Lauantai, 21.7. 2007
"Tämä on Zen Genesiksen malja", Laila sanoi.
Me kaikki kahdeksan maistoimme shampanjaamme. Istuimme Silja Europan ravintola Maximissa. Turunmaan saariston kauniit maisemat lipuivat ohitsemme. Kuten asiaan kuului, olimme jonkinlaisella juhlatuulella, jotkut enemmän kuin toiset.
Viimeiset pari kuukautta minä ja Klaus olimme nakutelleet Lailan toimeksiannosta hyväksyttävään muotoon detaljeita Belial Consulting Groupin ja Laila Kokon välisestä sopimuksesta. Belial oli perustamassa haarakonttorin Japaniin, Zen Genesiksen brändillä, ja he tahtoivat Lailan käynnistävän konttorin toiminnan. Johtuen okkulttiikan ja uskontokonsultaatioalan hämäristä käytännöistä sekä Belialin jokseenkin kieroista sopimuspohjateksteistä tämä oli vienyt meiltä melkoisesti aikaa ja energiaa. Nyt työ oli viimein saatu päätökseen, molemmat osapuolet olivat hyväksyneet sopimuksen aiemmin päivällä. Tämä viikonloppu olisi kesälomaa.
Laila oli järjestänyt sopimuksen ja ZenGenin viisivuotisjuhlan kunniaksi risteilyn. Paikalla oli hänen firmansa ydintiimi - Hilkka, Mirva, Senja sekä uutena lisäyksenä goottimuusikko Eira Holt - sekä tärkeimpien yhteistyökumppanien edustus. Tämä tarkoitti minua ja Klausia, sekä Belial Consulting Groupin Jan Hautalaa.
Jan oli minulle arvoitus. Belialin vanhempi konsultti joka oli aikanaan vastannut Zen Genesiksen ja Belialin yhteistyöneuvotteluista ja sittemmin Lailan värväämisestä Japanin konttorin johtoon oli maineeltaan voimakas ja moraaliton maagi, mutta hän oli itse aina suhtautunut juttuihin tästä hyväntahtoisen huvittuneesti, kuin välttämättömyytenä alallaan. Toisin kuin monilta maageilta, häneltä ei puuttunut peruskäytöstapoja, ja hänen kanssaan oli helppo tulla toimeen. Epäilemättä firma jota hän edusti oli umpikiero, mutta yrituksen koon nähden se oli ymmärrettävää.
Laila itse vaikutti päällepäin hyväntuuliselta ja energiseltä - jopa hyperenergiseltä. Vähän samoin kuin hänen syntymäpäivilläänkin minulle jäi tunne, että siinä oli paljon kulissia. Muistin millainen hän oli ollut niihin aikoihin kuin Markku Karhu oli ollut Zen Genesiksen toimitusjohtaja ja Laila ainoastaan asiantuntija; hän oli selvästi ollut paljon rennompi ja välittömämpi. Hänen nykyinen asemansa yrityksen vetäjänä oli selvästi korporatisoinut häntä, ja toisaalta saattanut hänet enemmän polttamaan kynttiläänsä molemmista päistä.
ruokailukeskustelun ohella silmäilin eiraa. pari kuukautta sitten
hän oli ollut hakemassa christinaa takaisin luolasta jonne olin tämän
kätkenyt. hän antoi vahvatahtoisen joskin hiomattoman vaikutelman. halu
ryhtyä leikittelemään juuri hänen kanssaan oli kova. ja nyt oltiin
lomalla. mutta laivalla oli oltava varovainen. jo lailan syntymäpäivillä
leikkiminen oli ollut melko uhkarohkeaa, ja jos täällä tekisin jotain,
vetäisin liian helposti epäilyt juuri itseni suuntaan.
Syömisen jälkeen kävimme nopeasti tax freen läpi ja ostimme juotavaa myöhäisiltaa varten. Sen jälkeen ajauduimme laivan perässä olevaan baariin. Samassa baarissa live-orkesteri soitti humppaa ja tanssilattian puolella keski-ikä oli viidenkymmenen nurjalla puolella, mutta kaukana baarin perällä olimme kaukana haitareista ja melko rauhassa. Monet seurueesta olivat aloittaneet juomisen melko reippaasti. Minä pysyin hillityn alkoholittomalla linjalla, ja Laila katsoi tämän merkiksi puutteellisesta rentoutumisesta.
Siltikin tämä matka oli minulle rentoutumista, etäisyyden ottamista stressiin. Eikä työni minun harteillani edes painanut kovin raskaasti. Olin melko vapaa paineista, samoin varmaan myös Klaus. Samaa ei varsinaisesti voinut sanoa Lailasta. Olin oikeasti vähän huolissani hänestä. Laila tuntui olevan sitä mieltä, että hän voisi jatkaa Zen Genesiksen Turun konttorinkin asioiden hoitamista Japanista. Tämä kuulosti pikaisimmalta tieltä burnouttiin. Yritin ehdottaa hänelle, että hänen kannattaisi jättää Turun asiat jonkun luotettavan ja pätevin käsiin ja irrottautua niistä poissaolonsa ajaksi, mutta hän ei tahtonut moista edes kuulla.
Ikkunasta näkyvä meri sentään oli kaunis ja rauhallinen. Muita humppamusiikki häiritsi, vaikka se kuuluikin vain vaimeasti. Kun karaokea ei tälle illalle löytynyt, siirryimme yhtä kantta alaspäin laivan diskoon. Savuinen ja meluisa loukko ei minua oikein miellyttänyt, keskusteleminen oli vaikeaa. Muihinkaan se ei tuntunut suunnattomasti vetoavan. Sentään silmänruokana diskossa oli paljon sieviä teinityttöjä. Eihän minun varmaan pitäisi heitä katsella mutta minkäs tuolle mahtaa.
Minut kiskottiin tanssimaankin. Olisin ennemmin laulanut karaokea. Tunsin olevani vähän liian vanha tällaiseen, enkä ole koskaan oikeastaan osannut tanssia.
teinitytöt ympärillä olivat houkuttelevia. autokannen alla olisi
tiloja joita voisin käyttää. mutta sittenkin, parempi olla tekemättä
mitään täällä.
Sitten vastenmielinen disko alkoi kyllästyttää muitakin, ja siirryimme hyttibileisiin. Avasimme sääntöjen vastaisesti tax freestä hankitut viinipullot. Laila, Eira ja Klaus kunnostautuivat juomisessa, minä maistelin valkoviiniä ja välitin juomia eteenpäin. Koetin vältttyä joutumasta silmätikuksi koska en juurikaan juonut. Alkoholi ei vaan sovi minulle ja jos joisin...
... voisin ehkä innostua hieman liikaa.
Tutustutimme myös Hautalan Imago-pelin hupeihin. Peli oli edelleen hieno sosiaalinen voiteluaine, ja huvitti meitä kovasti. "Jos Hilkka olisi keräilyesine, mikä seuraavista hän olisi? (Lusikkakokoelma.) Jos Janilla olisi toimistostaan kasvi, mikä se olisi? (Sienimäinen kasvusto.)"
"Jos Samuel olisi rikollinen, mikä seuraavista hän olisi?"
yksi vaihtoehdoista oli viiltäjä-jack. pelin henkeen kuuluu olla
totuudenmukainen. valitsin sen kortin omaksi vastauksekseni.
Sitten tulin järkiini, olin sähläävinäni korttieni kanssa, ja vaihdoin vastaukseni. En todellakaan ryhtyisi selittämään tätä valintaa ihmisilleni ympärillä. En nyt kun he jo tiesivät sarjamurhaajan puuhailevan Turussa.
Useimpien mielestä olisin Robin Hood. Jan Hautala poikkesi yleisestä linjasta. "Samuel olisi Viiltäjä-Jack, koska juuri kilttejä ja hiljaisia pitää kaikkien varoa."
"Ajattelin itsekin hetken Viiltäjä-Jackia - hän kun ei jäänyt koskaan kiinni. Mutta tietenkin oikeasti olisin Robin Hood", vastasin ja näytin vastauskorttiani. Naurua.
tietääkö hautala jotain mitä hänen ei pitäisi? vai pilaileeko
hän, vai kokeileeko hän minua? jos kokeilee, niin kryptisen vastaukseni
pitäisi huolettaa häntä entisestään.
Viereisen hytin matkustaja valitti melusta, joten vaihdoimme hyttiä. Imagon päätyttyä jatkoimme vapaan rupattelun parissa. Maagit kertoivat rituaaleista, Laila ryhtyi kertomaan vuolaasti vastikään päättyneestä ihmissuhteestaan ja haukkumaan ex-poikaystäväänsä. Minä aloin jo väsyä. Kello oli yli viisi. Houkuttelin juhlijat siirtymään pois hytistäni ja kävin yöpuulle.
Sunnuntai, 22.7.
Uneni katkeili aina välillä kuulutuksiin. Klaus palasi hyttiin ja meni nukkumaan vähän ennen kuin saavuimme Tukholmaan. Risteilyohjelmaan merkitylle aamiaiselle nousemisesta ei ollut mitään toivoa.
Puolenpäivän aikoihin heräsin oikein kunnolla. Nousin kahvilaan viimeistelemään powerpoint-esitystämme ja katselemaan ohi lipuvaa merta. Ajatus purjeveneen hankkimisesta käväisi mielessäni. Klaus ilmestyi myös paikalle, jokseenkin krapulaisena.
Lounas laivan keulassa toimi meille kaikille aamiaisen korvikkeena. Eiraa ei näkynyt, Lailaa ei eilisilta enää tuntunut hidastavan, ja hänen muu tiiminsä oli polttanut myrkyt elimistöstään joko magialla tai ihmissusitempuilla. Opiskeluaikanani olisin maksanut paljon tuollaisesta taidosta.
Meille oli varattu laivan saunakin. Yhteissauna ei ollut minulle vieras ilmiö vaikken moisessa ollut vuosiin ollutkaan. Vaiensin mahdolliset epäilykseni epämukavuudesta muistuttamalla itseäni, että sukupuolet erotteleva saunakulttuuri oli perisuomalainen tapa pönkittää epätasa-arvoa työpaikalla. Nykyään olin ihan kohtalaisen hyvässä kunnossakin, eikä minun tarvinnut hävetä ulkonäköäni. Sama päti moninkertaisesti Zen Genesiksen tyttöihin, joista monet olivat hyvin kauniita. Varmaan ihan hyvä että sauna järjestettiin vasta tänään eikä esimerkiksi ennen illan juhlimisosuutta.
ulkoinen kauneus on silti katoavaista. alastomat tytöt
kiinnostivat minua loppujen lopuksi melko vähän. liha on vain tahdon
leikkikalu, ja vaatteettakin näillä ihmisillä oli yhä yllään sivistyksen
raukea ja tyytyväinen suojavaippa. heidän todellinen minänsä ei ollut
esillä yhtään sen paremmin. paljon mieluummin olisin nähnyt heidät ilman
sivistyksen verhoa, katsonut millaisia he ovat kun he joutuvat katsomaan
kuolemaa silmästä silmään.
Saunominen väsytti. Ajatus sen jälkeen seuraavasta virallisesta ohjelmasta yritysesittelyineen ei juurikaan kiinnostanut. Sentään tulossa olevat tietoiskut olivat armollisen lyhyitä. Siirryimme konferenssitilaan, ja Laila aloitti kertomalla meille Zen Genesiksen nykytilasta. Hänen puheenvuoronsa tuntui olevan suunnattu enemmän potentiaalisille sijoittajille ja uusille yhteistyökumppaneille, vaikka totta puhuen suurin osa asioista oli minulle vieraita. Mutta talousasiat saivat kyllä sellaisina pysyäkin.
Minä ja Klaus puhuimme lyhyesti okkultiikasta ja laista, tai käytännössä maagien asemasta lain silmissä, sekä lakimiessovittelun ja asianajamisen merkityksestä maagille. Aika yksinkertaista informaatiota; tarkoitus oli lähinnä selittää erästä nurkkaa toimistomme puuhista siitä mahdollisesti kiinnostuneille. Meidän jälkeemme oli Hilkan vuoro.
Hilkka kertoi Turun okkulttisesta nykytilanteesta. Ilmeisesti minä olin ainoa jolle tilanteen synkkä kokonaiskuva oli uutinen. Olin kyllä tiennyt, että kaikenlaista kummallista kaupungissa oli tekeillä, mutten käsittänyt tilanteen olevan näin paha. Aurajoki oli muuttumassa manalan virraksi, taloja ja ihmisiä katoili, portit kaupungista kaikkiin suuntiin olivat auki ja koko kaupungin olemassaolo alkoi tuntua uhatulta.
sain itse esityksessä maininnan, osana suurempaa kuoleman voimaa
joka oli kaupungissa vaikuttamassa. en soisi näiden ihmisten kiinnittävän
minuun paljon enempää huomiota.
Mainittiin, että Milla Mortis oli kenties tehnyt jotain kaupungissa olevalle kuoleman sudelle. Detaljit jäivät minulle hämäriksi. Klaus tiesi asioista paljon minua enemmän, mutta se ei ollut ihme.
Joka tapauksessa jotain pitäisi tehdä - ja oltiinkin kai tekemässä. Zen Gen tutki tilannetta monelta taholta. Amanda Sade pysyi näkymättömissä. Tähän väliin Hautala nousi lavalle kertomaan meille Belialista.
Aiemmin olin pitänyt Belialia vain hieman epäilyttävänä suuryrityksenä. Jos olisin nähnyt Hautalan esityksen ennen Lailan työsopimusneuvotteluja yrityksen kanssa, olisin saattanut jopa kieltäytyä lakimiestehtävistä tähän liittyen. Firma tuntui perusajatuksesta lähtien läpeensä iljettävältä, ja sen niinsanottu etiikkakin oli suunniteltu enemmänkin korruptoimaan. Ei mikään ihme, että Laila oli muuttunut viime aikoina. Ajatus siitä, että hän lähtisi Japaniin tämän yrityksen töihin oli hyvin häiritsevä.
Viimein selvisi kuitenkin myös se, miksei Belial voinut kunnolla toimia Turussa - kaupunki itsessään tuntui vastustavan yrityksen paikalletuloa. Vastaavasti Belial tuntui korostavan, että Turku oli hirvittävän poikkeuksellinen ympäristö, joka attraktoi maagisia vaikuttajia niin tästä maailmasta kuin sen ulkopuoleltakin, ja että jopa sattumat olivat Turussa erilaisia kuin muualla. Yhtäältä Hautala väitti, että Turku osasi itse tuottaa sitä vastaan kohdistuviin apokalyptisiin uhkiin puolustuksia, ja toisaalta ottaa Belialille kunniaa ZenGenin kautta tapahtuneesta Turun puolustamisesta yliluonnollisia vihollisia vastaan.
belial kertoi myös ottaneensa kiinni ja käytännössä surmanneensa
tezcatlipoca-jumalan. tämä oli heidän tekosistaan oikeastaan ainoa joka
vaikutti kiintoisalta ja millään tavoin rohkealta. muutoin yritys tuntui
vaan olevan epäkiinnostava, moraaliton ja sieluton.
Tezcatlipocan käyttäminen polttoaineena kuulosti uhkarohkealta puuhalta. Sattumien korostaminen taas oli joko typerää tai valehtelemista. Hautala tuntui luottavan siihen, että tälläkin kertaa Turun ongelmat ratkeaisivat kuin itsestään. Olin ääneti eri mieltä siitä, että ne olisivat koskaan ratkenneet itsestään. Kun Belialin esitys päättyi, en ollut ainoa joka oli jokseenkin sanaton. Poistuimme tahoillemme.
Hytissä minä ja Klaus sulattelimme kuulemaamme. Jaoimme inhon Belialia kohtaan. Klaus allekirjoitti Hilkan arvion, että tilanne Turussa näytti aika vakavalta. Amanda Sade oli ilmeisesti poistunut kaupungista, ja nyt kun Laila oli lähtemässä Japaniin ja oli muutenkin Belialin vaikutusvallan alla, oli epäselvää kuinka paljon voisimme luottaa Zen Genesiksen saavan aikaan. Klaus oli eri mieltä monista heidän johtopäätöksistään, enkä voinut kuin nyökkäillä.
milla mortiksen piti olla kuolemanjumala, shinigami.
Sanoin tämän tiedonjyvän Klausille. Kerroin kuulleeni sen ohimennen Milla Mortisin ja hänen alaistensa keskustelusta. Ja näkyihän se hänen sähköpostiosoitteestaankin. En väittänyt tosin tietäväni, oliko tämä hyvä vaiko paha asia.
Klaus kertoi normaalien tietolähteidensä olevan epämääräisen tilanteen vuoksi poissa pelistä. Tämä jätti ainoaksi tutkimuskanavaksi kaupungin tilaan Zen Genesiksen.
Pitäisiköhän meidän ilmoittaa tilanteesta Ahlgårdille? Jos Amanda Sade ei ollut enää kaupungissa, Turku oli tosiasiallinen valtatyhjiö, ja Ahlgård oli ilmaissut kiinnostusta kaupunkiin. Me voisimme vain kertoa hänelle, että asiat näyttivät olevan näin - jos hän toimisi kuten vampyyrit yleensä, hän kokisi melkeinpä velvollisuudekseen täyttää sen. Voisimme tarjota hänelle laillista edustusta ja tietotaitoa jos hän auttaisi kaupunkia selviämään kriisistään.
Tietysti tässä olisi se riski, että Amanda Sade saattaisi palata, ja olla jokseenkin harmistunut siitä että olimme päästäneet jonkun muun hänen leikkikentälleen. Mutta - mitä ihmettä hän odottaisi meidän tekevän? Ongelmia horisontissa, ja hänestä ei vaan kuulu mitään, ei pihaustakaan. Meidän on lähes pakko olettaa, että hän ei aiokaan puuttua asioihin.
Laiva saapui lopulta satamaan. Työviikkomme oli oikeastaan alkanut jo. Huomenna uusi sihteerimme Karoliina aloittaisi työnsä. Hänelle oli tarvetta.
Kiitokset pelistä, se toimi konseptina todella hyvin. Offgametukseen ei pudonnut missään vaiheessa, vaikka hahmoni onnistuikin solmimaan itsensä komean neuroottiselle solmulle eikä sitten lopulta kyennytkään vain bilettämään.
La
Nyt oli pitkään suunniteltu risteily sitten edessä, Zen Genesiksen väki (-uusi sihteeri, jolla oli ollut muuta menoa), lakimiehet ja Belialin edustaja, kaikki saatu laivaan ja laiva irti laiturista. Eira, Hilkka, Mirva ja Senja jakoivat yhden hytin, toinen oli lakimiesten ja yksi johtoportaan hallussa. Senja oli varautunut edustamaan pynttäämällä itsensä valkoiseen pukuun ja siivoon toppiin, illan riehumista varten oli eri vaatteet, luonnollisesti. Iltaa aloiteltiin syömällä ja kohottelemalla maljoja, taxfreehenkin ehdittiin ostamaan viinaa ettei juotava vaan loppuisi kesken.
Sitten bilevaatteet niskaan ja baaritiskille notkumaan. Eiran kanssa Senja jutteli "miksi en aio hankkia pentuja vain jotta sinä voisit adoptoida muutaman kivan pikkusuden" ajatuksesta, serkku oli kyllä mukavaa seuraa goottiulkomuodostaan huolimatta, kunnon bilettäjä. Saatiin tietää Eiran olleen ghouli, mutta päässeen vapauteen jonkun rituaalin avulla. Joukossa vaan oli yksi henkilö, joka teki biletyksestäkin varovaista puuhaa... .Jan Hautala, Belialin edustaja. Tyyppi ei tainnut tietää psykologin rotua eikä Senja aikonut sitä missään vaiheessa paljastaakaan, sitä paitsi hemmo vaikutti niljakkaalta. Ja noiden palkkalistoille Laila on siirtymässä! Jättää meidät ja Turun, karkaa jonnekin Japaniin... Senja huomasi miettivänsä ryhmäterapian mahdollisuutta, olikohan muilla samanlaisia petetyksi tulemisen tunteita vai oliko ainut, joka koki Lailan matkan näin? Asiaa ei kuitenkaan viitsinyt selvitellä risteilyllä, jonne kaikki olivat tulleet rentoutumaan. Myöhemmin sitten, vaikka maanantaina.
Disco oli surkea ja porukka siirtyi pian Lailan ja Janin hyttiin pelaamaan Imagoa ja puhumaan outoja. Kun naapurihytin asukki joskus neljän aikaan valitti vaihdettiin hyttiä. Laila tilitti myttyyn menneestä rakkauselämästään, muut kertoivat ensimmäisistä rituaalikokemuksistaan ja äkkiä Senja tajusi katsovansa ihmisiä jostain kilometrin päästä. Minä en kuulu tänne, minulla ei ole mitään yhteistä näiden tyyppien kanssa, olen ainut peto täällä... Melkoinen shokki henkilölle, joka on ollut juhlissa kuin kala vedessä, vaivattoman sosiaalinen ja aina pirteä bileissä kuin bileissä... nyt huvittaisi tasan karjua "Vittuun teidän ongelmanne, ne eivät ole mitään! Kuulitteko, eivät mitään, minun tilanteeseeni verrattuna!" ja murista, iskeä nyrkki läpi seinästä... Senja keskittyi pitämään vaarallisen sekopäiset aatoksensa omana tietonaan, hymyilemään vitseille, vastaamaan kun joku puhutteli, peittämään ja hämäämään, antoi juhlien jatkua ympärillä.
Su
Nukkumaan mentiin myöhään ja yöstä tuli levoton. Senja heräsi aina kun joku käveli käytävässä, kun jostain kuului kuulutus ja lopulta vaan makasi sängyssä kattoa tuijottaen, kuunnellen nukkuvien ihmisten tuhinaa ympäriltä. Mistä hitosta tämä vieraantuminen oli tullut, kaikkihan oli hyvin? Nämä ihmiset eivät pelkää, eivät pidä petona tai hulluna, uskaltavat nukkua samassa huoneessa, juoda ja pitää hauskaa kun olen läsnä, eivät ne sulje minua ulkopuolelle, teen sen ihan itse. Jälleen pieni psykologin psykologi analysoimassa tilannetta, turhaan.
Lounaalla näkyi harvoja kankkusen kalpeita (oikeastaan vain Klaus). Senjan kroppa hoisi nykyään itse myrkyt kehosta niin tehokkaasti, että kankkusta ei syntynyt oikeastaan minkäänlaisesta viinamäärästä, Samuel oli juonut vain vähän, Hilkka hoitanut kankkusen jollakin rituaalilla ja Eira päättänyt jäädä nukkumaan. Lounaalta jatkettiin saunaan, joka todettiin lämmittämättömäksi. "Senja... hoidapas asia, Senja, kerääpäs avaimet, Senjaa... " Grrrrrrrrrrrr... .ei, hymyile, älä pure laivan henkilökuntaa tai työkavereita... tämä on vain äkillinen agressiokohtaus, olet tottunut niihin, täydenkuun aikaan tulevat ovat pahempia... Jälleen kerran psykologi voitti sosiopaatin ja uusi tilavampi sauna saatiin järjestettyä ja päästiin saunomaan ja uimaan. Senjan sosiaalisuus lopahti tyystin, ei enää jaksettu hymyillä, saunan hämärissä kukaan ei pitänyt omituisena sitä, että psykologi vain istui paikoillaan tuijottamassa kiuasta. Ajatukset kulkivat samaa synkkää rataa, muiden ihmissusien sanoja toistellen "Ai sä olet tossa vaiheessa... .se pahenee ennen kuin paranee, sulla on vielä pohja edessä... " Mikä on pohja? Murha? Tappo? Pahoinpitelysyyte? Ei helvetti, erakoituminen jonnekin Australian aroille kutsuisi taas kovasti, mutta pitää tehdä duunia...
Jotenkin Senja selvisi loppupäivästä tappamatta ketään ja istui kuuntelemaan esitelmiä konferenssitilassa. Lailan esitelmä oli numeroita ja myyntipuheita ja Senja huomasi alkavansa epäillä tämän moraalia. Äh, lapsellista, kitisen tasan koska henkilö, johon olen eniten luottanut ja jota olen katsonut ylöspäin, osoittautuu ihmiseksi, ostettavaksi kuten me muutkin. Munauksista ei saanut kertoa muille, imago tässä oli tärkeintä, ei asioiden korjaaminen? Lakimiesten esitelmä oli kiintoisa, mutta suurimman osan asioista Senja oli aikaisemmin kuullut Samuelilta ja Hilkan puheenvuoro... se alleviivasi miten kusessa taas ollaankaan. Rakennuksia katoilee, myös unimaailmasta, samoin ihmisiä, Turku on valumassa pois, jonnekin... totesimme olevamme ongelmissa. Kauhean raskas taakka muutaman ihmisen ja yhden ihmissuden harteille huolimatta Hautalan näkemyksestä, että Zen Genesis on Turun valitsema yliluonnollinen puolustaja ja saisi kyllä materiaalin ongelmien ratkaisuun jotakin kautta. Kukaan ei kysynyt minulta haluanko puolustaa Turkua... en ole tottunut maailmanloppuihin... Hautalan esitelmä teki kertaheitolla selväksi millainen firma Belial oli... ei moraalia, tappaa jumalia ja käyttää niitä voimanlähteenä, suorittaa kirouksia... ja tämän saatanan kanssa me teemme yhteistyötä? Hyvänen aika... Senjaa alkoi ällöttää toden teolla, miten Zen Genesis oli mennyt tekemään sopimuksia noiden jätkien kanssa... toimitusjohtajamme on vuoden niiden alaisuudessa... ei hyvin mene! Kestääkö oma moraalini työskentelyn tällaisen firman apurina? Sitä sieti miettiä. Hautala alkoi Senjan mielestä vaikuttaa aivan liian vampyyrimaiselta, vaikka ihmiseltä haisikin. Vielä istuttiin kahvilla, koottiin kamat ja poistuttiin laivasta. Maanantaina kokoustettaisiin asioiden tiimoilta omalla porukalla.
Tulevaisuudensuunnitelmia:
Senjalla alkaa olla elämässään aika lailla ongelmia. Kasvava agressio, jonka purkamiseen ei oikein ole tilaisuuksia, koska avuliaita pahisvampyyrejä tapettaviksi ei vaan ole tarjolla. Ketään ei ole, jota vetää turpiin saamatta jälkeenpäin kauheaa morkkista, koska jos Senja tulee kohottaneeksi kätensä jotakuta siviiliä vastaan on yksikin isku liikaa. Väkivaltaisuutta psykologi inhoaa, joten lipsahduksia ei anneta anteeksi itselle, yksikin raivokohtaus muiden tietoon ja Senja luultavasti yrittää hommata itsensä hoitoon ja eristykseen. Psykologi ei näe voivansa tehdä Turun tilanteelle mitään hyödyllistä ja olevansa lähinnä vaaraksi, ajatus Australiaan karkaamisesta ja siellä päänsä tohtoroinnista poikaystävän psykologikavereiden (kai niistä toinenkin ihmissusiterapeutti löytyy?) avulla alkaa näyttää yhä toteuttamiskelpoisemmalta.
Hahmo on siis vaarassa saada hermoromahduksen huolimatta Thomasin auttavasta olkapäästä. Muita ystäviä ei ole, työkaverinsa Senja kokee etäisinä ja pelottavinakin, kaikki ovat jotain ihme maageja, kukaan ei suhtaudu asioihin normaalisti...
Tämä on tietty pelillisesti ongelma (taisin pelata hahmon vahingossa noin rassukaksi), koska "ääää, olen vaaraksi!" kompleksin vallassa oleva Senja saattaa hetkenä minä hyvänsä päättää ettei halua nähdä ketään tai kuulla kenestäkään ja kun psykologi kerran myöntää että oma polla hajosi justiinsa se häpeä ajaa kyllä kauas pois.
Voin toki pelata hajoilevaa hahmoakin (ensi pelin hajoilen mielelläni muiden riesana jos vaan saan), mutta ennemmin tai myöhemmin se poistuu Australiaan.
Vaan... minulla on suunnitelma! Kuten muistamme Sarah poistui Irlantiin yhdessä Katjan ja Johannan lapsen kanssa, kasvattaakseen kanoja ja toimiakseen jonkun pikkukaupungin kyttänä. Noh... onko Turussa jo SuPon valvonta kunnossa? Mitäpä jos SuPo päättäisi, että nyt tapahtuu taas liian kummia (se sarjamurhaajakin taitaa olla vielä kiusallisesti vapaalla jalalla), lähetetäänpä sinne joku ottamaan asioista selvää. Tämä idea vittuuntuneesta "SuPon paljastuspuhelin, soittakaa ongelmanne niin me huokaamme syvään" virkailijasta siis uudelleenmuokattuna. Miksi Sarah sitten? Noh, tämähän omaa poliisitaustan ja kontakteja Turusta ja on sitä paitsi toiminut sillä suunnalla ennenkin. Lisäksi sitä on helppo kiristää ottamaan keikka vastaan, koska "hei... eikös sinun sormenjälkesi (Johannan ruumishan se on) löydy meiltä ja kas kas, tämä Johanna Viljamaa:han on etsintäkuulutettu... .ja tuo sinun likkakaverisi ja sen penska, nekin voivat joutua ongelmiin jos et ole yhteistyökykyinen... " Ja kun muistaa, että Johanna on vainoharhainen SuPon ollessa kyseessä laskee Sarah yhteen yksi ynnä yksi eli "SuPo kutsuu Katjan kuulusteluun, Johanna panikoi ja polttaa koko paikan, Ahura Mazda huomaa savun ja tajuaa omaavansa lapsenlapsen" katastrofin väijyvän lähistöllä, paras siis pakata kamppeet ja palata Turkuun olemaan... virallinen tarkkailija.
Jotta skenaariosta ei tulisi "Men in Black hyökkää: Sarah tulee ja tekee Turusta poliisivaltion" mahtailua Sarah voisi olla paikalla tosiaankin vain jäljittämässä massamurhaajaa, raportoimassa joistakin jutuista SuPolle (joka on varmaan tyytyväinen niin kauan kun Turku pysyy päällisin puolin rauhallisena ja Sarah ei kuitenkaan halua ruveta edellisten vakoojien kaltaisiksi idiooteiksi) ja kiroilemassa sitä miten mistään ei saa kunnollista aamiaista. Johanna pidetään poissa hahmojen niskasta yksinkertaisesti sillä, että Sarah on ilmaissut aturille, että kymmentä kilsaa lähemmäs häntä ei ole tulemista, ei etenkään nyt. Tämä on räjähdysherkkä tilanne, keskity sinä siipiveikko vaan huolehtimaan Katjasta ja penskastasi tai... kerron Annelle että ahdistelet viattomia ihmisiä! SuPon agenttien swat-tiimin hyökkäys (vaikka minulla on kyllä muutama hesalainen kaveri, jotka varmaan saisin suostuteltua tuohon hommaan... .) taas estetään sillä, että Sarahia ei kiinnosta puuttua joka asiaan. Miksi korjata kelloa joka toimii? Niin kauan kun Turussa suvaitaan kertoa viralliselle tarkkailijalle ajoissa milloin koko kaupunki meinaa räjähtää niin säätäkööt ihan rauhassa vaan... ja niillähän on lakimiehet, syytettä tulee jos menee pidättämään jonkun liian heppoisin perustein. Yhteistyötä siis! Minä oletan, että viitsitte vinkata milloin juttu, joka on selvästi "maagista rikollisuutta, joka on niin suurta ja tuhoisaa, että minun pitää reagoida" uhkaa ja minä luovasti unohdan raporteistani kaikenlaista pientä ja pidän ne swat-tiimit poissa Turusta. Sitä paitsi määrärahat... ne määrärahat tällaiselle toiminnalle ovat kauhean pienet ja swat-tiimi maksaa... ei sitä ole varaa tilata ilman hyvää syytä ja kaikki tämähän pitää pitää salassa siviileiltä, rynnäköt on hankala selittää. Tietty kaikki turkulaiset ryhmittymät voivat vain päättää kammota Sarahia joukolla, joten kontakti tai pari noin niin kuin virallisessa mielessä olisi kyllä tervetullut.
Miltä kuulostaa? Jos Sarahin putkahtaminen aiheuttaa liikaa säätöä voin kyllä kehitellä ihan uuden hahmonkin, varaudun vaan jo nyt siihen, että Senja karkaa parantelemaan pollaansa.