Myynyt historiassaan sielunsa Malebogialle, joka muokkasi sen (sielu) osasta Nisonille veitsen, joka leikkaa pysyvästi lähes kaikkea elollista, jonka leikkaaminen on vain teräksen ja Malebogian mahdin alla, lukuunottamatta ylimpiä demoneita.
Nisonin ilona on väännellä järjestyneen yhteiskunnan lainalaisuuksia kaikille mahdollisimman paljon kärsimystä tuottavaan muotoon ja mikäs sen parempi toimi tähän kuin yksityisetsivä ja etenkin okkultismin saralta.
Nisonin diiliin saatanan kanssa liittyy sellaisia reunaehtoja, että veitsi on tosiaan osa Nisonin sielua. Nison tietää aina, missä se on ja veitsi toimii yleisesti Nisonin tahdon mukaisesti. Jos joku toinen yrittää käsitellä sitä, etenkin Nisonia vastaan, hän loukkaa luultavasti sillä itseään. Veitsi ei lennä tai liiku täysin itsenäisesti, mutta vaikuttaa vienosti lähellä oleviin tiedostaviin.
Toinen reunaehto on, että kuollessaan Nisonista tulee edelleen maan päällä valetava, elinvoimaa imevä ghouli, jonka suurin rajoite on auringon valon tuskallisuus ja tuo yllämainittu veitsi, jonka sijainnista Nison edelleen on tietoinen.
3.3.2007 klo 11:30 Aschanin Ravintola Hansakorttelin katutasossa
Nison antoi Jennille toimiston ovea varten teetetyn kyltin, jossa luki firman nimi: "Etsivätoimisto Rannikko" ja jossa oli himmeästi taustakuviona suojaava pentagrammi. "Se toimiston ovi ei pysäytä mafiaa, mutta antaa meille varoituksen ja viisi sekuntia lisäaikaa. Tuo kuvio ei pysäytä öhkömönkiäisiä, mutta antaa meille varoituksen ja viisi sekuntia lisäaikaa. Siksi se on siinä."
Tapaamisessa pohdittiin lisäksi toimintasuunnitelmia. Tapaaminen Caribian edessä kello yhdeltä. Siihen asti kaikki poistuivat omille teilleen. Nison marssi Majatalo Kupittaalle, mihin oli ilmestynyt mm. täysi laatikko uusia DVD-levyjä, muovitettuina, ilman hintalappuja. Jostain lastista varastettuja. Nison otti niistä mukaansa mielenkiintoisen näköisen levyn, nimeltä "The Brood", leikaamaton versio. Kun ei kerran ollut juuri tekemistä, niin voisi ehkä toimistolla kuluttaa aikaa tuota katsomalla.
Caribian edestä marssittiin Senja Kivisalmen asunnolle kyselemään Saritta Niitty-Ahosta. Senja ei tuntunut tietävän asiasta mitään. Hänelle jätettiin kuitenkin yhteystiedot. Kun etsivät odottelivat Caribian edessä bussia, Saritta marssi heidän ohitseen, kävellen kohti keskustaa. Hän olikin sanonut olleensa juuri lähdössä.
Bussissa Nison vastasi Senjan soittoon, jossa tämä kertoi tarkistaneen kyseessä olleen päivän merkintää päiväkirjastaan. Tämä oudoksutti Nisonia. Senja ei voinut olla vielä keskustassa, eikä varmaan ollut vielä palannut kotiinsakaan. Oli siis ilmeisesti jonkun luona Kerttulin neliön tieenoilla, tai kasarmi-alueella. Miksi ja miten hän lueskeli päiväkirjaansa siellä?
Päiväkirjaansa Senja väitti kuitenkin merkinneensä nähneensä tuona yönä oudon tapaamisen Ylioppilaskylän vieressä olevalla hautausmaalla. Myöhäisenä ajankohtana, lähempänä puolta yötä kuin ilta kuutta, hän oli nähnyt kolme ihmistä keskustelemassa keskenään: Yksi tumma hahmo, jolla oli pitkä takki ja leveälierinen hattu päässään, yksi vaalea, nuorehko mieshenkilö, sekä kolmantena henkilö, jonka Senja tunsi: Gabriella Haavisto, joka oli kuulemma Senjan potilas. Nison pyysi, ja saikin Gabriellan puhelinnumeron.
Keskustassa etsiväkolmikko marssi Subwayhin syömään lounasta. Sen päätteeksi Nison soitti Gabriellalle ja sopi tapaamisesta ravintola Koulussa kello kolmen aikaan, vajaan tunnin päästä siis.
Nison oli Koulussa jo odottamassa, kun Gabriella saapui. Jenni ja Artturi seurasivat tilannetta syrjässä. Nison latoi suoraan pöytään olevansa selvittämässä Saritta Niitty-Ahon tapaamista ja kysyi, tiesikö Gabriella tapauksesta mitään. Naisen ilme ei paljastanut mitään, tämän vastatessa, ettei tiennyt. Hän ei tuntenut edes Saritan nimeä. Nison kysyi, tunsiko hän Senja Kivisalmen, johon hän vastasi varautuneen oloisesti tuntevansa kyseisen psykologin. 23.2. illan Gabriella väitti viettäneensä Port Arthurissa. Siellä hän oli ollut 12 tuntia tukena jollekulle nuorelle, joka olis soittanut Gabriellalle, tämän toimiessa Katariinan seurakunnan nuorten kriisipuhelimassa. Gabriella ei suostunut kertomaan tapauksesta enempää, vedoten luottamuksellisuuteen. Hän oli hämillään väitteestä, että hänet oltaisiin nähty hautausmaalla yöllä.
Nison pyysi vielä tarkistamaan, että oliko Saritta soittanut joskus mahdollisesti Gabriellalle tai jollekin muulle heidän tukihenkilöistään. Gabriella soitti heidän sihteerilleen, eikä tällaisesta löytynyt merkintää. Haastattelun päätteenä Gabriella toivoi, että Saritta parka löydettäisiin. Nison totesi, että tässä vaiheessa se alkoi olla jo aika epätodennäköistä, mihin Gabriella ei vastannut, mutta taisi hymyillä. Hän toivotti poistuessaan Jumalan siunausta.
Gabriellan taustat tutkittiin ja ne virallisesti tukivat hänen väitteitään.
Seuraavaksi päädyttiin yksityisasuntoon Kivenhakkaajankadulla tapaamaan Belialin edustajaa. Belial etsi pientä taskupeiliä, joka olisi juuri saapunut Tukholmasta Turkuun. Asialla oli Jan Hautalan alainen, Hanna, Hautalan itse loukattuaan jalkansa ja jäätyä siksi Helsinkiin. Nison oli tavannut Hautalan aiemmin, ostettuaan erikoisluotinsa tältä. Peilistä saatiin tietää sen koko ja ulkonäkö ja että se jotenkin liittyi kuuhun. Seuraavana yönä olisi kuunpimennys. Belial ja Zen-Genesis olivat jo käyneet läpi tavanomaiset antiikkivälittäjät, jotka eivät tienneet asiasta mitään. Laila ja Hanna vihjailivat toisilleen jostain "vaarallisesta tahosta", johon ei oltu vielä oltu yhteydessä, mutta eivät kertoneet siitä etsiville sen enempää, mikä kismitti Nisonia.
Myös Senja saapui kyseiseen asuntoon Laila Kokon kanssa. Senja ilmeisesti työskenteli Lailalle. Hänen kanssaan ei keskusteltu enempää.
Asunnosta poistuttiin keskustaan tarkistamaan sähköposteja ja muuta maailman menoa. Nison etsiskeli Ghauglella uutisia ja löysi oudon sarjan, jossa 26.1. Kupittaan puistossa oli löydetty viillelty, nuoren miehen ruumis, josta puuttui osia. Sitä ennen, 8.1. oli Puolalan puistosta löytynyt mies, jolta oli veitsellä poistettu sydän. Jenni ja Artturi lähettivät etsivätoimiston mainoksen Lakiasiaintoimisto Kurkilahti & Lyden Oy:lle.
Hansa-korttelista poistuttiin taas omille teille. Nison jälleen Majatalo Kupittaalle hengaamaan epämääräisessä seurassa. Artturi lähetti hänelle sähköpostitse kuvan etsittävästä peilistä ja kertoi saaneensa Kurkilahti & Lyden Oy:ltä toimeksiannon hakea tietoja Turun lähistöllä tapahtuneista väkivaltaisuuksista 4.5.2004, sekä 28.10.2004, jolloin viimeksi oli ollut kuunpimennys Turussa. Nison nakitti homman eräälle pikkuhakkerille, joka löysi Turunsanomien uutisia kotimaasta tuolta ajalta. Ei mitään silmäänpistävää, mutta Nison välitti Artturille ne kuitenkin toimitettavaksi. Nison myös tulosti kuvan peilistä.
Nison kyseli ihmisiltä, muistivatko he jotain outoja tapauksia noilta ajoilta -- ei. Myöskin Nison pyysi erästä pikkurikollista soittamaan Gabriellan kriisilinjalle ja vaikuttamaan alttiilta liittymään vaikka millaiseen kulttiin. Rane ei saanut kuin kuuntelua ja Jumalan rakkautta.
Kyllästyttyään Nison lähti taas kaupungille. Hän ajatteli kolmea potentiaalista tarkkailukohdetta: asunto Kivenhakkaajankadulla, jossa Belialilla oli toimintaa, hautausmaa Ylioppilaskylän vieressä, sekä Senjan asunto. Näistä potentiaalisimmalta tuntui Kivenhakkaajankadun asunto, jonne Nison marssi, todetakseen sen ikkunat pimeiksi. Oli toki mahdollista, että siellä lymyiltiin, tai puuhailtiin jotain hämärää, mutta epätodennäköistä. Ei myöskään näkynyt ihmisiä saapuvan tai lähtevän, joten Nison lähti suuntaamaan kohti hautausmaata.
Hänet kuitenkin keskeytti tieto siitä, että Jenni oli löytänyt tuoreen antiikkikauppiaan, jonka kanssa hänellä oli tapaaminen ravintola Koulussa varttia yli kahdeksan. Kuulosti merkittävästi hedelmällisemmältä kuin hautausmaan vartiointi. Artturi ja Jenni menivät keskustelemaan Kris Kuopion ja hänen pomonsa kanssa. Nison kiersi huoneessa katsomassa näiden kasvoja ja jäi sitten vahtiin ulosmenoväylälle. Tapaamisen jälkeen Nison seurasi Krisiä tämän autolle asti, Linnankadulla. Nison otti ylös auton rekisteritunnuksen ja otti autosta kuvan. Pieni punaharmaa viistoperäinen auto.
Kuopio oli ollut tapaamisessa kuulemma epäilyttävä, mutta esittänyt tietämätöntä peilistä. Kris sopi vielä uuden tapaamisen Jennin kanssa, kertoen, ettei pidä siitä, että häntä seurataan. Toisen tapaamisen ainoa hedelmä oli se, että Krisin mainitsema seuraaja oli joku ulkopuolinen taho, ei Nison.
Nison oli kuitenkin Jennin varoituksesta jättänyt jo autolla kadottaneensa Krisin etsimisen. Hän kävi tarkistamassa Cybercafessa, että ei ollut sähköposteja ja että kuunpimennys yöllä yhden jälkeen. Nison tunsi itsensä flunssaiseksi ja päätti antaa asian olla -- keskittyä lepäämiseen.
4.3.2007 klo 10:00 Majatalo Kupittaa
Nison heräsi ja tarkisti tyhjän sähköpostinsa. Yhdentoista aikoihin hän oli matkalla keskustaan ja kävi Subwayssä syömässä, koska se oli ainoa ruokapaikka Turussa, joka sunnuntaina oli auki ennen kahtatoista.
Syötyään Nison lähti katselemaan keskustaa. Hansakorttelissa hän huomasi Hemingwaysin terassilla Krisin pomoineen keskustelemassa kahdelle naiselle. Nison käveli ohi muina miehinä ja kiersi ulkokautta sisälle Hemingwaysiin, istumaan paikassa, jossa näki Krisin pomon, mutta Kris ei nähnyt Nisonia. Nison epäili, että Kris saattoi olla huomannut Nisonin edellisenä iltana, joten tämän näkölinjalla ei kannattanut lurkkia. Nisonin istumapaikasta pystyi myös seuraamaan kahden Krisin kanssa keskustelleen naisen pöytäkeskustelua. He istuivat kahden Hemingwaysin sisällä. Nison katseli televisiota ja joi Cafe Lattea.
Naisparin seurassa kävi muutamaan otteeseen tummanruskeatukkainen, poninhäntäpäinen nuori mies. Pöytäseurue keskusteli kuolleista. Punahattuinen nainen kertoi järjestävänsä mieluummin meksikolaiset hautajaiset kuin häät. He puhuivat myös tympääntyneen oloisesti jotain terassilla istuvista antiikkikauppiaista.
Kris marssi yllättäen tupakoimaan Nisonin eteen. Nison jatkoi muina miehinä television katsomista, pistäen mieleensä, mitä ohjelmaa sieltä tuli, siltä varalta, että hänelle tulisi selittämistä. Kris poltti tupakkansa jossain määrin kiireisesti ja poistui sitten takaisin terassille, minkä jälkeen hänen pomonsa alkoi katselemaan Nisonin suuntaan. Nison poistui, kiertääkseen tarkkailemaan tilannetta varovaisemmin Hansakorttelin toisessa kerroksessa. Kris poistui Hansakorttelista, ilmeisesti suojatien yli Kauppatorille, tai sitten Taidemuseota kohti. Nison kiersi ulos Hesburgerin vierestä, mutta ei nähnyt enää Krisiä kadun kulmaan päästyään.
Nison kierteli Kauppatoria ja sen ympäristöä, päätyen lopulta Hansakorttelin eteen linja-autopysäkille odottamaan Artturia, joka oli jo tehnyt matkavalmisteluita Helsinkiä kohti. Nison lähti Artturin seuraksi Ada-kebabiin, jossa he kävivät tilannetta läpi. Artturin syötyä, he menivät vielä tarkistamaan tilannetta Hemingwaysissä. Siellä toivottiin olevan hautausurakoitsijaseurueen, jolta Artturi voisi kysäistä mahdollisia tietoja peilistä. Yllättäen Artturi näkikin siellä Krisin poninhäntäpäisen miehen seurassa.
Nison siirtyi toiseen kerrokseen tarkkailemaan Hemingwaysin uloskäyntejä, kun Artturi lähti selvittämään poninhäntämiehen nimeä. Hän ehti paikalle parahultaisesti, näiden ollessa juuri tekemässä lähtöä. Miehen nimi oli Mikael, mutta sukunimi jäi hämäräksi. Nison näki Mikaelin poistuvan, mutta ei saanut ajoissa kameraansa valmiiksi tämän kuvan nappaamiseksi.
Lopulta Nison etsiskeli vielä Krisin autoa...
Nison ja Jenni seurailivat tuoreinta toimeksiantoa, Christina Haavistoa. Nison jätti tytön kello 23 aikaan ravintola Bremeriin veljensä Mikaelin ja tämän vaimon, Gabriellan seuraan. Gabriella oli etenkin tohkeissaan ja kirjoitteli jotain postikorttia.
Aamulla Nison sai kuulla, että Christina oli kadoksissa. Jenni nappasi hänet kyytiin Majatalo kupittaalta ja päätettiin käydä tarkistamassa tilanne Martikaisen asunnolla, jossa Gabriella ja Mikaelin kaveri Thomas ainakin olivat puuhailleet ja jossa piti oleman jo ainakin yhden ruumiin. Jenni jäi odottamaan autoon, kun Nison marssi soittamaan ovikelloa.
Ovi avattiin. Nison kiskoi se auki ja työnsi avaajan, joka ei ollut Martikainen, vaan ilmeisesti tämän vaimo(?), sisemmäs edellään. Nison sulki oven. "Nyt hipihiljaa ja puhelin tänne, tai mä tuikkaan tällä veitsellä ja sitten revin sun kielen irti." Komentoa toteltiin. "Näytäpäs tätä asuntoa." Nison kiersi asuntoa, otti kuvia sieltä täältä ja poimi mukaansa sekailaista, pienehköä mielenkiintoista. Koko paikka oli oikea okkulttipesä. Löytyi rituaalitarvikkeita yrteistä vereen, mutta ei löytynyt ruumista, eikä Christiinaa. Nison purki koluamisen yhteydessä naisen kännykän ja levitteli osat ympäri asuntoa. Poistuessaan asunnosta hän antoi lopulta kännykän rungon naiselle, hymyili ja totesi: "Kiitos, hei."
Matkalla autolle Nison erotti muutamia pienimpiä esineitä omaan taskuunsa.
Nison ja Jenni palasivat keskustaan. Saatiin kuulla, että joku psykopaatti oli kidnapannut Christinan, mutta että Milla Mortis ja Mikael olivat käyneet hakemassa tämän ilman suurempia ongelmia eräästä luolasta. He olivat nähneet myöhemmin kidnappaajan, ilmeisesti miehen, joka oli pukeutunut kaasunaamariin, huppuun ja hanskoihin, pakenevan myöhemmin luolan kätköistä.
Nison sai kuulla Chris Kuopion olevan taas kaupungissa. Hän käski nuorisoa toimittamaan Chrisin jo vähän kolhiintuneenkin auton majatalolle piiloon pressun alle ja maksoi vihjeestä. Auton kanssa puuhatessaan hän oli jättänyt Martikaisen luota viedyt tavarat erään pojan hoteisiin, joka oli käynyt kotonaan ja jättänyt tavarat ja avaimensa lukkojen taakse.
Jennillä oli ollut tapaaminen Haavistojen ja Zen Genesiksen kanssa. Nison ei ollut lähtenyt tähän tapaamiseen siitäkään syystä, että oli ollut juuri Martikaisen asunnolla, joka ilmeisesti liittyi Haavistoihin. Haavistot kuitenkin olivat lähteneen ja Laila Kokon kanssa oli sovittu, että he jäisivät jälkeen odottamaan Nisonia. Nison viivästyi Chrisin auton puuhaamisen kanssa ja lisäksi esineiden hukkaamisen johdosta. Rannikon toimistolla sovittiin erillisestä tapaamisesta myöhemmin illalla, jolloin Nisonkin olisi taas saanut esineet ja Zen Genesis voisi tutkia niitä.
Jenni selitti Nisonille, miten Rannikko oli palkattu nyt selvittämään taannoisia outoja kuolemia. Luolasta oli löytynyt outoja viestilappuja ja video, joka mahdollisesti esitti Kaija Lahtisen kuoleman. Kuvioissa oli nyt myös Tatjana, joka muistutti ulkoisesti erehdyttävästi Gabriellaa. Murhiin liittyi runo, jota luultiin Eeva-Liisa Mantereen tekemäksi, mutta Nisonin apurit selvittivät, että kyseessä oli Kaarlo Sarkian teos ja että se oli kokonaisuudessaan nyt käsillä olevat kolme säettä.
Toimistolle tuli vielä soitto, jota Jenni pisti Nisonin hoitamaan. Nison sopi Jonna-tytön kanssa tapaamisen. Ei tämän ehdottamassa Hemingwayssä, vaan Castle-ravintolassa. (Pientä paranoiaa.) Tyttöjä oli kaksi kulttuurihistorian opiskelijaa. Jonna Salonen ja Katri. He iolivat ostaneet kirpputorilta korvakorun, jonka toisen kappaleen vielä halusivat. He palkkasivat Rannikon selvittämään toisen kappaleen sijainnin ja historiaa. Tämä koru oli Salon Perniöstä Kalervo Rinteen kuolinpesästä. Nison kuvasi korun ja kertoi perushinnaksi 400 euroa, joka saattaisi kasvaa, jos selvityksestä tulisi jostain syystä monimutkaisempaa.
Jenni patisteli Haavistoja lähtemään poliisilaitokselle kertomaan murhasta, joka oli paljastunut. Nison selvitteli Rinteen kuolinpesän hoitajaa.
Illalla saavuttiin Hilkka Haajasen asunnolle, jossa olivat paikalla Zen Genesiksen Laila Kokko ja Mirva, sekä juristit Kurkilahti ja Lyden. Hilkka itse oli jo mennyt nukkumaan. Mirva tutki Martikaiselta haettuja esineitä ja totesi niiden olevan erikoistuneen jonkin tappamiseen. Nison pohdiskeli tätä: "Yleensä hihhulit ovat kiinnostuneempia loihtimaan esille juttuja kuin tuhoamaan niitä, mutta toisaalta fiksut hihhulit miettivät ensin, miten olioita tuhotaan, ennen kuin loihtivat niitä esille." Mirva totesi, että näiden esineiden tekemiseen vaadittiin varteenotettavaa taitoa. Siitä huolimatta Zen Genesis ei tuntenut Markus Martikaista. Huolestuttavaa.
Juristeilta tarkistettiin, että heidän toimistoaan ei oltu sotkettu samalla käsialalla kuin mitä psykopaattimurhaaja oli käyttänyt lapuissaan. He eivät myöskään muistaneet Rinteen kuolinpesän olevan heidän tapauksiaan.
Bisnesten jälkeen siirryttiin pelaamaan Imago-nimistä peliä, jossa selvisi, että Thomas on rukoilijasirkka, Nison on vuoden kasvattaja ja Metallica-musiikkia, Laila Kokko on kynttilä ja sukat/sandaalit- tyylirikkomus, Jenni olisi Itsenäisyyspäivä ja laulaisi karaokessa Olen Suomalainen. Mirva olisi Tipi-lintu, joka näkee hirviöitä nousemassa horisonttiin ja on toisaalta ainoa rationaaliseen toimintaan kykenevä piirroshahmo. Kaikki haluaisivat olla juristeja, vaikka juristit pelkäävätkin lukua 13, omaavat kuudennen aistin ja olisivat aurinko- tai tuulivoimia, sekä naapurin kissan yli ajettuaan tunnustaisivat tapauksen, mutta syyttäisivät naapuria, joka oli päästänyt kissan vapaaksi.
Peli keskeytyi Nisonin osin, kun Thomaksen paikalle kutsumat Eira, Christina, Mikael ja Martikainen saapuivat. Nison ei halunnut Maagi-Martikaisen olevan samassa asunnossa tältä varastettujen esineiden kanssa ja poistui kiireenvilkkaa. Martikainen ehti kuitenkin hyvinkin tunnistaa Nisonin (josta oli nähnyt kuvan valvontakamerassaan) ja jopa esittäytyä etunimellään kättelemällä. Nison tarttui käteen ja esittäytyi myös etunimellään. Oli pakko, ettei olisi vaikuttanut enempää erikoiselta.
Nison teki muutaman eksyttävän mutkan matkalla majatalolle. Hän pohti myös, että jos Martikainen hyökkäisi majataloon tavaroiden perässä, majatalon väen lepyttäminen olisi taas työlästä, mutta toisaalta parempaakaan paikkaa hän ei Turussa tiennyt yöpyä tähän hätään.
Yöllä Mikael soitti Jennille, pyytäen Nisonin puhelinnumeroa, mutta kertomatta asiaansa. Nison ei vastannut Mikaelille. Mikael soitti Jennille, kertoen tarvitsevansa Nisonia lihaksiksi, kun hänen erään tuttavansa asuntoon oli murtauduttu, mutta Jenni sanoi, ettei voinut tietää, missä Nison nyt oli. Nisonin puhelimeen tuli vielä kaksi soittoyritystä tuntemattomista numeroista, joihin Nison ei myöskään vastannut. Hän oli valmis kohtaamaan maagin kasvotusten, jolloin olisi edes mahdollista käydä kimppuun, jos maagi alkaisi loihtimaan jotain lumousta. Puhelimitse Nison ei ottaisi riskiä. Oli aika selvää, että Mikael luuli, ettei Nison tiennyt heidän yhteyksiään Martikaiseen ja yritti saada Nisonia ansaan.
Nison ja Jenni nukkuivat yönsä tahoillaan pistoolit lähettyvillä.
Sunnuntaiaamusella Nison lähti Jennin, Mirvan ja Senjan kanssa katsomaan luolaa, johon psykopaatti oli vienyt Christinan. Sieltä ei löytynyt mitään, mutta varsin vaikeakulkuisessa paikassa luola oli. Voimaa ja alueen tuntemusta tarvittiin jonkun ihmisen raahaamiseen sinne.
Nison sai Salon merikodin museosta selville, että Kalervo Rinteen lähin sukulainen oli Veera Arola, joka oli palkannut kuolinpesää hoitamaan Kurkilahti&Lydenin. Belialilta Nison sai kuulla, että Martikainen oli ollut joskus varteenotettava vampyyrinmetsästäjä, mutta sittemmin ratkennut ryyppäämään. Nison kertoi, että tiedot kaipasivat päivittämistä. Martikainen puuhasi taas jotain outoja ja oli yksissä eräiden Haavistojen kanssa. Laitela alkoi aprikoimaan nimeä Haavisto ja muisti, että tällaiselta suvulta oli kadonnut sukukirjatietoja, joita oli etsitty jonkin taannoisen väkivaltatapauksen yhteydessä. Sukukirja sai Nisonin kysäisemään vielä Rinteen suvusta ja kävi ilmi, että myös tämän suvun tietoja oli haettu ja todettu puuttuvan. Belial oli kiitollinen päivityksestä Martikaisen suhteen.
Nison soitti Kurkilahdelle ja totesi, että Rinteen kuolinpesä oli heidän hoidossaan. Bisnestä sovittiin ja Nison toimitutti valokuvan korusta lakitoimistolle sähköpostitse. Nison empi ja päätti olla kertomatta vielä pelkäävänsä lakitoimiston sotkemisen olevan mahdollisesti yhteydessä Laitelan kertomaan väkivaltatapaukseen, joka yhdisti siis Kurkilahti&Lydenin Rinteen suvun kautta Haavistoihin ja taas Martikaiseenkin.
Jenni yritti kuumeisesti saada Mikael ja Christina Haavistoa kanssaan poliisiasemalle. Nison soitti Mikealille, pahoitellen edellisöistä vastaamattomuttaan. "Olin Varissuolla keikalla kyttäämässä erästä asuntoa..." Mikael ei provosoitunut. Hän kertoi, ettei palvelua tähän hätään ehkä tarvitukaan. Hänen ystävänsä oli ilmeisesti jättänyt ovensa auki poistuessaan kotoaan. Silloin sieltä oli kadonnut kaksi veistä. Nämä veitset kuuluivat viiden sarjaan, joista ilmeisesti kolme muuta oli jo tuhoutunut. Mikael palaisi asiaan, jos näyttäisi siltä, että he haluaisivat palkata Rannikon. Hän ei halunnut tavata.
Mikael liittyi kuitenkin sattumalta Nisonin ja Jennin seuraan Hemingwayssa. Hän oli huolissaan sisarestaan, johon ei saanut yhteyttä. Jenni oli juuri puhellut tämän kanssa. Christina oli hautausmaalla Milla Mortisin kanssa ja halusi vältellä veljeään. Nison tiukkaili uupuneen oloiselta Mikaelilta asioita. Tämä oli lomalla seurakunnan nuorisotoiminnastaan ja tämän vaimo oli Helsingissä. Mikael ei tiennyt, että Gabriella olisi ollut tekemisissä Martikaisen kanssa, eikä itsekään tuntenut Martikaista, joka oli Tatjanan ja Thomaksen tuttuja. Thomas kävi satunnaisesti seurakunnan tapahtumissa.
Alkoi vaikuttaa, että Mikal ei tosiaan tiennyt, mitä oli tekeillä, mikä ei olisi ihme, sillä päätekijältä tuntui enemmänkin Gabriella, joka hengasi gootti-Eiran kanssa. Ja ilmeisesti kyseessä oli tosiaan toinenkin varkaustapaus, jossa oli viety veitsiä. Tai sitten Mikael oli tosi hyvä pelaamaan kissa ja hiiri -leikkiä, tai sitten jonkinlaisen lumouksen vallassa.
Zen Genesis halusi tavata Rannikon kanssa, koska heillä oli nyt kuulemma Martikaisen kanssa vanha asiakkuussuhde. Tällaisesta ei ollut ollut edellisenä iltana mitään tietoa. Päätettiin suostua Zen Genesiksen kanssa tapaamaan Martikainen ja ehkä jopa antamaan esineet takaisin. (Paitsi niitä muutamia, jotka Nison oli pistänyt omaan jemmaan jo asunnolta poistuessaan. Sormus ja pari nuolen kärkeä. "Ei Nison sellaisia ollut mukaansa ottanut. Itse olette hukanneet. Me hyvää hyvyyttämme tuodaan nämä teille takaisin.")
1.8. (GM Susannan kuvausta)
Seppo Janikkala -nimien henkilö yrittää palkata Nisonia henkivartijakseen hieman liian innokkaasti (mm. liikaa rahaa lupailemalla, puhumalla kovin siitä miten jotkut viholliset ovat todella kammottavia ja saattavat tehdä vaikka mitä...kuvailut on selvästi tarkoittetu enemmän Nisonille uhkauksisksi kuin että Seppo olisiitsestään huolissaan) ja Nison tarkastaa hiukan miehen yhteyksiä (joka päätyvät suoraan birkenstokkeihin). Tietysti tämä Seppo voi teoriassa olla suututtanut työnantajansa/suojeliansa jotenkin, mutta todenäköisempää olisi että Nison päätyisi leikkimään henkivartijaa jollekin syrjäiselle hiekkakuopalle "ihan vaan sattumalta ammuttavaksi".
Voisikohan Nison haluta tehdä sopimuksen tuon Sepon kanssa niin että hän saisi tältä mahtavan etumaksun ja sitten voisi jotenkin laillisesti päättää homman ennen kuin päätyy ammutuksi? Birgenstokit kyllä varmasti tukehtuisivat kuoliaaksi, jos Nison veisi niiden rahat ja kiemurtaisi sitten irti epäilyttävästä työsuhteestaan.
2.8. (GM Susannan kuvausta)
Ryöstetyt kamat siis ovat Nisonilla Majatalo Kupittaalla eikä niistä ole mitään huolta ollut, kun mitään epäilyttävää ei ole sattunut jne. Mutta nyt torstaina iltapäivästä Nison meni näki Martikaisen keskutassa ja seurasi tätä Hansaan. Siinä Hesen edessä Martikainen painoi kämmenensä siihen "taideteos-maalattuun-seinään" ja jatkoi sitten matkaansa. Nison tuli katsomaan kohtaa varovaisen uteliaana ja huomasi päätyneensä kyseiseen taideteokseen. Oli kuin välissä olisi ollut vain lasi, jonka toisella puolella ihmiset Hansassa kulkivat. Nison puolestaan oli sillä puolella, missä oli kaiken maailman maalattuja ihmishahmoisia olentoja jotka paikoillaan mutta jollakin tavoin elävinä odottivat jotankin. Nison purki vähän turhautumistaan, ja kulki taideteoksen päästä päähän. Lopulta Hansan sulkeuduttua ja pimennyttyä lasi kummasti katosi (ja samalla nuo olennot tuntuivat jotenkin vapautuvan) ja Nison pääsi vapaaksi kummasta maalauksesta. Kiroten Martikaisen alimpaan helvettiin ja vielä vähän alemmas Nison suuntasi pois Hansasta tuntien jonkun selvästi seuraavan. Muutaman pitkän lenkin jälkeen ikävä tunne katosi ja Nison suuntasi lopulta taksin kämpilleen aamuyöstä vain huomatakseen jonkun vierailleen siellä...3.8.
Nison Buznikin saapui täsmällisesti Kurkilahti & Lydenin toimistolle kello 19:30, missä paikalla oli ainoastaan Lyden.
Nison keskusteli haluavansa tehdä "eräänlaisen testamentin", että mikäli hän sattuisi kuolemaan tai katoamaan, asianajotoimisto hankkisi haltuunsa Nisonin veitsen ja pitäisi sen hallussaan. Lyden sopi Nisonin kanssa tapaamista asian tiimoilta paremmin maanantaina. Nison evästi ideaa, että hän perustaisi tilin tai säätiön sadan- tuhannen euron pääomalla, jota yhtiö voisi käyttää veitsen haltuun- ottamiseen ja hallussapitämiseen.
Toisena asiana Nison kysyi neuvoja Seppo Janikkalan tapaukseen. Miten repiä tästä miehestä mahdollisimman paljon rahaa, tekemättä mitään. Nison kertoi, että Janikkala aika selvästi oli Birkenstokien asialla ja aikoi tappaa Nisonin. Lyden antoi asiaan muutamia ohjeita, joista tärkeimpänä kirjallisten sopimusten näyttäminen ennen solmimista heidän toimistolleen.
4.8.
Nison soitti Thomakselle, joka kertoi olevansa kesäleirillä ja palaavansa paljon myöhemmin.
Myöhemmin yöllä Thomas soitti palanneensa Turkuun, Ylioppilaskylään, josta ei kuitenkaan kovin kauas olisi nyt pääsevillä. Thomas kertoi olevansa psykiatrinsa luona. Nison sanoi voivansa tulla Ylioppilas- kylään, mutta haluavansa keskustella Thomasin kanssa kahdenkesken.
Nison suori Ylioppilaskylään ja etsi siellä sopivan paikan tapaamiselle. Minigolf-kentän viereisessä leikkipuistossa oli kaksi ihmistä, joten Nison joutui hakemaan vielä syrjäisempää paikkaa. Sen löydettyään hän soitti Thomasille.
Thomas tahtoi ottaa mukaan psykologinsa ja Milla Mortiksen. Nison tiukkasi tätä vastaan, mutta ei halunnut homman peruuntuvan, joten kompromissina psykologi saisi jäädä näkö-, mutta ei kuuloetäisyyden päähän.
"Kävelkää puistoa kohti ja viimeisen talon kohdalla soittakaa minulle."
...
"Ollaan täällä."
"Psykologi jää siihen. Te käännytte vasemmalle ja kävelette
eteenpäin. Minä näen jo teidät."
Nison nojaili vajan seinään ja huikkasi Millalle ja Thomasille näiden saapuessa kohdalle. Nison kysyi, missä Thomas oli ollut torstai-iltayönä ja mitä tämä tiesi murtautumisesta Nisonin majapaikkaan. Thomas väitti, ettei edes tiennyt, missä Nison asui. (Mutta Nison arvasi Martikaisen tietävän ja sitä kautta varmaan Thomaksenkin.) Nison tivasi tietoja Martikaisesta ja Millan ja Thomasin tekemisistä hänen kanssaan. Kaksikko esiintyi kevyen tietämättöminä ja väittivät, että eivät olleet juuri missään tekemisissä Martikaisen kanssa. Korkeintaan Mikael olisi ehkä jossain tekemisissä Tatjanan kanssa, joka taas hengasi Martikaisen kanssa.
Nison ei uskonut tarinaan, mutta ei osannut mitään sen vilpittömyydenomaisuudellen. Psykologi, jonka Thomas väitti eronneen Zen-Genesiksen palvelusta, olisi varmasti juossut poliisille, jos Nison olisi käynyt käsiksi näihin kahteen ja Nison oli jo nähty muidenkin paikallisten toimesta saapuvan paikalle. Olisi vaikea vakuuttaa virannomaisille, että ei olisi ollut paikalla, vaikka Majatalon nuoriso ja muu väki kuinka todistaisi mitä.
Nison otti veitsensä esille ja varoitti Millaa ja Thomasia ottamaan häneen heti yhteyttä, jos törmäisivät Martikaiseen.
Paikalta poistuttiin rauhanomaisesti.
5.8.
Thomas soitti Nisonille ja kertoi omaanvansa uusia tietoja Martikaisesta. Hän halusi tulla erään ystävänsä kanssa tapaamaan Nisonia Hansa-korttelissa. Nison ei kuitenkaan halunnut mitään tekemistä Martikaisen sakin kanssa Hansa-korttelissa. Hän ehdotti erästä syrjäistä paikkaa, mutta Thomas taas ei halunnut tavata syrjässä. Paikaksi sovittiin Kupittaan puisto, kello kahdeksan.
Nison saapui paikalle ja yllättyi osin huvittuneena, että Thomasin ystävä oli Chris Kuopio. Keskustelu ei ollut kovin hyödyllistä. Thomas ei edelleenkään vakuuttanut Nisonia. Nison otti lopulta Thomasista kiinni ja painoi veitsen terää tämän rintaa vastaan. Thomas oli epänormaalin nopea tarttuessaan Nisonin ranteeseen ja vääntäessä tätä niin, että veitsi putosi maahan, josta Chris poimi sen.
Keskustelu jatkui hedelmättömänä. Nison otti aseen esiin. Chris ja Thomas selittivät keskenään, että kumpaa Nison ampuisikin, toinen kävisi käsiksi Nisoniin. Thomas kääntyi lopulta, lähteäkseen soittamaan puhelua, jota Nison oli kieltänyt tekemästä. Nison ampui Thomasia. Harmi vain, luoti oli tavallinen, eikä Nisonilla ollut aikaa ampua toista. Chris nimittäin toimi, kuten Nison oli arvannut ja yritti iskeä Nisonia tämän omalla veitsellä, mikä päätyi siihen, että Chris teloi veitsellä itseään. Chris kuitenkin toipui tilanteesta yllättävän nopeasti ja oli jo liikkeellä toisen veitsen kanssa.
Nison yritti ampua Chrisiä, joka yritti iskeä Nisonia veitsellään. Nison torjui ja Chris väisti, loikaten Nisonin yli. Nison alkoi siirtyä kohti maassa lojuvaa veistään ja ampui toisen laukauksen kohti Chrisiä.
Siinä samassa ihmissudeksi muuttunut Thomas olikin jo taisteluparin kimpussa.
Nison tunsi ruumiinsa repeävän ihmissuden toimesta. Voimat lopahtivat ja maailma pimeni -- tummanpunaiseen pimeään. Nison sinkoutui kohti Helvettiä ja päätyi "odotushuoneeseen" odottamaan sopimuksensa käsittelyä.
Helvetin odotushuone, viikko 2.
Nisonin käsittelyvuoro tuli. Prosessi oli mieletön ja tuskallinen. Sopimus oli selvä ja kuulemma jopa tyypillinen, mutta siitä huolimatta se käytiin useaan otteeseen läpi, kirjain kirjaimelta ja kyynel kyyneleeltä. Toimistossa paahtoi lämpötila, joka sai ihon kiehumaan ja korventumaan.
Viimein sinetti merkittiin sopimukseen ja pätsi katosi Nisonin ympäriltä, vaihtuakseen outoon sekamelskaan. Oli kuin Nison olisi uinut kaleidoskoopissa. Joka puolella oli järkeä tekemättömiä värejä ja värähdyksiä. Ja muiden aistien maailmat vastasivat näköaistiin. Nison ei aistinut edes omaa ruumistaan -- mitenkään järjellisesti.
Oli kovan työn takana oppia aistimaan taas. Aikaa ei ollut, eikä untakaan. Mahdotonta sanoa kauanko kesti, ennen kuin Nison tajusi liikkuvansa Kupittaan puiston ja Majatalo Kupittaan välillä.
Nison nauroi ja raivosi, opetellessaan näkemään elävien maailman. Riemua aiheutti paluu kotiin, Turkuun. Raivoa aiheutti kyvyttömyys koskettaa mitään, tai muutenkaan vaikuttaa mitenkään mihinkään.
Siellä sun täällä ympäri puistoa Nison löysi yksitellen outoja... aukkoja? Niistä kuului tolkuton ulvonta ja ne sykkivät... kuumuutta ja kylmyyttä, vihaa... Silti harva puiston kulkija tuntui edes huomaavan niitä.
Nison löysi myös rauhallisemman aukon, joka johti tutun ja turvallisen oloiseen paikkaan, jota Nison ei kyllä tuntenut. Sen kokeminen oli taas erilaista kuin elävien maailman kokeminen. Painovoima noudatti outoja lakeja ja paikat liikkuivat. Eräs kulkija kertoi paikan nimen vastineeksi siitä, että Nison ei tuhonnut häntä: Unimaailma.
Nison löysi tiensä Klaus Lydenin uniin, yrittäen epätoivoisesti jatkaa kesken jäänyttä sopimuksen käsittelyä. Sopimukset olivat tärkeitä! Sopimuksia tehdään ja niitä noudatetaan, eikä niiden kanssa tulisi olla huolimaton.
Nison löysi tutkimusmatkoillaan myös Chris Kuopion unet, joiden kanssa hän osittain leikki, osittain painotti, että sopimukseen olisi ehdottomasti pitänyt kuulua myös Chrisin kuoleman.
Kupittaan majatalossa oli vieraillut joku Nisonin huoneessa. Vieras oli jättänyt lapun, mutta Nisonin oli vielä mahdoton lukea tekstejä. Hänen onnekseen lapun oli ohimennen nähnyt majatalon siivooja. Nison ilmestyi tämän uneen ja pieksi raukan keskittymään lappuun. Siivooja oli nähnyt sen, joten vaikka hän ei ollut lukenut sitä, kuva siitä oli suhteellisen helposti tuotavissa uneen. Nison luki viestiä seisoen siivoojan päällä, painaen tämän kasvoja hämähäkkejä vilisevään valtaisaan muurahaiskekoon.
Printatulla paperilapulla joku kerjää vaikeuksia:
"mikäli tahdot tietää jotain kadottamistasi välineistä, saavu lauantaiaamuyönä kello 00.30 osoitteeseen ylioppilaskylä 56 A. älä puhu asiasta kenellekään. tule yksin. varustaudu järkevästi."
Nison alkoi taas nauramaan hysteerisesti ja antoi siivoojaparan herätä kylmänhikisenä ja alleen laskeneena.
Nison vaelsi yön pimeydessä ylioppilaskylään. Nison tiesi, että oli yö, sillä unimaailmassa oli vilkasta ja Nison aisti Turun selvästi. Päiväsaikaan kaikki oli elävien maailmassa liian kirkasta nähdä mitään. Ilmeisesti kuunvalo ei läpäissyt Nisonia ja tämän näköhermoja yhtä hyvin kuin auringonvalo. Jotkut ihmiset tuntuivat öisin jopa vilkaisevan Nisonin suuntaan, ikään kuin olisivat nähneet hänestä vilahduksen.
Lapussa oleva osoite ei ollut ihan tarkka, mutta Nison aisti paikan, jossa häntä oli aiemmin päivällä joku ajatellut ja joka oli viritetty juuri Nisonia ajatellen. Lisäksi huoneessa oleva pääkallo tuoksui omanlaatuiseltaan. Nison tutki ansoitetun kellaritilan, jonka joku oli varustellut kuolevaista Nisonia ajatellen. Nison nauroi katketakseen. Tämä ihminen, joka oli ollut tarpeeksi röyhkeä murtautuakseen Nisonin majapaikkaan (nauru muuttui raivoksi) ja VARASTAAKSEEN Nisonilta... ha ha ha! ei tiennyt, että Nison oli kuollut. Nison riehui ympäri huonetta, ilman, että hänen riehumisensa olisi kuitenkaan vaikuttanut mitenkään huoneeseen. Ehkä joku olisi voinut kuulla hänen naurunsa ja raivoamisensa, jos huoneessa olisi ollut joku.
Nison tutki huonetta. Sen perällä oli lukitussa laatikossa pääkallo ja sen alla muutama paperi ja jokin pieni elektroninen laite. Lukittu laatikko ei ollut ongelma, mutta paperien lukeminen ja laitteen tutkiminen olivat. Nison sai taas raivokohtauksen ja yritti hakata ja potkia kaikkea. Yllätyksekseen, hän huomasi suussaan pitelemänsä tulitikun vastustavan liikettä läpi betoniseinän!
Nison otti tikun molempien etusormiensa varaan ja tuijotti sitä intensiivisesti. Hän siirtyi lukitun laatikon luo. Tikun työntäminen laatikon sisään ei ollut lainkaan vaikeaa ja kun hän irrotti otteensa siitä, se putosi laatikon pohjalle. Nison riemastui ja käkätti hysteeristä naurua. Kun hän otti tikusta taas kiinni, hän sai sen otettua ulos, mutta ei pystynyt tökkimään sillä kuitenkaan mitään sen paremmin kuin sormillaankaan. Nison työnsi tikun kallon hampaiden väliin ja jätti sen siihen, nauraen omalle vitsilleen. Hän lähti marssimaan poispäin ja löysi taskustaan uuden tikun taakse jätetyn tilalle.
Mitäköhän ihmettä laatikossa oikein oli? Pitänee mennä unimaailmaan ja yrittää puhua siellä jollekulle, vaikka Lydeninkään unissa liikkuminen ei tuntunut vaikuttavan miehen käytökseen elävien maailmassa.
Nison huomasi "seisovansa" Lydenin unessa. Viuh! Noin vain Ylioppilaskylästä Unimaailmaan! UPEA uusi temppu! Nison nauroi taas, mutta tokeni nopeasti takomaan Lydenin uniin kuvia ansoitetusta kellarista ja lupaamalla onnea ja aarretta lukitussa laatikossa. Touhu alkoi jotenkin tuntua turhalta. Nison kyllästyi Lydenin unen kanssa vatvomiseen. "HERÄÄ", hän huusi ja onnistui siirtämään itsensä (Viuh!) takaisin Kupittaan Majataloon, unohtaen samalla koko pääkallolaatikon. Mielenkiintoisempaa oli nyt harjoitella näkyviin tulemista paikalla tavalliseen tapaansa luuhaavien nuorisorikollisten kanssa.
Seuraavana yönä Nison koki uuden, oudon, voimakkaan tunteen. Joku kutsui häntä Kupittaan puistossa, mutta lopetti nopeasti. Koko maailma oli taas muuttunut. Ilmassa oli elinvuosilta tutun oloisia, joskin vielä vääristyneitä hajuja. Maailma ei enää aaltoillut, eikä värissyt, vaan se tuntui todellisemmalta.
Nison käyskenteli ympäri puistoa, vuoroin hekotellen, vuoroin ihmetellen. Hän ihmetteli patsaiden keskellä olevien raivoaukkojen muuttunutta olemusta. Nyt hän jotenkin ymmärsi, miksi kuolevaiset eivät kiinnittäneet niihin huomiota. Jotenkin.
Paikalle saapui tuttu hahmo. Milla Mortis. Ja hänen seurassaan Nisonin tappanut Thomas, sekä tyttö, jota Nison ei tuntenut. Nisonia ei shokeerannut havainto siitä, että Milla ei myöskään ollut tavallinen kuolevainen, edes siinä määrin kuin Thomas. Nämä kaksi erottuivat kuolevaisista selvästi.
"Kas, kas! Samu-sirkka ja ystävät", Nison huusi taka-alalle jääneelle Thomakselle. Nison käveli kädet ylimielisesti ylhäällä kohti tätä ja riemastui Millan todellakin vastatessa hänelle jotain, mitä Nison ei sinäänsä reagoinut. "Mä olen tulossa takaisin! Ha ha ha ha!"
Nison marssi kohti Thomasta. Milla tuli eteen, mutta harmikseen Nison ei edelleenkään törmännyt edes häneen, vaan käveli läpi. Nisonille mitään merkitsemätön Milla kyseli ja uhkaili ja yritti asettua uudelleen Nisonin eteen seisomaan. Thomas ja tyttö perääntyivät samaa tahtia kuin Nison pikkuhiljaa eteni.
Milla alkoi lopulta huvittaa Nisonia ja tämä pysähtyi katsomaan Millaa silmiin. Milla uhkaili potkivansa Nisonin lopullisesti tästä maailmasta, jahka tämä ruumillistuisi. Nison nauroi. Lopulta Nison päätti yrittää ja onnistuikin palaamaan taas tutulle tasolle todellisuuksia, jossa häntä ei näkynyt puistossa, eikä hänellä oikeastaan ollut tarkkaa sijaintiakaan siellä. Nison seurasi kolmikon touhua jonkin aikaa, kunnes päätti lähteä kokeilemaan tätä uutta ulottuvuutta. Miten ilmestytään lähemmäs kuolevaisten maailmaa?
Tämän keskeltä Nisonin havahdutti tuttu kutsu. Se sama, joka oli äsken vetänyt hänet Kupittaan puistoon, kutsui häntä nyt Ylioppilaskylään. Nison materialisoitui vihdoin kokonaan Tatjanan eteen Ylioppilaskylä 1D:n käytävällä, kolmannessa kerroksessa. Paikalla olivat myös Milla Mortis, Thomas ja tyttö, sekä joitain muita.
"Mitä sä haluut täältä", Tatjana kysyi Nisonilta, ennen kuin muut olivat vielä huomanneet Nisonia. "Pitää hauskaa!" "Voitaisko me sopia, että mä kutsun sua tänne paikalle aina silloin tällöin ja sitten sä puolestas käyt häiritsemässä ihmisiä, joita mä pyydän?" "JOO! Sellainen SSSopimusss me voidaan tehdä!"
"Hei! Mä kutsuin aaveen", Tatjana havahdutti ystävänsä: "Se haluu vaan katsella." Milla astui taas esiin, Nisonin virnistellessä taas tämän takana seisovalle Thomasille. "Oot sä Nison", Milla kysyi. Nison otti tikun suustaan käteen, virnisti ylimielisesti ja vastasi: "Joo".
Eräs ihmisistä ehdotti, että siirryttäisiin käytävältä asuntoon sisälle keskustelemaan. "Haluaako kaikki teetä?" Nison säpsähti. Veitsi oli siellä! Nison huomasi Tatjanan jollain tavalla pyytävän häntä poistumaan. Tämä sopi mainiosti Nisonille, joka ei ollut valmis vielä lähestymään veistään. Hän siirtyi Unimaailmaan.
Siellä aikansa pohdittuaan, hänelle välähti, että nythän hän voisi vihdoin saattaa valmiiksi Lydenin kanssa sopimuksen veitsestä! Nison jäljitti unimaailman avulla Klaus Lydeniä. Tämän uneen ei päässyt sisään, mutta sen sijainti unimaailmassa auttoi Nisonia paikantamaan Lydenin asunnon. Nison materialisoitui pentagrammin sisällä nukkuvan juristin viereen.
Nison nauraa käkätti ja paukutti rystysillään pöytää. Klaus heräsi. "Terve! Meiltä jäi sssopimuss kesken!" Nison kiersi pentagrammia ja tökki sen suojaaman alueen reunaa. Tuntui kuin tökkisi autoa, josta saa joka kerta staattisen sähköiskun.
Lyden oli kiinnostunut asian ajamisesta edelleen. Nison kertoi jopa tietävänsä, missä veitsi nyt oli ja pyynnöstä kuvasikin paikan. Klaus harmitteli, että testamentti jäi tosiaan allekirjoittamatta, mikä on ongelma.
"Mähän voisin allekirjoittaa sen nyt?"
"Voitko sä käyttää kynää?"
Nison poimi pöydältä kynän ja näytti sitä Klausille.
"Se sopimus on mun salkussa tuolla. Pystytkö avaamaan sen?"
Nison marssi salkulle ja avasi sen, hekotellen omalle materialisuudelleen hän kiskoi salkusta papereita ja heitti niitä ympäri huonetta sikäli kuin ne eivät vaikuttaneet oikeilta. Viimein hän oikein nautti lukea oman nimensä paperilla. Nison painoi paperin lattiaan ja allekirjoitti sen. Sen suoritettuaan hän nousi seisomaan, näyttäen paperia Lydenille ja kysyi, että onko tämä nyt tässä. Lyden totesi, että näin on.
"Muuten, pystytkö saapumaan nykyisin toimistollemme normaaliin virka-aikaan."
"Enpä oikein usko, sikäli kuin vielä itsekään ymmärrän, miten tämä juttu toimii. Auringonvalo on vähän ongelmallinen."
"Selvä. Mutta vastaisuudessa erityisesti toivon, ettet tekisi... kotikäyntejä. Toki ymmärrän tämän tilanteen hädänalaisuuden."
"Hei, okei! Pidetään se sssovittuna!"
Nison nauroi. Hän pudotti sopimuspaperin maahan ja heitti kynän Klausin suojapiirin sisälle samalla kuin katosi paikalta.
"Ne asui yksinään siellä saarella, varsin köyhissä oloissa, kun niiden isän terveyskään ei ollut kunnossa ja kalasaalit oli vähäisiä... Toimeentulotukea hakivat aina kun kaupunkiin pääsivät... Sitten sieltä kuului sinä yönä sellaista outoa karmivaa naurua ja vuoronperään jotain raivoamista, jonka sanoista ei saanut selvää... Ja sen kaiken seassa kuului ihmisten parkua ja kiljuntaa, joka lakkasi yksi ääni kerrallaan. Lasten parku kesti pisimpään...
Sitä kesti monta tuntia. Meidän Raimo lähti Veikon ja Tepon kanssa veneellä sinne kiväärien kanssa. Veikko kertoi nähneensä jonkun pahasti palaneen hahmon kääntyneen katsomaan häntä, nauraneen sillä karmivalla äänellä ja sitten häivähtäneen kadoksiin, mutta lääkärien mielestä se oli vain shokista johtuva harhanäky, kun juuri siinä kohdassa maassa niiden perheen pienin veti juuri verisenä viimeisiä henkäyksiään. Se ei ollut... kuihtunut... niinkuin ne toiset olivat.
Poliisi väittää, että niiden isä oli salakuljetellut jotain laittomia kemikaaleja ja että semmoista oli päätynyt niiden ruokatarvikkeiden sekaan. Että se olisi siitä johtunut se niiden kuolema..."
...
Nison oli "harrastellut" ja "herkutellut" uudessa "elämässään", laajentaen reviiriään tasaiseen tahtiin.
Perjantai-iltana hän päätti taas käydä vilkaisemassa lakitoimisto Kurkilahti & Lydenin toimistolla, josko siellä olisi viestejä, tai jopa merkkejä edistymisestä veitsen hankkimisessa. Nisonin poksahtaessa paikalle hänet yllättivät mieluisasti itse Kurkilahti ja Lyden, olemalla paikalla toimistossa.
Nison sai kuulla, että veistä ei vieläkään oltu haettu ja lakimiehet edelleen epäilivät veitsen sijaintia. Nison raivosi, että hän on kertonut, missä veitsi on ja maksanut toimeksiannosta. Samuel selitteli, että rahaa ei oltu käytetty ja että SUPO vartioi kyseistä asuntoa, joten sinne ei voitu mennä ja asunnon omistaja kiisti veitsen olevan asunnossa.
Klaus istui hiljaa pöytänsä ääressä, riipustaen suojaamaan pyrkiviä riimuja paperille. Nison hellitti välillä maanista edestakaisin ramppaamistaan mennäkseen seisomaan Klausin viereen, tuijottamaan tätä lähietäisyydeltä.
Nison: "Mä olen kertonut, että se veitsi on siellä... vaikka välillä se ei näy siellä! Ja mä en sinne itse mene! Kyllähän SÄKIN voisit siellä käydä!"
Nison: "Tulin visiitille, kun taas kyllästyin herkuttelemaan -- ootko sä itse syönyt ketään viime aikoina?"
Samuel: "Anteeksi mitä!? Minä olen kylläkin ihan kasvissyöjä..."
Nison: "Joo, joo... Hankkikaa se veitsi!!"
Myöhemmin illalla Tatjana kutsui taas Nisonin menemään tapaamaan Milla Mortisia ja sanomaan tälle, että huomenna tapahtuisi jotain. Milla olikin Thomasin, Mikaelin ja Christiinan kanssa jäljittämässä Tatjanaa. Nison yhytti heidät Aboa Vetuksen edessä.
Nison kertoi, että "eräs veitsistä edelleen hyvin kiinnostunut tulisi tekemään huomenna jotain Aurajoen luona, Ylioppilaskylän kupeessa." Nison vihjaili "vanhasta, yhteisestä bisnestutusta" rapsutellen Mikaelin leukaa.
Milla vihjaili Nisonin syntyperään, kysellen, mihin tämä oli sielunsa vaihtanut. Milla tuntui olevan varsin hyvin asiasta perillä, toisin kuin muut läsnäolijat.
Molemminpuolisen vittuilun (viihdyn Turussa, koska täällä on niin ihania ihmisiä -- Aurajoessa ei nyt näytäkään kelluvan ruumiita / ei, vain tyhjiä pulloja [Milla]) keskeytti Thomas, johon Nison ei ollut vielä ehtinytkään kunnolla keskittyä. "Hei Nison! Mulla on jotain sulle kuuluvaa, mitä mä haluan palauttaa."
Thomas kaivoi laukkuaan ja kaivoi sieltä esille Nisonin pistoolin, jolla ampui kolme riimuluotia Nisonin rintaan. Luodit polttivat sietämättömästi. Nison kaatui taaksepäin, kieri kohti Aurajokea ja katosi helvettiinsä nuolemaan haavojaan.
Lauantai-iltana Tatjana kutsui taas Nisonia Ylioppilaskylän vieressä olevan hautausmaan portilla. Hän pyysi, että Nison kummittelisi hautausmaan aidan sisäpuolella, mikä raivostutti Nisonin huutamaan, ettei aio mennä hautausmaalle. Tatjana päätyi valitsemaan pienen metsikön koripallokentän ja juoksuradan kupeesta. Tämän jälkeen hän kertoi menevänsä hakemaan Millan paikalle. "Ja sano sille, ettei sulla oo mun kanssa mitään tekemistä... jos se siis kysyy -- älä muuten mainitse mitään."
Nison jäi paikalle odottelemaan ja imeskeli elinvoimaa eräältä lenkkeilijältä, päästäen tämän kuitenkin karkuun.
Milla saapui paikalle Mikaelin, Chrstiinan ja Sarahin kanssa. Milla yritti kysellä asioista, joista Nison ei tiennyt mitään. "Mikä liha on?" "Hmmm... Herkullista!"
Sarah selitti jotain Nisonille englanniksi. "Mitä toi höpertää?" "Se on Englannista."
Nison raivosi Thomasista ja lupasi piestä tämän ensi kerran tavatessaan. "Se satutti mua!"
Lopulta Sarah sai puhelinsoiton ja joutui lähtemään katsomaan jotain juttua Caribian luona. Nison tipautti fyysisen muotonsa ja jäi seuraamaan tilannetta vain astraalitason läsnäolollaan. Milla yritti maanitella häntä esille tovin, kunnes lähti itsekin Caribian edustalle.
Caribian edustalla oli Thomas ja Mirva edellisen porukan lisäksi. Nämä selittivät jostain hiipparista. Nisonin raivo Thomasia kohtaan kasvoi ja hän materialisoitui tämän viereen. "KOIRA!"
Thomas juoksi karkuun, kohti Ylioppilaskylää. Christiina iski Nisonia jollain oudolla voimalla, joka karkoitti Nisonin helvettiinsä, mutta Nison huomasi vain olevansa siellä ja palasi välittömästi, materialisoituen Thomasin eteen ja tinttasi tätä leukaan niin lujaa, että Thomas lensi kymmenisen metriä taaksepäin pensasaidan juurelle.
Missä kunnossa Thomasin kallo ja niska olivatkin, ne parantuivat ihmissudella lähes välittömästi. Hän jatkoi ilmalentoaan loikkaamalla itse pensasaidan taakse muuttamaan muotoa ihmisestä ihmissudeksi.
Mikael nosti suojakentän Christiinan ympärille ja pidätteli tätä käyttämästä voimiaan. Milla puuttui peliin vapauttaen todellista muotoaan esille, mikä pelotti Thomasia ja Mirvaa kuolema-on-läsnä-ja-lähellä-tunteella. Sarah manifestoi tuliset siipensä ja seurasi hälinää.
Thomas pingahti karkuun kuolemaa ja Nison alkoi raivoamaan tämän perään. Milla, Christiin ja Mikael sättivät toisilleen, että mitä pitäisi tehdä. Thomasin juostua Posankalle asti Nisonin raivo oli vaihtunut taas maaniseksi nauruksi ja Thomakselle uhkailuksi.
Milla marssi Nisonin luo ja nappasi tätä rinnuksista kiinni. Nison ei pystynyt vastustamaan tätä kuolemalla kaikkia pelottavaa ilmestystä, vaan suuteli Millaa. Milla jäi haukkomaan hämmästyksestä henkeään ja palasi takaisin ihmismäisempään olomuotoonsa, jolloin kuoleman aura hävisi. Nison pettyi.
Millan kännykkä soi ja sai hänet lopulta hellittämään tohkeissaan Nisonista, joka samassa katosi paikalta, ennen kuin Thomas ehti palata paikalle. Nison siirtyi itsekin häkeltyneenä Saloon, jossa hänellä oli keskeneräisiä asioita edelliseltä viikolta. Saloon oli riittävän pitkä välimatka Turusta.
Sunnuntaina Nisonia kiinnosti ihmisten edellisenä yönä unissaan vatvoma istunto Jusleniassa. Nison ilmestyi astraalitasolla paikalle seuraamaan, miten hämärässä, ikkunattomassa luentosalissa vampyyri teki Klaus Lydenistä vampyyrin ja sopi tämän kanssa jostain järjestelyistä. Myös Jan Hautala kutsuttiin käymään sisällä ennen oikeuden istuntoa ja Nison oli innoissaan nähdessään tämän vanhan tuttavansa taas. Nison sopikin tämän kanssa myöhemmän tapaamisen.
Oikeusistunto oli Nisonin mielestä varsin tylsä. Hän hahmotti jostain syystä käyttäytyä sivistyneesti, tiedostaen, että tämä porukka saattaisi tuottaa merkittäviä ongelmia hänelle, jos Nison alkaisi rettelöimään. Millan syyttävää asennetta oli huvittavaa seurata. Toinen, merkittävämpi mielenkiinnon kohde oli Thomas, jota Nison tuijotteli raivo silmissään.