raisio, 3.3. 2007
lauantai, kello 5
saavuin bussilla turkuun. kaijan oli jälleen aika kohdata maailma. hain hänet preparointikammiosta ja kuljetin autolla rautatiesillan luo. ketään ei ollut liikkeellä, hyvä. käärin hänet kankaaseen ja suutelin hänen otsaansa. sitten suuntasin viemään loppuja vihjeitä paikoilleen.
Turku, kello 11
Yhdentoista aikoihin astuin toimistolle. Panin Coldplayta soimaan, keittelin yrttiteetä ja silmäilin avoimia juttujamme. Viikon työt olivat päässeet taas leviämään pahasti, mutta en kyllä niiden vuoksi olisi tullut viikonlopuksi töihin. Toimistolle minut oli saanut vasta Ludwig Ahlgård.
Viesti oli tullut Hannu Kokolta. Hän edusti liikuntarajoitteista herra Ahlgårdia, ja oli kutsunut minut tapaamaan heitä neljäksi hotelli Julialle "arkaluontoisten asioiden" merkeissä, mitä ne sitten olivatkin. Arvelin, että tulossa saattaisi olla isompikin toimeksianto.
Klaus ilmaantui myös paikalle, ja aloimme jaella töitämme. Kris Kuopion ja hänen kumppaninsa yrityksen perustaminen meni suoraan Klausille, Ahlgård alkaisi minun heininäni. Kiertelimme molemmat Arolan testamenttijuttua haluttomina tarttumaan tapaukseen. Veeran puhetulva oli vielä liian tuoreena mielessä. Zen Genesiksen ihmisille pitäisi myös laatia työsopimuksia, mutta Laila ei ollut ainakaan vielä ottanut asian tiimoilta yhteyttä ja tuskin sitä viikonlopun aikana tekisikään.
Lounastettuamme China Thai Palacessa Klaus palasi toimistolle, ja minä suuntasin ostoksille. Olimme ohimennen puhelleet mahdollisuudesta järjestää pokeri-iltoja lähitulevaisuudesta, ja katselin sopivaa pelimerkkisettiä meille. Sellaista ei ainakaan heti tullut vastaan. Kulutin aikaa ennen Ahlgårdin tapaamista käymällä Turun uudistuneessa kirjastorakennuksessa. Pidin siitä melkein heti - se oli avara ja valoisa.
vanhassa hiljaisessa maosoleumissa oli toki myös ollut
puolensa.
Askartelin Ludwig Ahlgårdin parissa. Liikuntarajoitteinen mies joka tahtoi tavata hotellihuoneessa, nimi kuulosti etäisesti tutulta jostakin... voisiko kyseessä olla vampyyri? Kun kello koitti neljä, ja löysin itseni ikkunattomalta käytävältä Julia-hotellin viidennestä kerroksesta, oli arvioni: voisi hyvinkin.
Koputin oveen kotvan verran liian aikaisin. Koputettuani sisältä alkoi kuulua musiikkia, ja mies merkillisissä laseissa saapui avaamaan. Hannu Kokko antoi minulle erikoisia menettelyohjeita (ei saa mainita maitoa eikä Turun paloa) ja johdatti minut sisään hämärään. Verhot olivat kiinni, klassinen musiikki soi kovaa, ja raihnaisen näköinen mies jolla oli käskevät silmät istui mietteissään nojatuolissa.
Tämä joko oli vampyyri, tai joku joka näki paljon vaivaa vaikuttaakseen sellaiselta. Kun hän alkoi puhua, oli selvää että hän oli tottunut käskemään, ja kun hänen katseensa kääntyi minuun, ei ollut epäilystäkään että olin tekemisissä voimakkaan miehen kanssa.
Ahlgård oli tottunut tekemään asiat omalla tavallaan, ja tein parhaani sopeutuakseni niihin samalla kun hän niitä esitteli. Hän tahtoi tietää mitä kaikkea tein - kerroin. Hän halusi suosituksia - jaoin niitä. Hän halusi kysellä enemmän asiakkaistani. Olin haluton kertomaan. Hän vaati.
hetken aikaa leikin ajatuksella hypätä huoneen toiselle puolelle,
huutaa "maito! turun palo!", riuhtaista verhot auki. vampyyri kuvitteli
minun olevan hänen vallassaan. tosiasiassa hän oli minun. hänen karismansa
ei minuun tehnyt vaikutusta, hänen lihansa oli mädäntyneempää kuin
useimpien. millainen oli hänen tahtonsa jatkaa elämistä, sellaisena kuin
hän yhä elossa oli? ehkä ottaisin selville.
Varjelin Amanda Saden yksityisasioita enkä niistä detaljeja antanut. Ahlgård saattaisi hyvinkin nauhoittaa kaiken mitä täällä puhuimme, enkä tahtonut joutua hankalaan välikäteen. Vampyyrit olivat erikoisia, heillä on omat erivapautensa, ja jos kaupunkiin oli saapumassa uusi vampyyri, me kyllä tahtoisimme hänet asiakkaaksemme.
Ahlgård antoi omalla hieman hankalalla tavallaan minulle toimeksiannon. Hän antoi minun odottaa pitkään ennenkuin puhui kiersi taakseni ja sormeili niskaani. Tarkistiko hän, ettei minussa ollut puremajälkiä? Hän kertoi, että tänä yönä oli tulossa kuunpimennys. Hän tahtoi tietää maageista, jotka olisivat tekemässä rituaaleja sen aikana. Asialla oli kiire. Sanoin, että neljässä tunnissa tietäisin enemmän, mutta että moinen kiireellisyys vaati muiden töiden keskeyttämistä ja tulisi kalliiksi. Hän sivuutti raha-asiat käden heilautuksella. En pyytänyt etumaksua.
Muitakin toimeksiannon juuria esitettiin - esittelyjen tarvetta Turussa, oikeusapua Hannulle rituaaleihin liittyvissä pulmissa. Näihin ei kuitenkaan ehtinyt puuttua heti. Poistuin hotellihuoneesta suudeltuani Ahlgårdin kättä, kuten hän oli toivonut. Saman tien soitin Klausille.
Muut jutut jäivät nyt taustalle. Kris Kuopion yritysneuvonta alkaisi viiden aikoihin, mutta se olisi lyhyt hoitaa ja peruuttaminen olisi huonoa PR:ää. Klaus hoitaisi sen. Minä kävelin ripeästi toimistolle kertoakseni toimeksiannon detaljit.
Toimistolla ehdin pikaisesti kätellä Krisin ja hänen kumppaninsa Elisa Koivusalon. Sitten alkoi puhelinrumba. Palkkasin Zen Genesiksen selvittämään rituaaliasioita ja etsivätoimisto Rannikon tutkimaan muita kuunpimennysten aikana ilmenneitä erikoisuuksia. Kuopion tapaus käsiteltiin nopeasti (Klaus kertoi minulle jälkeenpäin, että kaksikko oli käsitellyt pöyristyttävän suuria rahasummia joko täysin verottajan ohi tai ainakin ilman minkäänlaista virallista liiketoimintaa), sen jälkeen paneuduimme molemmat Ahlgårdin tapaukseen.
Meille alkoi muodostua jonkinlainen kuva tilanteesta. Turussa oli kolme maagista porttia, ja Ahlgård sanoi tahtovansa ne suljettavan kuunpimennyksen aikana. Zen Genesiksellä oli ilmeisesti ollut samanlaisia aikomuksia. Kuitenkin oli myös jokin muu osapuoli, joka tahtoi tuoda porttien kautta jotain vaarallista läpi. Nimi Tezcatlipoca mainittiin.
tuon tuostakin katselin uutisia. kukaan ei ollut vielä löytänyt
kaijaa,
tai jos oli, oli pysynyt asiasta aivan hiljaa.
Illan hämärtyessä kävi selväksi, että Zen Genesis oli myös ollut tekemisissä Ahlgårdin kanssa eikä luottanut tähän. He pelkäsivät vampyyrin vaikuttavan heidän mieliinsä. Tavallaan he olisivat tahtoneet tehdä yhteistyötä, mutta epäilivät sen olevan liian vaarallista. Zen Genesis tahtoi kovin tietää kuka asiakkaamme oli ennenkuin kertoi meille mitään.
Me tajusimme olevamme ajatumassa intressikonfliktiin. Asiakkaamme Ahlgård tahtoi meiltä asioita, jotka saattoivat vaarantaa pitkäaikaisen suhteemme Zen Genesikseen. Emme tahtoneet tähän tilanteeseen, mutta toimeksiannon hylkääminenkään ei tuntunut hyvältä. Emme tahtoneet menettää asiakasta, eikä olisi ollut myöskään hänen omien etujensa mukaista joutua etsimään uutta asianajajaa näin tiukalla aikataululla.
Niinpä päätimme ehdottaa rooliimme hienoista muutosta, ja ryhdyimme toimimaan välittäjinä kahden asiakkaamme välillä.
Tapasimme Lailan ja kaksi muuta Zen Genesiksen ihmistä Börsin kahvilassa. Hilkka Haajan olin nähnyt joskus aiemminkin, Mirva Mertinen oli uusi tuttavuus. Kuuntelimme heidän huolensa Ahlgårdista - he olivat tosiaan olleet yhteydessä tähän, ja pelkäsivät hänen kykyään vaikuttaa muiden mieliin. He tekisivät yhteistyötä jos joku voisi taata, ettei heidän mieltään peukaloitaisi. Minä ja Klaus tarjouduimme takaamaan tämän.
Maagisesti orientoituneemmat olisivat kaivanneet takausta joidenkin mystisten kykyjen muodossa, mutta meillä oli tarjota mielestämme aivan yhtä hyvä vaihtoehto: vakuus siitä, että jos neuvotteluissa tehtäisiin jotain epärehellistä, se tulisi ilmi jälkeenpäin kirjanpitomme ja nauhojen kautta. Ensin tähän suhtauduttiin epäillen. Argumentoimme että tällainen osallistujien maineeseen ja puolueettomaan tarkkailuun perustuva luottamus oli täysin hyväksyttävä keino. Kukaan ei voisi kuitenkaan taata että neuvottelut eivät räjähtäisi käsiin jos jompikumpi osapuoli oli epäluotettava. Sivistyneiden ihmisten kesken sosiaalisten sanktioiden luulisi riittävän.
Kun Zen Genesis saatiin suostumaan ehdotukseemme, kirjoitimme muistiin heidän ehtonsa jotka koskivat tapaamista sekä sen jälkeistä rituaalia. Emme puhuisi henkilökohtaisista asioista emmekä Zen Genesiksen liikesalaisuuksista, ja muutenkin sekä käsiteltävät asiat että protokolla laadittiin jo tarkkaan etukäteen. Tämä päivä tulisi menemään myöhään. Meidän piti toimia sekä välittäjinä neuvotteluissa että valvojina rituaalissa. Soitin Roosalle ja ilmoitin, etten olisi tulossa kotiin yöksi.
Sitten ryhdyimme järjestämään neuvottelua toimistollemme. Kutsuimme Ahlgårdin ja Hannu Kokon paikalle, ja selitimme heille Zen Genin ehdot. He suhtautuivat näihin nyrpeästi, mutta hyväksyivät ne lopulta, ja antoivat meille muutamia omiakin edellytyksiä tapaamiselle. Puhelimessa osapuolten välillä viilasimme detaljeja kaikille hyväksyttävään muotoon - Ahlgård ei tahtonut erään zengenesisläisen (ihmissuden?) paikallaoloa, ZG taas suhtautui epäillen Kokon mukanaan kantamaan palloon jonka nimi oli Sputnik ja jossa majaili spitaalihenki. Hetkittäin tuntui siltä, että osapuolet eivät täysin ymmärtäneet että molempien osapuolten olisi hyväksi pyrkiä mahdollisuuksien mukaan edesauttamaan neuvottelujen syntymistä, mutta emme tahtoneet tätä heille osoittaa. Aikataulu oli kuitenkin tiukka.
Klaus pinkoi kauppaan hakemaan tarjottavaa. Toimistomme ei ollut ihanteellinen tila neuvottelulle, mutta se oli ainoa puolueeton paikka jonka turvallisuuden saatoimme taata. Aikataulun kireys aiheutti myös omat ongelmansa.
Kiire ja työpaine kostautuivat lähinnä etikettivirheiden muodossa - menin mainitsemaan Ahlgårdille maidon, yhden niistä kahdesta asiasta joita Hannu Kokko oli nimenomaan minua kieltänyt mainitsemasta. Ahlgård taas suhtautui Klausiin vähemmän kuin tasavertaisena kumppaninani. Käytännön pakosta olin suurimman osan aikaa itse äänessä, mutta en kyllä olisi tahtonut tällaista vakutelmaa antaa. Yritin myös nauhoittaa neuvottelua kuten oli sovittu, mutta totesin nauhoitusohjelmiston olevan buginen ja huonosti toimiva. En tässä vaiheessa kuitenkaan tahtonut tuoda asiaa esiin. Uskoin että nauhoitteen uhka toimisi yhtä hyvin kuin itse nauhoitus.
Kokous saatiin käyntiin puoli kymmenen aikaan, yllättävän nopeasti huomioiden miten paljon liikkuvia osia meidän oli sitä ennen käsiteltävä. Se lähti sujumaan varsin moitteettomasti. Pidin simultaanisti kirjaa tapahtumista ja tarjosin karttapalveluita. ZG ja Ahlgård pääsivät melko nopeasti yhteisymmärrykseen.
Kokouksen aikana tulin katsoneeksi Hannun niskaan. Näin siinä kaksi nuppineulan pään näköistä korua, ehkä kahden sentin päässä toisistaan. Jokin niissä hämmensi minua, mutten osannut sanoa mikä se oli.
Kolme porttia paikannettiin. Kävi myös ilmi, että kenelläkään ei ollut selvää kuvaa siitä, oliko kaupungissa todella olemassa joku muu taho joka tahtoi kutsua porteista jotain tänä yönä, vai oliko tämä pelkästään itseään vahvistanut huhu. Kuitenkin kaksi kolmesta portista arvioitiin vaarallisiksi, ja niiden sulkemisesta tehtiin suunnitelma. Voiman riittävyydestä esitettiin mielipiteitä, Belial Consulting Groupilta koetettiin tilata lisää puhtia mutta tässä ei onnistuttu. Olin kuullut Lailan tekevän nykyään yhteistyötä Belialin kanssa, mutta yhteistyön tarkka laatu oli minulle vielä hyvin epäselvää.
Minun ja Klausin tehtävä jatkui. Edessä ei ollut ansaittu illallinen, vaan siirtyminen rituaalien valvojiksi. Nälkä kurni, mutten ehtinyt poimia edes voileipää. Ahlgård erkani joukosta. Me muut lähdimme kävelemään porttia kohti. Rupattelin Klausin kanssa vapaa-ajan asioista pitääkseni mieleni poissa ruuan tarpeesta. Hannu kertoi tarinoita spitaalihengestään.
Ensimmäinen porteista sijaitsi neiti Haajan kellarissa. Lämmittelimme hetken hänen olohuoneessaan, josta rituaaliavustajaksi värvättiin myös paikalla ollut Belial Consulting Groupin sihteeri Hanna. Hän ei tuntunut olevan täysin selvillä tilanteen luonteesta, mutta minä ja Klaus emme tahtoneet osallistua mihinkään varsinaiseen magiaan ellei se olisi aivan välttämätöntä. Se olisi saattanut vaarantaa luotettavuutemme puolueettomina tarkkailijoina.
Kun rituaali oli saatu käännettyä, laskeuduttiin kellariin. Sen äänimaailma oli karmiva, enkä ihmetellyt että siellä vaikutti yliluonnollisia voimia. En ollut koskaan aiemmin ollut näin lähellä varsinaista maagista riittiä, mutta se ei näyttänyt erityisen ihmeelliseltä. Mirva Mertinen näytti tekevän suurimman osan varsinaisesta magiasta. Nauhoitin tapahtumaa parhaan taitoni mukaan, mutta pääasiassa seisoimme syrjässä ja katsoimme ettei mitään epämääräistä päässyt tapahtumaan. Välittömästi sen jälkeen oli edessä suuremman portin kimppuun käyminen.
Klaus jäi Zen Genesiksen joukkueen mukaan, minä lähdin Hannu Kokon kanssa noutamaan herra Ahlgårdia hotellilta. Puhelin Hannun kanssa shamanismista, työn ja harrastusten pitämisestä erillään sekä ihmissuhteistakin. Ahlgårdin kera nousimme sitten taksiin ja hakeuduimme Pyhän Henrikin lähteelle.
Ulkona kuun eteen oli kiipeämässä varjo, ja pakkanen oli kiristymässä. Maagit ja avustajat - Mirva, Hilkka, Hannu, Laila sekä Hanna - ryhmittyivät lähteen ympärille. Minä, Klaus ja herra Ahlgård pysyimme jonkin matkan päässä. Voimaongelma oli ilmeisesti ratkaistu päättämällä uhrata Sputnik-henki. Mieluummin se kuin eläimiä tai ihmisiä. Kun kuu jäi kokonaan varjoon, loitsu alkoi.
Tämä rituaali oli paljon kellarissa tapahtunutta dramaattisempi. Hannu juoksi ympäriinsä ilman paitaa kuin riivattuna, ja ehkä kymmenen minuutin jälkeen ensin tajuttomana lumeen vajosi ensin neiti Mertinen, sitten neiti Haaja. Värjöttelin Klausin kanssa parinkymmenen metrin päässä loitsijoista ja silmäilin huolestuneena ympäristöä. Sivullisia oli vähän, ja he muuttivat suuntaansa aina kun pystyivät näkemään mitä oli todella tapahtumassa. Jos joku heistä soittaisi poliisin, olisi meidän työmme rauhoittaa tilanne ja estää virkavaltaa keskeyttämästä loitsua.
Poliisia ei kuitenkaan näkynyt. Kun loitsu viimein päättyi, kannoimme tajuttomat penkille. Oliko kaikki sujunut kuten oli suunniteltu? En tiennyt. Koetin soittaa taksia, mutta useimmat olivat haluttomia ajamaan puistoon jonne ei ollut autotietä. Lopulta kerroin, että meillä oli täällä tajuttomia ihmisiä, ja sain taksikuljettajan suostumaan tulemaan paikalle.
Tiedustelin Ahlgårdilta, tarvittiinko palveluksiamme vielä tälle illalle. Ei tarvittu. Hän ja Hannu poistuivat, Zen Genesis lastautui taksiin. Minä ja Klaus lähdimme kävelemään pois.
Klaus tuntui huolestuneen siitä, mitä oli todella tapahtunut. Minä olin liian väsynyt ajatellakseni selkeästi. Meidän oli pitänyt pitää huolta siitä, ettei kukaan vaikuttanut muiden läsnäolijoiden mieleen tai yrittänyt tehdä mitään sopimuksen hengen vastaista. Tämän tehtävän olimme suorittaneet.
Erkanimme yliopistonmäen kohdalla. Klaus lähti kotiin, minä suuntasin keskustaan. Otin Börsistä hotellihuoneen, nappasin baarista voileivän.
vilkaisin vielä uutisia. kaija pysyi piilossaan. olisin odottanut
nopeampaa toimintaa. olin jättänyt sijainnista vihjeitäkin.
Kävin nukkumaan.
Sunnuntai, 4.3. 2007
Olimme sopineet tapaavamme toimistolla puolenpäivän aikaan. Heräsin jo kymmeneltä ja olin toimistolla ennen yhtätoista. Kirjoittelin sähköposteja Lailalle ja huolehdin muista paperitöistä. Arkistoin eilisen neuvottelun kirjanpidon. En puuttuisi siihen, ellei joku osapuolista tahtoisi riitauttaa asioita. Tämä päivä olikin oletettua tyhjempi - liikelounas hautaustoimisto Lehtonen & Rauhalan Turun edustuksen kanssa ei näyttänyt olevan toteutumassa.
kaija oli yhä kätkössä. lueskelin teinifoorumia. siellä puhuttiin
yhtyeestä nimeltä cyhiraeth. kirjoitin foorumille nimettömän
ihailijaviestin ja allekirjoitin sen otteella sarkian runosta. jätin
verkkoon myös pari ruumiin kätköpaikasta ottamaani valokuvaa. ehkä ne joku
löytäisi. vaikka kyllä kaijalla oli aikaa odottaa.
Eilinen oli ollut rankka, mutta toivon mukaan tuloksellinen. Klaus oli saapuessaan kuitenkin huolissaan. Hän sanoi saaneensa epämääräisestä lähteestä tietoja joiden mukaan kaikki ei olisi yöllä mennyt suunnitelmien mukaan. Turussa oli jotain vaarallista, kenties viime yönä paikalle tullutta. Yksityiskohdat olivat epäselviä. Olin kyllä samaa mieltä siitä, että jos meidän toimeksiantomme aikana oli mahdollisesti tapahtunut jotain muuta kuin mitä oli sovittu, meidän olisi tutkittava asiaa. Ei tehnyt hyvää maineellemme jos kävisi ilmi, että ohitsemme pystyi livauttamaan aivan mitä tahansa, eikä meillä kummallakaan ollut intressiä tuottaa Turkuun mitään oikeasti vaarallista.
silti epäilin, että tietolähde viittasi minuun. en ollut asiasta
huolissani. herkät ihmiset saavat minusta helposti painajaisia.
Tarvitsimme ulkopuolisen okkultiikan asiantuntijan antamaan toisen mielipiteen viime yön tapahtumista - Zen Genesis oli jäävi tässä tapauksessa. Arkistoja vilkaisemalla löysin Lasse Tuomisen nimen ja vähän aikaa pengottuani yhteystiedotkin. Lähetin hänelle postia. Ehkä hän osaisi kumota tai vahvistaa Klausin epäilykset.
Eilisen tiedonkeruun ohella Klaus oli perustanut meille verkkopersoonan jota voisi käyttää okkulttitäkynä jatkossa. Minulle tämä sopi. Klaus oli muutenkin rituaaleihin ja magiaan liittyvissä asioissa minua tietävämpi, hän voisi hyvin ylläpitää vaihtoehtoista henkilöllisyyttä verkossa.
meillä kaikilla on vaihtoehtoiset henkilöllisyytemme.
Otimme viimein Arolan testamenttijutunkin esiin. Se oli melkoinen kaaos. Valitsimme lähestymistapamme ja päätimme tavata Veera Arolan seuraavana päivänä jos suinkin mahdollista.
Puhuimme myös Ahlgårdista - epämääräisesti. Muistin Hannun niskassa olleet korut, ja sitten vasta tajusin, että Ahlgård oli myös tarkistanut niskani tavatessamme. Niskani, muttei ranteitani. Ei hän purujälkiä ollut etsinyt, hän oli tarkistanut oliko minulla samanlaisia koruja. Miksi ihmeessä? Kerroin Klausille kaikki tietoni ja epäilykseni.
Söimme lounasta Old Havanassa ja juttelimme jutuista sekä arkisista asioista. Eilinen oli mennyt niin pitkäksi, että päätin lähteä lounaan jälkeen kotiin Raisioon. Erosimme uraputken kohdalla: Klaus palasi töihin. Minä lähdin kävelemään kohti linja-autopysäkkiäni. Oli kaunis keväinen päivä.
mitähän kaijalle kuului?
poikkesin lyhyimmältä reitiltä ja suuntasin aurajoen rantaa kohti. muutamia ihmisiä oli liikkeellä. hetkeksi pysähdyin vanhan rautatiesillan kohdalle ja katsoin sen juurta kohti. en tiennyt oliko kaija löydetty.
kärsivällisyyttä.
minua vastaan käveli nuori mies ja nainen, etsivin katsein. kun olin laskeutunut alas aurajoen viertä kulkevalle jokikadulle, katsoin taakseni. he olivat kiivenneet rautatiesillan kupeeseen ja näyttivät etsivän jotain. hymyilin. he seisoivat alle kolmen metrin päässä kaijasta. he löytäisivät hänet kyllä.
Ripein askelin kävelin pysäkille ja nousin Raisioon menevään bussiin.
//
Yksityiset tulevaisuudensuunnitelmat:
(firman tulevaisuudensuunnitelmat tulevat erillisessä mailissa)
* Tarkkaillaan uutisia, odotetaan Kaijan ilmestymistä. Koetetaan pitää korvat auki jos vaikka selviäisi, kuka sen oikeasti löysi. Vaan eiköhän se jossain vaiheessa dekryptaa sen avaimenperässä olevan koodin. Jos ei, pitää sit varmaan postata verkkoon samanlainen puzzle niin että oppivat ratkaisemaan tuollaisia. Mutta jos eivät itsenäisesti osaa, tulee kyllä Toiselta pitkä miinus. Ihan simppeli kikka on...
(Olen ihan hyvilläni jos pelaajat saa pelien välissäkin pohtia sitä avainlapussa olevaa koodia. Tosin ei ne välttämättä jaksa. Sehän toimii niin, että kun lapun ottaa ulos avaimenperästä, taittaa auki ja katsoo vinosti oikeasta suunnasta, viivoista hyppää esiin teksti "mikä liha on?" Sen kun sit ghauglettaa niin pääsee jekkusivulle. Ja jekkusivua toinen valvoo. Jekkusivu on jollain tosi epämääräisellä ilmaispalvelimella huitsin tuutissa.)
* Tehdään tutkimusta aiheesta niskakorut. Löytyykö jotain epäilyttävää?
* Jos Amanda Sade kysyy kuulumisia, sille tulee mainita että Ahlgård on kaupungissa. Tämä on vaan vähän sellaista dataa jota Samuelin kuuluu välittää, vaikkei detaljeja toimeksiannosta jaakaan. A.S. kuitenkin on pomo seudulla.
3.3.2007 klo 11:30 Aschanin Ravintola Hansakorttelin katutasossa
Nison antoi Jennille toimiston ovea varten teetetyn kyltin, jossa luki firman nimi: "Etsivätoimisto Rannikko" ja jossa oli himmeästi taustakuviona suojaava pentagrammi. "Se toimiston ovi ei pysäytä mafiaa, mutta antaa meille varoituksen ja viisi sekuntia lisäaikaa. Tuo kuvio ei pysäytä öhkömönkiäisiä, mutta antaa meille varoituksen ja viisi sekuntia lisäaikaa. Siksi se on siinä."
Tapaamisessa pohdittiin lisäksi toimintasuunnitelmia. Tapaaminen Caribian edessä kello yhdeltä. Siihen asti kaikki poistuivat omille teilleen. Nison marssi Majatalo Kupittaalle, mihin oli ilmestynyt mm. täysi laatikko uusia DVD-levyjä, muovitettuina, ilman hintalappuja. Jostain lastista varastettuja. Nison otti niistä mukaansa mielenkiintoisen näköisen levyn, nimeltä "The Brood", leikaamaton versio. Kun ei kerran ollut juuri tekemistä, niin voisi ehkä toimistolla kuluttaa aikaa tuota katsomalla.
Caribian edestä marssittiin Senja Kivisalmen asunnolle kyselemään Saritta Niitty-Ahosta. Senja ei tuntunut tietävän asiasta mitään. Hänelle jätettiin kuitenkin yhteystiedot. Kun etsivät odottelivat Caribian edessä bussia, Saritta marssi heidän ohitseen, kävellen kohti keskustaa. Hän olikin sanonut olleensa juuri lähdössä.
Bussissa Nison vastasi Senjan soittoon, jossa tämä kertoi tarkistaneen kyseessä olleen päivän merkintää päiväkirjastaan. Tämä oudoksutti Nisonia. Senja ei voinut olla vielä keskustassa, eikä varmaan ollut vielä palannut kotiinsakaan. Oli siis ilmeisesti jonkun luona Kerttulin neliön tieenoilla, tai kasarmi-alueella. Miksi ja miten hän lueskeli päiväkirjaansa siellä?
Päiväkirjaansa Senja väitti kuitenkin merkinneensä nähneensä tuona yönä oudon tapaamisen Ylioppilaskylän vieressä olevalla hautausmaalla. Myöhäisenä ajankohtana, lähempänä puolta yötä kuin ilta kuutta, hän oli nähnyt kolme ihmistä keskustelemassa keskenään: Yksi tumma hahmo, jolla oli pitkä takki ja leveälierinen hattu päässään, yksi vaalea, nuorehko mieshenkilö, sekä kolmantena henkilö, jonka Senja tunsi: Gabriella Haavisto, joka oli kuulemma Senjan potilas. Nison pyysi, ja saikin Gabriellan puhelinnumeron.
Keskustassa etsiväkolmikko marssi Subwayhin syömään lounasta. Sen päätteeksi Nison soitti Gabriellalle ja sopi tapaamisesta ravintola Koulussa kello kolmen aikaan, vajaan tunnin päästä siis.
Nison oli Koulussa jo odottamassa, kun Gabriella saapui. Jenni ja Artturi seurasivat tilannetta syrjässä. Nison latoi suoraan pöytään olevansa selvittämässä Saritta Niitty-Ahon tapaamista ja kysyi, tiesikö Gabriella tapauksesta mitään. Naisen ilme ei paljastanut mitään, tämän vastatessa, ettei tiennyt. Hän ei tuntenut edes Saritan nimeä. Nison kysyi, tunsiko hän Senja Kivisalmen, johon hän vastasi varautuneen oloisesti tuntevansa kyseisen psykologin. 23.2. illan Gabriella väitti viettäneensä Port Arthurissa. Siellä hän oli ollut 12 tuntia tukena jollekulle nuorelle, joka olis soittanut Gabriellalle, tämän toimiessa Katariinan seurakunnan nuorten kriisipuhelimassa. Gabriella ei suostunut kertomaan tapauksesta enempää, vedoten luottamuksellisuuteen. Hän oli hämillään väitteestä, että hänet oltaisiin nähty hautausmaalla yöllä.
Nison pyysi vielä tarkistamaan, että oliko Saritta soittanut joskus mahdollisesti Gabriellalle tai jollekin muulle heidän tukihenkilöistään. Gabriella soitti heidän sihteerilleen, eikä tällaisesta löytynyt merkintää. Haastattelun päätteenä Gabriella toivoi, että Saritta parka löydettäisiin. Nison totesi, että tässä vaiheessa se alkoi olla jo aika epätodennäköistä, mihin Gabriella ei vastannut, mutta taisi hymyillä. Hän toivotti poistuessaan Jumalan siunausta.
Gabriellan taustat tutkittiin ja ne virallisesti tukivat hänen väitteitään.
Seuraavaksi päädyttiin yksityisasuntoon Kivenhakkaajankadulla tapaamaan Belialin edustajaa. Belial etsi pientä taskupeiliä, joka olisi juuri saapunut Tukholmasta Turkuun. Asialla oli Jan Hautalan alainen, Hanna, Hautalan itse loukattuaan jalkansa ja jäätyä siksi Helsinkiin. Nison oli tavannut Hautalan aiemmin, ostettuaan erikoisluotinsa tältä. Peilistä saatiin tietää sen koko ja ulkonäkö ja että se jotenkin liittyi kuuhun. Seuraavana yönä olisi kuunpimennys. Belial ja Zen-Genesis olivat jo käyneet läpi tavanomaiset antiikkivälittäjät, jotka eivät tienneet asiasta mitään. Laila ja Hanna vihjailivat toisilleen jostain "vaarallisesta tahosta", johon ei oltu vielä oltu yhteydessä, mutta eivät kertoneet siitä etsiville sen enempää, mikä kismitti Nisonia.
Myös Senja saapui kyseiseen asuntoon Laila Kokon kanssa. Senja ilmeisesti työskenteli Lailalle. Hänen kanssaan ei keskusteltu enempää.
Asunnosta poistuttiin keskustaan tarkistamaan sähköposteja ja muuta maailman menoa. Nison etsiskeli Ghauglella uutisia ja löysi oudon sarjan, jossa 26.1. Kupittaan puistossa oli löydetty viillelty, nuoren miehen ruumis, josta puuttui osia. Sitä ennen, 8.1. oli Puolalan puistosta löytynyt mies, jolta oli veitsellä poistettu sydän. Jenni ja Artturi lähettivät etsivätoimiston mainoksen Lakiasiaintoimisto Kurkilahti & Lyden Oy:lle.
Hansa-korttelista poistuttiin taas omille teille. Nison jälleen Majatalo Kupittaalle hengaamaan epämääräisessä seurassa. Artturi lähetti hänelle sähköpostitse kuvan etsittävästä peilistä ja kertoi saaneensa Kurkilahti & Lyden Oy:ltä toimeksiannon hakea tietoja Turun lähistöllä tapahtuneista väkivaltaisuuksista 4.5.2004, sekä 28.10.2004, jolloin viimeksi oli ollut kuunpimennys Turussa. Nison nakitti homman eräälle pikkuhakkerille, joka löysi Turunsanomien uutisia kotimaasta tuolta ajalta. Ei mitään silmäänpistävää, mutta Nison välitti Artturille ne kuitenkin toimitettavaksi. Nison myös tulosti kuvan peilistä.
Nison kyseli ihmisiltä, muistivatko he jotain outoja tapauksia noilta ajoilta -- ei. Myöskin Nison pyysi erästä pikkurikollista soittamaan Gabriellan kriisilinjalle ja vaikuttamaan alttiilta liittymään vaikka millaiseen kulttiin. Rane ei saanut kuin kuuntelua ja Jumalan rakkautta.
Kyllästyttyään Nison lähti taas kaupungille. Hän ajatteli kolmea potentiaalista tarkkailukohdetta: asunto Kivenhakkaajankadulla, jossa Belialilla oli toimintaa, hautausmaa Ylioppilaskylän vieressä, sekä Senjan asunto. Näistä potentiaalisimmalta tuntui Kivenhakkaajankadun asunto, jonne Nison marssi, todetakseen sen ikkunat pimeiksi. Oli toki mahdollista, että siellä lymyiltiin, tai puuhailtiin jotain hämärää, mutta epätodennäköistä. Ei myöskään näkynyt ihmisiä saapuvan tai lähtevän, joten Nison lähti suuntaamaan kohti hautausmaata.
Hänet kuitenkin keskeytti tieto siitä, että Jenni oli löytänyt tuoreen antiikkikauppiaan, jonka kanssa hänellä oli tapaaminen ravintola Koulussa varttia yli kahdeksan. Kuulosti merkittävästi hedelmällisemmältä kuin hautausmaan vartiointi. Artturi ja Jenni menivät keskustelemaan Kris Kuopion ja hänen pomonsa kanssa. Nison kiersi huoneessa katsomassa näiden kasvoja ja jäi sitten vahtiin ulosmenoväylälle. Tapaamisen jälkeen Nison seurasi Krisiä tämän autolle asti, Linnankadulla. Nison otti ylös auton rekisteritunnuksen ja otti autosta kuvan. Pieni punaharmaa viistoperäinen auto.
Kuopio oli ollut tapaamisessa kuulemma epäilyttävä, mutta esittänyt tietämätöntä peilistä. Kris sopi vielä uuden tapaamisen Jennin kanssa, kertoen, ettei pidä siitä, että häntä seurataan. Toisen tapaamisen ainoa hedelmä oli se, että Krisin mainitsema seuraaja oli joku ulkopuolinen taho, ei Nison.
Nison oli kuitenkin Jennin varoituksesta jättänyt jo autolla kadottaneensa Krisin etsimisen. Hän kävi tarkistamassa Cybercafessa, että ei ollut sähköposteja ja että kuunpimennys yöllä yhden jälkeen. Nison tunsi itsensä flunssaiseksi ja päätti antaa asian olla -- keskittyä lepäämiseen.
4.3.2007 klo 10:00 Majatalo Kupittaa
Nison heräsi ja tarkisti tyhjän sähköpostinsa. Yhdentoista aikoihin hän oli matkalla keskustaan ja kävi Subwayssä syömässä, koska se oli ainoa ruokapaikka Turussa, joka sunnuntaina oli auki ennen kahtatoista.
Syötyään Nison lähti katselemaan keskustaa. Hansakorttelissa hän huomasi Hemingwaysin terassilla Krisin pomoineen keskustelemassa kahdelle naiselle. Nison käveli ohi muina miehinä ja kiersi ulkokautta sisälle Hemingwaysiin, istumaan paikassa, jossa näki Krisin pomon, mutta Kris ei nähnyt Nisonia. Nison epäili, että Kris saattoi olla huomannut Nisonin edellisenä iltana, joten tämän näkölinjalla ei kannattanut lurkkia. Nisonin istumapaikasta pystyi myös seuraamaan kahden Krisin kanssa keskustelleen naisen pöytäkeskustelua. He istuivat kahden Hemingwaysin sisällä. Nison katseli televisiota ja joi Cafe Lattea.
Naisparin seurassa kävi muutamaan otteeseen tummanruskeatukkainen, poninhäntäpäinen nuori mies. Pöytäseurue keskusteli kuolleista. Punahattuinen nainen kertoi järjestävänsä mieluummin meksikolaiset hautajaiset kuin häät. He puhuivat myös tympääntyneen oloisesti jotain terassilla istuvista antiikkikauppiaista.
Kris marssi yllättäen tupakoimaan Nisonin eteen. Nison jatkoi muina miehinä television katsomista, pistäen mieleensä, mitä ohjelmaa sieltä tuli, siltä varalta, että hänelle tulisi selittämistä. Kris poltti tupakkansa jossain määrin kiireisesti ja poistui sitten takaisin terassille, minkä jälkeen hänen pomonsa alkoi katselemaan Nisonin suuntaan. Nison poistui, kiertääkseen tarkkailemaan tilannetta varovaisemmin Hansakorttelin toisessa kerroksessa. Kris poistui Hansakorttelista, ilmeisesti suojatien yli Kauppatorille, tai sitten Taidemuseota kohti. Nison kiersi ulos Hesburgerin vierestä, mutta ei nähnyt enää Krisiä kadun kulmaan päästyään.
Nison kierteli Kauppatoria ja sen ympäristöä, päätyen lopulta Hansakorttelin eteen linja-autopysäkille odottamaan Artturia, joka oli jo tehnyt matkavalmisteluita Helsinkiä kohti. Nison lähti Artturin seuraksi Ada-kebabiin, jossa he kävivät tilannetta läpi. Artturin syötyä, he menivät vielä tarkistamaan tilannetta Hemingwaysissä. Siellä toivottiin olevan hautausurakoitsijaseurueen, jolta Artturi voisi kysäistä mahdollisia tietoja peilistä. Yllättäen Artturi näkikin siellä Krisin poninhäntäpäisen miehen seurassa.
Nison siirtyi toiseen kerrokseen tarkkailemaan Hemingwaysin uloskäyntejä, kun Artturi lähti selvittämään poninhäntämiehen nimeä. Hän ehti paikalle parahultaisesti, näiden ollessa juuri tekemässä lähtöä. Miehen nimi oli Mikael, mutta sukunimi jäi hämäräksi. Nison näki Mikaelin poistuvan, mutta ei saanut ajoissa kameraansa valmiiksi tämän kuvan nappaamiseksi.
Lopulta Nison etsiskeli vielä Krisin autoa...
Peli oli mukavalla tavalla erilainen kuin aikaisempien kampanjoiden anti ja sisälsi monia älyttömän cooleja ja antoisia hetkiä. Hahmoparka joutui hommiin, joihin ei omannut lainkaan koulutusta ja niinpä hommista suoriuduttiin hieman sinne päin... Pelin keskeyttäminen yön ajaksi ei haitannut, vaikka yleensä olen niitä fanaatikkoja, jotka roikkuvat pelaamassa vielä kauan sen jälkeenkin kun ruumis huutaa unta ja lepoa. Nyt olin varautunut nukkumaan tyytyväisenä samalla kun hahmo mesoaisi jossain ulottumattomissa. Jos ensimmäinen pelipäivä ei olisi ajoittunut täydelle kuulle Senjan pelistä olisi tullut varmaankin paljon leppoisempi ja normaalimpi, mutta näin ollen peli oli hampaat irvessä hallittua vittuuntuneisuutta ja kauhean omituisia asioita. Pidän henkilökohtaisena voittona sitä, että pörröinen pukeutuminen, väkinäinen hymyily ja avuton "anteeksi nyt, olen ihan pihalla, sanokaa te mitä pitää tehdä?" hokeminen vakuutti nopeasti työkavereille, että Senja on todellisuudessa vain iso pörröinen koiranpentu, jota tosin voidaan käyttää pelottelutarkoituksiin. Edes Hilkan perunakellarin sisustuksen tuhoaminen ei saanut työkavereita järkkymään, mikä oli suunnaton helpotus. Pelin jälkeisessä hypetystilaisuudessa Kaisa onnistui möläyttämään hahmon rodun kaiken kansan tietoon, mikä oli pienehkö auts, mutta luotan siihen, että pelaajat älyävät olla tietämättä enemmän kuin hahmonsa tietäisivät.
Lauantai
Aloitin pelini periturkulaisesti eli yksin ja ongelmissa. Senja siis heräsi klo. 12.00 eteisensä lattialta alasti, kädet ja naama kuivuneen veren peitossa. Ihmissudelle tällaisia heräämisiä toisinaan sattuu ja niihin on vain osattava suhtautua, mutta koska Senja oli viime aikoina nappaillut lääkkeitä pysyäkseen täydenkuun öinä kiltisti sängyssään tuli aamuinen tilanne yllätyksenä ja shokkina. Järkyttynyt psykologi siis haparoi raollaan olleen ulko-oven kiinni ja vietti hyvän aikaa vessassa kuuraamassa naamaansa ja vakuuttelemassa itselleen, että avoin paniikki ja pakokauhu ei nyt ratkaise itse ongelmaa, on vaan hillittävä itsensä sen aikaa, että saa selvitettyä mitä helvettiä on tapahtunut ja ennen kaikkea...millä samaa estetään tapahtumasta seuraavana yönä! Verta oli melkoisen vähän, joten tuskin oli mennyt syömään ketään ihmistä. Koiran ehkä, tai jäniksen, nehän olivat olleet herkkua Australiassa. Siltikin, paha paha petoeläin, ei tällainen peli vetele keskellä kaupunkia! Ylivertaisen terve kroppa oli ilmeisesti kehittynyt vastustuskykyisille huumaaville lääkkeille... mitäs sitten keksittäisiin? Kenties voisi lukita itsensä jonnekin, tai sitten piti matkustaa jonnekin kauas keskelle erämaata, jonnekin missä ei olisi ihmisiä.
Liottuaan suihkussa tarpeeksi Senja totesi tarvitsevansa apua. Työkaveri Hilkka puuhaili kaiken omituisen kanssa, ehkä se osaisi auttaa. Ongelmahan oli omituinen. Hilkalle kertominen vuotaisi jutun myös Lailalle ja se saattaisi tietää potkuja, mutta mitä muutakaan tässä voisi tehdä. Pasifisti ihmissusi oli vakaasti päättänyt rajoittaa kontrolloimatonta väkivaltaisuuttaan, vaikka se sitten maksaisi työpaikan. Puhelin siis käteen ja soittamaan Hilkalle. Olin juuri lähdössä okkulttikonsulttia tapaamaan kun ovelle koputettiin. Hyppäsin varmaan metrin, ensimmäinen ajatus oli suunnaton helpotus siitä, että tulijat eivät olleet ovella kun eteisessä vielä lojui elävä todistuskappale illan verisistä aktiviteeteista. Naamakin oli puhtoinen eikä kauhuleffaefekteillä koristeltu, joten oven uskalsi avata.
Sisään tunki kolme yksityisetsivää, jotka kyselivät jostakin kadonneesta tytöstä. Apuah...ai KAKSI VIIKKOA sitten kadonneesta? Antakaahan kun katson kalenteriani...puolikuu. Ei, en valitettavasti tiedä asiasta mitään. Lupasin kyllä autella parhaani mukaan ja matkalla Hilkalle muistin ne hiipparit siellä hautausmaalla...ne olisivat saattaneet nähdä jotain, joten annoin tyyppien tuntomerkit ja Gabriellan puhelinnumeron, tämä kun saattaisi muistaa jotakin huomionarvoista.
Hilkalla väijyi Belial Consulting:in sihteeri, jonka edessä Senja ei tosiaan aikonut tunnustautua ihmissudeksi, siksi Hilkan kanssa vetäydyttiin puhumaan parvekkeelle. Hilkka suhtautui uutiseen Senjan mielestä omituisen tyynesti ja lupasi auttaa. Jos mitään ei keksittäisi kävisi Hilkan talon perunakellari paikaksi, jossa viettää ensi yö tappamatta ketään. Senjaa huolestutti yhä, mutta ainakin saisi apua...ajatus kellarista varsinkin tiputti raskaan painon sydämeltä, vaikka eihän se mikään pitkäaikainen ratkaisu olisi.
Lailalle olisi kuulemma kerrottava, joten lähdin mukaan "liiketapaamiseen" kertoakseni Lailalle asioista ennen kuin tämä katoaisi neuvotteluun. Aikaa ei ollut muulle kuin hotellin aulassa todetulle..."Tota...mulla on ongelma." änkytykselle, joka keskeytyi siihen, että Hilkka totesi Lailalle: "Toi on ihmissusi." Laila ei pitänyt asiaa vitsinä, mikä oli hyvä, eikä antanut potkuja, mikä oli parempi. Liikekumppani voisi tosin olla arvaamaton, joten...Senja kuule, jos sinä tulisit mukaan varmistamaan selustaa? Anteeksi kuinka? Psykologilla oli leuka lattialla. Niin mitä osaa "olen vaarallinen ja arvaamaton hirviö" lauseesta te ette ymmärtäneet? On täysikuu ja päässä napsuu, katson jokaista ohikulkevaa koiraa sylki suusta valuen ja vittuunnun pienestäkin asiasta ja te haluatte minut mukaan...varmistamaan selustaa? No kun ihmissudet ovat niin käteviä henkivartioina, ei siellä mitään tapahdu. Senja sitten suostui näihin uusiin henkivartijan hommiinsa, tosin kiroillen sitä, että oli valmistautunut avontouimaan, ei istumaan neuvotteluissa. Päällä siis oli vapaa-ajan rento vaatetus eli farkut, kiva pörröinen paita ja violetti nahkatakki, kaikkea muuta kuin uskottava konsultin asu, minkä Lailakin vaikeana huomasi.
Onneksi asianmukainen pukeutuminen osoittautui pienimmäksi ongelmaksi tämän asiakkaan kanssa. Heti hotellihuoneen ovella saimme kuulla, että kengät pitäisi riisua ennen huoneeseen astumista ja maitoa sekä Turun paloa ei saisi mainita keskustelussa. Huoneessa oli hämärää, koska verhot oli vedetty ikkunan eteen ja läppäristä pauhasi ooppera. Perimmäisessä nurkassa istui hienosti pukeutunut mies, joka istui ensimmäiset pari minuuttia hiljaa silmät kiinni. Senja arvioi tyypin pomppivan niin kaukana eksentrisyyden laitumilla, että mielenterveys oli pudonnut kelkasta jo kauan aikaa sitten ja oikeassahan psykologi oli, sillä tyypin puhekin vilisi omituisuuksia. Tämä "Ludvig" oli kovasti sitä mieltä, että Turusta alkaisi maailmanloppu ellei joitakin portteja suljettaisi. Laila selvitteli asiaa, mutta keskustelua oli omituisen vaikea pitää asialinjalla, etenkin kun mies alkoi udella aivan selviä yksityisasioita lasten hankkimisesta ja viimeisimmästä seksikumppanista. Laila vastasi hymyillen, täysin vastoin luonnettaan, mikä sai Senjan epäilykset heräämään. Pimennetty huone...ei kai...voi pyhä lehmä, älkää väittäkö, että vampyyrejäkin on olemassa? Me olemme samassa huoneessa jonkun verta imevän mieliä manipuloivan Mister Creepyn kanssa? Neuvottelemassa? Okei, ota rauhallisesti, älä friikkaa, Laila tietää mitä tekee...eeei, Laila on hypnotisoitu, apua, nyt se tyyppi hengaa aivan mun takanani, jos äkkiä tunnen hampaat niskassani niin joku kyllä kuolee, enkä se aio olla minä! Minua on purtu viimeisen vuoden kuluessa ihan tarpeeksi, vielä joku vampyrismi tähän päälle ja tosiaan tapan itseni! Vampyyrin mielenmanipulointi ei onneksi tuntunut toimivan ihmissusiin, joten Senja välttyi liittymästä onnellisessa ihailun tilassa olevan Lailan seuraan Ludvig fan klubiin. Vampyyri ja tämän palvelija/henkivartija tms. (Lailalla on omituisia serkkuja) vaativat toimittamaan hotellille verta ja maizenaa. Seeelvä, toimitetaan, kunhan päästään lähtemään täältä ehjin nahoin.
Palasimme Hilkalle, jossa ehdittiin syödäkin. Laila ei vaikuttanut yhtään järkyttyneeltä, joten Senja päätteli, että vampyyrit olivat uskontokonsulttien hommissa kai suhteellisen tavallisia tuttavuuksia ja niinpä niiden näkemisestä ei kai saisi nostaa äläkkää ja kehittää eksistentiaalista maailmankatsomuksellista kriisiä? Ennen kuin julistat jotakin mahdottomaksi muista, että olet itse täydenkuun aikaan maagisesti sudeksi muuttuva henkilö...äh, psykologina on paha suoda itselleen analysoimattomia ennakkoluuloja, joten Senja muutteli pikapikaa maailmankuvaansa sellaiseksi, että siihen mahtui vampyyrejä. Johtui varmaan täydestä kuusta, mutta psykologi havaitsi myös omaavansa vahvan suojeluvaiston työtovereitaan kohtaan ja ensimmäisen reaktionsa yllätettynä käsittävän järjetöntä väkivaltaa. Mihin se puhuminen ja rauhanomaisten kypsien aikuismaisten ratkaisujen hakeminen unohtui? Yritä itse olla rauhanomainen ja aikuismainen kun tunnet miten sisälläsi kasvaa järjetön raivo ja eläimellinen nälkä mitä lähemmäs kuun nousua tullaan. Senjalla oli tilanne hallinnassa, mutta vain juuri ja juuri. Olisi paljon helpompi vaan antaa mennä, nostaa ensimmäinen ärsyttävä tyyppi seinälle ja purra sen kurkku auk...raivonhallintaa! Raivonhallintaa! Sinä hallitset tunteitasi, ne eivät hallitse sinua! Impulsiivinen halujen toteuttaminen kaduttaa varmasti myöhemmin, ajattele seurauksia!
Senja siis psyykkaili itseään ja olo oli jo paljon rauhallisempi. Sitten Laila sanoi: "Kuule, me vähän murehditaan ettei se lähetti, joka tuo ne veret sinne hotellille ei ehkä tuu takaisin, joten...etkö sä voisi, kun sulle ne ei uskalla tehdä mitään?" Te olette lähettämässä minua YKSIN sen verenimijän ja sen psykoottisesti virnistelevän palvelijan kanssa samaan tilaan ja luotatte, että pari purkillista kylmää sianverta houkuttaa niitä enemmän kuin meikäläisen kaula? Olisi myös ehkä syytä huolehtia siitä, että täysikuu nousee aivan kohta ja pienikin uhka saa minut niksahtamaan murhanhimoisesti ja pistämään palasiksi kaiken samassa tilassa olevan? Tästä voisi päätellä, että joko haluatte minulle vaikeuksia tai tappaa Ludvigin, mutta koska olen tällä hetkellä vaivoin itseni hillitsevä kimppu murhanhimoa, en usko tässä tilanteessa voivani tehdä luotettavia päätelmiä, eli uskon teidän tietävän mitä teette. Selvä, mikä sen huoneen numero oli? Sanon samalla niille, että eivät yritä mitään hokkuspokkusta jos haluavat että autamme niitä.
Senja siis käväisi ostamassa pari pulloa sianverta ja paketin maizenaa ja toimitti ne hotellihuoneeseen. Paikka yhä pimeänä, vampyyri makaamassa sängyllä liikahtamatta kuin ruumis ja Lailan serkku utelemassa, että mikäs sitä oikein ollaan ja ai että kun kuulostat vihaiselta. Tule vähän lähemmäs niin ilmaisen tunteeni upottamalla hampaani käteesi ja iskemällä naamaasi seinään...Senjan viestin välitys oli hivenen töksähtelevää "Ette sitten yritä mitään tai diili peruuntuu, mä huomaan kyllä jos käytätte jotain mielenhallintaa.", mutta ei sentään lisännyt "heitän teidät ikkunasta jos käytte hankaliksi!" Ja pois huoneestakin päästiin ehjänä, vaikka saikin sitten Lailalta kuulla, että asiakkaat olivat ottaneet nokkiinsa ja sopimusta ei ehkä syntyisikään. Sehän ikävää, olen kovin pahoillani. Hahaa, enkä ole! Ne ovat vaarallisia friikkejä ja niistä pitää pysyä kaukana, hyvä ettei niitä tarvitse tavata! Tämän Senja jätti luonnollisesti sanomatta, itsesensuuri sentään toimi vielä, vaikka henkinen työkalupakki sisälsikin enää pajavasaran.
Aurinko alkoi painua mailleen ja työkaverit kuppasivat jossakin. Kellari kutsuu, missä helvetissä ne oikein ovat? Viimein kaikki olivat paikalla ja...ohjelmassa oli kaakaon juomista Paninissa, jonne Lailan serkunkin oli määrä tulla! Senja osallistui keskusteluun tuijottamalla kaakaokuppiaan ja vastustamalla halua iskeä lusikka vierustoverin korvaan tai tehdä muuta kamalaa. Kaikki on hyvin, kaikki on ihan hyvin...hetkinen, ulkona on jo ihan pimeää...voi vittu, kuu on takuulla juuri nousemassa, tulee kiire! Hilkalta lainattiin avain, maksettiin kaakao ja sitten juostiin tuhatta ja sataa Hilkalle katse maassa ja tuskanhiki otsalla. Älä katso horisonttiin, älä katso horisonttiin... Luojalle kiitos petomaisen olomuodon mukana tulevista supervoimista, koska tavallinen ihminen ei olisi ehtinyt ajoissa ovelle ja kellariin. Kellarin ovi avattiin avaimella, viskattiin avain ulos ja iskettiin sitten nyrkillä lukkomekanismit niin tohjoksi, että ovea ei saisi auki sisältäpäin millään keinoin. Vaatteet ehdittiin vielä riuhtoa päältä, jotta niistä ei tulisi riekaleita ja sitten katkesikin filmi. Loppuyöstä Senja muisti vain välähdyksiä. Äkäistä kiertelyä kellarissa, nyrkin hakkaamista teräsoveen, puisten koppien hajottamista potkimalla, vetoavaa ulinaa, että joku kuulisi ja tulisi avaamaan oven, puukoppien rippeiden järsimistä...
Sunnuntai
Avaa silmäsi, huomaa katto, totea makaavasi lattialla, nouse istumaan, katso ympärillesi selvittääksesi missä oikein olet...kaikki liiankin tuttuja rutiineja Senjalle, joka heräili pöpperöisenä joskus yhdeksän aikaan aamulla. Ympärillä odottivat jäänteet noin kahdestakymmenestä hajotetusta puukopista. Säleitä oli lattia täynnänsä ja osassa oli hampaanjälkiä...eheh...vaatteiden löytyminen roinan joukosta kesti hetkosen, mutta ne olivat sentään ehjät. Ilmeisesti Susi-Senja tykkäsi hajottaa asioita, jotka eivät tuoksuneet tutuilta. Senja tarkisti puhelimensa, mutta päätti olla soittamatta kenellekään. Voisi aivan hyvin odotella kellarissa kunnes työkaverit saisivat oven auki, sitä paitsi asiasta tietämättömät suhtautuisivat oudoksuen viestiin: "Olen kellarissa, tuletko avaamaan oven sorkkaraudalla." Hilkka taiteili jonkun kaverinsa avulla oven sitten auki ja Senja pääsi pahoittelemaan hävitystä. Laitetaan ilkivallan tiliin, ulinakin menisi kuulemma jonkun naapurin koiran piikkiin. Kovin selkeää selostusta yön tapahtumista Senja ei saanut eikä kehdannut kysyä, Hilkka kun vaikutti kovin uupuneelta. Lettuja paistellessa selvisi kuitenkin, että portit oli suljettu ja sopimukseen vampyyrin kanssa päästy...lakimiesten avulla! Mahtoivat olla hämmentyneitä lakimiehiä keskellä yötä valvomassa jotain todella omituista neuvottelua... Mirva oli aivan loppu tehtyään jotain rituaaleja kaiken yötä ja Senja kiikutti tälle avuliaasti letut sänkyyn. Naisen mainittua valoherkkyydestä Senja ehti jo huolestua, mutta kun tämä sitten laahusti keittiöön auringonvaloon niin ei kai sitä sitten oltu purtu tai mitään. Koska kaikki vaikutti rauhalliselta Senja sopi hajottavansa seuraavana yönä Hilkan toisen kellarikomeron ja lähti kotiinsa lepäämään. Kaikki oli ok, ihmisuhreilta vältytty ja kenties työkaverit keksisivät jonkun keinon hallita muutoksia tulevaisuudessa. Nyt tässä ehtisi nukkumaan tunnin pari ennen kuin pitäisi taas lukittautua johonkin. Note to self: ei enää työkeikkoja täysikuulle.
Tulevaisuudensuunnitelmat:
1. Seuraava yö: ulinaa kellarissa
Tämän Senja viettää Hilkan kellarin toisessa osiossa, josta ei toivon
mukaan pääse livahtamaan. Vauriotkin ovat varmaan pienemmät kun pahin yö
on joka tapauksessa jo ohi.
2. Seuraava maanantai: tiimipalaveri Zen Genesiksessä
Palaverissa Laila, Mirva ja Hilkka varmaan kertovat yön tapahtumat
(näistä minulla ei ole kuin hämärä käsitys) ja sitten pohditaan monia
seikkoja, kuten sitä miten jatkossa toimitaan vampyyrien kanssa
neuvoteltaessa (jos alatte kertoa pankkikortin tunnuslukua, saanko tukkia
teiltä suun väkivalloin?) ja muita seikkoja.
3. Työsopimuksen uusiminen
Kun Senjan erikois-erikoiskyvyt ovat nyt sitten tiedossa ne halutaan
varmaan jotenkin sisällyttää osaksi työsopimusta, tyylillä "tämä
työntekijä saa palkkaa myös henkivartijana toimimisesta" ja "tätä henkilöä
ei saa hälyttää töihin täydenkuun öinä ja päivälläkin vain tehtäviin,
jotka eivät vaadi diplomatiaa". Ja olisi kivaa jos työsopimuksessa
käsiteltäisiin myös kohta, "mahdolliset korvausvaatimukset siitä, että
työntekijä työtä suorittaessaan hajotti jotain/veti jotakuta turpiin ja
nyt se uhkaa oikeusjutulla". Senja suhtautuu käyttämiseensä
muurinmurtajana ja uhkailuvalttina sekä vahtikoirana hieman oudoksuen,
mutta järkeilee, että parempihan se on, että väkivaltaa mahdollisesti
käyttävä henkilö on psykologi ja yrittää siis ensin puhumalla ja
pakkotilanteessakin tasan istuu päälle tai nostaa tyypin seinälle
rauhoittumaan kuin joku, joka on ihan tosissaan verenhimoinen ja
aggressiivinen. Suuttumisen ei pitäisi olla ongelma. Tietty Senja ei voi
tietää miten reagoisi jos joku esim. onnistuisi viiltämään
haavan/käsikähmä tapahtuisi lähellä täysikuuta, joten luottaa ainakin
toistaiseksi mielenmalttiinsa.
4. Parannuskeinon etsiminen
Senja toivottaisi edelleen tervetulleeksi parannuksen tilaansa. Olisi
mukavaa jos ei tarvitsisi muuttua sudeksi tai ainakin jos sutena ollessaan
voisi jotenkin kontrolloida tekemisiään. Jokin amuletti tai taikajuoma
vaikka ja totta kai Senja koettaa itsekin opetella kommunikoimaan sisäisen
sutensa kanssa. Mitä se haluaa ja miten sille saadaan selitettyä, että
ihmiset ja koirat eivät ole hyväksyttävä saalis. Sisustuksen
järsimisestäkin olisi kiva päästä eroon, samoin ulinasta. Senja siis
suunnittelee itsensä laittamista tottelevaisuuskouluun, saa nähdä sitten
miten onnistuu. Oletettavasti Susi-Senja ei pidä siitä, että tyhmä ihminen
ei vaan osaa antaa mennä ja nauttia vapaana juoksemisesta ja
metsästämisestä ja Ihmis-Senja taas kieltäytyy ehdottomasti menettämästä
kontrolliaan asioiden suhteen ja saalistamasta naapurin puudelia. Vääntöä
siis odotettavissa. Hilkalta ja Mirvalta ainakin kysellään keinoja
jotenkin kommunikoida/hallita sutta.
5. Täydenkuun öiden viettäminen lukittuna jonnekin/metsässä
Jos Hilkan toisesta kellaristakin tulee sisustukseltaan sotatanner ja
Hilkka on sitä mieltä ettei Senjaa ole turvallista pitää siellä koettaa
psykologi löytää jonkun muun paikan, jossa ei ole ikkunoita, jonka ovea ei
saa sisältä auki ja jonka seinät ovat betonia ja ovi terästä. Jos
tällaista ei löydy matkustaa Senja lähimmän ison metsän luokse (täytyy
olla luonnonsuojelualue tms. Helsingin Nuuksioon verrattava), kätkee
puskaan rinkkansa, jossa on vaihtovaatteet ja juoksee sitten yön kaukana
ihmisasutuksesta jahdaten metsän eläimiä kunnes aamulla taas jäljittää
rinkkansa ja järjestää itsensä päiväksi ihmisten ilmoille. Seuraavana
ihmissusiyönä sama juttu jne. Tämä tarkoittaisi sitä, että Senja olisi
valtaosin tavoittamattomissa noina öinä ja päivinä.
6. Piirtely
Senja tuhertelee piirroksia vihkoonsa edelleen. Jos tarvitaan mystistä
kamaa voin piirtää juttuja, ainakin yksi uusi susipiirros vihkoon ilmestyy
seuraavaan peliin.
7. Asiakkaat
Kaikki mielenterveysongelmaiset voi ohjata Senjan vastaanotolle niin niitä
kuunnellaan ja niille koetetaan koostaa vahvistavia mielen malleja ja
positiivista paranemisympäristöä, vahvistaa omaa minäkuvaa ja kartoittaa
tukea lähipiiristä. Senja lähestyy potilaita suunnilleen samalla
collaborative theory kaavalla eli ensin kartoitetaan henkilön nykyinen
elämäntilanne ja siihen mahdollisesti vaikuttaneet asiat menneisyydessä,
sitten eristetään ongelma (joskus tähän liittyy myös ongelman
tiedostaminen potilaalla) ja keskitetään henkiset voimavarat ongelman
ratkaisuun. Myös henkilön ystävät ja perhe pyritään saamaan mukaan
paranemisprosessiin. Turussa kun tapahtuu kaikkea omituista niin näiden
omituisuuksien takia hajoilevat pyritään auttamaan oikealle tielle
maailmankuvan uudelleenrakentamisen kanssa. Jos ongelmasi on se, että aina
täydenkuun aikaan saat muistikatkoksia niin minun on valitettavasti
todettava, että pelkkä terapia ei sinua auta, mutta tässä on muutama
vinkki raivonhallintaan. Jos kärsit pakonomaisesta tarpeesta tehdä
rituaaleja, joilla tuhota maailma otapa yhteyttä tähän Hilkkaan, jotta
saamme tietää oletko ihan vaarassa onnistuakin ja sitten voimme aloittaa
vieroitukseksi... Asioihin löydetään psykologiasta ratkaisu vaikka
väkisin!