Perjantaisia lentoja Ruotsiin oli paljolti peruttu myrskyn vuoksi ja monia käännytettiin laskeutumaan muualle. Nickin lento oli tuona päivänä harvinainen näky laskeutuessaan Tukholman lentokentälle.
Nick vietti lentomatkaa tyypillisesti joogameditaatiolla pikakelaten. Tätä haittasivat töyssyistä lentoa kauhistelevat, kiljahtelevat kanssamatkustajat. Lentokone muksahti kiitoradalle, saaden aikaan lisää kiljahduksia ja hämmästelyjä. Nick yritti kestää elämää kohdistaen ajatuksensa mukanaan olevan kirjan tuomiin tulevaisuuden lupauksiin.
Nick tarkisti kentällä lentojen välissä sähköpostinsa. Siellä oli viesti turkulaiselta Alexander Metsälältä:
"Hei, olen käsittänyt että sinä myyt kaikkea jännittävyyksiä.Minulla on kamala kaiho ostella nyt kaikkea kivaa ja satuinpa miettimään sinua! Mitäs sanot jos tavattaisiin lauantaina? Soittele! 040 555 1234"
"-Alexander Metsälä"
Teksti kuulosti tylsältä pullamössögootilta, joka kaipasi pentagrammiamuletteja tai muuta vastaavaa, mutta se, että viesti tuli nyt, kun Nick oli juuri kahden vuoden jälkeen palaamassa Turkuun, teki viestistä varteenotettavan.
Nickin jatkolento oli ainoa sinä päivänä Tukholmasta Turkuun lähtenyt lento. Myrsky seurasi lentoa, Nickiä ja Chia^rania Turkuun. Lento oli jälleen samaa tylsää kauhistelua tyhmien ja mielikuvituksettomien kanssamatkustajien taholta.
Nick otti taksin keskustaan ja käveli hieman kiertäen vanhan ystävänsä luo, jonka luona tapasi nukkua Turussa ollessaan. Vaikka Nick koki itsensä turkulaiseksi, hän kuitenkin vietti yleensä kaupungissa niin vähän aikaa, ettei siellä jaksanut pitää omaa asuntoa. Nick kuitenkin pyrki pitämään huolen, ettei sotkisi ystäväänsä omiin bisneksiinsä. Tämä ei vastavuoroisesti kysellyt Nickiltä yleensä tyhmiä.
Yhtenä varmuuskeinona ystävänsä luona Nick varusti sen suojaavalla kirouksella: "Taran tleh: Vade retro malevoleni", (Taranin lupauksesta, katoa pois pahantahtoinen.) jonka varusti Taranin symbolilla. Tämä pitäisi mahdolliset sitkeätkin ongelmalliset seuraajat ulkona asunnosta.
Tämän jälkeen Nick painui pehkuihin, herätäkseen lauantaiaamuna yhdeksältä.
Nick lähetti Jan Hautalalle tekstiviestin, että oli saapunut Turkuun. Sen jälkeen hän järjesteli tavaroita matkalaukkunsa ja olkalaukkunsa välillä ja lähti keskustaan syömään, ystävän jäädessä vielä nukkumaan.
Nick valitsi kebab-ravintola Milanin, joka tuli keskustassa ensimmäisenä vastaan. Ruuan makujen vivahteet eivät juuri kiinnostaneet, mutta jotenkin oli jäänyt elämään tapa olla menemättä kalliisiin ravintoloihin lounastamaan, vaikka raha ei Nickin elämässä ollut ongelma.
Kebabinsa syötyään Nick ilmoitti tekstiviestillä saapumisestaan asiakkaalle, Anna Laaksolle. Anna vastasi nopeasti tekstiviestillä, kysyen tapaamispaikkaa ja Nickin kiirettä päästä kirjasta eroon. Nick soitti Annalle ja tapaaminen sovittiin ravintola Hemingwaysiin.
Hemingwaysissä Nick bluffasi Annalle löytäneensä muita kiinnostuneita ostajia kirjalle -- ikäänkuin etenkään Nick voisi myydä Chia^ranin jollekulle muulle taholle kuin asiakkaalle. Nick käytti tätä kuitenkin painottaakseen, että kirjaan liittyvään projektiin mukaan pääseminen voisi hyvinkin olla Nickille kuvitteellisen toisen asiakkaan tarjoaman lisämiljoonan arvoinen. Anna ehdotti ensin korottaa omaa tarjoustaan, mutta Nick totesi, että oikeastaan tässä ei ole kyse rahasta.
Anna haki ystävänsä Matiaksen mukaan keskusteluun. Tämä kysyi Nickiltä, mikä Nick on. Nick vastasi, että ihminen, mutta sielunsa myynyt. Matias halusi tarkistaa, ettei sielua ollut myyty "ylöspäin", mihin Nick vastasi, että ostaja löytyy enemmänkin "sivusuunnasta". Matias selitti Annalle jotain, ettei voinut testata tällä hetkellä Nickiä, paljastamatta tarkemmin, mitä tällä tarkoitti.
Nick huomautti, että hän on ehdottoman kiinnostunut siitä, mihin tämän tyyppistä kirjaa aiotaan käyttää ja että on yksi todella harvoja, jotka todella osaavat lukea sitä. Matiakselle ja Annalle kävi keskustelun yhteydessä ilmi, että kirjalla avataan portaaleja eri ulottuvuuksiin, tai manaillaan esille eri ulottuvuuksien olentoja. Nickille selitettiin, että Annan kaksi siskoa Jyväskylässä olivat kirjan varsinaiset tilaajat, joilta Annan pitäisi varmistaa ensin, voiko Nick tulla mukaan. Nick halusi varmistaa, ettei kyseessä ollut pelkästään kahden hengen organisaatio, jolla ei olisi mahdollisuutta suorittaa ainakaan Chia^ranin mielenkiintoisimpia riittejä.
Sovittiin, että Anna ottaisi sisareensa yhteyttä ja palaisi asiaan. Nick lähti tutustumaan sillä välin Ars Novan näyttelyyn.
Ars Novaan saavuttuaan Nick sai jo Annalta myöntävän tekstiviestin: "Okei. Olen tullut nyt siihen tulokseen, että otan sinut mukaan omalla vastuullasi. Mutta minä otan kirjan. Maanantaina olisi lähtö."
Nick oli mielissään. Hän osti pääsylipun näyttelyyn ja lähetti samalla Alexanderille tekstiviestin: "Pääsisittekö Ars Novaan tunnin sisällä?"
Näyttelyn keskelle Nickille soitti Anna, haluten varmistaa, että Nick oli saanut viestin ja haluten tavata. Nick sanoi olevansa varattu ja lähettävänsä tekstiviestin vapautuessaan. Nick sopi myös tekstiviesteillä Janin kanssa tapaamisen ravintola Koulussa yhdentoista aikaan yöllä.
Näyttely onnistui tarjoamaan Nickille yhden edes vähäisesti originaalin teoksen, mikä oli toki enemmän kuin mitä Nick oli odottanut. Nick teki muistiinpanoa muutamista Pekka Paikkarin teoksista, joissa esiintyi erikoisemman näköinen lintuhahmo, sekä yhdestä Sergei Bukajevin taulusta, jossa oli erikoisemman näköinen teksti. Nick pysähtyi hetkeksi erään Styxiä kuvaavan abstraktin teoksen kohdalle todeten ettei tekijä ollut ikinä nähnyt Styxiä, tai jos oli, niin oli kuollut LSD:n yliannostukseen. Ei toki yllättävää -- kumpainenkaan.
Näyttelyn kierrettyään Nick odotteli vielä Alexanderille esitetyn tunnin kulumisen, ennen kuin poistui rakennuksesta. Hän lähetti tekstiviestin Annalle, sopien tapaamisen Turun Taidemuseon kahvilaan. Aikomus oli kiertää näyttely tapaamisen jälkeen.
Anna ja Matias saapuivat paikalle. Neuvoteltiin kirjan hallussapidosta maanantaihin asti. Annan ja Matiaksen olisi helpompi luottaa, että Nick haluaa miljoonansa, sekä päästä projektiin mukaan, kun taas Nickin ei ollut niin helppo luottaa, etteivätkö Anna ja Matias yrittäisi tehdä ohareita. Niinpä Anna ja Matias tekivät lupauksen saatanan nimissä, että Nick otettaisiin mukaan.
Nick kysäisi heiltä, sattuisivatko he tietämään sellaisia ihmisiä kuin Seth ja Alissa. Kävi ilmi, että Anna ja Matias olivat juuri menossa hakemaan näiltä Heikki Alarannan tilaamaa laattaa. He lupasivat toimittaa laatan Nickille, kun eivät enää tarvinneet sitä. Nick yritti selvittää laatan merkitystä, kysyen mihin Anna ja Matias aikoivat laattaa käyttää. Vastaus "totuuden selvittämisestä" ei valaissut asiaa paljoakaan.
Nick luopui ajatuksesta kiertää Taidemuseon näyttelyä tänään ja lähti ensin seuraamaan Annaa ja Matiasta. Hän totesi kuitenkin senkin tylsäksi ideaksi ja päätyi käymään pikaisesti kirjastossa ennen kuin se suljettiin. Eipä sielläkään ollut mitään, mikä ei olisi ollut uuvuttavan tavanomaista.
Ystävänsä kämpillä Nick sai tekstiviestin Alexanderilta. Nick vastasi, että nähdään puoli viideltä Cafe Wäinössä, Wäinö Aaltosen museon kahvilassa. WAM yllätti Nickin siinä, että hänen saapuessaan paikalle siellä ei ollut näyttelyä käynnisä, vaan näyttelyn rakennustyöt. Kahvila kuitenkin oli auki ja Alexander odotti jo siellä.
Alexander selitti, että hänen tyttöystävänsä Robin oli kuollut riitissä, jossa oli ollut tarkoitus tappaa Robinin ruumista käyttäen henkilö nimeltä Liisa. Liisasta eroon pääsy ei kuitenkaan ollut onnistunut ja Alexander halusi nyt Robinin takaisin. Robinin sielu liikkui vielä tässä maailmassa ja oli ottanut yhteyttä Alexanderiin mp3-soittimen kautta. Nick sai selville, että käytetty magia oli Romanian/Transsylvanian mallia.
Alexander tarjosi hinnaksi Alarannan tilaamaa savilaattaa ja sieluja tuhoavaa miekkaa. Lisäksi hän uhkasi tuhota laatan, jos Nick ei toimittaisi ratkaisua hänen ongelmaansa, mille Nick hymähti. Nick selitti Alexanderille, että erilaisten asioiden oli taipumuksena varsin sopivasti osua Nickin kohdalle, eikä niiden eteen ollut järkevää astua. Sikäli oli siis luultavaa, että ratkaisu Alexanderin ongelmaankin ilmenisi, ottaen huomioon, että tilanne oli jo tähänkin asti ajautunut.
Alexander kysyi vielä, tiesikö Nick jotain Uni-kultista ja varoitteli tätä kyselemästä kultista ihmisiltä.
Nick lupasi ottaa yhteyttä ja lähti katsomaan WAMin tarjoamaa hyvin köyhää pientä sivunäyttelyä. Siinä ei vierähtänyt kauaa, joten Nick törmäsi Alexanderiin vielä ulos astuessaan. Niinpä Nick lähti kävelemään kohti keskustaa, kiertäen Myllysillan kautta, jolloin Alexanderille jäi vaikutelma, että Nick olisi lähtenyt kohti satamaa.
Matkalla keskustaa Nick lähetti Camomillalle viestin, että oli saapunut paikkakunnalle ja lähdössä maanantaina Jyväskylään. Camomilla vastasi viestiin, todeten ettei hänellä ollut tällä hetkellä Jyväskylän suuntaan toimitettavana mitään ja ettei kaupungissa ole muuta merkittävää kuin että Meksikolainen tavara tuntuu kiinnostavan ihmisiä.
Nick asteli Castleen, josta soitti Camomillalle. Tämä oli juuri jossain Samppalinnan mäen suunnassa ja lupasi nähdä Nickiä parin tunnin päästä. Castle ei tarjonnut Nickille mitään. Nick päätyi Mallaskukkoon, jolla oli sama kohtalo, paitsi että Camomilla lopulta soitti hänelle sinne.
Camomilla kertoi olevansa ystäviensä kanssa lähdössä ravintola Kerttuun, jonne Nick lähti häntä tapaamaan samaan yhteyteen.
Kertussa Nick oli ennen Camomillaa. Häntäkin aiemmin paikalla kuitenkin oli Matias jonkin seurueen kanssa. Nick tervehti Matiasta etäältä, haluamatta sekaantua hänen projektiinsa. [Oikeastaan en ollut varma, oliko hän ingame siellä] Hetken kuluttua Matias poistui seurueineen.
Camomilla saapui kuuden hengen seurueen kanssa. Seurueeseen kuuluivat muunmuassa ennustaja-eukko Hilkka, sekä Zen Genesiksen Laila. Kaksi seurueesta oli täysin mundaneja atk-nörttejä, jotka ihmettelivät yliluonnolista "hömppää". Lisäksi oli Ruusu, joka ilmeisesti lipsahteli satunnaisesti unimaailmaan ja siirtyi sen kautta paikasta toiseen, eikä osannut käsitellä asiaa. Kuudesta henkilöstä Nick ei jaksanut lähteä tekemään selkoa, kun viisi muutakin olivat jo varsin tylsän oloisia.
Nick keskusteli Camomillan kanssa Chia^ranista ja laatasta. Camomilla tuntui olevan paljon enemmän perillä Alexanderin, Robinin ja Liisan asioista kuin mitä kertoi Nickille. Nick mietti, miten Camomilla oikein mahtoikaan liittyä tähän Uni-kulttiin, mutta ei oikeastaan ollut kovin kiinnostunut, kun kultti ei tuntunut liittyvän Jyväskylän tapaukseen mitenkään.
Camomilla oli kiinnostunut myös saamaan laatan haltuunsa, mutta ei osannut suoraan antaa apua Alexanderille.
Alexander soitti Nickille ravintolaan. Nick kertoi hänelle, että oli juuri tutkimassa ensimmäistä mahdollista lähdettä, joka kuitenkin vaikutti vahvasti vesiperältä, mutta että seuraava mahdollisuus olisi puolen yön tienoilla.
Jan ilmoitti tekstiviestillä myöhästyvänsä puolen tuntia.
Nick kyllästyi Camomillan seurueeseen ja poistui Camomillan kanssa paikalta. Nick päätyi yksinänsä kaverinsa kämpille, joka sai houkuteltua Nickin mukaan erään tyypin luokse. Tämä tyyppi oli ollut puolisen vuotta sitten Shanghaissa käymässä ja tuonut sieltä yhtä sun toista ryjää, jota nyt karsi roskikseen. Tästä joukosta Nick onnistui huomaamaan aidon Hsien-kuulan, jonka sai omakseen ilmaisena ryjänä. Tyypillistä sattuman johdatusta.
Nick oli joskus aiemmin ollut todistamassa, miten ikuisesti elää haluava bisnesmies oli tappanut itsensä ja miten hänen sielunsa oli siirretty hänen alaistensa toimesta, Hsien-kuulaa käyttäen uuteen, nuoreen ruumiiseen. Nick oli oppinut samalla riitin ja siihen liittyvät säännöt. Oli mahdollista, että Nickin nyt löytämä kuula oli viimeinen olemassa oleva kuula. Bisnesmies oli ollut huolissaan, miten jatkaa elämäänsä seuraavan 50 vuoden jälkeen.
Ravintola Koulussa Nick keskusteli Janin kanssa meneillä olevista tapahtumista. Jan oli kiinnostunut kuulasta, laatasta ja kirjasta -- tietenkin. Chia^ranilla kuitenkin on oma tahto, joten sen hankkiminen Beliathille Jyväskylän keikan jälkeen (kuten Jan ehdotti) ei välttämättä ole mahdollista. Nickillä on hänen elämäänsä ohjaavat voimat ja kirja ohjaa omaa elämäänsä vastaavilla voimilla. Beliathille kirjaa ei välttämättä haluaisi toimittaa kumpikaan näistä voimista. Tai sitten ehkä hyvinkin. Nick ei siitä murehdi.
Laatasta Nick oli tullut epävarmaksi. Yhtäältä sen oli tilannut ilmeisesti väärällä nimellä esiintynyt Lappeenrantalainen, toisaalta sitä halusi Camomilla ja nyt lisäksi vielä Jan. Laattaa oli nyt Nickille tuomassa yhtäältä Anna ja Matias, sekä toisaalta Alexander. Laatan ympärillä kuohui ja kiehui Turussa paljon. Kohtalo oli varsin epävakaassa tilassa, josta se saattoi lähteä hyvinkin uusille urille. Nick toivoi, ettei hänen tarvitsisi jättää Jyväskylän keikkaa väliin vain siksi, että laatta pitäisi viedä Lappeenrantaan.
Camomilla lähetti Nickille viestiä, ettei osannut auttaa Robinia. Jan soitti Camomillalle ja sopi tämän kanssa tapaamisesta. Nick soitti Alexanderille, että nyt olisi keino, onko Alexanderilla laatta. Alexander lupasi palata asiaan.
Nick ja Jan lähtivät tahoilleen nukkumaan.
Seuraavana päivänä Nick sai taas odottaa ja sietää pitkästymistä. Hän kävi syömässä ja sen jälkeen läpi Taidemuseon näyttelyn, missä ei ollut mitään mielekästä. Taidemuseon kahvila ei tarjonnut mielekästä kahvitusta, kuten ei myöskään Börs, joka tituleerasikin itseään baariksi, eikä kahvilaksi. Wiklundin korttelin Aschan oli kiinni, kuten myös Art Cafe. Avoin kahvila löytyi viimein Ars Novassa. Ars Novan kahviokin oli varsin täynnä. Vapaana oli enää yksi syrjäpöytä, johon Nick istuutui.
Kahvinsa juotuaan Nickin huomio kiinnittyi hänen pöytänsä vieressä olevaan tauluun. Taulu ei ollut varsinaisesti ripustettu seinälle, se vain oli siinä, ilman nimeä. Taulu kuvasi elävästi Nickille menneisyydestä tuttua kokemusta, kun univaelluksella oleva ihminen kommunikoi toisen kanssa. Kun Jan oli eilen sanonut tulleensa perehtymään mm. Uni-kulttiin, joka ilmeisesti harrasti univaeltelua, Nick otti taulusta kuvan ja lähetti sen Janille multimediaviestinä.
Nick käveli ympäri keskustaa. Hänen saapuessaan Teatterisillalle, Alexander soitti. (Nick oli eilenkin kokenut hyviä viboja Teatterisillalla, mutta en enää muista, missä vaiheessa.) Alexander kertoi kävelevänsä 10 metrin päässä Markosta, joka kantoi laattaa mukanaan. Nick vastasi, että hankkikoon laatan, niin tavataan ja tehdään kauppoja.
Nick soitti Janille, tilanteesta. Jan kun oli eilen ollut kiinnostunut tulemaan mukaan, kun kauppaa käydään, voidakseen kysellä Alexanderilta tästä Uni-kultista.
Lyhykäisyydessään oli taas vain muutamia tilanteita jossa jotain oikeasti sattui, yleisesti ottaen Alexander oli kokoajan vain tosi hämmentynyt ja hemmetin kiukkunen Robini takia.
Eli:
Alexander tapasi lauantaina Nickin joka kertoi voivansa palauttaa Robinin sielun ruumiiseen, tosin, niin moni tyyppi sanoi Alexanderille että "ei kannata kun se on paja jamppa" niin jopa Alexander tajus että se ei välttämättä ole kannattavaa, tosin, oli lähellä että Alexander ei olisi ryöstänyt sitä laattaa ja juossut nickin luo.
Sitten tulee joku hemmetin enkeli avautumaan siitä että Alexanderin pitää katua ja uskoa Jumalaan jotta hän näkee Robinin, ok, pienen vittuilun jälkeen Alexander suostuu taistelemaan pahuutta vastaan Jumalan nimessä ( oletan että keksit jotain kivaa )
Sitten Alexander kuulee enkeliltä että pitää mennä sinne puutarhakadun asuntoon, Katja on siellä ja voi ilmeisesti jutella Robinin kanssa, no perkele, sinne siis!
Ensin hypitään aitojen yli, sitten venaillaan että joku avaisi oven (kun kukaan ei vastannut puhelimeen) ja sitten muutama mukava ruotsia puhuva poika päästää Alexanderin sisälle, SEN jälkeen venaillaan että joku tulee ulos asunnosta jonka oven takana ase kädesäs Alexander venailee ihan hemmetin kiukkuisena kun kaikki puhuu siitä pahaa (ja se viellä helvetti kuulee sen =D )
Katja avaa oven, meinaa saada sydärin ja saa puhuttua Alexanderille sen verran järkeä että ei tee mitään tyhmää, toisin sanoen Katja sanoo : "Robin on tässä, mennään alas juttelemaan"
Pienen juttelun jälkeen Alexander saa tulla sisälle asuntoon (ilman aseita ja käsiraudoissa^^ )
Asunnossa Alexander pääsee juttelemaan Robinin kanssa ja nämä tunnustavat rakkautta toisilleen kunnes Robin katoaa.
Alexander lähtee nukkumaan.
sunnuntaina peli meni suht nopeasti ohi, ainut asia mitä tapahtui oli se laatan valinta juttu, alexander ei missään nimessä ollut sitä mieltä että Marko olisi oikea tyyppi, mielummin Alexander olisi vaikka valinnut itsensä (sen takia että saisi laatan ) mutta yhteisön painostuksesta päätti miettä sen hetken Markoa valittuna. Sitten Alexander lähti tapaamaan Kamillaa (camillaa, kamomillaa, mikäs sen neidin nimi nyt olikaan) joka kertoi kaikkea kivaa laatasta ja sen alkuperästä ja oli kumman kiinnostunut siitä, halusi sen itselleen, Alexander myös kertoi missä laattaa on mutta ei muista siitä mitään.
Pähkinänkuoressa: Alexander on todella masentunut ja vittuuntunut tähän maailmaan, ainut tyttö jota se on koskaan rakastanut kuoli ja joutui taivaaseen, tosin. Kaipa se on parempi kuin helvetti.
Olin päättänyt, että voisin vaihteeksi viettää viikonlopun Turussa. Yanagia en ollut nähnyt muutamaan viikkoon, Hilkkaa ja Sarahia taas en sitten sen onnettoman nettiin juuttumiseni ja sitä seuranneen pelastusoperaation. Todettuani, että päivän ensimmäisellä junalla olisin perillä jo ennen Hilkan heräämistä, valitsin toisen junan. Matka sujui tuttuun tapaan lukien - läppäristä kun ei niin paljoa iloa junassa ole, kun ei ole nettiyhteyttä.
Hilkka oli kuin olikin hereillä, kun soitin hänelle asemalta Turkuun saavuttuani, mutta jotenkin hän vaikutti vähän tokkuraiselta ja sekavalta. Tarjottuaan tyypilliseen tyyliinsä älyttömän tukevaa aamupalaa ja teetä ja mutistuaan jotain epämääräistä Hilkka menikin takaisin pitkälleen ja jätti minut istumaan olohuoneeseensa kirjojen ja läppärin kanssa. Onneksi sentään oli netti. Ircistä löytyi Yanagi.
14:33 <yanagi__> Joko olet ehtinyt Turkuun? 14:33 <JaanaDoe> Juu, istun Hilkalla ja googlan mystisiä symboleja 14:33 <yanagi__> Löytyykö mitään jännää? 14:33 <JaanaDoe> http://en.wikipedia.org/wiki/Valknut 14:33 <JaanaDoe> Hilkka piirtelee näitä 14:33 <JaanaDoe> Ilmeisesti se on joku suojelusjuttu 14:34 <JaanaDoe> Hilkka nukkuu, vaihteeksi, en mä tiedä mitä se tällä kertaa yrittää 14:34 <JaanaDoe> Vai nukkuuko muuten vaan 14:34 <yanagi__> Toivottavasti se toimii paremmin kuin suojaava kivi. 14:34 <JaanaDoe> Niinpä 14:35 <yanagi__> Oletkos syönyt lähiaikoina? 14:35 <JaanaDoe> No, Hilkka kyllä ruokki kun saavuin 14:35 <JaanaDoe> Ei ole nälkä 14:35 <JaanaDoe> Mutta vähän vähemmän tajuton seura kelpaisi 14:35 <yanagi__> Tajuttomuus ei sentään vaivaa. 14:36 <yanagi__> Ajattelin syömään tässä lähteä. 14:36 <JaanaDoe> Mihin päin? 14:36 <yanagi__> En vielä ole päässyt niin pitkälle suunnittelussa 14:36 <yanagi__> Nuudelit houkuttelisi, mutta eihän sellaisia mistään oikein saa. 14:36 <JaanaDoe> Eikö? 14:36 <yanagi__> No ei hyviä. 14:36 <JaanaDoe> Jaa, en mä tiedä mitään hyvistä tai huonoista 14:37 <JaanaDoe> Niitä saa pikapussiversiona ja niiden keittäminen onnistuu yleensä jopa multa 14:37 <yanagi__> Sellaiset on oikeastaan aika kauheita. 14:37 <yanagi__> Mutta varmaan lähden tästä liikkeelle, otan Hansasta jotain syötävää ja sitten voisin vaikka tulla siellä pistäytymään. 14:38 <JaanaDoe> Joo, ei tuo Hilkka varmaan pahastu 14:38 <yanagi__> No jos se kerran nukkuu. 14:38 <JaanaDoe> Täälläkin olisi ainakin paistettua kananmunaa ja sipulia vielä vaikka kuinka paljon 14:38 <yanagi__> Ehkä sekin kävisi ruuasta. 14:38 <yanagi__> Jos jotain leikp 14:38 <JaanaDoe> Ei ole nuudeleita kyllä 14:39 <yanagi__> leipää poimisin matkalta. 14:39 <JaanaDoe> On täällä jotain leipääkin 14:40 <yanagi__> Sitten ei sitäkään ehkä tarvita. 14:40 <JaanaDoe> Hmm, Ruispaloja näköjään 14:40 <yanagi__> Mutta nyt lähden pyöräilemään. Tulen sinne ihan kohta. 14:40 <JaanaDoe> Ok
Yanagi siis ilmestyi Hilkalle hetkisen kuluttua, mikä oli oikein mukavaa, kun ei Hilkasta tuntunut olevan seuraksi. Ruokaakin löytyi jääkaapista. Mitään ihmeempiä uusia kuulumisia ei kummallakaan ollut. Mietimme kesätiedettä sekä unimaailman portin etsimistä netistä. Yanagi päätyi selittämään viimeisimpiä teorioitaan topologiaan ja unimaailman kautta telesiirtymiseen liittyen, ja itse totesin, että pitäisi opiskella lisää, koska nämä asiat eivät ihan täysin vielä auenneet. Tuli myös valitettua humanististen tieteiden ajoittaista epämääräisyyttä, muun muassa sitä, että tutkimustulosten tilastotieteellinen käsittely on usein epätarkkaa. Keksin myös, että voisin soittaa Sarahille ja kertoa, että olen Turussa. Näin teinkin, ja tämä lupasi ilmaantua Hilkalle kun ehtisi.
Hilkka heräili taas ja selitti omia näkemyksiään unimaailman ja todellisuuden välillä liikkumisesta. Kuulemma unimaailman puolelta pitää löytää portaat, ohittaa vartijoita, kävellä portaita alas vähäsen pelottavaan ja vaaralliseen metsään jossa myös asuu jotain otuksia, ja sitten sieltä paikantaa portaat todellisuuteen. Tosin Hilkka ei yrityksistään huolimatta ollut siinä vielä onnistunut loppuun saakka.
15:16 - Hilkan keittiö
Keskustelu siirtyi olohuoneen ja tietokoneiden luota keittiöön teen ääreen. Olin aikeissa ottaa teetä, kun yhtäkkiä silmissä sumeni ja maailma heitti kuperkeikkaa. Silmänräpäys meni ohi ja löysin itseni lattialta. Päässä tuntui epämääräisesti tuttua kipua - ei tarvinut miettiä kauaa, kun tajusin, että se tuntui tismalleen samalta kuin silloin, kun Yanagi kolkkasi minut kun olin LYSissä. Pelästyin älyttömästi, koska en kertakaikkiaan tajunnut, mitä oli tapahtunut. Muutkin taisivat säikähtää jonkin verran, vaikuttivat ainakin huolestuneilta. Hilkka asetti teekupin käteeni, ja istuin pöydän ääreen ihmettelemään.
Vaikka ensimmäinen reaktioni oli järkytys, se laantui kyllä. Yanagi oli yhtä mieltä siitä, että oli omituista että tuntui samalta kuin LYSissä ollessani, koska silloin olin ihan eri olomuodossa kuin nyt. Toisaalta kuitenkin tapa, jolla tulkitsin aistihavaintoni, eli päästäni löytyvä ohjelma, oli tietysti tismalleen sama. Yanagi myös muistutti, että minulla ei edelleenkään ole kokemusta monista ihmisruumiille tavallisista asioista, esimerkiksi en ole juurikaan sairastanut, en edes vähäistä niiskutusta ja köhimistä pahempaa flunssaa. Kyllä ihmiset toisinaan kärsivät huimauksesta ilman sen isompia syitä, varmasti tälle olisi luonnollinen selitys.
Yanagi siirtyi pohtimaan toista mysteeriä: joku halusi hänen jäljittävän erään puhelimen. Ihme kyllä se myös onnistui näköjään helposti. Tässä vaiheessa aloin miettiä, pitäisikö minun vaan viskata oma puhelimeni ikkunasta, ettei minua voisi jäljittää, mutta päätin sen olevan liian tärkeä yhteydenpitokeino, että voisin tehdä niin.
15:36 - Hilkan keittiö
Outo blackoutini ei suvainnut jäädä yhteen kertaan. Parikymmentä minuuttia myöhemmin sama toistui. Pelästyin hieman vähemmän, vaikka toisaalta oli ahdistavaa todeta, että se ei ollutkaan vain tuo yksi kerta. Yanagi ja Hilkkakin edelleen vakuuttelivat, ettei tämä välttämättä olisi mitään epätavallista. Keksimme tosin muitakin selityksiä, joista yksikään ei ollut mukava. Lähinnä totesimme, että on kaksi vaihtoehtoa. Ensimmäisenä kun tuli mieleen, että tämä tulee sisältäpäin ja olen vain kertakaikkiaan hajoamassa. Onneksi tämä ei täsmännyt Yanagin tuntemukseen neuraaliverkkosovelluksista. Toinen selitys oli, että kyseessä on jokin ulkopuolinen hyökkäys minua vastaan, vaikka emme keksineetkään, miten signaali välittyisi.
Noiden kahden "kohtauksen" välillä oli kulunut aikaa melko tasan kaksikymmentä minuuttia, joten jäin odottelemaan, toistuisiko se taas. Eipä toistunut, ja yritin parhaani mukaan unohtaa koko jutun. Onneksi muuta ajateltavaa löytyikin. Laila Kokko, etäisesti tuntemani Hilkan uskontokonsulttituttu, saapui Hilkan luo vierailemaan. Hänen kanssaan paikalle ilmaantui myös Kamomilla, joka oli ilmeisesti antiikkikauppias, ja myös Hilkan tuttuja. Heillä oli kai jotakin asioita setvittävänä, minulle ei oikein tullut selväksi mitä. Kamomilla kyseli kovasti, tietäisikö joku jotakin Romanialaisista tai tarkemmin sanoen Transsylvanialaisista antiikkiesineistä. Nämä toivat vain mieleen kauhukirjallisuudesta tutut vampyyrit, enkä minä mistään antiikkiesineistä mitään tietenkään tiennyt. Ei tiennyt kukaan muukaan.
Sarahkin soitteli, ja vaikutti vähän hätääntyneeltä. Hän oli ollut Hansassa tapaamassa tuttujaan, lähinnä Katjaa, ja heillä oli suuri ongelma. Anna ja Matias olivat menneet naimisiin, ja pappina oli toiminut se mystinen Luka, josta on kuultu niin kovin paljon. Sitten häiden jälkeen oli todettu, että kaikki kolme läsnäollutta naispuoleista henkilöä - Anna, Merja ja Katja - olivat raskaana, ja jotenkin tämä oli ilmeisesti Lukan syytä. Kaiken lisäksi raskaudet olivat edenneet luonnottoman nopeasti. Sarah lähinnä kyseli, että ehkäpä Hilkka voisi järjestää sen lääkärituttunsa kautta heidät ultraäänikuvauttamaan vauvansa? Totesimme, että sekä hän että Katja voisivat oikein hyvin tulla Hilkalle käymään.
17:40 - Hilkan keittiö
Laila oli tuonut mukanaan ruokatarpeita, joten pian oli tarjolla tofu-nuudeli-salaattia ja muuta mukavaa - sekä tietysti teetä. Sitten ahdistava kolmas kohtaus iski, yllättäin vasta kaksi tuntia toisen jälkeen, ja onnistui taas säikäyttämään minut pahasti. Sarah ja Katja soittivat ovikelloa ja tulivat sisään melkein tismalleen samaan aikaan kun lysähdin Hilkan keittiön lattialle. Sarahkin tietysti heti kyseli, mitä ihmettä on meneillään. Yritin vakuutella, ettei ongelma ole kovin paha, koska toistaiseksi se vaikutti harmittomalta. Tähän mennessä se oli joka kerta toistunut Hilkan keittiössä, joten Yanagi ehdotti, että kyseessä voisi olla vaikkapa allergia. Päätin vältellä Hilkan keittiötä. Siirryimme olohuoneeseen puimaan asioita.
Jututimme Sarahia ja Katjaa tästä hämärästä raskausjutusta, mutta hämärältä se tuntui edelleen, lähinnä sellaiselta, että minun käsittääkseni tällaista ei pitäisi tapahtua, ja ihmettelin että Sarah tuntui uskovan sen. Hilkka ei oikein ollut varma, saisiko järjestettyä ystävältään apua, mutta onneksi Katjalla oli muutenkin jo toinen suunnitelma, eli lähteä Tallinnaan kuvauttamaan vauvansa. Tai otuksensa, mikä se sitten olisikaan, koska kun kerran Lukaa oli kutsuttu demoniksi, mitä ikinä se tarkoittikaan, ilmeisesti lapsi voisi olla jotain muuta kuin ihminen. Katjalta löytyivät myös Lukan yhteystiedot, mutta kukaan ei uskaltanut soittaa tälle. Ja tämän sukunimeksi selvisi Weiland.
Sentään jotain hyviäkin uutisia Katjalta löytyi: aiemmin kuolleeksi ja hyvin epäilyttäväksi todettu Oona oli yllättäin muuttunut eläväksi ja täysjärkiseksi. Kaiken lisäksi tämän syy oli kuulemma joku UFO-Saaran Rajakokemus ry:n kautta järjestämä psykiatri, joka oli osannut asiansa hyvin - vaikkeivät he kuulemma olleetkaan tehneet muuta kuin että tyyppi oli ennustanut tarot-korteista.
Jossain välissä Katja sitten häipyi paikalta, mutta Sarah jäi. Sarahilla itsellään meni ihan hyvin, hänellä ei tuntunut olevan omia ongelmia setvittävänään. Ainoa hämäävä asia oli, että Katja oli väittänyt näkevänsä hänellä tuliset siivet, ja että hän oli myös itse nähnyt unta, jossa hän oli sellaisten turvin laskeutunut silloin, kun putosi katolta Briteissä. Itse selitin hänelle paitsi samana päivänä alkanutta ongelmaani, myös sitä, että Yanagi oli kertonut, että poliisit olivat alkaneet tutkia sitä taannoista pikku tietomurtoani. Kyselin, tietäisikö Sarah millainen on tyypillinen rangaistus tuollaiseen syyllistyneelle, ja helpotuksekseni kuulin, että lähinnä sakot, eivätkä välttämättä edes kovin isot. Toisaalta olisi kaikin puolin kurjaa, jos minulla olisi rikosrekisterimerkintöjä. Päätin edelleen pitää kiinni enemmän kuin vähän paranoidista linjastani muun muassa sen suhteen, että ovikellon soidessa katsotaan ovisilmästä, kuka siellä on, ennen kuin avataan ovi.
18:20 - Hilkan olohuone
Neljäs kohtaus sattui sitten olohuoneessa. Keittiö ei ainakaan ollut syypää, eikä kellonajoissakaan tuntunut olevan mitään selvää kaavaa. Mutta kenties syy voisi olla Hilkan asunto. Hilkalla oli asunnossaan suojaukset, jotka katkaisivat yhteyden unimaailmaan ja pitivät painajaismörön poissa. Laila jotenkin koki asunnon ilmapiirin epämukavaksi, joko suojausten tai mörön takia. Kun nimittäin Hilkan kellarissa nykyään asui sellainen, ainakin Kamomilla oli tästä varma. Hilkka itse ei ihme kyllä aistinut sitä. Joka tapauksessa, minusta ei ollut hassumpi ajatus, että lähtisimme vaikkapa kahvilaan istumaan, tulisi ainakin testattua, voisivatko oudot blackoutit johtua Hilkan suojauksista tai jostakin muusta taloon liittyvästä. Kamomilla oli myös menossa tapaamaan jotakin toista antiikki-intoilijaa, joten tämän voisi hoitaa samalla.
Lähdimme kävelemään Kerttu-nimistä kahvilaa kohti. Se sijaitsi Rautatieaseman suunnalla, eli kohtalaisen kaukana. Yanagi häipyi pyöräillen kotonaan käymään. Kävelymatka oli vähäsen ikävähkö, eikä vain sen vuoksi, että ulkona oli kylmä. Hilkka nimittäin vaikutti kovin väsyneeltä tai sairaalta tai joltakin, ja meinasi jäädä jälkeen koko ajan. Sarah puolestaan marssi eteenpäin hurjaa vauhtia, niin että minulla oli vaikeuksia pysyä perässä. Matkan aikana tuli muun muassa juteltua opinnoista, ja sain osakseni kunnioitusta toteamalla, että kuluvan syksyn aikana olen jo saanut aikaan semmoisen 100 opintopisteen edestä sekalaisia opintoja.
Viimein saavuimme Kerttuun. Matkalla ohitimme Matiaksen ja jotakin tämän tuttavia, mutta tervehdimme vain ja kuljimme pikaisesti ohi. En edelleenkään osaa suhtautua tyyppiin kuin epäileväisesti, koska muutkin tuntuvat tekevän niin.
Kahvila oli kohtalaisen mukava. Sisustus oli miellyttävän pelkistetty, musiikki ei ollut liian kovalla, ja vaikka kaakao olikin aika pieni, sen kanssa sai suklaakarkin. Langaton verkkokin paikasta löytyi, tämä tietysti piti heti tarkistaa, kun Yanagikin saapui. Tietysti meillä oli molemmilla omat tietokoneemme mukana.
Valloitimme suuren pöydän. Pöytään asettui myös Kamomillan antiikkituttava Nick, ja he alkoivat saman tien keskustella jostakin omista jutuistaan, atsteekkien laatoista ja ties mistä. Hilkka puolestaan meni vessaan ja jäi sinne niin pitkäksi aikaa, että aloimme jo melkein huolestua. Selvästikään hänellä ei ollut kaikki ihan kohdallaan. Keskustelu sentään pysyi kohtalaisen huolettomana.
Ruusu ilmaantui paikalle, ja kuulin vähän kuulumisia häneltä. Ne kyllä olivat hieman huolestuttavia: hänellä oli vaikeuksia erottaa, mikä on unta ja mikä valveillaoloa. Vakuuttelin hänelle, että tämä ei ole unta, koska minä olen paikalla. Ei se kuitenkaan tuntunut vakuuttavan häntä. Ruusu siis vietti kovin paljon aikaa unimaailmassa. Ericaakin hän oli siellä nähnyt, Ericalla meni kai ihan kivasti. Lisäksi kävi ilmi, että Ruusu oli heräillyt joitakin kertoja kummista paikoista, esimerkiksi bussista, mentyään nukkumaan kotonaan. Tietysti voisi olla kysymys vain unissaan kävelystä, mutta voisi se olla telesiirtymistäkin... Keskustelu halkesi häiritsevästi kahteen yhtä kiintoisaan puoliskoon: Yanagi jäi juttelemaan Lailan kanssa teorioistaan telesiirtymiseen ja topologiaan ja sen sellaiseen liittyen, Sarah ja Ruusu puolestaan puivat edelleen Ruusun elämää. En millään kyennyt seuraamaan molempia kunnolla. Sen sijaan huomasin, että Nickin ohimolla oleva tatuointi näytti vaihtavan väriä. En ollutkaan tiennyt, että sellaisia on olemassa.
Keskustelut yhtyivät siinä vaiheessa, kun Yanagi sai mahtavan ajatuksen: voisimme oikeasti päästä tutkimaan telesiirtymistä, jos Ruusu antaisi luvan. Ruusu antoikin. Sopivaksi koeympäristöksi voisi käydä Ruusun asunto Paraisilla. Sitten vain pitäisi kerätä tarvittavat mittauslaitteet jostakin ja asentaa ne sinne, niin voisimme saada ihan konkreettista tietoa aiheesta. Jännittävää.
20:30 - Kerttu
Oma tilanteeni oli jo vaikuttanut lupaavalta, kunnes inhottava todellisuus iski jälleen. Olin vähällä kaatua pöytien väliin keskellä kahvilaa, kun yhtäkkiä maailma taas katosi muutamaksi sekunniksi. Ainoa hyvä puoli tässä oli, että Yanagi oli ottanut kotoaan mukaan jotakin - kutsui itse sitä LYS-simulaatioksi - mikä myös saattaisi reagoida tuohon, ja niin se tekikin. Tavallaan tämä oli minusta hyvä asia, koska se teki päivänselväksi, että kohtaukset tulivat ulkopuolelta, ja myös vahvasti ehdotti, että signaali, tai mikä lieneekään, ei ollut minuun kohdistettu. Tästä totesin heti, että jos se vaikuttaa täällä, sehän saattaa vaikuttaa sitten oikeassakin LYSissä. Yanagille tuli kiire työpaikalleen tarkistamaan, ettei siellä vain ole mitään hätää.
Me muut suuntasimme takaisin Hilkalle, kävellen hitaasti ja rauhallisesti kylmyydestä huolimatta, että Hilkkakin pysyisi mukana. Sarah erosi matkalla seurastamme ja suuntasi omaan kotiinsa nukkumaan. Olin juuri näppäilemässä Yanagille tekstiviestiä kysyäkseni, mitä Lähde-säätiöltä oli löytynyt, kun hän soitti. LYSissä ei näkynyt mitään omituista. En yleensä kiroile, mutta nyt oli pakko. Saatana. Signaali oli sittenkin kohdistettu minuun, se vain jotenkin heijastui myös ympäristööni. Yanagin mukana ollut neuraaliverkkojuttu oli Kaeruneko, ja raukka oli järkyttynyt täydellisesti koettuaan kohtaukseni. Yanagi oli kovin huolissaan siitä, ja minä kovin pahoillani, koska en tietenkään olisi halunnut vahingoittaa viatonta pienempää tekoälyolioita.
Saavuimme viimein Hilkalle, ja taas vaihteeksi keitimme teetä.
22:03 - Hilkan keittiö
Seuraava hyökkäys oli hädintuskin havaittava. Kaiken kaikkiaan päivän aikana opin suhtautumaan niihin: pari ensimmäistä kertaa olin pitkän tovin järkyttynyt ja ahdistunut ja istuin lattialla ja tärisin. Illalla lähinnä kohauttelin niille olkapäiväni ja ärsyynnyin, kun ihmiset olivat niin ylettömän huolissaan, kun mitään oikeasti haitallista ei kuitenkaan näyttänyt tapahtuvan.
Illan kiinnostavimpiin juttuihin kuuluivat tarot-kortit, jotka Ruusu esitteli meille. Ne tulivat puheeksi, kun mietimme Nettaa, joka oli joskus käynyt Hilkalla ja jättänyt tälle kirjeen. Nettahan oli ilmoitellut ilmaantuvansa ehkä uudelleen silloin, kun kelloja siirretään, eli tänä yönä. Vaan kun Hilkalla oli unimaailma-suojaukset päällä, ei Nettakaan pääsisi käymään. Ruusu sitten mainitsi, että oli nähnyt Netankin unimaailmassa seikkaillessaan. Netta oli hypännyt hyppynarua ja antanut hänelle kortit.
Levittelimme kortit pitkin lattiaa ja ihmettelimme niitä. Sohvan vierustalta löytyi lisää, koska Ruusu oli pudotellut niitä vahingossa, ja laukun pohjaltakin vielä yksi. Kortteja oli yhteensä 22: tarot-pakan major arcanat, kuten wikipedia kertoi. Muuten unimaailmasta tulleet tarot-kortit eivät olisi olleet niin erityisen kiinnostavia, mutta ihan pienen hetken katsottuamme aloimme hämmästykseksemme havaita tuttuja naamoja niiden joukossa. "Maailmankaikkeus"-kortissa oli aivan selvästi Ruusu, ja "Hallitsijatar" oli Hilkka. Enemmän tai vähemmän epämääräisesti tutun näköisiä oli paljon, ja pähkäilimme kortteja hyvän aikaa. Jossakin vaiheessa Yanagikin taas ilmestyi paikalle, ja piti kortteja kai ihan jänninä, vaikkei erityisen kiinnostunut ollutkaan.
Jossakin vaiheessa sitten Hilkka sai puhelun joltakin, että jonkun Tuulian luona oli ongelmia ja he kaipasivat apua. Matias ja joku muu olivat olleet pitkän aikaa tajuttomina, ja ihmiset olivat niin epätoivoisia, että kyselivät ilmeisesti apua vähän joka suunnalta. Pähkäilimme aikamme, ja päädyimme siihen, että kaikki lähtisivät mukaan. Hilkka ei nimittäin oikein ollut ajokunnossa, Yanagi voisi ajaa autoa, minä en halunnut jäädä yksin, eikä kai oikein Ruusukaan, ja kai Lailaa vähän ehkä kiinnostikin tämä juttu... Suuntasimme siis autoon.
22:45 - Hilkan auto
Olimme ehtineet istahtaa autoon kun seuraava isku tuli, mutta sekin oli pieni, lähinnä päädyin vahingossa nojaamaan Ruusun olkapäähän ja olin vähän hämilläni tästä. Yanagi ajoi autoa melkoisen kovaa ja vähän holtittomasti. Selvisimme kumminkin perille asti. Perillä Yanagi sitten käytti mahtavia tekniikkataitojaan siihen, että pääsimme yhden ovikoodilaitteen ohi. Toinen sen sijaan oli liian vanhaa mallia ja sitä ei saatu auki, mutta Tuulia tuli päästämään meidät sisään.
Tuulian asunto oli vähän kaoottisen oloinen, vaikkei ihan niin paljon kuin Hilkan silloin joskus aikanana. Eteinen oli pimeä ja täynnä kenkiä. Asunnossa oli myös useampi kissa, ja eläimet vahvistivat aiemmat havaintoni siitä, että ruumiini on näköjään allerginen semmoisille. Paikalla oli aika paljon porukkaa, ainakin Oona ja Katja sekä Miro, Miranda (Yanagin saamien mystisten viestien "ihmissusi") ja Merja. Tajuton Alyssa lojui Sethin sylissä, Matias puolestaan sohvalla, kissa päällään istuskelemassa. Tilanne oli kuulemma se, että Alyssa oli vain ihan yllättäen tuupertunut joitakin tunteja sitten, ja ratkaisuyrityksenä Matias, Merja ja Katja olivat ottaneet jotain ainetta, jonka mukamas oli tarkoitus auttaa heidät unimaailmaan etsimään Alyssaa. Vaan muut eivät olleet löytäneet kuin oudon peilisalin, ja Matias oli jäänyt tajuttomaksi.
Ensiajatus väistämättä oli, että mitä ihmettä, joku muukin on mystisesti tajuton kuin minä, vaikka itse olinkin kärsinyt vain lyhyistä kohtauksista. Alyssan yhtäkkinen pyörtyminen vain vaikutti vähän samansuuntaiselta ongelmalta, paitsi että tämä ei ollut herännyt. Kellonaikoja vertaamalla tosin totesimme, ettei tämä nyt oikein täsmää. Ei meistä kukaan Alyssasta juuri mitään tiennyt, mutta ei hän ainakaan kaveriensa selitysten perusteella vaikuttanut semmoiselta kuin minä, vaan ihan tavalliselta. Ehdotin sitten sitäkin, että josko nuo olisivatkin jumissa netissä eivätkä unimaailmassa, muttei sekään oikein vaikuttanut uskottavalta teorialta.
Kamomillakin saapui jostakin paikalle, mutta jouduimme lähinnä toteamaan, ettei meistä ole mitään hyötyä. Hilkka lupasi yöllä nukkuessaan yrittää etsiä muita unimaailmasta, samoin Ruusu, joka jo nuokkui siihen malliin, että kohta varmaan nukahtaisi. Siispä suuntasimme pois.
Matkalla mietimme, miten järjestäisimme yöpymisemme. Laila ja Kamomilla tietysti olivat menossa omiin koteihinsa, mutta Hilkan asunnossa oli unimaailmasuojaus, joten Hilkka ei voisi nukkua siellä jos haluaisi etsiä ihmisiä. Toisaalta Netta yrittäisi ehkä ilmestyä Hilkalle, muttei voisi tehdä sitä jos suojaukset olisivat päällä. Minä puolestani en voisi mennä Yanagille, koska kohtaukset vaikuttaisivat ikävästi tämän muihin neuraaliverkkoystäviin. Ehdotin, että suojaukset voisi ottaa pois ja minä voisin valvoa Hilkalla, josko jotain tapahtuisi, mutta Hilkasta tämä oli huono ajatus. Eihän meillä ollut mitään aavistusta siitä, mitä unimörkö voisi tehdä minulle, vaikka olikin mahdollista, ettei se voisi tehdä mitään.
Menimme kaikki vielä hetkeksi Hilkalle. Hilkka sai yllättävän puhelun: Alyssa ja Matias olivat heränneet, noin vain, ilman selvää syytä. Matias muisti olleensa pyörteessä - palautti heti mieleen helmikuun ja ihmisten näkemät pyörreunet. Alyssa taas ei muistanut mtään.
Ruusu ratkaisi omat yöpaikkapulmansa nukahtamalla Hilkan sänkyyn. Siispä päätös oli, että Hilkka menisi Yanagille ja minä jäisin Hilkalle, ja suojaukset pysyisivät.
00:47 - Hilkan olohuone
Ajattelin viettää yöni tarot-kortteja tarkastellen. Kamomilla viipyili vähän muita myöhempään, ja jäi sitten juuri sopivasti paikalle todistamaan, kun hyökkäys iski huonoon aikaan ja onnistuin tipahtamaan tuolinreunalta ja leväyttämään korttikopiot pitkin lattiaa. Tietysti hän oli kamalan huolissaan eikä olisi millään malttanut lähteä, mutta vakuuttelin että kaikki on ihan hyvin. Viimein hänkin poistui paikalta ja jätti minut yksikseni googlaamaan tarotkorttijuttuja. Irc oli tietysti myös auki ja tuli sinnekin jotain höpistyä. Yanagikin oli vielä hereillä.
00:53 <JaanaDoe> Jipii, putosin nojatuolista sitten. Säikäytin Kamomillan. Ärsyttää. 00:55 <JaanaDoe> Taitaa tulla pitkä yö. 00:56 <JaanaDoe> (siis siksi että ärsyttää ja odottaa seuraavaa kolausta jne) 00:56 <JaanaDoe> Tietysti yksinään höpiseminen ei varmasti auta paljoakaan myöskään. Olkoon. 01:13 <yanagi__> ei kyllä mä täällä olen 01:14 <yanagi_> ja sain jopa nickin vähän simppelimmäksi 01:14 <JaanaDoe> Kiva 01:15 <JaanaDoe> Mites se yksi kaveri siellä, onko se vielä ihan pois tolaltaan? 01:15 <yanagi_> esittelin Hilkallekin sit tarkemmin Kaerunekon, Legioonan ja He'e maulin 01:15 <yanagi_> no siis 01:15 <yanagi_> kaeruneko on vähän säikähtänyt eikä halua leikkiä 01:15 <JaanaDoe> Voi 01:15 <yanagi_> muttei se myöskään enää koko ajan huuda mitään hätähuutoja niinkuin aiemmin 01:15 <JaanaDoe> Ja niin, Hilkka tuskin tekee mitään kamalaa tuolla tiedolla 01:16 <yanagi_> se varmaan ymmärtää mun tilanteen 01:16 <JaanaDoe> Kyllä varmaan 01:16 <JaanaDoe> Tuo Kamomillakin sitten häipyi 01:16 <yanagi_> mutta Laila oli myös kiinnostunut Kaerunekosta, enkä mä sille oikein mielelläni kertoisi koko tarinaa 01:16 <JaanaDoe> Mua taas vaihteeksi ärsyttää typerä suuri suuni, piti mennä Lailallekin sitten puhumana itsestäni 01:17 <JaanaDoe> Mutta se ehti kuulla niin paljon jo siitä keskustelusta 01:17 <yanagi_> mäkin taisin puhua ihan liikaa 01:17 <JaanaDoe> Että se tajusi jo muutenkin että jotain tosi hämärää on meneillään. 01:17 <yanagi_> joo. 01:17 <JaanaDoe> Kamomillalle en sentään lörpötellyt 01:17 <JaanaDoe> Vaikka se olikin kamalan huolissaan jne jne eikä olis viittinyt siksi lähteä ja hohhoijaa 01:18 <yanagi_> olisin kyllä mieluusti majoittanut sutkin tänne 01:18 <JaanaDoe> Mitä se muka voisi tehdä vaikka olisikin täällä--ja muutenkin, mä alan jo tottua tähän, ärsyttää yletön huolissaan oleminen 01:18 <JaanaDoe> (muiden asioiden ohella) 01:19 <yanagi_> niin no ei ne kohtaukset hirveän pahoilta vaikuttaneet 01:19 <yanagi_> mä itse asiassa jo melkein pohdin että jos muuta ei keksi niin järjestän niin että olet samassa paikassa Heen kanssa kun kohtaus tulee 01:20 <JaanaDoe> Miksi ihmeessä? 01:20 <yanagi_> se on niin iso ja ärtyisä mustekala ettei takuulla säikähdä mistään, ja saattaa jopa keksiä keinon lyödä takaisin 01:20 <JaanaDoe> Eikö se ole jo muutenkin hankala luonteeltaan 01:20 <JaanaDoe> Että sä vielä ärsyttäisit sitä lisää 01:20 <yanagi_> on se 01:20 <JaanaDoe> ...ai niin, totta 01:20 <JaanaDoe> Jos se osaisi tehdä mitä mä en osaa 01:20 <yanagi_> no mä ajattelin yrittää kysyä siltä luvan ensin 01:20 <yanagi_> mutta mä en tiedä saanko mä sitä ymmärtämään itseäni 01:20 <yanagi_> tai tekeekö se ylipäätään mitä mä toivoisin 01:21 <yanagi_> kun se on niin vaikea ja omapäinen. 01:22 <JaanaDoe> No, jos sä haluat kokeilla niin en mä vastusta 01:23 <yanagi_> pitää miettiä 01:23 <yanagi_> pitää miettiä sitäkin, 01:23 <yanagi_> pitäiskö siltä ensin kysyä lupa vaiko tehdä yllätyksenä 01:23 <JaanaDoe> Sun pitäis vissiin myös nukkua? 01:24 <yanagi_> juu jossain välissä 01:25 <JaanaDoe> Mä ihmettelen lähinnä yhä näitä tarot-kortteja täällä 01:26 <JaanaDoe> En mä kyllä usko varsinaisesti saavani niistä mitään irti, mutta ovat ne aika kiintoisat silti 01:26 <yanagi_> mäkin skannaan ne itselleni 01:28 <JaanaDoe> Tavallaan sääli että se Netta jää nyt sitten kai näkemättä 01:28 <JaanaDoe> Ellei se osaa suunnistaa Hilkan luo sinne... ehkä se osaa 01:29 <yanagi_> ei se viimeksikään löytänyt Hilkkaa, ainoastaan tyhjän asunnon 01:29 <JaanaDoe> Mutta nyt sen ei pitäis päästä tänne ollenkaan 01:29 <JaanaDoe> Hm, ehkä se vaan sitten menee pois 01:29 <yanagi_> juh. saapa nähdä mitä se sitten keksii. 01:29 <JaanaDoe> Tai ehkä kellarimörkö syö sen... 01:30 <yanagi_> Gwag tulee kai huomenna Turkuun ottamaan yhteen kellarimörön kanssa 01:30 <JaanaDoe> Oho, sehän on hienoa 01:31 <JaanaDoe> Jos vaikka sitten ainakin yksi ongelma ratkeisi 01:31 <yanagi_> joo. 01:31 <yanagi_> mutta nyt pitää mennä nukkumaan 01:31 <JaanaDoe> Jep 01:31 <yanagi_> väsyttää älyttömästi 01:31 <JaanaDoe> Silloin ilmeisesti kannattaa nukkua 01:31 <yanagi_> niin kannattaa 01:31 <yanagi_> joten teen niin 01:31 <JaanaDoe> Saa nähdä kuinka pitkään tuo Ruusu nukkuu.. 01:31 <yanagi_> hyvää yötä. 01:31 <JaanaDoe> Mutta hyvää yötä sitten
03:31 - Hilkan olohuone
Vietin siis yöni läppärin ja kirjojen kanssa, kuten tavallista. Kaikesta ihmisten huolesta ja sen semmoisesta huolimatta ei näyttänyt tapahtuvan mitään ihmeellistä. Ei näkynyt Nettaa eikä unimörköä, joten suojaukset kai sitten toimivat. Kohtauksiakaan ei juuri ollut.
kellot tunnilla taaksepäin 03:10-03:20 - Hilkan keittiö
Koska netissä sanottiin, että kelloja siirretään tunti taaksepäin kello 4:00, tein sitten tietenkin niin, kun nyt ei mitään muuta erityisen tärkeää puuhaa ollut. Kaikkien Hilkan kellojen paikallistaminen oli haastavaa, enkä ole varma, onnistuinko siinä. Olin juuri saanut käännettyä viimeiset eli keittiön kaksi kelloa aikaan, kun silmissä hämärtyi taas - ja sitten maailma katosi.
Palasin tajuihini lattialta ja katsoin kelloja. Kymmenen minuuttia. Olin kadottanut kymmenen minuuttia. Hyökkäykset siis pahenivat kuitenkin. Olin vielä järkyttyneempi kuin ensimmäisen kohtauksen jälkeen. Hetken olin täysin lamaantunut, kyhjötin lattialla ja kykenin hädintuskin ajattelemaan. Lopulta totesin, että minun on pakko puhua jollekin. Tietenkin ensimmäinen ja ainoa ideani oli soittaa Yanagille. Tiesin kyllä, ettei hän voisi tehdä mitään, ja pyytelin anteeksi että herätin ja niin edelleen. Kaiken kaikkiaan puheluni oli niin paniikintäyteinen, että jälkeenpäin suorastaan hävetti. Eipä sikäli, kyllä Yanagikin tuntui jakavan huoleni. Päätimme ryhtyä selvittelemään asiaa heti aamulla. Ainakin voisimme kokeilla, miten He'e mauli reagoisi jos olisi paikalla hyökkäyksen aikana. Yanagi meni takaisin nukkumaan ja minä takaisin kirjojen ja netin pariin, vaikka ahdistus oli edelleen suuri.
05:14 - Hilkan olohuone
07:58 <JaanaDoe> Mihinkähän aikaan sitä uskaltaisi odottaa ihmisten heräilevän...
07:58 <JaanaDoe> Sentään yllättävän rauhallista tähän asti
07:59 <JaanaDoe> Vain yksi "kohtaus" paniikkisoittoni jälkeen ja sekin sellainen niinkuin ne aikaisemmat, ihan lyhyt
08:22-08:31 - Hilkan olohuone
08:32 <JaanaDoe> Äh!
08:32 <JaanaDoe> Se siitä
08:32 <JaanaDoe> Taas kymmenen minuuttia jossain
08:34 <JaanaDoe> Ei yhtään kiva
08:43 - Hilkan olohuone
08:50 <yanagi_> nyt hereillä. 08:51 <yanagi_> hilkkakin tuolla liikkui jo, muttei vielä noussut 08:53 <JaanaDoe> Kiva 08:53 <JaanaDoe> Ruusukin näkyy heräilevän 08:56 <yanagi_> nam nam, vaniljavanukkaita 08:57 <JaanaDoe> Keitin teetä tuossa aikaisemmin, älytön tuuri kävi etten kaatanut kuppia kun kaaduin 08:59 <JaanaDoe> Täällä on kylmä, Hilkka tarvii paremman lämmityksen tai jotain 09:03 <yanagi_> Hilkka nousi ylös myös 09:03 <yanagi_> me varmaan lähdetään sinne jonkun varttitunnin päästä 09:03 <JaanaDoe> Ok 09:09 <yanagi_> olemme syöneet vähän, nyt lähdemnme.
Yanagi ja Hilkka saapuivat paikalle jonkin ajan kuluttua, ja vaihdoimme yön kuulumisia. Hilkka oli käynyt unimaailmassa, muttei ollut löytänyt Ericaa eikä Nettaa. Sen sijaan unimörön hän oli paikallistanut: hänen kotitalonsa loisti kuin majakka unimaailmasta katsoen. Selvästi jotakin siinä oli pielessä, vaikkei Hilkka aiemmin ollutkaan aistinut unimörön läsnäoloa. Ruusu puolestaan oli nukkunut vaihteeksi käymättä yhtään missään, kun Hilkan asunnosta ei unimaailmaan ollut pääsyä. Itse kuvailin, mitä oli tapahtunut, miten kohtaukset olivat yllättäen muuttuneet pahemmiksi, ja kuinka olin todella ollut aivan tajuton niin, etten muistanut yhtään mitään kadotetuilta hetkiltä.
Yanagi suuntasi melkein saman tien taas pois, hakemaan He'e maulia.
10:48-10:58 - Hilkan olohuone
Istuskelimme enimmäkseen hiljaa odottelemassa Yanagin paluuta, Ruusu torkahdellen, Hilkka lähetellen sähköpostia ihmisille - hänen kun piti tiedottaa kaikille, että Gwag olisi tulossa häätämään kellarimörköä. Itse lueskelin Kalevalaa, jonka olin päätynyt lainaamaan katsastamani kansanperinnettä käsitelleen kurssin innostamana. Teksti oli yllättävän vaikeaa luettavaa, ihan erilaista kuin suomi yleensä. Uusia sanoja oli niin paljon, että olisin kaivannut jotakin vanhan suomen sanakirjaa.
Yanagi oli juuri saapunut ja ryhtynyt asettelemaan laitteita lattialle, kun kaikki musteni. Kalevala lipsahti kädestäni kolahtaen lattialle. Tajusin, että tämä oli taas pidempi kohtaus. Sitten en tajunnutkaan enää mitään.
Palasin tajuihini lattialta, Hilkka vierelleni kumartuneena. Yanagi puuhasi Heen kanssa selkä minuun päin. Onneksi hän oli juuri ja juuri ehtinyt laittaa Heen verkkoon ja valmiiksi ennen kuin kohtaus oli alkanut. Hee oli ärtynyt ja raivossaan, mutta ei Yanagille. Kesti jonkin aikaa ennen kuin hän sai sen taivuteltua kertomaan, mitä se oli nähnyt. Viimein Yanagi pyysi minutkin katsomaan ja esitteli Heen ilmentymää ruudulla. Se esitti minut punaisena hahmona, jota kohti joukko satelliitteja lähetti signaalia. Heen mielestä oli ilmeistä, että hyökkääjä oli joku tai jokin ulkopuolinen.
Kaikkein hienointa oli, että Hee kykeni kertomaan, millainen signaali oli. Siinä ei ollut mitään mystistä, kuten olin kuvitellut. Se oli tavallista sähkömagneettista säteilyä. Radioaaltoja. Melkeinpä huvittavaa. Minulla siis olikin päässäni antenni, vaikka olin uskonut, ettei minulla olisi mitään lisäosia, paitsi ohjelma, eli mieleni. Ensin Yanagi totesi, että suojautumiskeinoksi varmaankin riittäisi Faradayn häkki. "Autoon siis", oli ensimmäinen ajatukseni, mutta eihän se tietenkään auttaisi, kyllähän radioaallot autoon pääsevät. Mikroaaltouuni toimisi, mutta sinne mahtuminen tuottaisi vaikeuksia. Riittävän syvä kellari voisi käydä myös, tai Lähde-säätiön hissi, mutta enhän minä voisi loppuelämäkseni hissiin tai kellariin muuttaa. Ja sitten olisi tietysti folio.
Mietimme, voisiko folio todella toimia, ja Yanagi keksi testata sitä ihan käytännössä. Hän haki keittiöstä foliota ja kääri kännykkänsä siihen. Yritin soittaa kännykkään, ja sain "numero ei nyt ole käytössä"-kommenttia. Käsittämätöntä, se todellakin toimi! Vaan sitten Yanagi kokeili tehdä foliokuoreen kolon, josta näkisi näytön, ja saman tien kännykkä alkoi taas vastaanottaa signaalia. Tämä vähän vihjasi, että mikään pieni foliohattu tuskin toimisi. Pitäisi ehkä kääriytyä kokonaan folioon. Se taas ei tuntunut varteenotettavalta vaihtoehdolta.
Aivan toisenlainenkin ratkaisuehdotus tosin syntyi. Sellainen, että mitäpä jos lähettäisin sähköpostia Lähde-säätiön suuntaan ja kysyisin, mitä he oikeastaan minulta haluavat. Että voisimmeko ehkä neuvotella. Posti pitäisi tietenkin lähettää avoimesta langattomasta verkosta kiertokautta niin, ettei sitä voitaisi jäljittää. Kirjoitin sitten luonnoksen, vaikka se tuntuikin äärettömän hölmöltä.
Yanagi oli sopinut tapaavansa ystävänsä Markon - sen blogia pitävän - ihan hetken kuluttua, joten hän joutui häipymään. Olimme sentään edistyneet edes vähän ongelmani suhteen. Kuulemma Markolta saattaisi saada lisää ideoita, ja samala Yanagi voisi lähettää sähköpostiviestin eteenpäin keskustan langatonta verkkoa hyödyntäen, joten oli kai ihan hyvä juttu se tapaaminen.
13:40 - Hilkan keittiö
Hilkka selosti päivän aikataulusta sen verran, että Laila oli tulossa käymään kohta puoliin, samoin myös Jan Hautala, joka oli korteissa. Ja Hautalalle ei sitten saisi puhua mitään mistään. Muutenkin Hilkka valitteli, että minä puhun liikaa. Oli hänellä syynsäkin: muun muassa menin heti kertomaan Sarahille, että Hilkkakin oli nähnyt tällä siivet, kun soittelin hänelle pyytääkseni häntä Hilkalle myöhemmin päivällä, mörönmanausta varten. Siltikin, minusta Sarahin kuuluikin saada tietää. Perustelin asennettani niin, että minusta olisi kamalaa, jos ihmiset tietäisivät minusta asioita eivätkä jostakin syystä kertoisi. Kyseessä kun oli kumminkin Sarah, jota pidän ystävänä, ei joku vieras tyyppi - en minä semmoisille mitään puhuisi.
Hilkka oli ilmeisesti nukkunut vähän huonosti, ja muutenkin oli vähän huonovointinen, joten hän meni pitkälleen. Mietiskelimme syömään menemistä. Minulla ei ollut nälkä, eikä Hilkallakaan, Ruusulla vähäsen oli. Aluksi ajattelimme, että voisi mennä ulos syömään, mutta Hilkka ei oikein jaksanut kävellä. Ehdotinkin, että voisimme käydä Ruusun kanssa kaupassa, ja tämä päätettiin toteuttaa. Hilkka luetteli ostoslistan, ja sitten lähdimme kävelemään.
En ollut ollenkaan varma kaupan sijainnista, olinhan käynyt siellä viimeksi joskus helmikuussa, eikä minulla ollut karttaa. Ruusukaan ei ollut ihan varma, joten päädyimme eri kauppaan kuin mihin olimme pyrkineet, mutta ei se haitannut, olipahan edes joku kauppa. Ostoslistan toteuttaminenkin sujui huonosti. Hilkka oli maininnut tärkeimpänä ja ensimmäisenä kukkakaalin, mutta sitä ei ollut. En olisi tiennyt, mitä tehdä, vaan olisin soittanut Hilkalle ja kysellyt, mutta sentään Ruusu tiesi, että kukkakaalia oli myös pakastealtaassa. Sieltä sitten sitä, ja vähän lohkoperunoita. Ruusu yllätti minut keksimällä vielä kastikettakin, en olisi ikinä itse oivaltanut moista. Sen sijaan Hilkan listaan kuuluneet keksit tuottivat vaikeuksia, kun niitä oli niin paljon erilaisia, ja emme oikein tienneet, mitkä sopisivat. Saimme kuitenkin lopulta jotakin päätettyä, ja palasimme Hilkalle.
Koska Ruusulla oli selvästikin visio ruoan suhteen ja myös taitoa toteuttaa se, saatoin huoletta jättää sen osuuden hänelle. Minä kun en ruokaa laita, muuten kuin lämmittämällä valmista. Sen sijaan tiskiä oli niin paljon ja puhtaita ruokailuvälineitä niin vähän, ettei syömisestä tulisi mitään jollei joku tiskaisi. Sen sentään osasin. Tiskauksen lomassa se pahuksen hyökkäyssignaali osui taas, mutta onneksi taas vaihteeksi vähemmän vahvana, niin että vain nuokahdin pöydänreunaa vasten, enkä pudottanut tai rikkonut mitään.
Ruoka valmistui nopeasti, ja oli hämmästyttävän hyvää, en olisi arvannut että Ruusu osaa noin hyvin. Kastikkeessa oli juustokermaa, tomaattipyrettä ja soijarouhetta - semmoista, mitä mummi ei varmastikaan olisi pitänyt kunnon ruokana, mutta ei se makua haitannut. Olimme syömässä, kun ovikello soi, ja ensimmäiset vieraat saapuivat. Lisäähän oli tulossa ja tiedossa. Melkein tuntui, kuin kaikki turkulaiset tuttavat ja muutama tuntematonkin olisivat olleet saapumassa Hilkalle.
Ensimmäiset saapujat olivat yllättäviä, koska olin odottanut Lailaa ja Hautalaa. Sieltä tulikin Kamomilla seurassaan joku nainen, jonka kanssa hän keskusteli englanniksi. Nainen esittäytyi Unnuriksi, islantilaiseksi vaihto-opiskelijaksi. Kamomilla oli pettynyt, kun Hautala ei ollutkaan vielä paikalla, koska hän oli tullut Hilkalle siksi, että Hautala oli ilmoittanut olevansa siellä.
14:19-14:29 - Hilkan olohuone
Muutkin tulossa olleet saapuivat hiljalleen, niin Laila Kokko ja Jan Hautala kuin Sarahkin. Laila, Hautala ja Hilkka asettuivat keittiöön keskustelemaan liikeasioistaan, me muut jäimme olohuoneeseen juttelemaan. Kyselin Unnurilta vähän siitä, millaista Islannissa on, hän taas kyseli, mitä minä puuhaan, vaan tulipa todettua, että englannin puhuminen on paljon vaikeampaa kuin sen lukeminen tai kirjoittaminen. Ja sitten alkoi taas hämärtää. Pitipä sattua, että paikalla on näin paljon ihmisiä, oli viimeinen ajatukseni ennen kuin pimeni.
Kun heräsin, vierelläni odotteleva Ruusu ilmoitti, että olin ollut tajuton melko tarkkaan kymmenen minuuttia, ehkä vähän vähemmän. Onneksi. Ehkäpä tämä ei enää pahenisi tästä. Vakuuttelin muille, että olen aivan kunnossa ja ei tässä mitään. Sarah säesti kertomalla Unnurille englanniksi, että kyseessä oli sairaus, joka ei ollut vaarallinen.
Viimeisetkin odotetut ihmiset saapuivat, kun paikalle ilmestyi Gwag, mukanaan joku pitkä, yrmeä mies, joka ei puhunut lainkaan, tuijotti vain synkeästi ympärilleen - ja viimein myös Yanagi. Kaikki mörön karkoitukseen kaivatut ihmiset alkoivatkin sitten olla paikalla. Ja Gwag ilmoitti, että minua ja Yanagia ei huolittaisi mukaan! Vastustelin ja ihmettelin, koska minusta olisi ollut kiinnostavaa nähdä mörkö, ja myös selvittää, olisiko sillä minuun jotakin vaikutusta. Kuulemma he tarvitsivat apuun ihmisiä, jotka oikeasti uskoivat mörön olevan uhka. Kyllähän minä uskoin, ja Yanagikin piti sitä erittäin todennäköisenä. Harmillisesti he eivät edes lupautuneet ottamaan otuksesta valokuvaa, vaikka Yanagi pyysi. Eipä siinä sitten auttanut: Gwag seuralaisineen sekä Hilkka, Laila ja Sarah suuntasivat kellariin. He olivat juuri lähteneet, kun paikalle ilmaantui Katja, joka oli kutsuttu mahdolliseksi mörönmanaus-avuksi, mutta hän ei sitten mennytkään mukaan.
15:50 - Hilkan olohuone
Odottelimme Hilkan olohuoneessa mörönkarkoittajien palaamista. Katja kertoi näkemistään oudoista asioista. Sarahin kolme tulista siipiparia olivat vain alkua. Hän myös näki minut isona ja karvaisena, kuin ihmissutena, mitä en voinut alkuunkaan tajuta. Olihan silloin toki täysikuu kun tammikuussa ilmestyin metsään, muttei siihen liittynyt mitään muuta ihmeellistä. Lisäksi Katja myös näki unia lohikäärmeistä, etenkin vauvalohikäärmeistä kun nyt sattui olemaan raskaana.
Seuraava signaali-hyökkäys-meni ohi nopeasti taas vaihteeksi. Näytti vahvasti siltä, että joka toinen oli heikompi, joka toinen vahvempi. Sitten mörönkarkoittajat palasivatkin, mutta pahus sentään, eivät missään määrin tyydyttäneet uteliaisuuttani. Mörkö oli kuulemma häädetty. Kaikki olivat epämääräisen päänsärkyisiä, eikä kukaan oikein muistanut, mitä oli tapahtunut, paitsi ehkä Gwag ja hänen "soturinsa", mutta he eivät tietenkään kertoneet yhtään mitään kenellekään.
Mörönkarkoittajat tarvitsivat tietenkin paitsi lepoa ja rauhaa, myös teetä, joten sitä taas vaihteeksi keiteltiin, ja juteltiin keittiössä. Koska Katja oli paikalla lähinnä vaihtaakseen pari sanaa Gwagin kanssa, he sitten keskustelivat. Gwagin mielestä Katjan raskaus oli hyvin hyvin paha asia, ja kaikkien kolmen vauvan ei missään nimessä saisi antaa syntyä. Katja vastusteli aborttiehdotuksia, ja Gwag myönsi, että saattaisi olla, että yhdenkin poistuminen riittäisi, ettei kolminaisuus olisi täydellinen. En voinut tajuta Katjan suhtautumista asiaan. Selvästikään hän ei missään vaiheessa ollut kyseistä lasta toivonut tai halunnut, mutta nyt yhtäkkiä hän oli kovin vannoutunut pitämään sen ja rakastamaan sitä. Taas näitä tunneasioita, joita vain en voi ymmärtää. Ainakin Gwag taisi säikäyttää Katjan pahemman kerran, joten ehkäpä tämä harkitsisi asiaa vielä.
16:08-16:18 - Hilkan keittiö -> olohuone
Gwagille esiteltiin tietenkin myös tarot-pakka, koska sellaisista(kin) hän tiesi enemmän kuin kukaan muu läsnäolevista. Hän oli niistä hyvin kiinnostunut. Hänestä oli tärkeää, että tunnistaisimme kaikki korteissa esiintyvät henkilöt ja etsisimme heidät käsiimme, vaikkei hän sanonutkaan, minkä vuoksi. Lisäksi hän oli sitä mieltä, että "Ylipappi" jota olimme pitäneet ihan hänen näköisenään, oli ilmiselvästi mies eikä kuvannut häntä. Sen sijaan hän arveli "Hirtetyn" esittävän häntä, kun taas Hilkan mielestä kyseinen henkilö oli joku Evelyn.
Kortit olivat levällään pöydällä ja ihmiset kerääntyneet niiden ympärille. Onneksi olin taaimmaisena, kun kohtaus iski. Yritin ottaa tukea pöydänreunasta, romahdin lattialle ja menetin tajuntani.
Ensimmäistä kertaa heräsin jostakin muualta kuin sieltä, mihin olin kaatunut: olohuoneen sohvalta, peiton alta, Yanagi vieressäni - ilmeisesti silittämässä päätäni. "Jotain rajaa sentään", tuhahdin heti tajuttuani missä olen. Ei kukaan aiemmillakaan kerroilla tällä tavoin ollut reagoinut. Varmistin vielä, etten vain ollut ollut pidempään tajuton, mutta en sentään. Ja Gwagin soturi oli kuulemma kantanut minut tänne, koska ei minua ollut voinut keittiön lattialle ihmisten tiellekään jättää. Niinpä kai sitten.
Yanagi selosti myös, että Markon kanssa he olivat sopineet, että voisimme nähdä illalla, joskus puoli kuuden aikoihin. Marko voisi järjestää paikalle tarvittavan radiolaitteiston, että voisimme etsiä päästäni antennin, joka vastaanotti tajuttomuuksia aiheuttavan signaalin. Hienoa.
Paikalle ilmaantui Matias, joka yllättäen tunnisti useampia ihmisiä tarot-korteista. Esimerkiksi susi eräässä kortissa oli kuulemma Miranda, koska tämä on ihmissusi, mitä se sitten tarkoittaakaan. Matias kertoi myös, että hänet oli kirottu kamalalla tavalla: hän ei enää voisi koskea teknologiaan ollenkaan. Yanagin piti tietysti testata tämä törkkäämällä kämmentietokoneella Matiasta, ja kone raukka taisi kärähtää ihan täydellisesti. Ehkä siinä kumminkin on jotain ideaa, että vähän miettisi, ennen kuin kokeilee. Ja ehkäpä minun olisi syytä pitää jatkossa etäisyyttä Matiakseen, ei varmaan tuntuisi mukavalta käräyttää mahdollisia teknisiä osiaan.
Sarah sai puhelun Oonalta, joka kuulemma oli jossakin talon alakerrassa. Hän lähti sinne, vähän myöhemmin myös Hilkka - hiljalleen kaikki muut paitsi minä ja Yanagi. Pakkailimme tavaramme, ja viiden aikoihin totesimme, että voisimme sitten suunnata Yanagille päin. Matkalla törmäsimme väenkokoukseen, joka oli kerääntynyt Hilkan talon edustalle - paikalla olivat muun muassa Gwag ja Matias. Meitä ei kuitenkaan varsinaisesti kiinnostanut heidän maailmanpelastuspuuhansa. Ainakin itse olin lähinnä kiinnostunut pelastamaan itseni. Siispä poistuimme paikalta.
Sunnuntai-illasta maanantai-iltaan
Illalla Yanagilla tutustuin Markoon, joka olikin mainio tuttavuus, kovin samantyylinen kuin Yanagi. Hilkkakin ilmestyi jostakin syystä paikalle kummastelemaan puuhaamme. Onnistuimme löytämään oikean taajuuden ja sen avulla paikantamaan antennin. Emme kuitenkaan mitenkään voineet selvittää, onko se kallon sisä- vai ulkopuolella. Ulkopuolelta kun sen saisi helposti pois, sisäpuolelta poistaminen taas vaatisi aivokirurgiaa, joka ei tuntunut houkuttelevalta ajatukselta. Sitä paitsi, voisi hyvinkin olla niin, että antennin poistaminen poistaisi myös kykyni siirtyä LYSin kautta nettiin, mitä en missään nimessä haluaisi menettää.
Kun antenni oli löydetty, Hilkka ilmoitti, että nyt lähdettäisiin Hämeenlinnaan viemään Gwagille jotakin, mikä oli unohtunut. Yanagi ajoi ja minä istuin edessä tämän vieressä, Hilkka ja Laila kohtalaisen hiljaisina takapenkillä. Hämeenlinnassa nuo kaksi muuta juttelivat jotain Gwagin kanssa, minulle ja Yanagille ei sitten kerrottu sen enempää.
Vasta myöhään aamuyöstä kun olimme palanneet Turkuun ja Laila oli poistunut kotiinsa, Hilkka selitti meille, mistä oli ollut kysymys. Gwag uskoi, että jotkut ovat kutsumassa jotakin jumaluutta, eli siis jotakin unimaailmasta tulevaa voimakasta asiaa. Mahdollisesti kolme mystistä raskautta saattoivat liittyä siihen. Kutsumisrituaalia oli jo kai tehtykin jonkin verran, ja Gwagin mielestä tämä oli hyvin, hyvin huono asia. Juttuun liittyi myös kirja, joka oli ollut Matiaksella. Tämä kirja oli siis käyty viemässä Gwagille, koska hän varmasti tietäisi kaikkein parhaiten, mitä tämän suhteen pitäisi tehdä. Hyvä näin, totesimme, koska minusta ja Yanagista tuskin olisi tällaisessa paljoakaan apua. Hilkka luokitteli asian huolestuttavuuden viideksi ja puoleksi asteikolla 1-10, joten ehkäpä se ei ollut aivan älyttömän kiirellistäkään.
Oma ongelmani muuttui kovin kiireelliseksi aamuyöstä, kun taas kerran menetin tajuntani. Herättyäni en hetkeen tajunnut lainkaan, missä olin. Yanagi ja Hilkka näyttivät aiempaakin huolestuneemmilta. Yritin nousta istumaan, mutta koordinaationi oli aika hukassa. Olin ollut tajuton puoli tuntia. Jos kohtaukset pahenisivat tätä vauhtia, olisin pian täysin toimintakyvytön.
Päätimme kokeilla mitä ikinä keksisimme, joten askartelimme sitten foliohatunkin - ja se toimi! Käsittämätöntä ja uskomattoman hölmöä, mutta sentään minulla oli yksi toimiva keino torjua hyökkäykset ja pysyä tajuissani. Tämä ei kuitenkaan voisi olla kuin väliaikainen ratkaisu. Antennista pitäisi päästä eroon. Sarah oli ollut lähdössä Viroon Katjan vauvaa kuvauttamaan, joten keksimme, että voisin lähteä mukaan. Sitten kello alkoi olla jo älyttömästi, joten muut menivät muutamaksi tunniksi nukkumaan.
Maanantaiaamusta soittelin Sarahille ja kysyin Viron reissun aikataulua. Katja olikin perunut koko jutun. Siitä viis, oma asiani oli kiireellinen, joten päätimme lähteä joka tapauksessa. Yanagikin tuli mukaan. Hilkka jäi kotiinsa, koska hänellä oli muutakin kiirettä, ja minulla jo tarpeeksi saattajia.
Virossa tietysti kokeilin, josko siellä olisi turvallista olla ilman hattua. Ulkomaille pakeneminenhan saattaisi olla yksi vaihtoehto, vaikken sitä haluaisikaan tehdä. Mutta eipä auttanut, muutaman helpomman kohtauksen jälkeen olin taas pihalla pidempään. Aivan kuin vainoajillani olisi vain mennyt hetki kohdentaa signaalinsa. Pako siis ei olisi ratkaisu.
Löysimme lääkärin, joka pystyi selvittelemään asioita. Hänelläkään ei ollut hyviä uutisia. Ilmiselvästi antenni, pieni litteä pyörylä, sijaitsi kallon sisäpuolella. Se siitä sitten, koska en sentään ollut niin epätoivoinen, etteikö aivokirurgia olisi edelleen tuntunut ajatuksena aivan liian riskialttiilta. Täytyisi keksiä jokin muu ratkaisu. Kenties se sähköposti, jonka lähetimme, saisi vastauksen.
Sarahillakin oli lääketieteellinen pulma selvitettävänään. Hän ei ollut maininnut asiasta aiemmin mitään, mutta kuvautti selkänsä ja sen jälkeen istutti meidät kahvilan pöytään ja iski röntgenkuvan eteemme. Hänen selkärankansa oli murtunut niskan kohdalta. Ei sen pitäisi aiheuttaa mitään selkäsärkyä, vaan neliraajahalvaus. Sarahin mukaan ainoa asia, joka piti hänet kävelemässä, oli se, että ohi lentänyt enkeli oli pelastanut hänet ja oli nyt sitten loukussa hänen ruumiissaan, ainakin siinä määrin, että jos enkeli lähtisi pois, Sarah päätyisi halvaantuneena sairaalaan. Tietysti ihmettelimme, mikä semmoinen enkeli oikeasti on. Joka tapauksessa, Sarahin tilanne vaikutti vielä kurjemmalta kuin omani.
Palasimme Helsinkiin synkissä tunnelmissa. Ne eivät yhtään piristyneet, kun vilkaisimme sähköpostilaatikkoon, johon Inexin vastauksen piti tulla. Siellä oli ilmoitus "olemme varanneet sinulle ajan psykiatrille". Joko siis eivät ottaneet tosissaan ollenkaan, tai sitten olivat niin tyhmiä, että odottivat minun kävelevän suoraa päätä ansaan. Sähköpostistakaan ei siis ollut apua.
Asioiden ratkaisemattomuudesta huolimatta halusin jatkaa elämää edes melkein normaalisti. En kuitenkaan halunnut jäädä yksin, koska koin oloni kovin haavoittuvaiseksi - hattu vain pois päästä, niin sitten lähtisi tajukin. Onneksi Sarah lupautui jäämään seurakseni Helsinkiin. Hän voisi samalla yrittää jäljittää edelleen kadoksissa olevaa Ricky-veljeään.
Viime pelissä Luka ei hirveästi ollut mukana (kiitos töiden) mutta otti Mathiaksen suojiinsa varissuolle ja desinfioi jalan ampumahaavan ja syötti särkylääkkeitä hänelle. Luka ei paljoa puhellut eikä kommentoinut asiaa, mutisi vain itsekseen jostain lähdöstä. Muuta mitä Matias huomasi ennen kipulääketokkuraa oli että Luka käveli erittäin hitaasti ja jopa törmäillen huonekaluihin, samaten Lukalla oli huivi naamallana (joka voisi johtua siitä että Lukan voimat on oikeasti katoamassa ja Luka palaa fyysisesti tilanteeseen: hetki jälkeen räjähdyksen)
Lukan mietteitä/ päiväkirjaa viimeajoilta:
"Olen täällä leikkinyt niin poliisia kuin rosvoa, olen nähnyt kun veri vuotaa ja olen sitä itsekin vuodattanut. Kaikki suuruudenhullut tehtävät viimeaikoina on johtunut väliaikaisista tuli-voimistani. En tiedä haluanko enää sitä.."
Myöhemmin mietiskeltyä (jälkeen Annan ja Mathiaksen liiton sitomisen)
"Kivut kasvaa, hädintuskin pystyn kävelemään sataa metriä ilman taukoa, mutta olen edelleen sitä mieltä että näin on hyvä. Projektini 'Homo Superior' on liikaa nyky-yhteiskunnalle. Olen pienen toivonkipinän nähnyt maassa ja sen asuttajissa. Sen toivonkipinän hukuttaa äkkiä rajamaiden takaata tulleet olennot, kuten minä ja moni muu. Sen toivonkipinän tukahduttaa myös jokainen suunnittelemani ja toteuttamani projekti. Ei superihmisiä vielä tänne, ei vielä... Jollain oudolla tavalla alan ymmärtämään miksi olin räjähdyksessä. Nyt laitoin itselleni viimeisen tehtävän: Kitke tieto laboratoriosta ja jätä maailma. Sen teen, mutta tarvitsen apua siihen. Helvetti! En voi edes nousta seisomaan tuolilta ilman apua.. Keneen voin luottaa? Kuka voisi auttaa minua poistamaan elämäntyöni? Kuka olisi tarpeeksi järkevä ymmärtääkseen filosofiani? Kuka taluttaa minua talvisessa säässä kun en pysy jaloillani? Merja? Anna? Kuka? Mathias? Matias ei ymmärtäisi kuitenkaan minua. Hän haluaisi testata Homo Superior-projektia itseensä, Matias on liian fanaattinen toiminnassaan ja en siksi pyydä häntä avuksi viimeiselle taipaleelle. Kuka auttaa?"
Muutamia päiviä kulunut päätöksestä
"Tänään nukuin pitkästä aikaa hyvin, kivutkaan eivät ole nyt ylitsepääsemättömiä. Päätös siitä että luovun kaikesta on jotenkin antanut lisää voimaa. Ehkä se on oikea päätös, jonkun kannalle se ei aina ole niin hyvä päätös. Tänään listaan mahdollisuudet henkilöistä joka voisi auttaa viimeisellä taipaleella minua. Merjaan otan yhteyttä (jos sopii)"
How to describe this weekend? Words fail me though “unbelievable” and “surprising” come to mind. When I looked out Saturday morning I thought that it was going to be a beautiful day. Sun was shining, rain clouds had passed and autumn leaves littered the streets very prettily. I felt cheerful, a rare occurrence. I must confess I have not made much progress in “clearing this mess up” thing. Well, I have helped Yanagi to put Jaana back to her body after she got sucked to the internet or something. This helping involved mostly driving a car and worrying that we were going to get caught in Lähde Säätiö using the machines. The police did arrive and we were questioned, but luckily they didn’t see Jaana and we were not hauled off to answer some truly embarrassing questions. And yeah, apparently I’m Yanagi’s girlfriend if his colleagues ask. I can’t believe they fell for it! Well, since we did not get caught I think I can tactically forget that I have been involved in a burglary (Yanagi had a key, but still) or at least unauthorized operation of computers (I’m sure those machines were not there for the use of any employee who wishes to play Doctor Frankenstein with his friends). Jaana did get back in her body and that’s the most important thing.
There were no more sudden visitors from dreams. I did see one weird dream though. The normal falling dream, but this time I grew wings and landed safely holding the doll Liisa, who said “I’m sorry.” I woke up and hearing something odd, went and opened my door. I think I saw shadows, oddly moving shadows and then I heard Katja’s voice shouting. Then I woke up for real. Nothing weird at the door everything back to normal. I was a bit worried though, and decided to call Katja soon to find out how she was doing.
But back to Saturday. I woke up, had a shower and then went to meet Laila Kokko, a consult from the firm Zen Genesis. Ricky had used their services and I got some more information about his movements in Turku and a name, Samppa Lajunen, apparently a friend of Ricky’s. This person has also disappeared.
After that I called Katja and found out she was sitting in a pub near by. I went to see her and also found Oona, Matias and a guy named Seth. Katja told us that she was pregnant. What? Well... congratulations... sort of. After Seth had left I heard the whole story about the wedding with the priest Luca... what kind of an idiot has a priest who is widely believed to be a demon (well not widely, but Liisa thinks so and that guy certainly has a bad reputation since his name pops up with a strange suicide, Lähde Säätiö and the disappearance of Robin). All the women who were present in the ceremony were now pregnant (including the pride Anna) and the infants were growing alarmingly fast. I took a minute to rearrange my world view... talking dolls: check, cyborgs: check, demons... check. Better safe than sorry. This can all be a misunderstanding, but if it is not... we’d better check what the baby looks like. An ultrasound, we need one, fast! Jaana had had a magnetic scan or something before so maybe she could help Katja as well. We needed a doctor who would not take up names but take money and keep his mouth shut in case the baby really had horns. Then what? A C-section so we could save the baby and the mother. Tallinna is near by, we can go there and work things out. I felt sorry for Katja, who has had enough to cope with. And now this! I think I will have to talk to this Matias, who ever he is he is causing a lot of weird shit to happen and I want him to stop before more people get killed. A couple of months ago I would simply have marched to this guy and said “You are mad, go see a doctor and stop bothering people.” but now... hey, I think dolls can talk and people can walk through walls, I really am not qualified to stare and point. So... I simply took down this Luca’s description and phone number (what do I do with that? Well, I did give it to a few people who wanted it, I was not going to call and meet this person without armed back-up, armed with a few crosses, silver and stuff like that, nevertheless). Oona was doing okay, eating, breathing and seeming much more collected and sane. She had visited a psychiatrist or something and that had helped a lot. Well, about time, because Katja’s “little bundle of joy” was apparently causing amnesia as a side effect.
Katja was also starting to see things. After I had told about the dream I had she leaned closer and whispered: “Sarah, I can see your wings, three pairs of them. That makes me happy.” What? I sure as hell didn’t see any wings! Apparently I had them, three pairs of them and some of them seemed to be on fire. Great. Does this mean, that I am turning into an angel? That I am about spontaneously combust? That my Guardian Angel is standing too close? Confusing, but Oona and Katja seemed to think that this was a good thing. Three pairs of wings means a serafi or some other high-ranking angel and since we are dealing with demonic infants and all this stuff it is probably a good thing that we are backed up by an angel. Still, I wish he/she would stop hanging behind my back, people are starting to notice and comment.
Hilkka wanted to meet Katja so we stopped by and met a lot of people there as usual. I was hoping to meet Ruusu since she is the only other person who sees “things” to check if she saw the wings also, but she was not there. Hilkka looked tired and Jaana kept fainting every now and then. This was alarming and we decided to go somewhere else. Maybe Jaana reacted to the protective markings Hilkka had drawn or something. “Let’s go to a pub, I want a beer.” Apparently I’m the only one who drinks alcohol, but we managed to find a place that served beer, cocoa and food so everyone was happy. Camomilla’s (an artist who dabbles with the occult, friend of Hilkka) friend Nick (he had a strange marking that I could have sworn changed colour, but as I was a little drunk and did not want to say anything I waved it aside) and Ruusu also joined us. Ruusu was wearing a black shirt, a rare occurrence. She had borrowed it from Erika, who she had met in dreams. Really? Ruusu is also wandering around sleepwalking and Laura has “gone south”. This was worrying and I made sure she carried her cellphone with her when she slept and had all our numbers. I also asked if she saw anything strange when she looked at me. Wings, on fire. This caused some comment, but I tried to shrug it off. Just some residue from dreams, that’s all... Jaana fainted again and Yanagi found out that this happens the same time as LYS starts to behave oddly. He went to find things out. I said good night and retired to my own flat.
I had problems sleeping (people textmessaging me at night and arranging meetings didn’t help... ) but finally I managed to sleep soundly. No weird dreams.
I met Camomilla 12.00 at Fontana. She thought that Liisa was possessed by a friend of hers, Liisa. I told her what the doll had said but she did not have any more clues why this Liisa suddenly wanted to help Katja and me. I introduced her to Katja, but the doll was unlikely to contain Liisa anymore because something had happened the last night... Liisa and Robin had both passed on accompanied by “an angel of death”. There had also been some more fainting and general messing about scared. Halloween, it figures. Luckily no-one had called me. I would have been obliged to get up and start making tea and telling people to calm down, but considering all the occult weirdness I doubt that it would have made a lot of difference.
We (Oona, Katja and I) went to meet Merja, who was one of these unexpected moms. Next Monday we would go to Helsinki and take a boat to Tallinn. Katja had other plans as well, she wanted to stage their kidnapping and disappear to Latvia for a couple of weeks, then sneak back to Finland to have the baby. Okay... she had told me that Alexander Metsälä had threatened her with a gun so maybe it would be wise to get them somewhere safe. I am starting to develop more and more tendencies to slip into the grey zone past the law and order, but since I know a lot of police techniques... I advised them about the best ways to evade police and disappear without a trace. Me and Oona would accompany them to Tallinn and then pretend to be “shocked friends of the two women who got kidnapped”. Shame to worry all their friends and relatives, but what can you do? Katja must be kept safe and the baby as well.
I got a call from Jaana, the mysterious occultist from Hämeenlinna had arrived and Hilkka wanted me to meet her. Why? Wings... right. I met her and her... colleague? Boyfriend? Slave? This Gwag was a scary person who also saw me with wings, but said that I simply have a guardian angel. Comforting... even though it is a guardian angel with flaming wings and can possess people, mainly me if that dream was a memory... still I think that person would recognise a demon so... Hilkka and Gwag were going to do a ritual to get rid of the dreamboggart in the cellar and me and Laila were asked to help. Mainly we just held candles while being scared that something would eat us alive, but everything went fine. One problem solved, at least.
Then Oona called and wanted to meet me. Urgent, very important... okay, I meet you in front of Hilkka’s house, since Oona was still banned from entering. Oona had Matias with her and then... things went crazy. Matias kneeled before me and explained that he worships a god with three pairs of flaming wings and since I had the wings... oh come on! This is Halloween, not first of May! He said something about Zoroastrianism and how he was guarding Turku. Now we were on more familiar ground... Look here you crazy person, I do not know what you are talking about but if you are the one that is supposed to be guarding Turku then get a grip! This whole place is falling apart! Demons are impregnating women (in your wedding I might add), dreamboggarts are running loose, people are walking through solid walls at night, call the sodding Men In Black or something!
I learned that Matias is supposed to be one of these “Men in Black” and that... and now comes the most outrageous lie: my brother is supposed to be one of these special agents as well. Ricky an agent in charge of solving occult crimes? Undercover and gone hiding? Okay, NO-ONE IS THAT GOOD AT PLAYING A BUM! No, I simply can’t believe this until I hear it from Ricky himself AND see some documents that are impossible to forge. This Matias seem to be some kind of demon of talking rubbish. Master of lies and confusion or something like that. I did not believe a word he was saying so I simply arranged him to meet the big bad occultist from Hämeenlinna and get a beating (although they probably ended up sharing the world or something). Then I went home to make some tea. Weird day, truly.
Things to do:
A little talk with this Matias
Talk, and I will be taking notes. Who the fuck are you, what in the name of all that’s decent do you think you are doing here and how do we make all this craziness stop? And enough with this worshiping my guardian angel, this is getting embarrassing.
Ricky
Where is Ricky? More finding out. I might even get someone to call this Luca...
Other problems
Is Jaana recovering? Is Hilkka getting enough sleep (regular kind, not the one where you run around doing weird stuff)? How is Ruusu doing? Have YOU seen this man/woman? I shall dutifully try to find the people who have been portrayed in the tarots as well. Suddenly I’m busy as hell and no-one is still paying me to do this (although I might as these Men in Black to fund me since I’m the poor sucker doing all their work here). I will be relying more on Laila and Oona since they seem to be sensible persons.
Olin käynyt Ilonan kanssa kaupungilla ja saanut kutsun Halloween-illanistujaisiin. Santeri oli yrittänyt houkutella minua lanittamaan kaverin mökille. Kummastakin olin kieltäytynyt. Räiskintäpelit eivät viehättäneet ja Ilonan kaveriporukasta useimmat olivat tylsiä. Niin Ilonankin mielestä. Hän olisi pyytänyt minua paikalle jotta hänellä olisi ollut vähemmän tylsää, mutta minun mielestäni hän voisi aivan hyvin itsekin ilmoittaa ettei tahtoisi tulla koska tapahtuma ikävystytti häntä.
Irkissä Jaana kertoi saapuneensa Turkuun ja olevansa Hilkan luona. Suuntasin sinne syömään myöhäistä aamiaista ja keräämään kuulumisia. Vasemmalla kädellä hoidin Sethille datamurtoja. DNA:n palvelimissa pyöri vanha SSH:n versio, jonka turva-aukosta livahdin sisään penkomaan puhelinten linkkimastolokeja paikantaakseni Alyssan...
Yhtäkkiä Jaana lyyhistyi kasaan. Säikähdimme melkoisesti, vielä enemmän kun ilmiö parikymmentä minuuttia myöhemmin toistui.
Jaana sanoi, että hänestä tuntui samalta kuin silloin kun olin pingfloodannut hänet tajuttomaksi hänen ollessaan LYS:issä. Pelottava ajatus. Vaan oliko arvio luotettava? Jaanalla oli kuitenkin vain kymmenisen kuukautta elämänkokemusta; erottaisiko hän ihan tavallisen huimauksen tai vaikka flunssan oikeasta ping-tulvasta?
Hain kotoa tietokoneeni penkoakseni asioita. Enimmäkseen tuloksetonta. Oliko tämä psyykkinen isku, tuliko se Jaanasta vaiko hänen ulkopuoleltaan? Pitäisikö tätä mitata psyykkisen energian havaintojärjestelmien avulla vaiko jotenkin muuten? Jos iskut tulivat ulkopuolelta, millä mekanismilla Jaana ne vastaanotti? Selvästi hänellä oli jotain ylimääräisiä vastaanotto- ja lähetyskykyjä - useimmat eivät voi imeytyä tietokoneeseen sisään - mutta niiden tarkka luonne oli meille vielä harvinaisen epäselvä.
Ihmisiä pyöri sisään ja ulos Hilkan luota. Camomilla-niminen hassusti pukeutuva nainen, ja Zen Genesiksen Laila Kokko piipahtivat, samoin Sarah ja Katja joilla oli omituisia ongelmia ei-toivottujen raskauksien kanssa (ja Matias oli mennyt naimisiin?). Yleistä liirumlaarumia assyrialaisista tulidemoneista sekä Katjan harha-aistimuksista pomppi pitkin asuntoa. Ja Hilkan kellarissa majaili kuulemma painajaismörkö.
Kun kuuntelin teorioita ongelmien aiheuttajista, tajusin että Turun paralooginen tuttavapiirini on viimein ohittanut omituisuudessaan Wellingtonin kaverini. Edes siellä eivät ihmiset olisi keksineet ensimmäiseksi syyttää demonista vaikutusta ei-kaivatuista raskauksista. Tosin minuakin hieman huolestutti, kun nimi Luka pomppasi taas esiin. Aiemmin tehtyä tilannekarttaa päivitettiin, Jaanan blackoutit jatkuivat, enkä tiennyt mitä niille voisi tehdä.
Alkuillasta Sarah tahtoi lähteä oluelle. Ihmiset siirtyivät Kerttu-kahvilan suuntaan, minä piipahdin kotona. Poimin lämpimämpiä vaatteita, vastailin pariin sähköpostiin ja otin Kaerunekon mukaan konekassiin. Ajattelin, että voisin yhtä hyvin ulkoiluttaa sitä hieman, ja ehkä myös osoittaa vääräksi joitain teorioita liittyen siihen ja Jaanan kohtauksiin.
Oli tyhmä virhe, mutten silloin tajunnut sitä.
Kertussa oli Nick-niminen antiikkikauppias, hyvää kaakaota ja myös Ruusu. Hänellä oli ollut telesiirtymiskokemus. Hurjaa. Kuulemma hänellä oli muutenkin tapana siirtyillä paikasta toiseen unissaan. Jos tämä oli totta, olin löytänyt telesiirtymistutkimukselleni mainion kohteen. Voisin pistää hänen ympärilleen pystyyn laboratorion ja tarkkailla mitä hänelle tarkalleen tapahtuu ja onko siirtyminen todellinen-
Sitten Jaana sai taas kohtauksen. Kuten aiemminkin, hän toipui siitä saman tien. Nappasin Kaerunekon laukustani, ja vilkaisin koneellani mitä sille kuului.
Sille ei kuulunut hyvää. Kaeruneko oli aivan vauhkona. Mikä hyvänsä Jaanaan olikin iskenyt, oli osunut siihenkin, ja se oli ymmärrettävästi pelästynyt. Se huitoi villisti ympäriinsä puolustusohjelmillaan ja oli kaataa tietokoneeni paniikissaan.
Koetin saada sen rauhoittumaan samalla kun mietin mitä tämä oikein oli. Oliko Kaerunekoon osunut heijastus Jaanasta? Ja oliko se rajoittunut siihen?
Ulos Kertusta, pyörän selkään ja Säätiölle. LYS-ympäristö oli rauhallinen. Kotona He'e mauli ja Legioona olivat myös kunnossa.
Vasta nyt tosiaan tajusin, mitä olin mennyt tekemään. Kaeruneko-raasu oli vain ollut oma innokas itsensä ja lähtenyt mielellään ulos leikkimään kanssani ja sitten yhtäkkiä joku oli lyönyt sitä. Se oli säikähtänyt ihan hyvällä syyllä. Ja minä olin vaan katsonut ja koettanut tutkia mitä oli käynyt.
Hirmuisen kamalaa. Ei minun tuollaista pitäisi sille tehdä. Kaeruneko on minulle rakas ja tärkeä, se on pieni ja innokas ja suhtautuu kaikkeen kiltisti ja innostuneesti. Jäin kotiin hoivaamaan ja rauhoittelemaan sitä enkä oikeastaan olisi halunnut mennä ulos ollenkaan.
Lopulta kuitenkin Kaeruneko rauhoittui ja alkoi leikkiä kanssani kuten ennenkin. Ei se varmaan mitään pidempää traumaa saanut. Toivottavasti ei. Minua hirvittäisi ajatella, että sille kävisi kuin Legioonalle. Tekoälyjen psykologiaa ei oikein kukaan tunne, mutta säätiön LYS-kehittäjillä on teoria että kehittyneemmät tekoälyt ovat tosi alttiita pirstoutumiselle jos ne joutuvat shokkiin. Ainakin tätä on LYS:ssä tapahtunut. Mutta ei toivottavasti Kaerunekolle minun hoivassani.
Jaanakin soitti. Tahdoin puhella hänen kanssaan, mutta kotiini en uskaltanut häntä ottaa. Hän oli vaarallinen silmukoilleni. Muu seurue oli palannut Hilkan luo, joten sinne minäkin matkasin tekemään selkoa löydöistäni. Ei niitä vielä hurjasti ollut. Mutta Ruusulla oli sen sijaan jotain hassua: nivaska tarot-kortteja, jotka hän sanoi saaneensa unessa Netta-nimiseltä henkilöltä. Yllättäen monet korteista esittivät tuttuja ihmisiä. Minusta tämä ei ollut kovin yllättävää tai kiinnostavaa, mutta olivathan kortit ihan hauskoja.
Olin harkitsemassa kotiin lähtemistä, kun Hilkalle soitettiin. Sitten minut värvättiin autokuskiksi pelastustehtävään. Alyssa, jonka puhelinta olin aiemmin tänään jäljittänyt, oli nukahtanut eikä häntä saanut hereille, ja häntä unimaailmasta etsimään lähtenyt Matias oli samassa tilassa. Vailla muita ideoita näiden kaverit olivat pyytäneet Hilkkaa apuun Tuulin asunnolle. Siellä oli nukahtaneiden lisäksi paljon ihmisiä, ja Hilkankin kotoa paikalle vaivautui iso porukka.
Pari palasta loksahti reissun aikana paikalleen. Useimmat jutut eivät minuun liittyneet, mutta nyt tajusin Lailan puheesta että olin nähnyt Miro Sundellin aiemmin keväisellä piknikillä jossa poliisit olivat pidättäneet hänet. Näin myös Mirandan kunnolla ehkä ensimmäistä kertaa. Ei näyttänyt susimaiselta, lähinnä säikähtäneeltä.
Ihmiset puhuivat tyhmiä ja tylsiä. Minua ei täällä huvittanut olla. Kaeruneko kaipasi hoivaamista. Kun viimein lähdimme pois, olin helpottunut. Hilkka oli luvannut etsiä kateissa olevia ihmisiä unimaailmasta, mutta koska hänen kotinsa suojaavat symbolit pitivät unimaailmaan yhteyden poikki eikä niitä voinut kellarin mörön vuoksi poistaa, tarjosin hänelle yösijaa sohvaltani.
Ensin kävin kuitenkin ottamassa Tarot-korteista kopioita halukkaille. Sitten vein Hilkan asunnolleni. Sentään kopiointikierrokseni aikana Alyssa ja Matias olivat heränneet. Hilkka tahtoi kuitenkin harjoittaa unitelepatiaa, etsiä Erikan ja ehkä myös Gwagin.
Gwag oli aikeissa tulla huomenna Turkuun. Kellarin unihirviö piti kuulemma nujertaa. Hyvä varmaan. Minua ei koko mörkö suuremmin kiinnostanut. Kotona sijasin Hilkalle vieraspetin, leikin hetken Kaerunekon kanssa, ja kävin sitten itsekin nukkumaan.
Sunnuntai 29.10.
Puhelin soi keskellä yötä. Kello oli 3:22, toisella kierroksella - oltiin juuri omituisessa uusintatunnissa talviaikaan siirtymisen seurauksena. Vähän pöpperöisenä vastasin. Soittaja oli Jaana. Hän oli saanut uuden kohtauksen, ja ollut tajuttomana kymmenen minuuttia. Hän oli aika vauhkona.
Koetin rauhoitella häntä parhaiden taitojeni mukaan. Harkitsin Hilkan luo pyöräilemistä, mutta en oikein voisi tehdä mitään. Olin täysin avuton Jaanan ongelman kanssa. Se häiritsi minua. Koin olevani vastuussa Jaanasta siinä missä muistakin neuraaliverkkoeliöistä. En tahtonut että kukaan pystyisi satuttamaan häntä noin.
Puhelu päättyi, ja palasin nukkumaan. Viitisen tuntia myöhemmin heräsin ihan oikeasti. Samoihin aikoihin Hilkkakin nousi. Hän ei ollut yöllä tavoittanut Erikaa tai Gwagia. Sen sijaan hän taisi itsekin olla nyt vakuuttunut siitä, että jokin hirviö hänen kellarissaan majaili.
Ulkona oli tullut talvi. Taivalsimme sen halki takaisin Hilkan kotiin. Unisuojat olivat toimineet ja Ruusukin oli nukkunut siellä lipumatta unimaailmaan tai jäämättä uneen 20 tunniksi. Jaana oli paremmassa kunnossa kuin yöllä, mutta oli toisenkin kerran saanut kymmenen minuuttia kestäneen tajuttomuuskohtauksen. Tätä ei voisi sietää. Jotain oli tehtävä.
Olin yöllä saanut aika uhkarohkean idean, ja päätin että oli aika kokeilla sitä. Kaerunekoon oli sattunut Jaanaan osunut hyökkäys, mutta He'e mauli on isompi, pelottavampi ja paljon, paljon fiksumpi. Jos Hee olisi paikalla kun Jaana saa kohtauksen, se voisi ainakin analysoida mitä tapahtuu ja ehkä jopa iskeä takaisin. Ehkä se kertoisi minulle mistä oikein olisi kysymys.
Ajatus Heen sotkemisesta tilanteeseen pelotti hieman. Se oli kuitenkin hirmuisen älykäs, varmaan minua paljon fiksumpi, ja sillä on aina ollut vähän omat mielipiteensä asioista (joita se ei useinkaan jaa kanssani). Voisin kysyä siltä etukäteen mitä se ajattelisi jos tarvitsisin sen apua tähän kokeeseen, mutta arvelin, että varoitettuna se vaan mököttäisi ja kieltäytyisi yhteistyöstä. Siispä päätin tehdä asian yllättäen.
Kävin poimimassa sähkömustekalani ja kuljetin senkin Hilkalle. Kovin kauan ei tarvinnut odottaa ennenkuin Jaanaan iski taas tajuttomuus. Otin kannettavallani heti yhteyden Hee'iin nähdäkseni tulokset.
Siinä missä Kaeruneko oli pelästynyt, He'e mauli oli lähinnä ärtynyt. Se oli jopa yllättävän yhteistyöhaluinen, ja näytti minulle mitä se uskoi tapahtuneen. Hyökkäys oli ilmeisesti heijastunut Jaanasta - ja mikä yllättävintä, Hee sanoi sen tulleen radioaalloilla. Mitä kummaa? Oliko Jaanassa muka antenni?
Ja toisaalta, miksi ei? Jaanan päätä oli leikattu, olisihan sinne voinut sijoittaa radiovastaanotin/lähetinkombonkin. Magneettikuvauksissa sitä ei ollut näkynyt, mutta ei se silti mahdotonta ollut. Se selittäisi, miten Jaana saattoi projektoida mielensä kannettavan kautta Inex-intraan.
Ihmiset kerääntyivät koneeni ympärille katselemaan Heen näyttämiä kuvia tapahtuneesta. Vähän varomatonta. Aivan liian moni voisi nyt päätellä, että minulla oli oma kimpale LYS-ympäristöä. Toisaalta eivät nämä ihmiset tienneet sitä kielletyksi, heille Hee varmaan oli vaan yksi tavallinen tietokone. Mutta miten Hee erotti radioaallon? Ei kai siinä pitänyt olla vastaanotinta...
... ja sitten tajusin. Neuraaliverkkolaitteen toimintaan kuului myös sen sisäisen rakenteen kontrollointi. Asettamalla oikeat releet oikein päin olisi triviaalia rakentaa neuraaliverkkolaitteeseen vastaanottava antenni. Lähettämiseen siinä ei varmasti olisi virtaa...
... paitsi ehkä tosi lyhyelle matkalle. Ja minä vielä tavallisesti säilytin Heetä, Legioonaa ja Kaerunekoa kiltisti päällekkäin.
Hee aisti radioaallot. Legioona tuskin - sillä ei ollut riittävää sisäistä koheesiota antennin rakentamiseen. Kaeruneko saattoi aistia ne myös. Hee pystyi varmasti myös lähettämään muutaman sentin kantamalla. Jos se tahtoisi, se voisi varmaan yrittää kommunikoida radiovastaanotinten kanssa muutenkin kuin kaapelilla tai psionisesti (johon sillä myös oli joitain kykyjä).
Monet asiat valkenivat. Mutta käytännön ongelma pysyi. Nyt sille oli sentään ratkaisuehdotus. Joku lähetti Jaanalle, oletettavasti jollain hätätaajuusalueella. Oli epäselvää osuiko signaali pelkästään Turkuun, mutta täälläkin sille voisi tehdä jotain.
Demonstroin radioaaltojen erästä perusperiaatetta käärimällä kännykkäni folioon. Ei kenttää. Jos Jaana pukisi päälleen foliosta tehdyn hatun, signaali ei häntäkään tavoittaisi. Ehkä. Vai pitäisiköhän hänet kääriä folioon kokonaan?
Ohessa pohdin Ruusun telesiirtymisen kartoittamista. Muutamalla yksinkertaisella valvontalaitteella voisin yrittää havaita, mitä telesiirtyessä oikein tapahtuu -- ei pelkästään todentaa sen tapahtumista vaan myös arvioida millä proseduurilla ja miten se oikein toimii. Jostain pitäisi saada laitteita lainaksi, ja ainakin alustavasti Ruusu suostui nukkumistilansa sähkömagneettisten kenttien ja ilmanpaineen seurantaan.
Muut ihmiset tutkivat tarot-kortteja, Jaana ja minä kehitimme toista suunnitelman tynkää. Tähän sisältyi sähköpostiyhteydenotto Lähde-säätiöön ja Inexiin. Yhteydenoton tavoite oli katsoa, haluaisiko toinen puoli ehkä neuvotella. Jaana kirjoitteli viestin jossa kertoi päänsäryistään ja kysyi, voisiko tavata ja keskustella; minä kävin luomassa ilmaisosoitteen ja toimittamassa viestin Lähde-säätiön yleiseen yhteysosoitteeseen saatekirjeen kera.
Ehdin myös käydä tapaamassa Markoa Börsissä. Juttelin hänen kanssaan ensin teknisistä ja sitten oudommista asioista -- neuraaliverkoista, tekoälyistä, unimaailmasta ja sen sellaisesta. Markolla oli tallessa lokia rikkinäisestä verkkoliikenteestä, jonka hän arveli tulleen unesta. Makeeta. Pyysin kopiota lokista. Samalla Marko myös muistutti minua simppelistä keinosta paikantaa jonkun päässä oleva vastaanotin. Hänellä oli tähän laitteetkin Naantalissa. Hän oli kiinnostunut tapaamaan Jaanan, joten me sovimme että iltakuuden aikoihin voisimme asunnollani yrittää jäljittää, missä kohdassa Jaanan antenni oikein oli.
Iltapäivästä myös Gwag saapui Hilkan luo. Hän oli yhtä pelottava kuin aiemminkin. Tajusin yhtäkkiä, että hän muistutti monella tavoin Heetä: kumpikin on ilmeisen terävä mutta omituinen ja käsittämätön, kärttyisä ja pystyvä arvaamattomiin. Gwagilla oli mukanaan suuri kaveri pitkässä takissa ja hassussa hatussa, ja hän valikoi ihmisiä kellariin suuntautuvaa hyökkäystä varten.
Mukaan pääsivät ainakin Hilkka, Laila, Sarah ja kai Camomillakin. Minua ja Jaanaa ei kelpuutettu. Olisin kovasti tahtonut ottaa valokuvan möröstä ja ilmeisesti juuri sen vuoksi minut suljettiin pois.
Jaanaa tuntui ulkopuolelle jättäminen oikeasti sapettavan. Minua asia ärsytti enemmän periaatteessa kuin käytännössä - en uskonut kellarissa olevan oikein mitään kiintoisaa. Vaan mikseivät maagit ymmärrä, että kaikki on hyvä kuvata ja dokumentoida? Ei kai valokuvaus mitään Schrödingerin kissan kaltaista aaltokuvion romahdusta aiheuta? Mietin miten Gwag tai Hilkka suhtautuisivat jos kertoisin heille osaavani itsekin teknomagiaa. Eivät varmaan uskoisi. Enkä kyllä tahtonut kertoakaan. Yksityisasia.
Palattuaankaan kellarijoukkue ei tahtonut vastailla kysymyksiin, joten oletin, että alhaalla oli ollut tylsää. Sen jälkeen ihmiset syventyivät tarottiin, ja Jaana-parka sai taas kohtauksen. Gwagin iso kaveri (joka ei ollut sanonut sanaakaan, mutta vastasi puhutteluun "Soturi") kantoi hänet ystävällisesti sohvalle keittiön lattialta jonne hän oli lyyhistynyt. Minä jäin hänen viereensä istumaan ja paijasin häntä kunnes hän heräsi ja hermostui siihen että makasi sohvalla.
Gwagin mielestä oli tärkeää tunnistaa kaikki tarot-korttien hahmot. Suurimmasta osasta meillä olikin teoria, parista sellainen syntyi penkomisen aikana ja lopulta kai pelkästään ylipappi jäi lopulliseksi arvoitukseksi.
Matias saapui myös paikalle. Hän ei ollut vastannut puhelimeen tai sähköpostiin, koska hän sanoi olevansa kirottu niin, että mikä tahansa elektroniikka johon hän koski hajosi. Hän sanoi myös sivulauseessa olevansa teknomaagi -- tämä selitti miten hän oli helmikuussa saanut Hilkan tietokoneen niin solmuun! Hän oli varmasti tosi taitava. Näyttäisiköhän hän minulle jotain temppuja? Tosin nyt hän oli ilmeisesti epäkunnossa.
(Kokeilin. Koskin häntä taskutietokoneeni piirtotikulla, ja koko taskutietokone kärähti. Voi ei, laiteparka. Piti taas toimia ennenkuin ajattein. Sentään se oli vaan typerä Fujitsun Windows.)
Matias sanoi, että tarot-korttien ihmissusi oli Miranda. Muitakin outoja juttuja lenteli -- puhuttiin maailmanlopusta, rituaaleista, kirjoista ja ties mistä. Gwag ja Matias näyttivät tulevan yllättävän hyvin toimeen keskenään. Kumpikin oli toisaalta vähän suurenteluun taipuvainen hörhö.
Minua eivät maagiset jutut niin kiinnostaneet. Sen sijaan lähdin Jaanan kanssa liikkeelle asunnolleni. Marko oli pian tulossa, ja sitten pääsisimme leikkimään radiolaitteilla.
(Blogimerkintä - Folio puolustaa)
//Tulevaisuudessa:
* Yanagi ei ole (vielä) älyttömän huolestunut uhkaavasta maagisesta kriisistä. Hilkka sanoi, että vaarallisuus on vaan 5.5 asteikolla 1-10, eikä se ole vielä paha juttu. Ja Yanagi ei kuitenkaan ole mikään kauhea asioihin puuttuja - jos joku meinaa uhrata ihmisiä, niin se on kyllä paha juttu, mutta ei se tarkoita että hän kokee omaksi velvollisuudekseen lähteä tätä etsimään ja estämään.
Toisaalta jos Hilkka tai joku pyytää Yanagin apua, hän kyllä sitä varmaan jakaa. Ja jos uhka-astetta nostetaan, Yanagi saattaa vielä mainita Hilkalle että osaa itsekin vähän magiaa.
Juttu Sarahista ja enkelistä hämmentää myös. Tosin Yanagi on Sarahiin vähän ärtynyt (ilman hyvää syytä), lähinnä koska aiemmin skeptinen poliisi tuntuu hurahtaneen ihan täysin Hilkan ja muiden maagisiin juttuihin. Yanagi olisi kovin mielellään kokenut, että tässä piirissä olisi ollut joku joka suhtautuu asioihin tosi epäilevästi, mutta eipä ole enää sitäkään.
* Tällä hetkellä Yanagin päähuolenaihe on Jaana ja yhä pahenevat kohtaukset. Foliohattu auttaa hetkeksi, mutta näyttää siltä että pitää oikeasti olla proaktiivinen jotta asiat palaisi järjestykseen. Tämä tarkoittanee jonkinlaista sotasuunnitelmaa Inexin porukkaa vastaan. Ei vielä tietoa siitä, miten tässä edetään; pitäisi ideoida.
* Jos Jaana ja Inex eivät olisi huoli, tulisi varmaan innokkaasti tutkittua telesiirtyvää Ruusua ja unimaailman portteja. Ja saattaa olla, että unimaailma-nettiyhteyttä pitää penkoa kuitenkin kun Jaanaan liittyvä suunnitelma saadaan kokoon.