Kaikki alkoi mukavasti ja Lassesta vaikutti hetken aikaa siltä, että Näkymättömän piirin kokoontuessa viikonlopuksi kaupunkiin, olisi mahdollisuus elää jälleen vanhoja hyviä aikoja. Lasse ei muistanut, että vanhat hyvät ajat eivät olleet erityisen hyviä.
Päivä alkoi Willen kanssa ja Lasse vei tämän tapaamaan myös Jiitä, joka oli yhtä limainen kuin viimeksikin. Jiiltä Lasse kuitenkin sai aikaisemmista palveluksista maksuksi kopioita jostain Vatikaanin kirjastosta löytyneestä kadonneesta Raamatun-käännöksestä. Tämän jälkeen Wille ja Lasse menivät Lasselle katsomaan natsidokkareita videolta.
Ennen pitkää Tenkkakin ilmestyi kaupunkiin ja miehet menivät Kouluun tapaamaan häntä ja Isaskar Niemeä. Isaskar käyttäytyi hyvin kummallisesti ja Lasse varoittelikin muita Isaskarin pitkänä perjantaina kertomista omituisuuksista Mikaelin seurakunnassa. Pöydän ääressä vaihdettiin kuulumisia ja törmättiin Kariin sekä Ivanaan, ja tämän seurassa liikkuvaan luonnonhenkeen nimeltä Metsänkulkija.
Ivana suostui katsomaan Isaskarin pään sisään ja paljasti, että siellä on jokin todella voimallinen demoni. Vanhat hyvät ajat olivat palanneet.
Äijänelikko meni Lassen luokse tarkoituksena manata demoni pois Isaskarista. Wille ja Tenkka pitivät Isaskarille seuraa sillä välin, kun Lasse piirsi ullakolla taikaympyrää lattiaan. Isaskar huijattiin taikaympyrään, joka oli kuitenkin liian heikko pitelemään hänessä olevaa demonia. Tämän seurauksena demoni kuitenkin paljasti itsensä ja kertoi olevansa Nirgo ja toimineensa Assyriassa tulenjumalan pappina.
Todettiin, että asiaa ei voida auttaa, joten alettiin maistella sipsejä ja juoda viiniä. Miesten viettäessä iltaa paikalle saapui yksityisetsivä Matti Manner parin asiakkaansa kanssa, jotka halusivat saada selville jostain tuliamuletista. Oltiin jo pikkutunneissa, mutta vieraat puhuivat pitkään Lassen ja Willen kanssa. Ainakin Lassea moinen tungettelevuus ärsytti ja lopulta hän melkein heitti vieraat pois. Tällä välillä Isaskar ja Tenkka olivat jutelleet paljon ulkona.
Vieraiden lähdettyä Wille ja Lasse selittivät Tenkalle suunnitelmansa demonin houkuttelemiseksi ulos Isaskarista. Melko pian sen jälkeen selvisikin, että demoni ei ollut enää Isaskarissa vaan Tenkassa ja tiesi nyt koko suunnitelman. Hyvin hoidettu, pojat.
Wille lähti luostarimajoitukseensa ja Isaskar tyttöystävänsä luokse, joten Lasse jäi kaksin Tenkka-Nirgon kanssa kotiinsa. Lasse teki demonille pedin vuodesohvalle, laittoi vahvimmat suojauksensa oman sänkynsä ympärille ja meni nukkumaan.
Aamuyöstä Lasse heräsi Askon tuskalliseen pitkään ja yksityiskohtaiseen puheluun, jossa tämä vaati tietää kaiken eilisistä tapahtumista. Lasse kertoi parhaansa mukaan. Pian myös Kari soitti ja ilmoitti, että Rymättylässäkin on joku demoni, sekä lisäksi jonkinlainen portti, josta Nirgokin olisi saattanut tulla läpi.
Noustessaan ylös Lasse huomasi Tenkan kadonneen. Onnellisen sattuman kautta Wille kuitenkin törmäsi häneen kaupungilla kiusaamassa torikauppiaita ja sai houkuteltua mukanaan takaisin Lasselle. Isaskarkin liittyi pian seuraan.
Kun Asko saapui, miehet lähtivät yksissä tuumin ajamaan Rymättylään. Mukana autossa oli myös Nirgo, joka rauhoittui hiukan saadessaan lukea Raamattua.
Rymättylässä olivat Karin kanssa Anne, Susa, Satu [ei ollut, toim. huom] , Johanna ja pari muuta polttariseurueen jäsentä. Ilmeisesti toinen näistä oli ihmissusi, jossa oli demoni.
Asko ja Lasse tekivät Lassen mukanaan tuomasta sieluastiasta Lasselle omistetun, niin että Lasse voisi yrittää kaapata siihen Nirgon sielun. Ja jos jokin menisi pieleen tai astia rikkoutuisi, Nirgo tulisi Lasseen eikä pääsisi vapaaksi tai palaisi Tenkkaan.
Astia taskussaan Lasse meni puhumaan Nirgolle ja sanoi olevansa vapaaehtoinen ottamaan hänet itseensä. Nirgo oli jo siirtymässä Lasseen, kun tunsi vetoa astiaan, aavisti juonen ja valtavaa voimaa osoittaen kääntyi takaisin. Se pysyi Tenkassa ja pahastui Lassen petoksesta.
Kun todettiin, että Nirgosta ei päästä helpolla eroon, päätettiin koittaa taikakeinoja ihmissudessa olevaan pienempään demoniin. Tällä kertaa tehtiin monihenkinen rituaali taikaympyröineen ja viimeisen päälle lausuttuine mantroineen. Lopulta demoni saatiinkin siirrettyä sieluastiaan. Ainoa pikkuvirhe oli, että Lasse unohti irrottaa sieluastian itsestään, joten jos se rikkoutuu, siirtyy demoni Lasseen.
Hups.
Tämän jälkeen miehet luovuttivat väliaikaisesti Nirgon suhteen ja koittivat keskittyä portin sulkemiseen. Ainakin Lasse ja Wille olivat kuitenkin jo aika poikki edellisestä rituaalista, joten se jäi pitkälti Askon huoleksi. Homma ei kuitenkaan ollut niin yksinkertainen kuin oli luultu; portista saatiin joitain asioita selville, mutta siitä ei päästy eroon. Asiaan pitäisi palata myöhemmin.
Tämän jälkeen ajettiin Turkuun ja mentiin Kouluun pohtimaan tilannetta ja miettimään suunnitelmia. Vielä pari korttia oli käyttämättä: Isaskarin voisi hypnotisoida ja sitä kautta koittaa saada vihiä Nirgosta, sen suunnitelmista ja heikkouksista. Näin tehtiin ja selvisi, että ilmeisesti pastori Joonas Mäkinen oli mennyt portille ja saanut siellä Nirgon päähänsä. Tästä Nirgo oli siirtynyt Isaskariin. Portti saattoi kuitenkin tuolloin olla jo auki ja Isaskarkin oli puhunut jonkun muun kuin papin kanssa tulesta ja puhdistamisesta. (Oliko tuo joku muu Nirgo, siitä ei ole tietoa.)
Toinen askel oli käydä pastori Mäkisen puheilla, mutta tähän asti ei päästy.
Lähitulevaisuuden suunnitelmia:
* Ensimmäinen ja tärkein asia on yrittää pelastaa Tenkka. Suunnitelmana oli odottaa, että Tenkka on tajuton ja silloin manata Nirgo pois siitä. (Tämä ilmeisesti epäonnistui.)
* Seuraavaksi Lasse haluaa hävittää demonin sieluastiasta, käytännössä varmaankin tuhota koko astian, mutta niin, että demoni siirtyy Helvettiin eikä Lasseen. Vehje on vähän turhan tulenarka. Sitten haluamme sulkea Rymättylässä sijaitsevan portin. (Ilmeisesti emme saaneet suljettua, mutta saimme rajattua sen tosi pieneksi ja kätkettyä.)
* Lopulta haluamme pitää huolta siitä, että Nirgon kavereita ei tule lisää. Heti viime pelin lopuksi tehty papin kuulustelu ei ilmeisesti tuottanut tulosta, mutta vastaavia johtolankoja tutkitaan lisää. Veikkaan, että Nirgo tuli pastori Mäkiseen ja siirtyi papista. Isaskariin, jolloin pappi ei välttämättä muista koko hommasta kauheasti. Jos pastorin saa hypnotisoida, tämä olisi pop.
* Pastori toivottavasti johtaa miehet sen jäljille, joka portin avasi. Jos ei, Ivanalta voisi kysyä apua.
Lassen seikkailut jatkuvat, tällä kertaa keijujen ja ex-vaimojen parissa. Tällä pelillä oli Lasselle selkeä teema, unohdetun tyttären paluu. Pelaajan oli myös hauskaa päästä laajentamaan Lassen maailmaa, kun puolitoista vuotta taustamatskussa ollut entinen vaimo tuotiin peliin. (Samoin kuin viimeksi debytoinut Näkymätön Piiri toimi hienosti.)
Lassella oli ollut epäonnea ja huonomuistisuutta, samoin muullakin Piirillä. Kari ja Anne olivat kadonneet johonkin Eurooppaan. Entinen vaimo oli alkanut vaatia perhetapaamisia - ja oli alkanut väittää, että Lassella oli aikuinen tytär. Ja Lasse itsekin oli alkanut puoliksi uskoa tähän, vaikka olikin kummallista, ettei hänellä ollut asiasta mitään muistikuvaa.
Kesäpäivänseisaus koitti ja Lasse odotti jotain jännittävää tapahtuvaksi. Näin kävikin, kun Satu Manner soitti ja ilmoitti, että joukko keijuja haluaa Lasselta pullon, joka täyttyy itsestään. Oli päivänselvää, että syöpälääkkeestä oli kyse. "Sattumalta" Maria ja Helana-"tytär" olivat viime viikkoina uskotelleet Lasselle, että syöpälääke oli ihmeparannuksen lisäksi tehnyt Lasselle isoja muistireikiä, jopa saanut unohtamaan oman tyttärensä. Ja mikä parasta, keijut vakuuttivat, että jos Lasse antaa pullon heille, kaikki pullon tekemät hyvät asiat järjestyisivät itsestään, mutta huonoista ei olisi tietoakaan. Jepjep.
Lasse tapasi Mariaa ja Helenaa Koulussa ja puhui menneistä. Helena vaikutti koko ajan tutummalta ja Lasse alkoi uskoa tai ainakin halusi uskoa, että tämä oli hänen tyttärensä. Hän jopa kirjoitti muistivihkoonsa tietoja nuoresta naisesta, ettei unohtaisi tätä. Toisaalta, miksi hänen tyttärensä olisi jonkun afrikkalaisen sotilasdiktaattorin palkkasoturina? Vähän kaukaa haettua.
Lasse vei perheensä tapaamaan keijuja ja opasti näitä matkalla siitä miten tulee käyttäytyä: pitää olla takorautaa mukana, ruokaa ei saa ottaa, pitää olla kohtelias, ei saa luvata mitään jne. Lasse vei mennessään lahjan keijuemännälle ja sanoi ottavansa selvää tulen ja veden amuletista, sekä itsestään täyttyvästä pullosta. Mentiin vielä teelle Lasselle ja sitten Helena ja Maria lähtivät pois.
Kaikki vaikutti vähän turhankin hyvältä. Jos Lasse luopuisi lääkkeestään, keijujen tai Nukku-ukon aiheuttamat pahat unet, huono tuuri ja unohtelevaisuus loppuisivat, syöpä paranisi ja Lasse saisi tyttärensä takaisin. Lisäksi Kari (joka oli ilmeisesti oikeasti kadonnut, vaikka Anne oli löytynyt) palaisi ihmisten ilmoille. Kaikki vaikutti keijujen juonelta, jonka tarkoitus oli saada Lassen pullo. Aamulla tytär muuttuisi kuiviksi koivunlehdiksi ja syöpä palaisi. Lasse soitti Willelle. "Kuule, tää saattaa kuulostaa vähän kummalliselta kysymykseltä, mutta onko mulla tytärtä?" "Tytärtä?" "Niin. Parikymppinen, nimeltään Helena, opiskelee historiaa." "Ei sulla mitään tytärtä ole, kyllä kai mä sen tietäisin, jos olis." "Oletko varma?" "Joo, ei ole tytärtä." "Aha, joo, no kiitos." Niin kuin Lasse oli epäillytkin. Keijujen juonia.
Lasse soitti vielä jo nukkumassa olleelle Askolle, joka voisi tietää keijuista enemmän. "Kuule, tää on ehkä tyhmä kysymys, mutta onko mulla tytärtä?" "Mitä?" "Täällä on keijuja ja mun ex-vaimo yhtäkkiä väittää, että mulla on tytär ja--" "Mikä sulla totta kai on." "Onko? Oletko varma?" "Olen tietysti. Odotas hetki... Joo, täällä on muun muassa sun lähettämä ylioppilaskuva siitä." Ja Asko luetteli tyttärestä jotain perustietoja. Yhä kummallisempaa. Askon kanssa puhuttiin myös jotain keijuista, ja todettiin, että niille luultavasti kelpaisi mikä tahansa ehdot täyttävä esine. Ja niin Lasse alkoi miettiä sopivia korvikkeita tulen ja veden amuletille, itsestään täyttyvälle pullolle ja muille.
Vähän ajan päästä Wille soitti uudestaan: "Moi, sori, mä olin väärässä. Kyllä sulla on tytär. Helena. Olenhan mä sen tavannutkin. Mä oon tosi pahoillani, mulla on ollut mun pitkäaikaismuistin kanssa aika paljon ongelmia viime aikoina."
Lasse meni nukkumaan varmana siitä, että teki hän keijujen kanssa mitä tahansa, syöpälääkkeen juomisen oli loputtava, sillä hän halusi tyttärensä takaisin.
Seuraavana päivänä Lasse tapasi aamulla Helenan, jonka käsiin antoi syöpälääkepullonsa. Helena vei sen jonkun tuttavansa luokse, eikä Lasse edes halunnut tietää mihin.
Puoliltapäivin Lasse lähti Kouluun Venlan kanssa ja sai kuulla, että yöllä Sakari oli voittanut taistelussa Venlan, Anteron, Satun, Annen ja joukon muita Turun yöllistä väkeä.
Sieltä Lasse palasi kotiinsa, johon ilmestyi Kari, varsin huonossa kunnossa, mutta kuitenkin elossa. Pian paikalle saapui myös Helena, jonka Lasse nyt muisti yhä paremmin. (Oli tosin lukenut muistikirjasta apua Helenan aamulla soittaessa.) Kari alkoi melkein uhkailla Lassea syöpälääkepullon takaisinsaamiseksi, joten oli hyvä, että Helena oli vienyt sen ja pysyi lujana. Lassea tämä uusi puoli Karissa häiritsi aika paljon, onhan Kari ollut epäluotettava ja epämääräinen, mutta ei sentään koskaan kääntynyt Lassea vastaan tällä tavalla.
Kolmestaan he järjestivät keijuille tiimalasin itsestään täyttyväksi pulloksi ja jin-jang-korun tulen ja veden amuletiksi. Keijuista paikalla olivat ainoastaan Satu ja tämän toveri Taru Varjohovista. Molemmat olivat huonossa kunnossa Sakarin jäljiltä. Paikalta löytyi myös Joelin tai Juliuksen (keitä ovatkaan) kirjoittama paperi Sakarin suunnitelmista. Lasse kirjoitti suunnitelmat muistiin ja jos ne pitävät paikkansa, Sakari on todella paljon pahempi hirviö kuin kukaan osasi aavistaa. Hänestä on päästävä eroon. Kari uhosi hoitavansa sen, mutta siinä käy vaan huonosti. Karilla oli kyllä syynsä, sillä Anne on ilmeisesti Sakarin ghouli.
Lasse odottelee jännityksellä mitä tapahtuu, kun hän on pari kuukautta ilman syöpälääkettään. Tällä kertaa hän aikoo olla tarkasti lääkärin tarkkailussa toiveena, että syöpä voidaan lääketieteen keinoin estää, kun sen oletettu kasvaminen tiedetään ennakkoon. Sentään tytär on palannut, ja toivottavasti keijut saavat portinkin suljettua.
Torstaina Lasse jutteli Karin kanssa ja sanoi, että jos vielä yksikin asia menee pieleen, hän lopettaa nämä hommat.
Lasse heräsi kymmeneltä Karin soittoon. Kari kertoi kaupunkiin tulleen uuden pelaajan, Daturon vampyyrijälkeläisen Liisan. Kari epäili, että tämä piileksisi jossain kellarissa, joka oli ollut paikalla jo sata vuotta sitten. Lasse ehdotti Raatihuoneen kellaria, Linnankatu 3:n kellaria, kirjastoa, kaupungintaloa ja Akatemian taloa, mutta lupasi lähteä kirjastoon etsimään muita mahdollisuuksia.
Lasse keitti itselleen teetä ja alkoi pukea päällensä, kun ovisummeri soi. Kari varmaan, Lasse ajatteli ja avasi oven. Kun Lasse minuutin päästä tulee ovelle pitäen toisessa kädessä teekuppia ja napittaen toisella paitaansa, seisoo eteisessä joku tuntematon olento, joka hymyilee aurinkoisesti. Lasse oli totaalisen hämmentynyt, mutta tiesi kokemuksesta, ettei tällaisissa tapauksissa kannattaa hätääntyä. "Haluatko sä teetä? No hyvä, mene vaan keittiöön odottelemaan." Hakiessaan työhuoneestaan teetä Lasse samalla tekstasi Karille avunpyynnön.
Kari saapuikin pian, mutta ilmoitti jo tuntevansa Titi-uuksi kutsumansa olennon, joka on siis lohikäärme ja Annen suojatti tai kaveri. ("Only wish the Lady heard was, Dragon on a human's door." Tätä se kai tarkoitti. Ehkä keijut voivat olla vahingossa hyödyksikin.)
Titi-uu oli jo auttanut paikantamaan mahdollisia Liisan piilopaikkoja, kuten Tähtitornin vieressä oleva kumpu. Kari selitti melko vakuuttavasti myös, että Lasse oli ollut mukana tällä reissulla ja menettänyt viimeiset pari tuntia muististaan. No, sitä sattuu.
(Unohtuneena aikana Lasse totesi, että kun torstaina hän pelkäsi yhden asian menevän pieleen, nyt on mennyt kaksi: lohikäärme Lassen kimpussa ja vampyyri Karin.)
Nyt Lassella oli kynttilä ja suitsuke palamassa ja Karin mukaan Lasse oli juuri aikeissa hypnotisoida Karin, jotta tämä voisi kertoa mitä tapahtui viime yönä. Yön tapahtumat saatiinkin jossain määrin kartoitettua: Liisa oli tullut Karin luokse ja juottanut Karille vertaan, ehkä myös juonut Karista. Liittyikö tähän myös konventionaalista seksiä jäi Lasselle epäselväksi, mutta Karin asunnosta löytyneet vaatteet viittaisivat siihen, minkä Lasse Karille sanoikin.
Hypnoosin aikana Lasse ei malttanut olla kysymättä Karilta myös muutamasta muusta asiasta, kun tiesi Karin unohtavan keskustelun herätessään. Lassen muistiinpanoja näistä:
Lasse
Anne
Hypnoosin jälkeen Kari, Lasse, Titi-uu ja paikalle saapunut Susa lähtivät tapaamaan Annea ja Sakaria. Matkalla Titi-uu lupaili auttaa Lassea kummallisten unien suhteen. Lasse lähti teatteriin ja jätti Titi-uun Annen hoiviin. Sakari oli oma iljettävä itsensä. Titi-uu hämmentää Lassea, mutta jostain syystä Lasse kokee tämän ystävällismieliseksi ja saattaa jossain vaiheessa alkaa luottaa tähän. Vähän kuin olisi ihastumassa johonkin uuteen ihmiseen.
Ehkä asiat eivät sittenkään ole täysin pielessä.
Lasse tietää kyllä, että kun kelloja siirretään taaksepäin samaan aikaan, kun on ramadanin voiman yö (Laylat al-Qadr) ja Halloween, ovat okkulttiset voimat liikkeellä. Muun muassa Asko.
Lauantai alkoi lueskelemalla paria Lassen perjantaina Helsingin Kirjamessuilta hakemaa kirjaa ja tekemällä niistä merkintöjä. Kun Titi-uu ilmestyi Lassen kämpälle, he lähtivät ostoksille valmistautumaan Lassen illaksi suunnittelemaan juustoa ja viiniä -tilaisuuteen.
Lassen ja lohikäärmeen ollessa Kauppahallissa, Asko soitti ja ilmoitti odottelevansa Rossossa. Sinne mentiin. Asko esitteli "entisen oppilaansa" Jonskun, Lasse taas Titi-uun. Lasse lähetti suojelijansa viemään kauppakassin kotiin ja sai kuulla Askon vittuilua kauppakasseja kantavasta lohikäärmeestä. Ja pääsi kiemurtelemaan vaivaantuneesti tökeröön kysymykseen: "Onko teillä suhde? No hyvänen aika, kyllähän sitä nyt piti kysyä!"
Asko toi Lasselle muuten lahjaksi Umberto Econ uusimman, jossa keski-ikäinen antikvaari on menettänyt kaikki henkilökohtaisia asioita koskevat muistonsa.
Ruokailun aikana juteltiin salatieteellisiä sekä juoruiltiin ihan yleisellä tasolla. Lasselle tuli erilaisia yhteydenottoja, joita hän koitti delegoida eteenpäin. Opiskelijapoitsu Johannes sai jutella Askon kanssa, siskonsa arvoitusta ratkaiseva Heidi taas "yksityisetsivä" Karin kanssa. Delegointi meni huonosti ja lopulta Lasse päätyi tekemisiin molempien kanssa, erityisesti Heidin. Heidin sisko oli Helena Tuomela ja rikkinäisten puhelinten vuoksi ihmiset olettivat tämän viittaavan Lassen tyttäreen.
Lounaalta Lasse meni kotiin lukemaan kirjoja, katsomaan televisiota ja valmistelemaan illanviettoa. Hän sai puhelinsoiton Mariannelta, jonka oli kuullut sekä Karin, Titi-Uun että Heidin mainitsevan ja tapasi tämän kotonaan. (Tämän Marianne-osuuden Lasse kuitenkin unohti, vaikka löysikin myöhemmin merkinnät muistikirjastaan.)
Kellon piti olla kuusi ja vieraiden tulla kahdeksalta, mutta yhtäkkiä jo ovisummeri soi. No, näitä aikahyppyjähän nyt tapahtuu. Kari ja Anne tulivat paikalle ja pian myös Asko ja Jonsku. Jossain vaiheessa illan edetessä paikalle ilmestyivät myös Titi-Uu ja Mikael. Juteltiin magian teoriasta, moraalista, vitsailtiin ja kerrottiin villejä tarinoita nuoruuden päiviltä. Erityisesti Kari ainoana villin nuoruuden eläneenä osallistujana kunnostautui viimeksi mainitulla saralla.
Kun juustot ja viini loppuivat, siirryttiin Kouluun jatkamaan. Siellä Lasse ja Asko pohtivat, että Laylat al-Qadrin muslimirukouksissa syntyvä voima luultavasti ohjautuu Lassen kellariin, tuohon "okkulttisen energian viemäriin". Asko ihmetteli eikö Lasse koskaan ole ajatellut käyttää sitä voimaa johonkin omiin rituaaleihinsa. Tätä pohdittiin aikansa, selviteltiin rukousten ajankohtia ja todettiin, että sunnuntaiaamun rukous kello 5:39 ajoittui vielä Voiman yöhön. (Lassella oli luonnollisesti relevantit Koraani-lainaukset muistikirjassaan suomeksi ja englanniksi.)
Valitettavasti Kari päätti pilata hyvän teorian laittamalla sen käytäntöön. Hän päätti voimistaa jotain kabbalistista puhdistusrituaalia muslimimagialla saadakseen Sinistä SuPon jäljityslaitteen irti. Lassesta idea oli typerä, kyse kun ei ollut mistään epäpuhtaudesta, vaan ongelmasta, joka vaatisi tarkasti suunnitellun täsmäloitsun. Asko ja Kari olivat eri mieltä ja Lasse suostui osallistumaan rituaaliin, mutta varautui sanomaan: "Mitä minä sanoin."
Otettiin vielä yhdet tai ehkä kahdet ja lähdettiin nukkumaan. Unta ei ollut tarjolla kuin muutama tunti, kun jo piti herätä. Aamulla Lasse oli näppärästi unohtanut Koulussa käydyt keskustelut ja ihmetteli miksi joku värikkäitä rastoja käyttävä tyttö nukkui hänen olohuoneessaan. Kari oli pukeutunut pipoon ja Lassen rituaalikaapuun. Annekin oli paikalla. Kari lähti kellariin valmistelemaan jotain ja käski muiden seurata perästä kun siltä tuntui. Muistikirjassakaan ei ollut mitään. Vaivihkaa utelemalla Lasse sai sen käsityksen, että oli itsekin osallistumassa rituaaliin. Mikäs siinä.
Itse rituaali meni helpolla rutiinilla. Kari sai muslimienergiat kanavoitua mukavasti ja Lasse komppasi. "Ateh malkuth ve-geburah ve-gedulah le olahm amen..."
Voimasta huolimatta napit jäivät niskaan. Loitsu ei sopinut tähän tarkoitukseen, aivan kuten Lasse oli olettanutkin. "Mitä minä sanoin."
Kun osallistujat saatiin rauhoitettua ja taas nukkumaan, Lasse keitti itselleen vihreää teetä ja lueskeli hetken uutta salaliittokirjaansa vuoteessa. Seitsemän maissa Lasse pisti kirjan pois, sammutti valot, sulki silmänsä ja puhelin soi. Soittaja oli se Heidi, joka oli jossain vainoharhapaniikissa ja pyysi päästä sisään turvaan. Vastoin parempaa tietoaan Lasse myöntyi.
Lasse jutteli hetken Heidin kanssa keittiössä ja meni sitten nukkumaan. (Keittiössä oli jostain syystä vati, jossa oli toukkia. Ne olivat väsyneille ihmisille hypnoottista katseltavaa. Heidin kysyttyä Lasse sanoi niiden olevan varmaan jonkinlaisia jäänteitä yöllisestä rituaalista. Myöhemmin paljastui, että ne tosiaan olivat rituaalijäänteitä, mutta eri rituaalista kuin Lasse luuli: Karin Annesta yöllä vuodattama veri oli muuttunut toukiksi.)
Kun sunnuntai vihdoin valkeni, Lasse raahautui Titi-Uun mukana kaupungille. Siellä oli jotkut naamiaiset, jotka eivät juuri kiinnostaneet. Matkalla Lasse antoi Karille puhelinkonsultaatiota ihmissuden taltuttamisesta. Ilmeisesti yön puhdistusrituaalilla oli sittenkin ollut vaikutusta.
Juhlatilassa Gillesgårdenilla Lasse sai Johannalta kuulla Supon olevan perässään. Ja Näkymättömän piirin perässä. Koska Johanna ei Lassen kirjoissa ole mikään luotettava lähde, hän lähetti kavereilleen kyselyviestejä asiasta. Kukaan ei tiennyt mitään. (Myöhemmin Lasse tajusi, että Tenkan lähettämä viesti oli koodia, ja siinä luki: "Pakene. Sos.") Kuitenkin Kari ja kaikki muutkin turkulaiset tutut tuntuivat olevan pakokauhun vallassa ja haluavan välittömästi muuttaa ulkomaille. Oli tuskin sattumaa, että Asko valitsi juuri tämän päivän aloittaakseen Intian-matkansa, vaikka hän ei puhelimessa tunnustanutkaan tietävänsä asiasta mitään.
Lasse masentui, mutta jäi silti oleilemaan naamiaispaikalle. Karin, Annen ja muiden neuvoista huolimatta hän ei halunnut paeta. Hänellä oli lemmikkilohikäärme, vuosikymmenten kokemus loitsuista, rabbi Sgiebelgerbin kirjasto ja kasapäin palveluksia lunastettavana.
Kari esitteli Lasselle pari skottia, jotka halusivat ostaa Lassen pullon. Lasse lupasi antaa sen, jos skotit hyökkäisivät (ehkä Makkosen kanssa) Supon tyyppien kimppuun. Tappaa ei tarvitse, mutta esimerkiksi päämajan räjäyttäminen, kenttäagenttien muistin pyyhkiminen tai arkistojen polttaminen sopisi hyvin. Tämän Lasse katsoo ensimmäiseksi siirrokseen.
Tästä Lasse sai hiukan toivoa ja lähti kotiinsa suunnittelemaan jatkoa. (Ja siihen peli loppui.)
Seuraavaksi:
Lasse ottaa selvää Supon aikeista ja resursseista. Turvalliset puhelinsoitot Tenkalle ja Willelle selvittänevät nämä asiat tarpeeksi tarkasti. Sitten Lasse kertoo skoteille ja mahdollisille muille iskujoukoille missä ja mihin pitää iskeä.
Lasse suojaa kotinsa ja itsensä mahdollisimman hyvin. Peruskamaa on se, että Lasseen ei voi käyttää taikuutta, väkivaltaa (tms. voimia) ilman Lassen lupaa, Lassen kotona tai työpaikalla ei voi käyttää taikuutta muut kuin Lasse ja Titi-Uu vartioi Lassen unia ja olinpaikkaa. Samoin Titi-Uu voi ehkä tehdä tihutöitä Supon tyyppien unissa.
Lasse tietää, ettei ole ainoa taho, joka aikoo pistää Supolle kovan kovaa vastaan. Makkonen ja muut vampyyrit varmasti taistelevat. Ehkä keijut on suostuteltavissa mukaan. Näkymätön piiri ei varmasti kokonaan pakene, eivätkä muutkaan maagit.
Lasse ei ole mikään toimintasankari ja pyrkii pääasiallisesti pitämään huolta itsestään. Jos hän saa Supon unohtamaan Lasse Tuomisen, se riittää lyhyellä tähtäimellä. Jos se onnistuu esim. skottien avulla tai lahjonnalla, hyvä. Jos pitää lähteä manailemaan jotain demonisotajoukkoja, sitä voidaan harkita.
Lasse aavisti pahaa. Lasse aavisti aina pahaa, mutta tällä kertaa paha tuntui henkilökohtaiselta. Numerologia, astrologia, tarot, kaikki viittasi isoon muutokseen. Se saattaisi tarkoittaa kuolemaa. Se saattaisi myös tarkoittaa vampyyriksi muuttumista tai Marian kanssa yhteen palaamista. Oli vaikea sanoa mikä pelotti eniten.
Lasse oli käyttänyt viimeisen kuukauden toteuttaen järjestelmällistä suunnitelmaa.. Lainaus muistikirjasta:
-> Kuoleman todennäköisyyttä voi vähentää
myös -> kuolemaan voi varautua
Välittömästi suunnitelman teon jälkeen Asko oli soittanut Intiasta ja ilmoitti langettavansa itseensä Vaeltavan juutalaisen kirousta. Lasse vastusteli ja yritti muistuttaa Askoa tämän sielusta, mutta Asko ei ehtinyt puhua pitempään. "Ei uusia projekteja" sai odottaa sen aikaa, että Lasse selvittäisi mitä kaikkea voisi mennä vikaan.
Viikkoa myöhemmin Wille soittaa Lasselle ja kysyy jostain Asko Stenvallista -Intiassa majailevasta teologista. Lasse ei tiedä lainkaan mistä on kyse, mutta olettaa Willen puhuvan koodia ja koittaa selvittää nimen numerologisia konnotaatioita. (Moderni länsimainen numerologia povaa muutoksia, pythagoralainen numerologia taas ristiriitoja ja heikkoutta, mutta toisaalta lujuutta ja rohkeutta.) Ymmärtäessään selailla muistikirjaansa, Lasse huomaa, että Asko onkin oikea henkilö, jonka hän vain on jostain syystä unohtanut.
Lassen testamentti:
Testamentti
Minä Lasse Tuominen (080162-6493) kirjoitan tätä 10.11.05
täysissä
ruumiin ja sielun voimissa, sekä kahden todistajan
läsnäollessa.
Uskon mahd. kuolevani lähiaikoina. Jos näin ei käy,
tämä
dokumentti mitätöityy 22.12.2005.
Jätän maallisen omaisuuteni ent. vaimolleni Maria Tuomiselle
ja tyttärelleni
Helena Tuomiselle suhteessa 1/4 (M.) ja 3/4 (H.), seuraavia poikkeuksia
lukuunottamatta:
- Asuntoni Yliopistonkatu 7C32:ssa Turussa jätän kokonaan
tyttärelleni
Helenalle. (Vuokralaiseni M. Sorvarin vuokrasopimus päättyy
tämän
kuun lopussa.)
- Toimistollani olevat kirjat lahjoitan Taiteiden tutkimuksen laitoksen
kirjastoon.
- Kirjan Näkymätön lapsi (Tove Jansson) lahjoitan
henkilölle,
jonka tunnen vain nimellä "Titi-Uu". Toivon, että
vaimoni
Maria voi etsiä Titi-Uun käsiinsä ja toimittaa kirjan
hänelle.
- CD- ja LP-levyni testamenttaan Tero Toivoselle, "Tenkalle".
- Raamatun, Biblian, Koraanin ja al-Quranin lahjoitan Asko Stenvallille
siinä
toivossa, että hän löytää niistä
viisautta.
- aikakauslehtikokoelmani testamenttaan Wille Linnalle.
- muut osat kirjastoani ml. vanhat muistikirjani testamenttaan Kari
Sgiebelgerbille,
joka saa ne omistukseensa sinä päivänä, kun menee
naimisiin.
Puolison uskonnolla tai sukutaustalla ei ole tämän klausuulin
kannalta
väliä.
- kirjoja säilyttää toistaiseksi näin alkava
Näkymättömän
piirin kirjasto, jonka haltuun kirjat toimittaa Tero Toivonen.
"Elämää voi ymmärtää vain
taaksepäin.
Valitettavasti sitä on elettävä eteenpäin." -
Kierkegaard
Turussa 10.11.05
Lasse Tuominen
Todistajat
Lasse kävi aamulla Tuomiokirkossa jumalanpalveluksessa, kuten joka sunnuntai viimeisen kuukauden aikana. Sitten hän tuli kotiin kirjoittamaan vihdoin muistikirjaansa kirjettä lähimmäisilleen:
Jos Kun kuolen, nämä vihkoset saattavat tuoda
jäljelle
jääneille jonkinlaista ymmärrystä luonteeni,
taustani tai
tutkimusteni suhteen. Pari sanaa siis mahdolliselle
sinulle,
hyvä lukija.
Ensin, nämä eivät ole päiväkirja, vaan joukko
sekalaisia
muistiinpanoja kirjoista, artikkeleista, keskusteluista, laskelmista,
kirjeistä
ja näiden pohjalta tekemistäni
päätelmistä.
Toiseksi, tätä vihkoa ja sen edeltäjiä (sekä
mahd.
seuraajia) pystyvät kuoltuani lukemaan (ent)
vaimoni Maria Tuominen, tyttäreni Helena Tuominen, sekä
ystäväni
Näkymättömän piirin parissa (joihin
täässä
mielessä luen myös Kari Sgiebelgerbin).
Jos näissä kirjoituksissa on jotain, mikä
järkyttää
tai loukkaa teitä, pyydän anteeksi. Koitin aina toimia kuten
parhaaksi
näen.
Quod est Inferius est sicut quod est Superius, et quod est Superius est
sicut
quod est Inferius, ad perpetranda Miracula Rei Unius.
Pitäkää huolta toisistanne. Testamenttini löytyy
liitteenä
tämän vihon alusta.
Lasse Tuominen
Vähän sen jälkeen Lasse saa puhelun joltain Mariannelta, joka väittää tavanneensa Lassen aikaisemmin. Marianne varoittaa, että Titi-Uun mielestä Lassella ei ole kaikki hyvin. "No sen tiesin kyllä itsekin."
Myöhemmin joku "Asko" soittaa ja kertoo, että hänen läheisyydessään olevat ihmiset tuppaavat unohtelemaan häntä. Lasse sopii tapaavansa miehen Hansan Rossossa puoli kolmelta.
Selatessaan vihkoaan Lasse huomaa, että Asko on esiintynyt siellä aiemminkin ja että Lasse on myös unohtanut tämän aiemmin. Viimeinen merkintä, jossa Lasse muistaa Askon, koskee Vaeltavan juutalaisen rituaalia. Lasse päättää koota Asko-tietonsa yhdelle sivulla, jotta muistiinpalauttaminen helpottuu. Erikseen alleviivatut ja huutomerkeillä korostetut kohdat ovat "Moraaliton mustan magian harjoittaja" ja "Yritti n. viikko sitten kuolemattomuusrituaalia".
Lassea väsyttää, mutta hän lähtee kuitenkin suunnitelmiensa mukaan ortodoksiseen kirkkoon sytyttämään kynttilöitä ja sieltä Hansan Rossoon lounaalle. Lasse syö jo salaattia, kun hänen seurakseen tuppautuu joku tuntematon mies. "Et kai joutunut odottelemaan?" "…ö... En. Milloinkas me sovimmekaan näkevämme?"
Mies kertoo olevansa joku "Asko" ja selittää, että hänellä ja Lassella oli tapaaminen puoli kolmelta Rossossa. Lasse vilkaisee muistikirjaansa ja se vahvistaa asian. Varmuuden vuoksi Lasse pyytää vielä nähdä Askon ajokortin.
Pian pöytään tulee myös Jonsku, jonka Lasse muistaa tavanneensa kerran tai kaksi aikaisemminkin. Jonskukaan ei muista Askoa, vaikka Asko on omasta mielestään tämän vanha professori.
Lasse ja Asko heittelevät toisiaan Raamattu-viittauksilla.
"Muista
Johannes 16:26."
"Huh, hetken pelästyin, kun luulin, että
tarkoitit Johannes
16:23."
"Ei sentään. Joskin koko Johannes 16:24-28 on
kyllä
relevantti. Samoin kuin ensimmäisen Mooseksen kirjan 4:16. Kainin
kiroustahan
on usein verrattu Vaeltavaan juutalaiseen."
"En minä sentään vampyyri ole. Vaeltava
juutalainen
säilytti sielunsa."
"Mutta Vaeltavan juutalaisen legendahan esiintyy
ensimmäisen
kerran vasta 1600-luvulla jossain saksalaisessa poliittisessa
pamfletissa!"
"Silloin se kirjoitettiin ensimmäisen kerran
ylös, mutta
itse legenda on paljon vanhempi. Katsoin, että oikealla rituaalilla
ja
Jeesuksen ruumiilla voisi saavuttaa fyysisen kuolemattomuuden toiseen
tulemiseen
asti. Mutta Jeesuksia ei kasva puissa. Onneksi minä pystyin
korvaamaan
Jeesuksen ruumiin pyhimyksen ruumiilla."
"Eihän se Peter Berna ollut mikään oikea
pyhimys,
vaan vain pyhitetty sveitsiläinen lähetyssaarnaaja."
"Ja
marttyyri. Mutta siksi rituaalia pitikin vahvistaa muilla
keinoin..."
Asko selitti rituaaliaan, Lasse koitti muistaa, että mies oli moraaliton musta maagi. Se oli kuitenkin vaikeaa, sillä Lassea väsytti niin paljon. Hän otti mukavamman asennon ja sulki hetkeksi silmänsä...
Lasse huomasi olevansa pizzeriassa syömässä. Pöydän toisella puolella olivat Jonsku ja joku okkulttisia höpisevä mies. Mies esittäytyi Askoksi ja pyynnöstä todisti henkilöllisyytensä ajokortillaan. Asko kehotti Lassea lunttaamaan muistikirjasta Askoa käsittelevän sivun yhteenvedot. "Moraaliton musta maagi"! Vai niin.
Asko alkoi taas kertoa rituaalista, mutta pian Lasse nukahti uudestaan. Herättyään hän voi hiukan pahoin ja hoippuroi vessaan. Vessassa Lassen elämä ruumiillisena olentona lakkasi. No, tähän oli varauduttu.
Lasse käveli vessan ovien läpi takaisin pizzeriaan ja liittyi Jonskun ja Askon seuraan. Lasse oli hyvin vaivautunut. Hän oli varautunut pysymään hetken haamuna kuolemansa jälkeen, mutta hän ei ollut varautunut joutuvansa kertomaan omasta kuolemastaan tuttavilleen. Miten tällaisen asian voisi hoitaa tyylikkäästi?
Kun ei muuta keksinyt, Lasse kehotti Askoa avaamaan pöydälle jääneen muistikirjan korvamerkin kohdalta. Asko luki Lassen kirjoittamaa kirjettä pitkään ja hämmentyneenä käänsi sivua edestakaisin.
"Ymmärränkö oikein, että et ole
millään
erillisellä loitsulla avannut tätä kirjettä nyt
minulle,
vaan että siinä mainitut ehdot ovat täyttyneet?"
"Kyllä."
"Sinä olet siis..."
"No, niin."
"Mutta et varmastikaan ole mikään haamu tai
--"
"Itse
asiassa olen. Halusin varmistaa, että pystyn hoitamaan asiani
loppuun.
Jos haluat, voit lukea kirjeen myös Jonskulle."
Se oli virhe. Oli tuhottoman vaivaannuttavaa kuulla itse kirjoittamiaan jäähyväisiä luettavan ääneen omassa läheisyydessään. Omaa kuolemaa seuraavaa etikettiä vaan ei opetettu koulussa, ei edes rabbi Sgiebelgerbin koulussa.
Jonskusta tilanne oli niin kummallinen, että hän päätti lähteä kotiinsa.
Asko meni miesten vessaan, haki Lassen avaimet tämän taskusta ja miehet lähtivät Lassen kämpälle. Matkalla Asko eksyi Hansakortteliin ja pääsi kuittailemaan Lasselle tämän toimimisesta henkioppaana.
Asko haki muutamat Lassen tälle testamenttaamat kirjat ja lupasi ilmoitella Marialle ja Helenalle. Samassa sisään tunkee Leena Pitkäseksi esittäytynyt nainen.
Tilanne oli hämärä. Lasse yrittää vastentahtoisesti pitää seuraa Pitkäselle keittiössä, kun Asko olohuoneessa kertoo Lassen tyttärelle Lassen kuolleen. Pitkäsen epämääräiset kuulusteluyritykset eivät oikein jaksaneet kiinnostaa. Lasse pyysi Pitkästä laittamaan cd-soittimen päälle, jotta saataisiin jotain taustaääntä.
Sisälle oli aamupäivällä jäänyt Doorsin levy. "Break on through" oli tuskaisen sopiva ja Lasse yritti keventää tunnelmaa vitsailemalla siitä Askolle. Ei tainnut mennä ihan etiketin mukaan.
Lopulta Pitkänen suostui lähtemään ja samassa Kari soitti olevansa taas Turussa. Asko, joka vastaili aineettoman Lassen puhelimeen kutsui Karin Lassen luokse.
Tarkoitus oli kertoa Karille Lassen poismenosta, mutta heti Karin tultua sisään tämä sai jonkinlaisen kohtauksen. Asko talutti tämän olohuoneen sohvalle, jossa miehet olettivat Karin olevan jonkinlaisen kirouksen alla. Rituaali päälle, siis.
"Mun rituaaliveitsi on tossa", Lasse neuvoi alkaessaan itse messuta ja piirtää pentagrammeja ilmaan. Tarkoitus oli, että Askokin käyttäisi veistä ilmaan piirtämiseen, mutta sen sijaan hän alkoikin viillellä Karia ja itseään. Hienoa.
Hätäisestä loitsusta ei kuitenkaan ollut apua, Kari menehtyi melkein saman tien. Lasse ja Asko eivät haluttaneet luovuttaa. Lasse halusi kutsua Karin hengen juttelemaan heille, mutta jälleen kerran Asko teki rituaalin vähän eri tavalla ja manasi hengen puhumaan omassa ruumiissaan. Jonkinlaisena zombina, siis. Hyvä homma, Asko.
"Kari! Kuuletsä meitä?"
"Graagh. Missä mä olen?"
"Sä kuolit. Me manattiin sut takaisin omaan
ruumiiseesi."
"Joo. Osaatsä sanoa mikä sut tappoi?"
"En. Älkää jättäkö mua
tällaseks."
"Okei, joo. Onko sulla jotain viimeisiä
toiveita?"
"Älkää tehkö musta zombia."
"Ei se oo pysyvä ratkaisu."
"Mrh? Soititteko te jo ambulanssin?"
"Ei vielä. Asko sun pitää
soittaa."
"Niin, Lasse on siis myös kuollut, mutta se on
tässä
haamuna." Asko soittaa ambulanssin.
"Mahtavaa. Kauanko mä oon ollut kuolleena?"
"Et kauaa. Pari minuuttia."
"Ettekö te kumpikaan osaa ensiapua? Mä saan pian
aivovauriota."
"No sen kuin pumppaat sydämelläsi verta
aivoihisi."
"Mitääh?"
"Niin, pumppaa, pumppaa!"
Asko palaa. "Ne tulee parin minuutin
päästä."
"Asko, voitaisko me animoida Karin sydän
käyntiin?"
"Eikö se pysty itse liikuttamaan sitä?"
"Ilmeisesti ei. Mutta jos me liikutettaisiin sitä
keinotekoisesti,
se vois parantaa selviytymismahdollisuuksia."
"Totta, muutenhan hermoradat alkaa rappeutua.
Mitähän
rituaalia siihen kannattais käyttää?"
"Jätkät!
Ei mitään magiaa. Kantakaa mut ulos pakkaseen."
Harmissaan okkultisminörtit luopuvat hienoista suunnitelmistaan ja Asko saa taluttaa Karin ruumiin ulos. Miehet hyvästelevät Karin ja Asko katkaisee Karin henkeä ruumiissa pitäneen loitsun.
Lassen asunto on täynnä Karin ja Askon verta, Karin ruumiissa Askon piirtämiä rituaalimerkkejä ja Rossossa Lassen ruumis sekä Askon etukorttitiedot. Asko katsoo parhaaksi vetäytyä ennen kuin ambulanssimiehet tulevat. Miehet jättävät nopeat hyvästit ja Asko katoaa Lassen kännykän, avainten ja muistikirjan kanssa. Jättää vielä pöydälle Raamatun, josta avaa viimeisen aukeaman, Johanneksen ilmestyksen lopun, ja jättää levyn soimaan.
Lasse pohtii omaa kuolemaansa, Karin kuolemaa, lukee Ilmestyskirjaa ja kuuntelee tuskaisen osuvaa Doorsin The Endiä.
Ovisummeri soi, vielä kerran. Lasse ei voinut sitä avata, mutta siirtyi kuitenkin itse alas ja ulos. Ovella olivat Leenä Pitkänen jonkun apulaisensa kanssa. Lasse kertoi heille ovikoodin ja jutteli hetken heidän kanssaan rappukäytävässä. Ylioppilaskylässä oli räjähtänyt, vielä moni muukin tuttava oli kuollut. Onneksi Kari ei saanut tietää siitä.
Lasse palasi asuntoonsa miettimään tulevaisuutta. Omaansa ja muiden. Siitä on monta vuotta, kun hän ajatteli itseään etupäässä fyysisenä olentona, joten muutos ei tuntunut kovin suurelta. Helena, Maria ja kaverit ehkä surisivat, mutta muutoin se ei Lassea juuri haitannut. Jos voisi kääntää kirjan sivuja, voisi Lasse jatkaa tutkimuksiaan tällaisessakin muodossa. Toisaalta, enää ei tarvitsisi lukea kuoleman jälkeisestä elämästä tai muista sfääreistä, hän oli nyt siellä. Matkaoppaat oli luettu ja matkaliput ostettu.
Viimeinen, suurin rituaali oli alkanut.
"This is the end.
My only friend, the end.
Of our elaborate plans, the end. [...]
It hurts to set you free
but you'll never follow me.
The end of laughter and soft lies.
The end of nights we tried to die.
This is the end."