituaalikokemuksistaan ja äkkiä Senja tajusi katsovansa ihmisiä jostain kilometrin päästä. Minä en kuulu tänne, minulla ei ole mitään yhteistä näiden tyyppien kanssa, olen ainut peto täällä... Melkoinen shokki henkilölle, joka on ollut juhlissa kuin kala vedessä, vaivattoman sosiaalinen ja aina pirteä bileissä kuin bileissä... nyt huvittaisi tasan karjua "Vittuun teidän ongelmanne, ne eivät ole mitään! Kuulitteko, eivät mitään, minun tilanteeseeni verrattuna!" ja murista, iskeä nyrkki läpi seinästä... Senja keskittyi pitämään vaarallisen sekopäiset aatoksensa omana tietonaan, hymyilemään vitseille, vastaamaan kun joku puhutteli, peittämään ja hämäämään, antoi juhlien jatkua ympärillä.

Su

Nukkumaan mentiin myöhään ja yöstä tuli levoton. Senja heräsi aina kun joku käveli käytävässä, kun jostain kuului kuulutus ja lopulta vaan makasi sängyssä kattoa tuijottaen, kuunnellen nukkuvien ihmisten tuhinaa ympäriltä. Mistä hitosta tämä vieraantuminen oli tullut, kaikkihan oli hyvin? Nämä ihmiset eivät pelkää, eivät pidä petona tai hulluna, uskaltavat nukkua samassa huoneessa, juoda ja pitää hauskaa kun olen läsnä, eivät ne sulje minua ulkopuolelle, teen sen ihan itse. Jälleen pieni psykologin psykologi analysoimassa tilannetta, turhaan.

Lounaalla näkyi harvoja kankkusen kalpeita (oikeastaan vain Klaus). Senjan kroppa hoisi nykyään itse myrkyt kehosta niin tehokkaasti, että kankkusta ei syntynyt oikeastaan minkäänlaisesta viinamäärästä, Samuel oli juonut vain vähän, Hilkka hoitanut kankkusen jollakin rituaalilla ja Eira päättänyt jäädä nukkumaan. Lounaalta jatkettiin saunaan, joka todettiin lämmittämättömäksi. "Senja... hoidapas asia, Senja, kerääpäs avaimet, Senjaa... " Grrrrrrrrrrrr... .ei, hymyile, älä pure laivan henkilökuntaa tai työkavereita... tämä on vain äkillinen agressiokohtaus, olet tottunut niihin, täydenkuun aikaan tulevat ovat pahempia... Jälleen kerran psykologi voitti sosiopaatin ja uusi tilavampi sauna saatiin järjestettyä ja päästiin saunomaan ja uimaan. Senjan sosiaalisuus lopahti tyystin, ei enää jaksettu hymyillä, saunan hämärissä kukaan ei pitänyt omituisena sitä, että psykologi vain istui paikoillaan tuijottamassa kiuasta. Ajatukset kulkivat samaa synkkää rataa, muiden ihmissusien sanoja toistellen "Ai sä olet tossa vaiheessa... .se pahenee ennen kuin paranee, sulla on vielä pohja edessä... " Mikä on pohja? Murha? Tappo? Pahoinpitelysyyte? Ei helvetti, erakoituminen jonnekin Australian aroille kutsuisi taas kovasti, mutta pitää tehdä duunia...

Jotenkin Senja selvisi loppupäivästä tappamatta ketään ja istui kuuntelemaan esitelmiä konferenssitilassa. Lailan esitelmä oli numeroita ja myyntipuheita ja Senja huomasi alkavansa epäillä tämän moraalia. Äh, lapsellista, kitisen tasan koska henkilö, johon olen eniten luottanut ja jota olen katsonut ylöspäin, osoittautuu ihmiseksi, ostettavaksi kuten me muutkin. Munauksista ei saanut kertoa muille, imago tässä oli tärkeintä, ei asioiden korjaaminen? Lakimiesten esitelmä oli kiintoisa, mutta suurimman osan asioista Senja oli aikaisemmin kuullut Samuelilta ja Hilkan puheenvuoro... se alleviivasi miten kusessa taas ollaankaan. Rakennuksia katoilee, myös unimaailmasta, samoin ihmisiä, Turku on valumassa pois, jonnekin... totesimme olevamme ongelmissa. Kauhean raskas taakka muutaman ihmisen ja yhden ihmissuden harteille huolimatta Hautalan näkemyksestä, että Zen Genesis on Turun valitsema yliluonnollinen puolustaja ja saisi kyllä materiaalin ongelmien ratkaisuun jotakin kautta. Kukaan ei kysynyt minulta haluanko puolustaa Turkua... en ole tottunut maailmanloppuihin... Hautalan esitelmä teki kertaheitolla selväksi millainen firma Belial oli... ei moraalia, tappaa jumalia ja käyttää niitä voimanlähteenä, suorittaa kirouksia... ja tämän saatanan kanssa me teemme yhteistyötä? Hyvänen aika... Senjaa alkoi ällöttää toden teolla, miten Zen Genesis oli mennyt tekemään sopimuksia noiden jätkien kanssa... toimitusjohtajamme on vuoden niiden alaisuudessa... ei hyvin mene! Kestääkö oma moraalini työskentelyn tällaisen firman apurina? Sitä sieti miettiä. Hautala alkoi Senjan mielestä vaikuttaa aivan liian vampyyrimaiselta, vaikka ihmiseltä haisikin. Vielä istuttiin kahvilla, koottiin kamat ja poistuttiin laivasta. Maanantaina kokoustettaisiin asioiden tiimoilta omalla porukalla.

Tulevaisuudensuunnitelmia:

Senjalla alkaa olla elämässään aika lailla ongelmia. Kasvava agressio, jonka purkamiseen ei oikein ole tilaisuuksia, koska avuliaita pahisvampyyrejä tapettaviksi ei vaan ole tarjolla. Ketään ei ole, jota vetää turpiin saamatta jälkeenpäin kauheaa morkkista, koska jos Senja tulee kohottaneeksi kätensä jotakuta siviiliä vastaan on yksikin isku liikaa. Väkivaltaisuutta psykologi inhoaa, joten lipsahduksia ei anneta anteeksi itselle, yksikin raivokohtaus muiden tietoon ja Senja luultavasti yrittää hommata itsensä hoitoon ja eristykseen. Psykologi ei näe voivansa tehdä Turun tilanteelle mitään hyödyllistä ja olevansa lähinnä vaaraksi, ajatus Australiaan karkaamisesta ja siellä päänsä tohtoroinnista poikaystävän psykologikavereiden (kai niistä toinenkin ihmissusiterapeutti löytyy?) avulla alkaa näyttää yhä toteuttamiskelpoisemmalta.

Hahmo on siis vaarassa saada hermoromahduksen huolimatta Thomasin auttavasta olkapäästä. Muita ystäviä ei ole, työkaverinsa Senja kokee etäisinä ja pelottavinakin, kaikki ovat jotain ihme maageja, kukaan ei suhtaudu asioihin normaalisti...

Tämä on tietty pelillisesti ongelma (taisin pelata hahmon vahingossa noin rassukaksi), koska "ääää, olen vaaraksi!" kompleksin vallassa oleva Senja saattaa hetkenä minä hyvänsä päättää ettei halua nähdä ketään tai kuulla kenestäkään ja kun psykologi kerran myöntää että oma polla hajosi justiinsa se häpeä ajaa kyllä kauas pois.

Voin toki pelata hajoilevaa hahmoakin (ensi pelin hajoilen mielelläni muiden riesana jos vaan saan), mutta ennemmin tai myöhemmin se poistuu Australiaan.

Vaan... minulla on suunnitelma! Kuten muistamme Sarah poistui Irlantiin yhdessä Katjan ja Johannan lapsen kanssa, kasvattaakseen kanoja ja toimiakseen jonkun pikkukaupungin kyttänä. Noh... onko Turussa jo SuPon valvonta kunnossa? Mitäpä jos SuPo päättäisi, että nyt tapahtuu taas liian kummia (se sarjamurhaajakin taitaa olla vielä kiusallisesti vapaalla jalalla), lähetetäänpä sinne joku ottamaan asioista selvää. Tämä idea vittuuntuneesta "SuPon paljastuspuhelin, soittakaa ongelmanne niin me huokaamme syvään" virkailijasta siis uudelleenmuokattuna. Miksi Sarah sitten? Noh, tämähän omaa poliisitaustan ja kontakteja Turusta ja on sitä paitsi toiminut sillä suunnalla ennenkin. Lisäksi sitä on helppo kiristää ottamaan keikka vastaan, koska "hei... eikös sinun sormenjälkesi (Johannan ruumishan se on) löydy meiltä ja kas kas, tämä Johanna Viljamaa:han on etsintäkuulutettu... .ja tuo sinun likkakaverisi ja sen penska, nekin voivat joutua ongelmiin jos et ole yhteistyökykyinen... " Ja kun muistaa, että Johanna on vainoharhainen SuPon ollessa kyseessä laskee Sarah yhteen yksi ynnä yksi eli "SuPo kutsuu Katjan kuulusteluun, Johanna panikoi ja polttaa koko paikan, Ahura Mazda huomaa savun ja tajuaa omaavansa lapsenlapsen" katastrofin väijyvän lähistöllä, paras siis pakata kamppeet ja palata Turkuun olemaan... virallinen tarkkailija.

Jotta skenaariosta ei tulisi "Men in Black hyökkää: Sarah tulee ja tekee Turusta poliisivaltion" mahtailua Sarah voisi olla paikalla tosiaankin vain jäljittämässä massamurhaajaa, raportoimassa joistakin jutuista SuPolle (joka on varmaan tyytyväinen niin kauan kun Turku pysyy päällisin puolin rauhallisena ja Sarah ei kuitenkaan halua ruveta edellisten vakoojien kaltaisiksi idiooteiksi) ja kiroilemassa sitä miten mistään ei saa kunnollista aamiaista. Johanna pidetään poissa hahmojen niskasta yksinkertaisesti sillä, että Sarah on ilmaissut aturille, että kymmentä kilsaa lähemmäs häntä ei ole tulemista, ei etenkään nyt. Tämä on räjähdysherkkä tilanne, keskity sinä siipiveikko vaan huolehtimaan Katjasta ja penskastasi tai... kerron Annelle että ahdistelet viattomia ihmisiä! SuPon agenttien swat-tiimin hyökkäys (vaikka minulla on kyllä muutama hesalainen kaveri, jotka varmaan saisin suostuteltua tuohon hommaan... .) taas estetään sillä, että Sarahia ei kiinnosta puuttua joka asiaan. Miksi korjata kelloa joka toimii? Niin kauan kun Turussa suvaitaan kertoa viralliselle tarkkailijalle ajoissa milloin koko kaupunki meinaa räjähtää niin säätäkööt ihan rauhassa vaan... ja niillähän on lakimiehet, syytettä tulee jos menee pidättämään jonkun liian heppoisin perustein. Yhteistyötä siis! Minä oletan, että viitsitte vinkata milloin juttu, joka on selvästi "maagista rikollisuutta, joka on niin suurta ja tuhoisaa, että minun pitää reagoida" uhkaa ja minä luovasti unohdan raporteistani kaikenlaista pientä ja pidän ne swat-tiimit poissa Turusta. Sitä paitsi määrärahat... ne määrärahat tällaiselle toiminnalle ovat kauhean pienet ja swat-tiimi maksaa... ei sitä ole varaa tilata ilman hyvää syytä ja kaikki tämähän pitää pitää salassa siviileiltä, rynnäköt on hankala selittää. Tietty kaikki turkulaiset ryhmittymät voivat vain päättää kammota Sarahia joukolla, joten kontakti tai pari noin niin kuin virallisessa mielessä olisi kyllä tervetullut.

Miltä kuulostaa? Jos Sarahin putkahtaminen aiheuttaa liikaa säätöä voin kyllä kehitellä ihan uuden hahmonkin, varaudun vaan jo nyt siihen, että Senja karkaa parantelemaan pollaansa.

Senja Kivisalmen debriiffi Salaisuuksia kampanjan pelistä Ei-kenenkään maalla/ei-risteily-versio

Perjantai

Senjaa ahdisti. Täysikuu oli ollut ja mennyt, mutta pahantuulisuus oli ja pysyi. Onneksi Thomas oli ehdottanut mökkeilyä. Tulisi sinne Tatjanakin ja muita huruja, eli vahdintaa luvassa, mutta ainahan voisi kadota metsään juoksemaan ihmissusikaverinsa kanssa. Thomasille soittaessaan Senja sai tietää, että Tatjana oli kadonnut. Johonkin rituaaliympyrään. Okei... stressitaso nousi taas merkittävästi ja psykologi soitti Zen Genesikselle. Kajahtanut teiniokkultisti hälytys! Mennään katsomaan mitä siellä puuhataan jooko? Mukaan tuppasi myös Jan Hautala, jonka heitot ongelmanratkaisuvaihtoehdoista saivat Senjan hampaat kutiamaan. Puhu vielä vähäsen niin puren kurkkusi auki...

Paikalla oli Thomas, joku Tatjanan taviskaveri, Mikael ja Christa. Kaikki tyynen rauhallisia, se seikka, että Tatjana oli kadonnut jonkun rituaaliympyrän sisään ei tuntunut haittaavan ketään. Sellaista sattuu, ei voi mitään. Laila ja Hilkka saarnasivat rituaalien vaaroista, Senja katseli metsää kaipaavasti. Menkää te vaan takaisin arvoisat työtoverit. Minä jään tänne, täällä on pienemmät mahdollisuudet tappaa viattomia sivullisia. Paikalta löydettiin verinen keppi. Senja, voitko haistaa onko se ihmisen verta? Hmmm... .verta... .joo haistetaan vaan. Ei vaan nuolaistaan. Nam. Hyvää. Tosi hyvää. Onko tätä lisää jossain? Mmmmm... .verta. Keppiä kaluava ja kuolaava psykologi alkoi saada pitkiä katseita. Mitä nuokin tuijottaa ja pyytää rauhoittumaan, mitä ne mistään ymmärtävät? Työkaverit häipyivät lopulta (onneksi vieden Janin mukanaan) ja paikalle saapui Milla jonkun tyypin kanssa. Tarkistivat ettei paikka räjähdä käsiin ja häipyivät sitten. Porukka paistoi makkaroita ja vaahtokarkkeja ja jutteli leppoisia. Senja ja Thomas istuivat laiturilla ja katselivat tyyneen veteen heijastuvaa kuuta, oli rauhallista ja mukavaa. Thomasin seurassa oli turvallista, koska kontrollissa oleva ihmissusi varmasti pysäyttäisi jos psykologi päättäisi räjähtää silmille. Yöllä Senja puoliksi odotti heräävänsä kuin kauhuleffassa ikään siihen kun joku hullu sarjamurhaaja iskee, mutta ei, yön sai nukkua rauhassa.

Lauantai

Senja alkoi viihtyä mökillä, täällä oli rauhaisaa luontoa ja kaikki paikalla olevat (paitsi Mikael, jolta pidettiin asioita salassa jonkun kumman enkeliepäillyn takia) joko osasivat varoa ihmissutta tai pysyisivät elossa jos alkaisi naksua päässä ja ihmisliha maistua. Laila soitteli ja kehoitti poistumaan paikalta, mutta eihän paikkaa voinut vartiotta jättää! Sitä paitsi ajatus kaupunkiin palaamisesta ahdisti ihan kohtuuttomasti. Milla tuli käymään ja toi pyynnöstä lihaa ja kermaa. Thomas oli löytänyt kanttarelleja ja mustikoitakin oli mättäät sinisenään. Kokkasimme siis sienikastiketta ja liian myöhään saimme kuulla Lailalta, että mitään paikalta löydettyä ei olisi kannattanut syödä. Näkökenttään ilmestyi hassuja väriläiskiä... upsis. Thomaskin näki niitä, muut eivät. Kenties ihmissusien tarkemmat vaistot vaan reagoivat, ei huolta, eihän? Ihmiset (ja vastaavat) olivat rauhassa sisällä pelaamassa korttia kun pihalta kuului räjähdys. Porukka ryntäsi ulos ja näki Christan istuvan maassa räjähtäneen juuren vieressä. Tyttö sisälle ja selvittelemään. Ilmeisesti Christalla (joka eilen oli kertonut "kaksoishenkilöllisyydestään" Senjalle saaden psykologin jälleen levittelemään käsiään mahdottoman ongelman edessä, sillä jakautunutta persoonallisuutta on hankala hoitaa kun kyseessä ei ole yksi jakautunut mieli vaan kaksi kokonaista, Christa ja Christiina, siskokset) oli ilmeisesti jonkinlainen tuhovoima, joka nyt oli aktivoitunut. Milla ilmaisi todellisuuden rajojen alkavan paikalla hajota ja suoritimme evakuoinnin vähemmän hyvässä järjestyksessä.

Laila ja kumppanit halusivat puhua teineille vakavia. Ihan se ja sama, Senja tunsi itsensä paimenkoiraksi, jolla oli valitettava halu syödä lammaslauma, jota pitäisi vahtia. Enää yksikin vittuilu ja hakkaan jonkun läpi seinästä. Porukka majoittui Senjan kämppään odottelemaan Zen Genesiksen puhuttelua. Psykologi tunsi halua hypätä ikkunasta ja karata hautausmaalle potkimaan hautakiviä. Ajattele rauhallisia ajatuksia, älä anna vihalle valtaa, voit olla kaupungissa jossa on liikaa ihmisiä ja hajuja ja ahdistaa ihan saatanasti, mutta älä sekoa nyt... otat iiiihan rauhallisesti vaan.

Kämppään sisään säntäsi kiukusta kiehuva Hautala, joka alkoi syyttelemään väkeä ilman mitään todisteita. Valitettavasti tyyppi osoitti juuri sitä henkilöä (Tatjanan taviskaveria), jolla ei tosiaankaan ollut mitään tekemistä asian kanssa ja julisti, että tällä oli syöpä, joka paranisi vasta kun Hautalaan suhtauduttaisiin asiaankuuluvalla vakavuudella. Anteeksi kuinka? Paremmassa kontrollissa oleva psykologi olisi huomauttanut uhkailun tehottomuudesta ja ilmaissut paheksuntansa moisten keinojen käytöstä, Senjan henkinen työkalupakki ei vaan enää kyseisiä argumentteja sisältänyt. Löytyi vasara. Noustiin seisomaan, käveltiin Hautalan luo ja muristiin "Niin mitä sä sanoit? Kelle kaikille sä olet täällä manannut syövän noin vaan tutkimatta asiaa?" Ja sitten Hautala osoitti Thomasia. Henkilöä, josta Senja välitti varsin paljon. Tietenkään ei silloin mieleen juolahtanut, että vaikka Thomasilla olisikin syöpä, korjaisi ihmissusiruumiin palautumiskyky tilanteen varsin pian, minkäänlaista hengenvaaraa tuskin olisi. Mielessä pyöri tasan "Sä uhkailet mun ystävääni, lauma- ja lajitoveriani!" Otetaan askel taaksepäin, heilautetaan nyrkki taakse ja isketään eteen, vakaana aikomuksena runnoa käsi läpi Hautalan naamataulusta ja repiä jätkä kappaleiksi. Käsi pysähtyy jonkinlaiseen energiakenttään, mutta sehän ei estä hyökkäämästä uudelleen, koska kohde ja saalis on ihan siinä edessä, vain odottamassa raadelluksi tulemistaan. Onneksi Thomas saa Senjasta kiinni ja kykenee pitämään tämän paikoillaan, raahaamaan eteiseen ja puhumaan kunnes psykologi alkaa jälleen ymmärtää sanoja, tajuamaan muutankin kuin halun tappaa sokeasti jokainen huoneessa olija Thomasia lukuun ottamatta. Senja on vähällä livahtaa metsästämään yölliseen Turkuun, tajuaa sitten itsekin, että katuisi tappamiaan ihmisiä, kun verenhimo laantuisi ja saa mutistua, että odottaa vessassa sen aikaa kun muut ovat lähteneet. Vessassa keskitytään lähinnä oman ruumiin raateluun kun ei muutakaan keksitä. Milla, joka ilmeisesti ei pelkää tulevansa syödyksi tulee seuraksi ja moppaa verta naamalta, puhuu rauhoittavasti ja selittää, että kaikki kyllä järjestyy. Näinköhän? Olin juuri vetää turpaan Hautalaa, kuulemma kamalaa mustaa maagia, tyyppiä joka manaa ihmisille syöpiä, olisin tappanut sen jos olisin kyennyt. Parasta lähteä maasta, Australiaan, jonnekin aavikolle kokoilemaan itseä tai vaikka rupeamaan lampaita tappavaksi villipedoksi. Lopun iltaa Senja laahusti Thomasin perässä angstisena. Tuskin huomattiin mitä ympärillä tapahtui, kaikenlaisia salaisia tapaamisia ja vastaavia.

Sunnuntai

Yö sujui rauhallisesti kun kämppä viimein tyhjeni olennoista. Senjaa lähinnä väsytti, "melkein tapoin jonkun" shokki oli palauttanut kontrollin ainakin vähäksi aikaa. Aamulla Thomas soitti ja tuli käymään. Senja julisti lähtevänsä Australiaan. "Liian myöhäistä enää pyytää treffeille sitten." Psykologilta oli pudota teekuppi kädestä. Mitämissäkuinkahäh? Naama punaisena änkättiin, kuinka joo, polla on hieman sekaisin tällä hetkellä minkäänlaiseen ihmissuteil... ihmissuhteiluun. Mistäs nurkan takaa se tämäkin tuli? Thomasista toki välitettiin hyvin paljon, se oli rakas ystävä ja niin edespäin, mutta että muutakin? Aika saisi luvan näyttää, tässä vaiheessa oli parasta julistaa itsensä psykopaatiksi ja painua jonnekin, jossa olisi vähiten haitaksi ympäristölleen. Käytiin vielä moikkaamassa ihmisiä Hansassa, Thomasin kanssa kävellessä kun oli kohtalaisen kontrollissa oleva olo. Hävetti jättää Zen Genesis kaiken kaaoksen keskelle, mutta Senja ei kokenut olevansa kuin haitaksi. Hahmo siis poistui Australiaan lampaita lahtaamaan, kohtalaisen hermoheikkona ja yhä melkoisen verenhimoisena, mutta sentään saamatta Suomessa aikaan enempiä ruumiita.

---

Turkularp