Perjantai
Senjaa ahdisti. Täysikuu oli ollut ja mennyt, mutta pahantuulisuus oli ja pysyi. Onneksi Thomas oli ehdottanut mökkeilyä. Tulisi sinne Tatjanakin ja muita huruja, eli vahdintaa luvassa, mutta ainahan voisi kadota metsään juoksemaan ihmissusikaverinsa kanssa. Thomasille soittaessaan Senja sai tietää, että Tatjana oli kadonnut. Johonkin rituaaliympyrään. Okei... stressitaso nousi taas merkittävästi ja psykologi soitti Zen Genesikselle. Kajahtanut teiniokkultisti hälytys! Mennään katsomaan mitä siellä puuhataan jooko? Mukaan tuppasi myös Jan Hautala, jonka heitot ongelmanratkaisuvaihtoehdoista saivat Senjan hampaat kutiamaan. Puhu vielä vähäsen niin puren kurkkusi auki...
Paikalla oli Thomas, joku Tatjanan taviskaveri, Mikael ja Christa. Kaikki tyynen rauhallisia, se seikka, että Tatjana oli kadonnut jonkun rituaaliympyrän sisään ei tuntunut haittaavan ketään. Sellaista sattuu, ei voi mitään. Laila ja Hilkka saarnasivat rituaalien vaaroista, Senja katseli metsää kaipaavasti. Menkää te vaan takaisin arvoisat työtoverit. Minä jään tänne, täällä on pienemmät mahdollisuudet tappaa viattomia sivullisia. Paikalta löydettiin verinen keppi. Senja, voitko haistaa onko se ihmisen verta? Hmmm... .verta... .joo haistetaan vaan. Ei vaan nuolaistaan. Nam. Hyvää. Tosi hyvää. Onko tätä lisää jossain? Mmmmm... .verta. Keppiä kaluava ja kuolaava psykologi alkoi saada pitkiä katseita. Mitä nuokin tuijottaa ja pyytää rauhoittumaan, mitä ne mistään ymmärtävät? Työkaverit häipyivät lopulta (onneksi vieden Janin mukanaan) ja paikalle saapui Milla jonkun tyypin kanssa. Tarkistivat ettei paikka räjähdä käsiin ja häipyivät sitten. Porukka paistoi makkaroita ja vaahtokarkkeja ja jutteli leppoisia. Senja ja Thomas istuivat laiturilla ja katselivat tyyneen veteen heijastuvaa kuuta, oli rauhallista ja mukavaa. Thomasin seurassa oli turvallista, koska kontrollissa oleva ihmissusi varmasti pysäyttäisi jos psykologi päättäisi räjähtää silmille. Yöllä Senja puoliksi odotti heräävänsä kuin kauhuleffassa ikään siihen kun joku hullu sarjamurhaaja iskee, mutta ei, yön sai nukkua rauhassa.
Lauantai
Senja alkoi viihtyä mökillä, täällä oli rauhaisaa luontoa ja kaikki paikalla olevat (paitsi Mikael, jolta pidettiin asioita salassa jonkun kumman enkeliepäillyn takia) joko osasivat varoa ihmissutta tai pysyisivät elossa jos alkaisi naksua päässä ja ihmisliha maistua. Laila soitteli ja kehoitti poistumaan paikalta, mutta eihän paikkaa voinut vartiotta jättää! Sitä paitsi ajatus kaupunkiin palaamisesta ahdisti ihan kohtuuttomasti. Milla tuli käymään ja toi pyynnöstä lihaa ja kermaa. Thomas oli löytänyt kanttarelleja ja mustikoitakin oli mättäät sinisenään. Kokkasimme siis sienikastiketta ja liian myöhään saimme kuulla Lailalta, että mitään paikalta löydettyä ei olisi kannattanut syödä. Näkökenttään ilmestyi hassuja väriläiskiä... upsis. Thomaskin näki niitä, muut eivät. Kenties ihmissusien tarkemmat vaistot vaan reagoivat, ei huolta, eihän? Ihmiset (ja vastaavat) olivat rauhassa sisällä pelaamassa korttia kun pihalta kuului räjähdys. Porukka ryntäsi ulos ja näki Christan istuvan maassa räjähtäneen juuren vieressä. Tyttö sisälle ja selvittelemään. Ilmeisesti Christalla (joka eilen oli kertonut "kaksoishenkilöllisyydestään" Senjalle saaden psykologin jälleen levittelemään käsiään mahdottoman ongelman edessä, sillä jakautunutta persoonallisuutta on hankala hoitaa kun kyseessä ei ole yksi jakautunut mieli vaan kaksi kokonaista, Christa ja Christiina, siskokset) oli ilmeisesti jonkinlainen tuhovoima, joka nyt oli aktivoitunut. Milla ilmaisi todellisuuden rajojen alkavan paikalla hajota ja suoritimme evakuoinnin vähemmän hyvässä järjestyksessä.
Laila ja kumppanit halusivat puhua teineille vakavia. Ihan se ja sama, Senja tunsi itsensä paimenkoiraksi, jolla oli valitettava halu syödä lammaslauma, jota pitäisi vahtia. Enää yksikin vittuilu ja hakkaan jonkun läpi seinästä. Porukka majoittui Senjan kämppään odottelemaan Zen Genesiksen puhuttelua. Psykologi tunsi halua hypätä ikkunasta ja karata hautausmaalle potkimaan hautakiviä. Ajattele rauhallisia ajatuksia, älä anna vihalle valtaa, voit olla kaupungissa jossa on liikaa ihmisiä ja hajuja ja ahdistaa ihan saatanasti, mutta älä sekoa nyt... otat iiiihan rauhallisesti vaan.
Kämppään sisään säntäsi kiukusta kiehuva Hautala, joka alkoi syyttelemään väkeä ilman mitään todisteita. Valitettavasti tyyppi osoitti juuri sitä henkilöä (Tatjanan taviskaveria), jolla ei tosiaankaan ollut mitään tekemistä asian kanssa ja julisti, että tällä oli syöpä, joka paranisi vasta kun Hautalaan suhtauduttaisiin asiaankuuluvalla vakavuudella. Anteeksi kuinka? Paremmassa kontrollissa oleva psykologi olisi huomauttanut uhkailun tehottomuudesta ja ilmaissut paheksuntansa moisten keinojen käytöstä, Senjan henkinen työkalupakki ei vaan enää kyseisiä argumentteja sisältänyt. Löytyi vasara. Noustiin seisomaan, käveltiin Hautalan luo ja muristiin "Niin mitä sä sanoit? Kelle kaikille sä olet täällä manannut syövän noin vaan tutkimatta asiaa?" Ja sitten Hautala osoitti Thomasia. Henkilöä, josta Senja välitti varsin paljon. Tietenkään ei silloin mieleen juolahtanut, että vaikka Thomasilla olisikin syöpä, korjaisi ihmissusiruumiin palautumiskyky tilanteen varsin pian, minkäänlaista hengenvaaraa tuskin olisi. Mielessä pyöri tasan "Sä uhkailet mun ystävääni, lauma- ja lajitoveriani!" Otetaan askel taaksepäin, heilautetaan nyrkki taakse ja isketään eteen, vakaana aikomuksena runnoa käsi läpi Hautalan naamataulusta ja repiä jätkä kappaleiksi. Käsi pysähtyy jonkinlaiseen energiakenttään, mutta sehän ei estä hyökkäämästä uudelleen, koska kohde ja saalis on ihan siinä edessä, vain odottamassa raadelluksi tulemistaan. Onneksi Thomas saa Senjasta kiinni ja kykenee pitämään tämän paikoillaan, raahaamaan eteiseen ja puhumaan kunnes psykologi alkaa jälleen ymmärtää sanoja, tajuamaan muutankin kuin halun tappaa sokeasti jokainen huoneessa olija Thomasia lukuun ottamatta. Senja on vähällä livahtaa metsästämään yölliseen Turkuun, tajuaa sitten itsekin, että katuisi tappamiaan ihmisiä, kun verenhimo laantuisi ja saa mutistua, että odottaa vessassa sen aikaa kun muut ovat lähteneet. Vessassa keskitytään lähinnä oman ruumiin raateluun kun ei muutakaan keksitä. Milla, joka ilmeisesti ei pelkää tulevansa syödyksi tulee seuraksi ja moppaa verta naamalta, puhuu rauhoittavasti ja selittää, että kaikki kyllä järjestyy. Näinköhän? Olin juuri vetää turpaan Hautalaa, kuulemma kamalaa mustaa maagia, tyyppiä joka manaa ihmisille syöpiä, olisin tappanut sen jos olisin kyennyt. Parasta lähteä maasta, Australiaan, jonnekin aavikolle kokoilemaan itseä tai vaikka rupeamaan lampaita tappavaksi villipedoksi. Lopun iltaa Senja laahusti Thomasin perässä angstisena. Tuskin huomattiin mitä ympärillä tapahtui, kaikenlaisia salaisia tapaamisia ja vastaavia.
Sunnuntai
Yö sujui rauhallisesti kun kämppä viimein tyhjeni olennoista. Senjaa lähinnä väsytti, "melkein tapoin jonkun" shokki oli palauttanut kontrollin ainakin vähäksi aikaa. Aamulla Thomas soitti ja tuli käymään. Senja julisti lähtevänsä Australiaan. "Liian myöhäistä enää pyytää treffeille sitten." Psykologilta oli pudota teekuppi kädestä. Mitämissäkuinkahäh? Naama punaisena änkättiin, kuinka joo, polla on hieman sekaisin tällä hetkellä minkäänlaiseen ihmissuteil... ihmissuhteiluun. Mistäs nurkan takaa se tämäkin tuli? Thomasista toki välitettiin hyvin paljon, se oli rakas ystävä ja niin edespäin, mutta että muutakin? Aika saisi luvan näyttää, tässä vaiheessa oli parasta julistaa itsensä psykopaatiksi ja painua jonnekin, jossa olisi vähiten haitaksi ympäristölleen. Käytiin vielä moikkaamassa ihmisiä Hansassa, Thomasin kanssa kävellessä kun oli kohtalaisen kontrollissa oleva olo. Hävetti jättää Zen Genesis kaiken kaaoksen keskelle, mutta Senja ei kokenut olevansa kuin haitaksi. Hahmo siis poistui Australiaan lampaita lahtaamaan, kohtalaisen hermoheikkona ja yhä melkoisen verenhimoisena, mutta sentään saamatta Suomessa aikaan enempiä ruumiita.
torstai, 3.8.
vihdoinkin nison oli poistumassa kotoaan. paikka oli tavallaan jopa vartioitu, muttei riittävän hyvin. harrastelijat vahtivat ulko-ovea, mutta minä livahdin sisään katon kautta. ikkuna oli suljettu, mutta kärsivällisyydellä sekin aukesi.
aseita joilla voisi tappaa hirviöitä. arvelin, että itse löytäisin niille käyttöä, vaikkapa siltä varalta että pitäisi päästä sopimukseen kaupungin hallinnasta täällä olevan suden tai jonkun muun irvokkuuden kanssa.
ulos samaa tietä kuin olin tullutkin.
Perjantai, 4.8.
Suoritettuani virasto- ja kauppakierroksen kaupungilla palasin toimistolle. Tämä viikonloppu olisi lomaa. Roosan veli Martti oli menossa naimisiin ja me olimme lähdössä kannustamaan häntä.
Klaus oli järjestänyt illaksi vielä yhden tapaamisen Nison Buznikinin kanssa. Minä ajattelin vetäytyä varhain kotiin. Laila oli kutsunut minut baariin ja uhkaillut karaokella viikko sitten, enkä sitä varmaan voisi välttää. Mutta koko yötä en ulkona viettäisi, aamulla pitäisi mennä Lahden suuntaan.
Klaus lähti syömään. Minä notkuin toimistolla ja kirjoittelin Hannalle. Ei kannattaisi käydä kotona ennen baari-iltaa, jonka oli määrä alkaa jo seitsemältä.
kävin myös työpajallani tarkistamassa sinne varastoimani aseet.
ne eivät olleet alkaneet tehdä mitään odottamatonta. arvelinkin niiden
olevan vakaita kun nison oli käytännössä asunut niiden päällä, muttei
näistä taikaesineistä koskaan tiedä.
Tekstiviestit kertoivat, että baari-illan alku oli siirtymässä. Nousin bussiin ja ajoin kotiin. Istuin Roosan kanssa katselemaan Deadwoodia ja juttelemaan huomisesta. Martin morsian Päivi oli oikein uskovaisesta suvusta ja meillä oli huvituksen sekainen pelko siitä, miten he suhtautuisivat meihin. Buddhalainen alternatiivisen näköinen pariskunta ei välttämättä istuisi hyvin heidän maailmaansa.
Klaus soitteli. Nisonin asia oli rutiininomainen testamenttitapaus sekä kuolemanvaraisen säätiön perustaminen. Säätiön piti Nisonin mahdollisesti kuollessa etsiä joitakin esineitä, ja tähän oli varattu sata tuhatta euroa. Melkoinen omaisuus - Klausin mielestä ei yllättävä, minä olin hieman toista mieltä. Mutta kyllä me voisimme säätiöstä huolehtia.
ja olisin todella ihmeissäni jos minulla ei olisi jo hallussani
esineitä joita testamentin mukaan pitäisi etsiä.
Lopulta viesti Lailalta kertoi, että Zen Genesis oli palaamassa työkeikaltaan korvesta. Hän tahtoi nähdä ihmisiä Börsissä. Roosaa ei huvittanut lähteä mukaan, joten otin yksikseni bussin Turkuun.
Syömään kerääntyi ihmisiä. Kuuntelin tarinoita Zen Genin keikasta Rymättylässä. Olin kuullut jonkun - Ahlgårdin? - mainitsevan jotain paikalla joskus olleesta portista, ja ilmeisesti se oli taas aktiivinen turkulaisten teiniokkultistien käytyä peukaloimassa sitä. Yliluonnolliset osat kertomusta menivät minulta aika tavalla ohitse. Kuulosti ZG:n ja Belialin pulmalta.
Istuin vielä tovin baarissa rupattelemassa, mutten tahtonut lähteä yökerhoon. ZG tarvitsi sijoituspaikkaa joillekin takavarikoimilleen vaarallisille maagisille tavaroille, joten ne pudotettiin toimistollemme. Sitten otin taksin kohti Raisiota.
Lauantai, 5.8.
Huolimatta kylmästä kohtelusta ja pahoista mulkaisuista joita useimmat morsiamen sukulaiset meihin loivat olimme viihtyneet häissä. Sitten Klaus soitti.
Turussa oli kriisi. Useita portteja oli auennut, todellisuus rakoili, meno oli hengenvaarallista. Olin kaikuja aiemmista vastaavista tilanteista kuullut ennenkin, mutta nyt ne olivat suoraan silmilläni. Klaus pyysi minua välittämään tiedon Rymättylän vaarallisesta tilasta eteenpäin.
Livahdin hetkeksi juhlapaikalta tietokoneeni ääreen ja lähetin sähköpostia hovioikeuden tuomarille jolla tiesin olevan yhteyksiä epätavallisista asioista tietäviin viranomaistahoihin. Luultavasti tuota kautta käynnistyisi virallinen tutkinta asiaan, mutta en osannut lainkaan arvata miten nopeasti tai tehokkaasti. Enempää vaan en itse pystyisi tekemään.
Huolestuneisuus oli alkanut kalvaa minua, enkä enää nauttinut juhlinnasta. Kaipasin tekemistä. Myöhään illalla sain sitten pari uutta puhelua. Ensin Hannu Kokko soitti ja kertoi, että hän ja Ahlgård olivat lukeneet heille muutamaa päivää aiemmin lähettämäni kuvauksen Turun tilanteesta ja voisivat hyvinkin ryhtyä puuttumaan siihen syksyn kuluessa. Tämä oli hyvä uutinen. Jos Turku ei vallan tämän viikonlopun aikana romahtaisi, saisimme uutta voimaa paikan koossa pitämiseen. Samalla vaivalla saisimme kaupunkiin uuden de facto vampyyriruhtinaan, mikä saattaisi olla hyvä tai huono asia. Zen Genesis ei varmastikaan pitäisi ajatuksesta, mutta Ahlgårdiin meillä oli sentään jonkinlaiset kommunikaatioyhteydet. Eikä Turun kokoinen kaupunki tulisi pysymään tyhjänä vampyyreista kauan.
hannu mainitsi puhelimessa, etteivät he voisi kuitenkaan auttaa
asioissa jotka liittyvät turusta löytyviin ruumiisiin joilta puuttuu veri.
tämä ei minua haitannut. pitäkööt alhgård hupinsa, alkakoon saalistaa
kaupungissa jos se hänestä onnellisen tekisi. en itse tekisi yhtään
vähempää.
Tämä detalji yhteisymmärryksestä olisi kenties kuitenkin parempi jättää kertomatta Klausille. Ottaen huomioon että minun työni oli kuitenkin enemmän huolehtia yhtedenpidosta vampyyrien suuntaan ei hän varmaan edes tahtoisi tietää yksityiskohtia.
toivottavasti mies osaa olla varovainen puuhissaan.
Huomasin Klausin soittaneen minulle samoihin aikoihin. Akuutti kriisi kaupungissa jatkui ja sen kimpussa oltiin, mutta nyt oli ilmennyt toinen pulma. Pohjanmaalla ollut Hilkka oli pyydetty takaisin auttamaan maagisissa sulkutoimissa, ja hän oli lähtenyt juhlista ajamaan pienessä humalassa. Hän oli ajanut suoraan ratsiaan ja joutunut putkaan.
Klausilla oli kädet täynnä työtä Turussa, joten minä otin Hilkan asian hoitooni. Soittelin poliisille saadakseni asian yksityiskohdat. Kävi ilmi, että hän oli ajanut reipasta ylinopeutta ja oli näiden veikkauksen mukaan alkoholin lisäksi käyttänyt muitakin aineita. Todella huonoa tuuria oli lisännyt vielä se, että Hilkan jutut olivat olleet aika sekavia. Hän oli varmaan yrittänyt selittää että jos hän ei nyt pääse Turkuun, siellä tapahtuu kauheita.
Tavoitin Hilkan, ja kerroin hänelle että tilanne oli hallinnassa. Seinäjoen poliisilaitoksella hän joutuisi kyllä viettämään tämän yön ja kortti häneltä varmaan jäisi toviksi hyllylle, mutta vakavammilta seuraamuksilta varmaan vältyttäisiin jos hoitaisin asian oikein.
Työviikonloppu sittenkin.
//
Kysymyksiä, jatkosuunnitelmia:
* Käykö Nisonin säätiöhankkeesta ja testamentista ilmi, mitä esineitä pitäisi etsiä jos hän kuolee?
* Tulevaisuus näyttää vähän siltä, että Toisen pitää alkaa tehdä asioita. Jos kaupungissa on vieläkin jokin Kuoleman susi tai vastaava manifestaatio, on syytä jollain intuitiolla saada selville näkeekö se Toisen vihollisenaan, tai mikä vielä synkempää, alaisenaan. Jos näkee, tuleepi äkillinen vendetta uusilla hurjilla aseilla.
* Milla Mortis oli toukokuussa ladellut Toiselle melkoisen kasan
uhkauksia. On varmaan oikea hetki alkaa tutkia, josko hänestä on
toteuttamaan nämä uhkauksensa. Nyt tiedän hänen lähipiiristään jotain,
voisin iskeä siihen vielä kerran pari ja sitten ehkä houkutella
hautausurakoitsijan tulemaan vierailulle työpajaani, katsoa selviääkö hän
siiitä elossa. Pelillisesti voisi olla hilpeää ajoittaa tämä siten, että
viimeisessä osassa käyttäisin Toisen tukikohtaa ihan oikeana inhottavana
ansana jonne väkeä voisi kutsua. Jollakulla on jo hallussaan tämän paikan
avain (kenellähän? onko minulla tästä aavistustakaan?), ensi pelissä
voisi taas muistuttaa että Turussa eläminen on vaarallista ja kuolema
vaanii naamarin ja veitsen takana.
1.8. (GM Susannan kuvausta)
Seppo Janikkala -nimien henkilö yrittää palkata Nisonia henkivartijakseen hieman liian innokkaasti (mm. liikaa rahaa lupailemalla, puhumalla kovin siitä miten jotkut viholliset ovat todella kammottavia ja saattavat tehdä vaikka mitä...kuvailut on selvästi tarkoittetu enemmän Nisonille uhkauksisksi kuin että Seppo olisiitsestään huolissaan) ja Nison tarkastaa hiukan miehen yhteyksiä (joka päätyvät suoraan birkenstokkeihin). Tietysti tämä Seppo voi teoriassa olla suututtanut työnantajansa/suojeliansa jotenkin, mutta todenäköisempää olisi että Nison päätyisi leikkimään henkivartijaa jollekin syrjäiselle hiekkakuopalle "ihan vaan sattumalta ammuttavaksi".
Voisikohan Nison haluta tehdä sopimuksen tuon Sepon kanssa niin että hän saisi tältä mahtavan etumaksun ja sitten voisi jotenkin laillisesti päättää homman ennen kuin päätyy ammutuksi? Birgenstokit kyllä varmasti tukehtuisivat kuoliaaksi, jos Nison veisi niiden rahat ja kiemurtaisi sitten irti epäilyttävästä työsuhteestaan.
2.8. (GM Susannan kuvausta)
Ryöstetyt kamat siis ovat Nisonilla Majatalo Kupittaalla eikä niistä ole mitään huolta ollut, kun mitään epäilyttävää ei ole sattunut jne. Mutta nyt torstaina iltapäivästä Nison meni näki Martikaisen keskutassa ja seurasi tätä Hansaan. Siinä Hesen edessä Martikainen painoi kämmenensä siihen "taideteos-maalattuun-seinään" ja jatkoi sitten matkaansa. Nison tuli katsomaan kohtaa varovaisen uteliaana ja huomasi päätyneensä kyseiseen taideteokseen. Oli kuin välissä olisi ollut vain lasi, jonka toisella puolella ihmiset Hansassa kulkivat. Nison puolestaan oli sillä puolella, missä oli kaiken maailman maalattuja ihmishahmoisia olentoja jotka paikoillaan mutta jollakin tavoin elävinä odottivat jotankin. Nison purki vähän turhautumistaan, ja kulki taideteoksen päästä päähän. Lopulta Hansan sulkeuduttua ja pimennyttyä lasi kummasti katosi (ja samalla nuo olennot tuntuivat jotenkin vapautuvan) ja Nison pääsi vapaaksi kummasta maalauksesta. Kiroten Martikaisen alimpaan helvettiin ja vielä vähän alemmas Nison suuntasi pois Hansasta tuntien jonkun selvästi seuraavan. Muutaman pitkän lenkin jälkeen ikävä tunne katosi ja Nison suuntasi lopulta taksin kämpilleen aamuyöstä vain huomatakseen jonkun vierailleen siellä...3.8.
Nison Buznikin saapui täsmällisesti Kurkilahti & Lydenin toimistolle kello 19:30, missä paikalla oli ainoastaan Lyden.
Nison keskusteli haluavansa tehdä "eräänlaisen testamentin", että mikäli hän sattuisi kuolemaan tai katoamaan, asianajotoimisto hankkisi haltuunsa Nisonin veitsen ja pitäisi sen hallussaan. Lyden sopi Nisonin kanssa tapaamista asian tiimoilta paremmin maanantaina. Nison evästi ideaa, että hän perustaisi tilin tai säätiön sadan- tuhannen euron pääomalla, jota yhtiö voisi käyttää veitsen haltuun- ottamiseen ja hallussapitämiseen.
Toisena asiana Nison kysyi neuvoja Seppo Janikkalan tapaukseen. Miten repiä tästä miehestä mahdollisimman paljon rahaa, tekemättä mitään. Nison kertoi, että Janikkala aika selvästi oli Birkenstokien asialla ja aikoi tappaa Nisonin. Lyden antoi asiaan muutamia ohjeita, joista tärkeimpänä kirjallisten sopimusten näyttäminen ennen solmimista heidän toimistolleen.
4.8.
Nison soitti Thomakselle, joka kertoi olevansa kesäleirillä ja palaavansa paljon myöhemmin.
Myöhemmin yöllä Thomas soitti palanneensa Turkuun, Ylioppilaskylään, josta ei kuitenkaan kovin kauas olisi nyt pääsevillä. Thomas kertoi olevansa psykiatrinsa luona. Nison sanoi voivansa tulla Ylioppilas- kylään, mutta haluavansa keskustella Thomasin kanssa kahdenkesken.
Nison suori Ylioppilaskylään ja etsi siellä sopivan paikan tapaamiselle. Minigolf-kentän viereisessä leikkipuistossa oli kaksi ihmistä, joten Nison joutui hakemaan vielä syrjäisempää paikkaa. Sen löydettyään hän soitti Thomasille.
Thomas tahtoi ottaa mukaan psykologinsa ja Milla Mortiksen. Nison tiukkasi tätä vastaan, mutta ei halunnut homman peruuntuvan, joten kompromissina psykologi saisi jäädä näkö-, mutta ei kuuloetäisyyden päähän.
"Kävelkää puistoa kohti ja viimeisen talon kohdalla soittakaa minulle."
...
"Ollaan täällä."
"Psykologi jää siihen. Te käännytte vasemmalle ja kävelette
eteenpäin. Minä näen jo teidät."
Nison nojaili vajan seinään ja huikkasi Millalle ja Thomasille näiden saapuessa kohdalle. Nison kysyi, missä Thomas oli ollut torstai-iltayönä ja mitä tämä tiesi murtautumisesta Nisonin majapaikkaan. Thomas väitti, ettei edes tiennyt, missä Nison asui. (Mutta Nison arvasi Martikaisen tietävän ja sitä kautta varmaan Thomaksenkin.) Nison tivasi tietoja Martikaisesta ja Millan ja Thomasin tekemisistä hänen kanssaan. Kaksikko esiintyi kevyen tietämättöminä ja väittivät, että eivät olleet juuri missään tekemisissä Martikaisen kanssa. Korkeintaan Mikael olisi ehkä jossain tekemisissä Tatjanan kanssa, joka taas hengasi Martikaisen kanssa.
Nison ei uskonut tarinaan, mutta ei osannut mitään sen vilpittömyydenomaisuudellen. Psykologi, jonka Thomas väitti eronneen Zen-Genesiksen palvelusta, olisi varmasti juossut poliisille, jos Nison olisi käynyt käsiksi näihin kahteen ja Nison oli jo nähty muidenkin paikallisten toimesta saapuvan paikalle. Olisi vaikea vakuuttaa virannomaisille, että ei olisi ollut paikalla, vaikka Majatalon nuoriso ja muu väki kuinka todistaisi mitä.
Nison otti veitsensä esille ja varoitti Millaa ja Thomasia ottamaan häneen heti yhteyttä, jos törmäisivät Martikaiseen.
Paikalta poistuttiin rauhanomaisesti.
5.8.
Thomas soitti Nisonille ja kertoi omaanvansa uusia tietoja Martikaisesta. Hän halusi tulla erään ystävänsä kanssa tapaamaan Nisonia Hansa-korttelissa. Nison ei kuitenkaan halunnut mitään tekemistä Martikaisen sakin kanssa Hansa-korttelissa. Hän ehdotti erästä syrjäistä paikkaa, mutta Thomas taas ei halunnut tavata syrjässä. Paikaksi sovittiin Kupittaan puisto, kello kahdeksan.
Nison saapui paikalle ja yllättyi osin huvittuneena, että Thomasin ystävä oli Chris Kuopio. Keskustelu ei ollut kovin hyödyllistä. Thomas ei edelleenkään vakuuttanut Nisonia. Nison otti lopulta Thomasista kiinni ja painoi veitsen terää tämän rintaa vastaan. Thomas oli epänormaalin nopea tarttuessaan Nisonin ranteeseen ja vääntäessä tätä niin, että veitsi putosi maahan, josta Chris poimi sen.
Keskustelu jatkui hedelmättömänä. Nison otti aseen esiin. Chris ja Thomas selittivät keskenään, että kumpaa Nison ampuisikin, toinen kävisi käsiksi Nisoniin. Thomas kääntyi lopulta, lähteäkseen soittamaan puhelua, jota Nison oli kieltänyt tekemästä. Nison ampui Thomasia. Harmi vain, luoti oli tavallinen, eikä Nisonilla ollut aikaa ampua toista. Chris nimittäin toimi, kuten Nison oli arvannut ja yritti iskeä Nisonia tämän omalla veitsellä, mikä päätyi siihen, että Chris teloi veitsellä itseään. Chris kuitenkin toipui tilanteesta yllättävän nopeasti ja oli jo liikkeellä toisen veitsen kanssa.
Nison yritti ampua Chrisiä, joka yritti iskeä Nisonia veitsellään. Nison torjui ja Chris väisti, loikaten Nisonin yli. Nison alkoi siirtyä kohti maassa lojuvaa veistään ja ampui toisen laukauksen kohti Chrisiä.
Siinä samassa ihmissudeksi muuttunut Thomas olikin jo taisteluparin kimpussa.
Nison tunsi ruumiinsa repeävän ihmissuden toimesta. Voimat lopahtivat ja maailma pimeni -- tummanpunaiseen pimeään. Nison sinkoutui kohti Helvettiä ja päätyi "odotushuoneeseen" odottamaan sopimuksensa käsittelyä.