Susa soitti ja halusi tavata Gillesgårdenilla. Puhui jotain valokuvista ja tulipalosta. Huolestuttavaa. Kello on noin puoli kolme kun saavuin paikalle. Jännän paikan Susa oli valinnu, hämärän kellarin. Kuului ääniä, joten Susa ei taida olla yksin. Muita en kyllä ehtinyt nähdä, sillä Susa luotsasi meidän nopeasti "pois tieltä". Tainnutin kuitenkin uteliaisuuteni, sillä on asioita joiden kanssa ei ole leikkimistä. Susa näytti pari valokuvaa, jotka eivät kuitenkaan sanoneet mitään. Kahdeksikko ja ehkä käärmeistä.. Kaupungissa on siis joku tuntematon tekijä lisää. Susa halusi turhan iinnokkaasti lähteä etsimään peikkoa sillan alta, joten lähdimme kauppaan eli pois tieltä. Portaikossa meitä vastaan tuli Mikael, häntä ei ollutkaan näkynyt. Vaihdoimme tervehdykset, mutta emme sen enempää.
Susan mukaan meneillään oli valtataistelu Sakarin ja Venlan välillä. Yllätys ei ollut että Sakari ei ole pitkähammas, mutta se että Venla taas on... Mikään ei näyttäisi olevan enää yksinkertaista. Susa oli myös erittäin huolissaan näiden tavasta korjata kaupungin asioita. Daturan kuolemaan etsitään kovin syntipukkia, valitettavasti tällä hetkellä vahvimmat kohteet näyttäisivät olevan Kari ja/tai Lasse. Asialle täytyisi tehdä jotain, mutta emme vielä keksineet mitä. Aikarajaksi näyttäisi asettuvan ystävänpäivä, koska silloin Helsinki haluaa tietoja.
Susa osti ämpärin ja nenäliinoja. Rätit unohtui. Hieman epäilyttävää, varsinkin liittyen Susan varoitteluihin Venlan ja Sakarin kaupungin siivoamisen kanssa. On kuulemma aika valita puolensa. Kävelykadulla Stoclmannin nurkalla Susan puhelin sitten soikin. On aika mennä. Sakari ja Venla haluavat tavata. Nyt olisi hyvä aika muuttaa maapallon toiselle puolelle, mutta tähän kaupunkiin alkaa olla liian paljon siteitä...eli suuntasimme kulkumme takaisin Gillesgårdenille, suoraan "pitkähampaiden luolaan".
Suuresti en siis yllättynyt kun paikalla olivat Sakari, Venla ja Antero. Aikaa ei tuhlattu ja tapaamisen luonne selvisi pian. Kaupunki on puhdistettava ongelmatapauksist ja valitettavasti minä ja Kari lukeudumme näihin. Ratkaisu oli yksinkertainen, sitoutuminen tai kuolema. Asiaan liitettiin myös Kari, joten... Ihmisen ei pitäisi joutua miettimään tälläisiä asioita. Viime ajat olen nauttinut elämisestä., niistä pienistä asioista elämässä. Kari. En ollut tajunnut kuinka suuri vaikutus hänellä onkaan elämääni. Muutos on tapahtunut niin huomaamatta. En halua kuolla nyt, en nyt, kun olen vasta oppinut tuntemaan hänet. Voi Kari, et tiedäkään kuinka paljon ihailen lahjomuuttasi ja välitönsä suhtautumistasi asioihin. Kahlehdittuna oleminen olisi sama kuin kuolema sinulle. Ei pahempi. Minä taas... tunsin salaisuuksen painon harteillani. Istuin. Ulkokuoreni oli rauhallinen, mutta sisältä päin kylmyys ja pelko tuntuivat kuristavan. En uskaltanut ajatella, sillä muutoin en uskaltaisi tehdä sitä. Sillä minä tiesin sen hinnan. Minä tiesin. Tämän päivän jälkeen.. en halua ajatella.
Vaikeaksi asian teki kolmikon antama valinnan vapaus, sitoutuako Venlaan vai Sakariin. He näyttivät antavan monta syytä valita Venla, ehkä liiankin vahvasti. Mutta oli myös muita huomioon otettavia asioita, kuten Daturan polttaminen. Karin takia en voisi valita Venlaa, asiat voisivat mennä liian vaikeaksi. Sakari puolestaan ei olisi vielä kunnon pitkähammas, joten ehkä hänen verensä ei olisi niin vahvaa, paitsi jos epäilyni hänen mestaristaan ovat totta (mihin Susa ei ikinä ole vastannut). Mielessä kulki myös kaikki ne asiat, joita en voisi kertoa eteenpäin...joistain asioista tiedän enemmän kuin on hyväksi. Valitettavasti ilman tietoa on vaikea toimia järkevästi. Luulen että ylitin minulle annetun ajan, joka oli kymmenen minuuttia, mutta kukaan ei näyttänyt huomaavan asiaa. Pyysin Susalta nyt sitä juomaa, jota tämä oli tarjonnut kun ensi kertaa saavuin alas. Palatessa huomasin että tämä oli pirtänyt käteensä S-kirjaimen, mutta en voinut sanoa, oliko se merkki Sakarin valinnasta vai muistutus mennä tapaamaan Satua. Kolmikko yritti tehdä työtarjouksen kuulostamaan mahdollisimman hoikuttelevilta, haittapuolet he unohtivat kertoa. Anteron tarinat ylittivät taas itsensä. Kellon lähestyessä uhkaavasti neljäää tein valintani eniten kai vaiston pohjalta: Sakari. Karin takia en voinut valita Venlaa. Ilmeistä päätellen vastaukseni ei ollut kaikille mieluinen. Sakarin ilmettä en nähnyt.
Muut poistuivat kunnioittaakseen rituaalin luonnetta. Sakari teki asian helpoksi. Se oli ohi ennen kuin huomasinkaan. Lähes samanaikaisesti Antero palasi ilmoittamaan että Venla haluaa tavata. Ehdin vain astua nurkan taakse kun Venla iski hampaansa ranteeseeni Anteron avustuksella. Tämän jälkeen veri kulki myös toiseen suuntaa. Myös Sakari saapui paikalle vain pari sekuntia myöhästyneenä. Venla ilmoitti ettei voinut antaa asian tapahtua, mihin Sakari vastasi nyökkäyksellä. Venla antoi tehtäväkseni Karin pitämisen pois jaloista ja näin myös Lassen silmällä pidon. Onnistuu, sanoin. Muuta ei kaivattukaan. Poistuin raikkaaseen ilmaan ajatukset ja tunteet sekaisin. Salaisuudet, niin minun kuin muiden, olivat yhä minun mutta kuinka kauan.
Suuntasin kulkuni kohti koulua, jonne olin Susan puolesta luvannut mennä Satua tapaamaan. Kello oli neljä kun astuin sisälle. Täsmällisesti. Pikainen kierros paljasti että tämä ei ollut vielä tullut. Tuskin olin tiskiltä ehtinyt kääntyä lämmin kaakaolasi kädessäni kun Satu astui sisälle. Mitään yllättäviä kuulumisia ei ollut, tai niitä ei ainakaan mainittu. Isäänsä Satu ei ollut nähnyt, mutta oli sentään puhunut tämän kanssa puhelimessa. Myös Sadun lapsuus tuli puheeksi. Tällä ei ollut helppoa. Äidin kuolema nuorena auto-onnettomuudessa. Näyttäisi siltä että Sadulla ei juurikaan ole enää yhteyksiä äidin puolen sukuunsa. Satu kertoi myös isänsä tavasta pitää papereitaan sekaisin huoneessaan. Tämän tiedon pistin korvan taakse. Yritin myös varoittaa Satua Gillesgårdenista, mutta en pystynyt tekemään sitä niin vahvasti kuin olisin toivonut. Ja niin kävi että Venla soitti Sadulle ja pyysi tätä tulemaan. Toistin varoitukseni, mutta toisaalta tiesin että jos hän ei saapuisi, asiat voisivat kääntyä vielä huonommin. Erosimme Kopkolmion kohdalla, josta suuntasin kotia kohti. Toivottavasti Kari olisi siellä.
Kotimatkalla tilanteen koko vaikeus alkoi hieman valjeta. En voinut toivoa Sakarille mitään pahaa. Tiesin että tunne oli valheellinen, mutta minkä ihminen tunteilleen voi. Ja olihan Sakari jo aiemmissa puheissaankin toivonut rauhallista yhteiseloa. Venla taas. Ymmärsin häntä myös, mutta hän ei kohtele Sakaria sillä arvolla kun tätä tulisi kohdella. Uskon että kaikki paha oli juuri hänestä lähtöisin. Ehdottomasti Venla on Sakarin suurin vihollinen, jolta minun täytyy häntä suojella. Antero taas. Entistä vaarallisempi. Hän tulee jossain vaiheessa sanomaan muutaman sanan liikaa, se on se mitä eniten pelkään. En uskalla edes ajatella mitä tapahtuu jos Kari joskus saa asian selville. En halua ajatella, haluan unohtaa. Asiat eivät olisi enää entisensä. Tuskin kukaan meistä olisi. Valittettavasti tässä kaupungissa ei kaikki asiat pysy salassa niin kauaa kuin haluaisi.
Hyvästi eläkepäivät.
Soundtrack:
Odottelin Auroran kanssa sovitun tapaamisen alkamista kantapaikassani Cafe Noirissa. Lueskelin Tiede-lehteä ja vaivuin mietteisiini. Oliko Aurora niin syvällä, ettei hänen ihmisyytensä ollut enää tavoitettavissa? En halunnut uskoa mihinkään sellaiseen vaihtoehtoon. Aurorassa oli varmasti ainakin ripaus Saijaa jossakin sisällään, ei veren ja ikuisen elämän perässä juokseva peto ollut peittänyt alleen sitä kaikkea.
Tuntien livuttua hiljalleen ohi menin Gillesgårdeniin tapaamaan Auroraa. Portaikossa vastaani tulivat Anne Koivula ja Anita Nieminen. Tervehdin heitä, ja jatkoin matkaa alakertaan. Syvältä varjoisan holvin alta löysin Auroran, sekä hänen seurastaan Antero Vipusen ja Sakarin. Tervehdin miehiä hiukan yllättyneenä – olin ilmeisen typerästi odottanut tapaavani vain Auroran. Vaihdoin muutaman sanan Sakarin kanssa ja jäin sen jälkeen Auroran kanssa kaksin.
Aurora katsoi minua kirkkaansinisillä silmillään, ja hymyili. Hän tervehti minua kylmemmin kuin olin toivonut. Istuin alas pöydän ääreen, Auroraa vastapäätä. Huomasin olevani nurkassa, niin Auroran kuin Sakarin ja Anteron olevan minun ja ulko-oven välissä. Keskityin Auroraan. Vaihdoimme kuulumisia: kyselin muutosta ja sen sujumisesta, Auroraa kiinnostivat minun opintoni ja mahdollisesti tekemät matkani erilaisten artikkelien aiheiden perässä. Matkani ja kiinnostukseni oudoista tapahtumista olivat kiinnostaneet häntä jo silloin - miltei vuosi sitten. Aika oli lentänyt kuin siivillä.
Sain kuulla Auroran viettäneen Helsingissä aikaansa erilaisia maahanmuuttajia tarkastellen. Hän oli toisaalta avoin, muttei kertonut kaikkea. Yritin kierrellä aiheen ympärillä, muttei hän halunnut kertoa mitään tarkemmin. Oliko hän kiinnostunut minun menneisyydestäni? Sillä minäkin olin aikoinaan ollut ”erilainen maahanmuuttaja”. Ei kyse voinut olla vain siitä, että Aurora tai Sakari tai joku muu olisi kiinnostunut minun menneisyydestäni. Tässä oli varmasti taustalla jotakin isompaa: kenties heidän kaltaisensa halusivat kerätä itselleen jotakin sopivaa riistaa, jonka katoamista kukaan ei kaipaisi. Pakolaiset tai laittomat siirtolaiset olisivat varmasti hyvä vaihtoehto huomaamattomaan verentarpeen täyttämiseen. Huomasin ajatusteni groteskiuden – eihän Aurora niin voisi itseään varten toimia? Hän oli varmasti Sakarin tai jonkun muun ohjailtavissa, eikä hänellä ollut vaihtoehtoja. Jokin hänen olemuksessaan ja vihjauksissaan antoi merkkejä tällaisesta pakosta toimia Sakarin ohjeiden mukaan, eikä hän voinut kertoa kaikkea tämän ollessa aivan kulman takana Anteron kanssa.
Sakari ja Antero liittyivät seuraamme. Aurora vaikutti vaivaantuneelta heidän seurassaan, jopa pelokkaalta. Sakari meni suoraan asiaan. Hänellä oli jokin jonkinlainen värväysprosessi meneillään: Sakari oli perustamassa jonkinlaista yritystä, jonka tarkemmasta tehtävänkuvauksesta hän puhui niin kiertelevin termein, ettei siitä saanut mitään otetta. Palveluita yrityksille, henkilöarviointia ja ties mitä. Sakarin mukaan heillä olisi tarvetta juuri minunkaltaiselleni henkilölle, joka osaisi hoitaa henkilöarviointeja muun muassa erilaisten yritysten johtohahmoista. Koko operaatio kuulosti niin uskomattoman salamyhkäiseltä ja Sakarin ties mitä verenhimoisia tarkoitusperiä ajavalta, etten osannut alkuun kuin hämmästellä. Toisaalta Sakarin selityksen taustalla tuntui olevan Sakarin toive saada Turkuun jokin taho, joka estäisi jostakin ulkopuolelta tulevaa uhkaa saamasta Turussa jalansijaa.
Kerroin olevani todella kiireinen kevään aikana opintojeni kanssa. En ehtisi hoitamaan mitään täysipäiväistä työtä. Sakari vakuutteli, että voisin toimia osa-aikaisena työntekijänä. Tärkeintä olisi vain saada minut, luotettu henkilö, töihin tuohon yritykseen. Ja työsopimus tulisi allekirjoittaa mahdollisimman pian. En halunnut sitoutua mihinkään, varsinkaan kun tässä tapauksessa työsopimus saattoi tarkoittaa mitä tahansa normaalista allekirjoituksesta johonkin maagiseen siteeseen. Tilanteesta päästäkseni yritin ehdottaa mahdollisuutta työskennellä eräänlaisena ulkopuolisena työntekijänä ja arvioida vaikkapa henkilöistä annettuja kuvauksia. Ja suosittelun myös muutamaa vasta valmistunutta ystävääni, jotka varmasti mielellään tekisivät osa-aikaisia töitä Sakarin yrityksessä, vaikken oikeasti uskonut Sakarin suostuvan mihinkään tällaiseen. Ulkopuolisena työntekijänä toimiminen ei Sakarin mukaan käynyt päinsä. Aurora katsoi minuun surullisesti. Antero kurottautui pöydän yli minua kohti ja totesi, ettei minulla olisi mitään sanavaltaa tämän asian suhteen. Sakari veti hänet sivummalle ja he vaihtoivat muutaman sanan.
Keskityin jälleen Auroraan. Kerroin hänelle, etten halunnut sitoutua mihinkään Sakarin yritykseen, ja Aurora sanoi ymmärtävänsä tämän. Kerroin myös tahtovani tavata Auroran rauhassa, ilman noita kahta ilmeisesti Auroraa painostavaa henkilöä. Aurora suostui tapaamiseen kahvilassa reilun tunnin kuluttua. Sakari ja Antero palasivat pöydän ääreen, ja Sakarin pahoitteli Anteron käytöstä. Hymyilin ja totesin ettei se haitannut, ja kerroin harmittelevani tätä tilannetta, jossa en yksinkertaisesti ehtinyt ottamaan vastaan Sakarin työtarjousta. Nousin pöydästä, Antero väisti tieltä ilmeisen vastentahtoisesti. Hän oli uhkaava, uhitteleva, voimansa tunnossa. Jotenkin minusta tuntui, että vain Sakarin läsnäolo piti häntä aloillaan.
Poistuin Gillesgårdenilta, ja kävin asunnollani. Hain aseeni. Mikäli Sakari ja Antero halusivat pakottaa minut mukaan epäkuolleiden rinkiinsä, he saisivat tehdä sen kuolleen ruumiini yli. Ei Sakari välttämättä ollut aidosti pahantahtoinen, vaan hän vain näki niin vahvasti omasta näkökulmastaan. Kenties joku ulkopuolinen vampyyri oli aikeissa liittää Turun reviiriinsä ja Sakari oli värväämässä rivistöihinsä lisää väkeä. Mutta minua niihin rivistöihin ei värvättäisi. Jos vain saisin Auroran ulos tuosta ringistä…
Cafe Noirissa otin skottikahvin ja istuin kasvot ovea kohti. Kirjoittelin ylös ajatuksiani ja arvioitani tilanteesta. Mietin Auroraa, ja hänen tilannettaan. En varmastikaan saisi häntä Sakarin vaikutusvallan alta ellei hän itse haluaisi lähteä. Ja mitkä Auroran mahdollisuudet olisivat ilman muita kaltaisiaan? Aurora oli valinnut tiensä jo vuosisatoja sitten, eikä hän siltä varmasti poikkeaisi, sillä se tarkoittaisi alle puolen vuoden elinaikaa. Mutta ilman muiden vaikutusta hän voisi löytää itsestään jälleen sen inhimillisemmän puolen, sen puolen johon minä hänessä ihastuin.
Puhelimeni soi. Aurora ilmoitti, ettei hän pääsisi tulemaan, sillä Sakari ja Antero eivät päästäneet häntä ulos. En luottanut Auroraan, sillä hän ei ollut enää sama henkilö kuin joskus tuntemani Saija. Sydämeeni sattui Auroran kuvaus hänen tilanteestaan: ei ollut ketään muuta, johon hän luottaisi, joka voisi häntä auttaa, kuin minä. Kerroin hänen salanneen minulta paljon asioita, enkä tiennyt mitä voisin tehdä ellei hän itse haluaisi lähteä. Aurora kertoi halloweenin tapahtumista ja nykyisestä sidoksestaan Sakariin. En tiennyt oliko järkevää uskoa tuota kaikkea, mutta jotenkin minun oli vain pakko. Lähdin kohti Gillesgårdenia.
Gillesgårdenin porttikäytävästä soitin Sakarille. Kerroin Auroran haluavan tulla ulos tapaamaan minua – ja Sakari kertoi Auroran lukittautuneen sisälle ja olevan haluton tulemaan ulos ellen minä tulisi itse puhumaan hänelle. Sakari kuvaili Auroran tilaa oudoksi ja hätääntyneeksi, ja halusi minun tulevan sisälle selvittelemään tätä kaikkea. Kieltäydyin. Joko Aurora tulisi ulos, tai sitten lähtisin kävelemään. Sakari myöntyi: Aurora tulisi ulos Anteron saattamana.
Otin pistoolin vyökotelostani ja siirsin taskuuni. Puristin sen kahvaa, tukeuduin siihen. Pihan läpi meni vanha pariskunta ilmeisesti joihinkin juhliin suunnaten. Taivaalla lipuivat tummat pilvet. Mitä Aurora oikein ajatteli? Sakariin en luottanut, mutta jotenkin Aurorakin oli nyt niin etäinen…
“Her eyes
She's on the dark side
Neutralize
Every man in sight
To love you, love you, love you...“
Antero tuli ulos. Yksin. Kysyin missä Aurora oli, ja Antero kertoi ettei tämä suostunut tulemaan ulos. Minun pitäisi mennä sisälle Anteron mukana. Kerroin etten liikkuisi metriäkään, ellei Aurora itse tulisi ainakin ulko-ovelle asti. Aurora oli peloissaan, ja tulisi kyllä ulos, jos Antero ja Sakari vain poistuisivat tieltä. Antero ei halunnut kuunnella. Hän astui lähemmäs ja kertoi, että minä tulisin nyt sisään hänen kanssaan, ja asia selvitettäisiin siellä. Käteni hikosi aseen kahvaa vasten.
”Ei. En tule sisälle. Joko sinä menet nyt ja haet
Auroran,
tai minä kävelen pois saman tien.”
”Sinulla ei
ole vaihtoehtoja, tulet mukaani”, murahti Antero ja
hänen kätensä
oli yhtäkkiä vasemmalla olkapäälläni. Tunsin
vihlovaa
kipua. Kiskaisin oikeassa kädessäni olevan pistoolin ulos
taskustani.
Kuului laukaus.
Anteron silmät laajenivat epäuskosta. Hän tuijotti savuavaa asetta, ja vatsaansa. Ote olkapäästäni hellitti ja horjahdin askeleen taaksepäin. Antero puristi toisella kädellä vatsaansa – toinen käsi heilui ilmassa kuin tukea etsien. Takaperin kompuroiden Antero perääntyi ovelle. Hän kääntyi, ja kaksin kerroin kumartuneena sai oven avattua.
Käännyin, ja juoksin. Juoksin.
Huomasin aseen kädessäni, ja laitoin sen taskuuni. Muutaman korttelin päähän ehdittyäni puhelimeni soi. Se on Aurora. Hänen ensimmäinen kommenttinsa on:
”Mitä ihmettä sinä olet tehnyt Anterolle!” En osaa vastata järkevästi. Hengitykseni tasaannuttua kerron Anteron käyneen kimppuuni. Ja etten todellakaan voinut saada Auroraa ulos, ellei hän itse halunnut lähteä. Ja tuo syyttely osoitti Auroran olleen koko ajan Sakarin ja Anteron puolella. Aurora rauhoittuu yllättävän nopeasti. Hän pakottaa itsensä viileäksi. Kerron ettei minulla ollut vaihtoehtoja. Aurora sanoo, että ehkä asia oli niin, kun minä kerran niin sanon. Lyhyen sananvaihdon jälkeen Aurora katkaisee puhelun.
Tunnen romahtavani kuin tyhjä kuori. Olin uskonut niin vahvasti Auroraan. Ja olin uskonut kaiken, uskonut vain hyvää. Ja tähän oli tultu. Olin ampunut henkilöä kohti, ampunut luodin johon tavallisen ihmisen olisi pitänyt kuolla. Havahduin ymmärtämään paremmin: Aurora oli vain pelannut kanssani. Yrittänyt houkutella minua Sakarin riveihin.
“Bang bang, I hit the ground
Bang bang, that awful sound
Bang bang, my baby shot me down.”
Kiiruhdin kotiini. Pakkasin laukkuni, en pysähtynyt miettimään. Oli lähdettävä, ja se oli tehtävä nopeasti. Heti kun Sakari havahtuisi siihen, mitä oli tapahtunut, minut etsittäisiin aivan varmasti. Ja joko pakotettaisiin liittymään hänen riveihinsä tai tapettaisiin. Vaihtoehtoni olivat vähissä. Turku jäisi taakseni ainakin joksikin aikaa.
Matkalla rautatieasemalle pysähdyin atk-luokkaan kirjoittamaan oleellisen viestin. Halusin kirjoittaa tietämäni asiat ylös ja edes muutamien ihmisten tietävän tapahtuneesta. Sillä jos kaikki menisi pieleen, en minä olisi kertomassa näistä asioista. Mietin kirjeen mahdollisia vastaanottajia. Ainakin viranomaisten olisi syytä tietää jotakin tapahtuneesta, jos minulle kävisi jotakin. Mutta tämä olisi vain viimeinen vaihtoehto. Joten kirje olisi paras toimittaa muutamalle ystävälleni, jotka veisivät sen eteenpäin ellei minusta kuuluisi kahteen viikkoon mitään.
Kirjoitin. Puin ajatukseni sanoiksi sekavasti, sillä ajatukseni olivat sekavia. Kirjoitin myös muutamia arveluitani täysinä faktoina, aivan kuten jätin kirjoittamatta joitakin faktoja lainkaan. Oleellista oli vain välttää johonkin asti uskottava kokonaisvaikutelma Turun nykytilanteesta ja toimintakentästä. Kuvitin yleisluontoista esitystäni muutamilla yksityiskohdilla tehdäkseni tarinastani uskottavamman. Sain kirjeen valmiiksi, tulostin sitä muutaman kappaleen, jotka suljin kirjekuoriin. Rautatieasemalta ostin postimerkkejä ja lähetin kolme kirjettä. Mietin neljännen kuoren kohdalla hetken. Kirjoitin lopulta kuoreen Kari Sgiebelgerbin nimen ja osoitteen. Hän saisi hoitaa asioita, sillä hän ei varmastikaan haluaisi liittyä Sakarin riveihin, ja hänellä olisi myös motiivi (Anne) estää Sakaria värväämästä lisää väkeä. Pistin kirjekuoren postilaatikkoon ja nousin junaan.
PM6:n ja PM8:n välillä tapahtunutta:
* Mikael majaili maasta häivyttyään aluksi jonkin aikaa
Etelä-Virossa
ja sen jälkeen Venäjällä Novgorodissa. Rahojen
alkaessa
käydä vähiin hän palasi Suomeen. Mikael
käsitti, ettei
hän voisi loputtomiin piileksiä paikoissa, joista hän ei
tuntisi
ketään, eikä hän halunnut alkaa juurtumaan jonnekin
muualle.
Suomeen palattuaan Mikael hankki aseenkantoluvan ja haulikon.
* Turkuun Mikael palasi huhtikuun alkupuolella. Hän kyttäsi
Antero
Vipusen asuntoa Runosmäessä ja yritti etäältä
käsin
selvittää olivatko Kari Sgiebelgerb ja Lasse Tuominen
joutuneet vampyyrien
haaliman ringin osiksi. Mitään varmaa vahvistusta suuntaan tai
toiseen
ei löytynyt. Kumpikin liikkui edelleen päivänvalossa,
joten ainakaan
täysiä vampyyreitä heistä ei kumpikaan ollut.
Lopulta Mikael
kääntyi uskomaan, ettei hän voisi pelätä
kaikkia ja
kaikkea. Johonkuhun hänen olisi luotettava. Manner-Masasta ei olisi
apua
niissä ongelmissa, joihin hän tulisi
törmäämään.
Tuomisen kanssa Mikael ei vain tullut toimeen erityisen hyvin. Olkoon
siis Sgiebelgerb
se henkilö, joka saisi olla tietämättään apuna
vastauksien
etsimisessä.
* Mikael majaili huhtikuun ja toukokuun alkupuolen jossakin
muualla kuin
kotonaan:
Fobian (psykolgian ainejärjestö) toimistossa, S-Osiksella,
kavereiden
luona…ja vilkuili aina olkansa ylitse. Pelko piti häntä
liikkeellä.
Hän halusi pitää kiinni ihmisyydestään. Kaikki
oli
kiinni siitä. Ilman inhimillisyyttä ja ihmisyyttä ei
vastauksia
Mikaelin etsimiin kysymyksiin vois löytää. Ja jos Sakari
tai
Aurora saisi hänet kiinni, hän olisi tuo mahdollisuus
löytää
se vastaus mennyttä.
Mikaelin kirje Karille helmikuun loppupuolelta:
Olen saanut tietooni seuraavia seikkoja, jotka haluan
tämän kirjeen
avulla välittää muidenkin kuin itseni tietoon. Pelkoni on,
etten
välttämättä itse ole kertomassa suullisesti
näitä
havaintojani ja pohdintojani. Syy tähän pelkoon
selviää tämän
kirjeen myötä.
Olen psykologian opiskelija ja toimittajana usean
vuoden
ajan toiminut henkilö. Etenkin toimittajan urani varrella olen
pyrkinyt saamaan
tietooni näkyvän maailman taustalla vaikuttavista voimista ja
onnistunutkin
tässä ainakin jossakin määrin. Syyt tähän
halukkuuteeni
selvittää asioita ovat omassa historiassani, enkä erittele
niitä
tarkemmin.Keskeiset tietooni saamat seikat minua nyt uhkaavista
henkilöistä
ja asioista ovat seuraavat:
Seurustelin keväällä 2004 ”Saija Kallio”
-nimellä
esiintyneen naisen kanssa. Hän katosi muutaman viikon seurustelun
jälkeen
yllättäen, enkä saanut hänen olinpaikastansa
mitään
selville tiedusteluistani huolimatta.
30-31.11.2004 minuun otti yhteyttä ”Antero Vipuseksi”
esittäytynyt
mieshenkilö. Häneltä ja ”Venla Niemiseksi”
itseään
nimittävältä nuorelta naiselta oli mennyt
yllättäen muisti.
Heidän muistinmenetyksensä johdosta kävimme Turun
Yliopistollisessa
Keskussairaalassa tutkimuksissa, ohessa liite oleellisista
tutkimustuloksista.
Kyseisenä viikonloppuna sain varman tiedon Saija Kallion todellisen
nimen
olevan Aurora Steinheil. Hän on niin kutsutun vampyyrin kanssa
symbioosissa
pitkään elänyt nainen, jonka syntymävuosi on
1700-luvun lopussa.
Antero Vipunen oli Auroran tavoin ollut Daturo-nimisen vampyyrin alaisena
ja tullut
riippuvaiseksi tämän verestä. Tämän vampyyrin
ilmeinen
kuolema oli syynä yli 200-vuotiaan henkilön muistinmenetys:
tieto oman
kuoleman väistämättömyydestä oli ajanut Auroran
(ja iällisesti
nuoremman Anteron) muistin menetyksen tilaan.
Samana viikonloppuna tutustuin myös Anita ”Susa”
Niemiseen. Hän
väitti olevansa taiteenvälittäjä Unkarin suuntaan,
mutta sain
varmalta taholta kuulla hänen olevan todellisuudessa hyvin voimakas
vampyyri.
Hänellä on käsittääkseni hyvin laajat tiedot
Turussa
(ja muuallakin) meneillään olevista asioista. Törmäsin
myös
Tamperelaiseksi autonasennusopiskelijaksi itsensä esitelleeseen
Sakariin.
Hän väitti olevansa vampyrismi-fani, mutta tämä
väite
osoittautui myöhemmin valheeksi.
Edellä mainitun viikonlopun jälkeen en saanut pitkään
aikaan
yhteyttä Auroraan, mutta 8.2.2005 hän otti minuun yhteyttä
ja kertoi
muuttaneensa Turkuun sillä viikolla. Sovimme tapaavamme
Gillesgården-nimisessä
paikassa (Aurakatu 1 G) Turussa lauantaina 12.2.2005. Mentyäni
kyseiseen
paikkaan tapasin Auroran seurasta Sakarin ja Anteron.
Keskustelin hetken kahden Auroran kanssa ja sain kuulla hänen
tarkkailleen
Helsingissä maahanmuuttajia. Ja etenkin jotenkin ”outoja”
tapauksia,
tarkemmin Aurora ei suostunut asiaa tarkentamaan. Kysyessäni
häneltä
suoraan tarkoittiko hän samalla tavalla ”erilaisia” kuin
hän
tai Antero, hän vastasi kieltävästi. Pian tämän
jälkeen
Sakari ja Antero saapuivat seuraamme.
Kyseinen kolmikko oli perustamassa Turkuun ”informaatioalan
yritystä”,
kuten he asiaa kutsuivat. Tarkoituksena oli virallisesti innovoida, ja
toimia
etenkin b2b-tapaisissa tehtävissä alihankkijana. Minua
pyydettiin ja
painostettiin mukaan yritykseen. Kävi ilmi heidän
värväysprosessinsa
olevan hyvin kiireellinen. Taustalla oli tulkintani mukaan jokin
heistä riippumaton
tekijä, josta kiire aiheutui. He halusivat minun allekirjoittavan
työsopimuksen,
vaikka korostin etten tämän kevään aikana ehtisi
tekemään
yhtään mitään heidän firmassaan. Antero jopa
totesi ”ettei
sinulla [Mikael] ole vaihtoehtoja tässä asiassa”, mutta
Sakari
rauhoitteli häntä ja vei hänet sivummalle. Poistuin pian
tämän
jälkeen paikalta ja Aurora lupasi tavata minut myöhemmin (pyysin
häntä
kahvilaan, julkisemmalle paikalle).
Noin tuntia myöhemmin Aurora ilmoitti minulle olevansa suuressa
pulassa ja
tarvitsevansa apuani. Hän väitti Anteron ja Sakarin
estävän
häntä poistumasta. Kerroin olevani epävarmuuden tilassa:
luottaako
asioista paljon vaikenevaan Auroraan vai auttaa häntä. Sain
kuulla seuraavat
asiat (jotka ovat toki kyseenalaisia kertoja huomioiden):
-Vuoden 2004 halloweenin aikaan Aurora ja Antero olivat hyvin heikossa
tilassa
heille välttämättömän vampyyrin veren puutostilan
takia.
Sakari oli tuolloin luovuttanut heille vertaan ja nykyhetkellä Sakari
oli
täten Auroran ja Anteron ”isäntä”.
-Anitasta / Susasta Aurora väitti tietävänsä hyvin
vähän,
mutta myönsi tämän olevan myöskin ”heidän
kaltaisensa”.
Soitettuani Sakarille tämä väitti Auroran olevan sekavassa
tilassa
ja vaativan jonkun seurakseen. Hän lupasi päästää
Auroran
ulos Anteron saattamana. Ulos (Gillesgårdenin pihalle) Antero saapui
kuitenkin
yksin. Hän väitti Auroran linnoittautuneen vessaan ja
kieltäytyvän
tulemasta ulos ellen menisi sisälle häntä hakemaan. Tiesin
Anteron
käyttäytyneen väkivaltaisesti aikaisemminkin (hän
hyökkäsi
halloweenina Kari Sgiebelgerb-nimisen henkilön kimppuun) ja omaavan
ghoulina
todella suuret voimat. Olin valmistautunut sijoittamalla ladatun
pistoolini taskuuni
ja pitämällä kättäni koko ajan samaisessa
taskussa. Kieltäydyttyäni
menemästä sisään Antero totesi ”ettei minulla
olisi
vaihtoehtoja, vaan että tulisin kaikesta huolimatta”.
Kieltäydyin
tottelemasta häntä ja liikahdin taaksepäin, jolloin Antero
tarttui
salamannopeasti minua toisella kädellä hartiasta ja puristi
uskomattomalla
voimalla. Samassa hetkessä nykäisin ladatun aseeni esiin ja
laukaisin
aseen kertaalleen suoraan Anteron rintakehään.
Anteron ilme muuttui hämmentyneestä kauhistuneeksi ja hän
horjahti
taaksepäin rintaansa pidelle. Hän hoippui sisään
rakennukseen,
eikä kaatunut kuolleena maahan, kuten tavallinen ihminen olisi
tehnyt! Pakenin
paikalta.
Juostessani kotiin Aurora soitti minulle ja huusi vihaiseen sävyyn:
”Mitä
ihmettä sinä olet tehnyt Anterolle!” Tämä
osoitti mielestäni
Auroran todellisuudessa olleen vain juonessa Sakarin ohessa ja
houkutelleen minua
alakertaan.Mitä tästä kaikesta päättelen:
Sakari, Antero ja Aurora keräävät joukkoja johonkin
tulevaan koitokseen
tai tapahtumaan. Todennäköisesti Anita, joka oli myös
Gillesgårdenilla
12.2.2005, liittyy asiaan vaikka Aurora tämän kielsikin. Joukon
todennäköisenä
”värväyskohteena” on ainakin Anne Koivula
(toimittaja ja
kirjailija) – hän liikkui samana päivänä Anitan
seurassa.
Sakarin puheet jonkinlaiseen monopoliasemaan nousemisesta eivät
todellakaan
liittyneet yritysmaailmaan, vaan pikemminkin Turun (tai Etelä-Suomen)
alamaailmaan
– tai johonkin vielä suurempaan.
Kaikkeen tähän liittyy jollakin tavalla äskettäin
tapahtuneiden
tulipalojen sarja. Ohessa on liitetiedosto, johon olen kerännyt
tosiasiat
kyseisistä tapauksista. Näistä viimeisimpään
(Tampereen
kolme henkeä vaatinut tulipalo, 5.2.2005) liittyy myös Anita
Nieminen.
Hän oli minun tavoin pyytänyt tulipalosta olevaa kuvamateriaalia
haltuunsa
ja väittänyt tekevänsä jotakin tutkimusta
kodinkonepaloihin
liittyen.
Oma alustava arveluni tulipaloista nykytietojeni valossa on seuraava:
tulipalot
liittyvät johonkin toisesta maailmasta tähän maailmaan
pyrkivään
tai yhteyttä ottavaan olentoon. Yleensä
tämänkaltaisiin asioihin
liittyy ainakin pieni ryhmä, joka edesauttaa yliluonnollisen olennon
–
”epäjumalan” – toimimista tässä
näkyvässä
maailmassa. Olen itse todistanut tällaisen kultin toimintaa ja
tutkinut useita
sellaisten ryhmien jättämiä jälkiä, ja
tiedän mistä
puhun. Oletan Turussa toimivan vampyyri ja ghouli –ryhmän
tietävän
jostakin tulevasta yliluonnollisesta tapahtumasta, joka antaa heille
lisävoimia.
On mahdollista, että tulipalojen avulla on mahdollista ennustaa tuon
tulevan
otollisen hetken ajankohtaa, ja siksi Anita on tulipaloista
kiinnostunut.
Minä en yksin pysty tekemään juurikaan Sakarin johtaman
värväystoiminnan
laajentumisen estämiseksi. Mahdollisesti kaikki palkatut tullaan
alistamaan
samanlaiseen riippuvuussuhteeseen Sakariin (tai johonkin yhä
näkymättömissä
olevaan toimijaan) verisitein. Tämän laajentuvan renkaan ja sen
mahdolliset
pyrkimykset hyödyntää jotakin tuonpuoleista vahvaa apuria,
on luonnollisesti
estettävä. Seuraukset jo pelkästään Turussa
virallisen
yrityksen statuksen alla toimiva ryhmä voi verisiteitä
hyödyntämällä
saada vaarallisen paljon valtaa esimerkiksi yritystoimijoissa ja valtaa
pitävissä
tahoissa.
Tiedot mainitsemistani henkilöistä:
Szusza ”Susa” Anita Nieminen: puhelinnumero XX; osoite:
Varissuo,
Turku. Suhteita Unkariin, välittää tauluja (?).
Aurora Steinheil / Saija Kallio / Venla Nieminen: puh XX, asunut Turussa
keväällä
2994, Helsingissä kesästä 2005-tammikuuhun 2005, Turussa
helmikuusta
2005 alkaen. Myynyt kirjoja Turussa ollessaan , tarkkaillut
maahanmuuttajia
(etenkin ”erikoisia” Helsingissä. Vanha ghoul, joka ei
missään
nimessä halua luopua ”elämästään”.
Luotin
häneen aikaisemmin, mutten ole enää varma
hänestä.
Sakari: puh XX, aikaisemmin asunut Tampereella,
muuttanut Turkuun. Opiskelee
autonasennusta (?). Vahva vampyyri.
Antero Vipunen: puh XX, asuu
Turussa (?), valokuvaaja, aggressiivinen ja vaarallinen
ghoul.
Kari Sgiebelgerb: puh XX, asuu Turussa, yliluonnollisiin
asioihin perehtynyt
”yksityisetsivä”. Hän on itsenäinen toimija
ghoul-renkaaseen
verrattuna ja on todennäköisesti valmis
estämään sen
laajentumista. Hänellä on käsittääkseni laajat
tiedot
Turun yliluonnollisista asioista.
Lasse Tuominen: puh XX, osoite
Yliopistonkatu, Turku. Yliluonnollisiin asioihin
perehtynyt tutkija. Toimitti 30.11.2004 Auroran ja Anteron
hypnotisoinnin heidän
muistinmenetyksensä yhteydessä ja omaa varmasti
tärkeää
tietoa näistä kahdesta.
Anne Koivula: puh XX, asuu Turussa. Toimittaja ja kirjailija, liikkunut
mm.
Kreikassa. Kari Sgiebelgerbin tyttöystävä. Häneen
liittyy
mahdollisesti joitakin yliluonnollisia elementtejä. Anne on
todennäköisesti
vaarassa Sakarin toimien suhteen ja mahdollisesti jo heidän
ohjailtavissaan.
Matti ja Satu Manner. Matti Manner on yliluonnollisista asioista
tietämätön
yksityisetsivä, jonka nimi saattaa nousta esiin näissä
asioissa.
Toivon ettei häntä sekoiteta näihin asioihin. Satu Manner
on
hänen tyttärensä ja tietää uskoakseni
yliluonnollisista
enemmän kuin haluaa paljastaa.
Lopuksi:
Minä vetäydyn nyt Sakarin, Auroran ja Anteron koston pelossa
näkymättömiin.
Pyrin informoimaan saamistani tiedoista ja tekemisistäni
tarpeelliseksi
katsomiani tahoja mahdollisuuksien mukaan. Mikäli minusta ei kuulu
mitään
useaan kuukauteen, voidaan olettaa Sakarin joukkoineen saaneen minut
kiinni.
Tämä viesti toimikoon siis eräänlaisena
testamenttinani.
Siitä on toimitettu useita kopioita eri henkilöille ja
turvalliseksi
katsomiini paikkoihin, joten tämän käsiinsä saavan
on mahdotonta
tuhota kaikkia näitä tietoja.
12.2.2005 Turussa
Mikael Asikainen