Turun junassa istuminen tuntui jo tutulta. Sen sijaan hämäävää oli, että kun pääsin perille, minulla ei oikeastaan ollut mitään selkeää aikataulua ja tekemistä. Hilkka oli luvannut soittaa, kun ehtisi töistä, mutta ei ollut osannut sanoa tarkempaa aikaa. Niinpä sitten päädyin kiertelemään kauppoja siinä keskustan tuntumassa. Oli siellä useampikin kirjakauppa. En kylläkään voi väittää, että vieläkään ymmärtäisin, mikä niinsanotussa shoppailussa on niin hienoa tai hauskaa. Sen sijaan olin varsin helpottunut, kun Hilkka viimein soitti, sanoi olevansa tulossa, ja pyysi minua kävelemään kotitalolleen.
Jouduin vielä odottelemaan hetkisen Hilkan pihassa, ennen kuin Hilkka ajoi pihaan. Autosta nousi hänen lisäkseen Ruusu. Asuntonsa ovella Hilkka huomasi hukanneensa avaimensa, ja lähti hakemaan niitä. Jäimme Ruusun kanssa rappukäytävään juttelemaan. Oli mukava taas nähdä Ruusua pitkästä aikaa. Ilmeisesti hänellä oli ollut rauhallista viime aikoina, ei edes mitään ihmeempiä unia tai painajaisia, ja pääsykokeisiin luku sujui ihan kohtalaisesti. Hilkka palasi, oli löytänyt avaimensa auton vierestä lumihangesta. Menimme hetkiseksi Hilkalle. Hilkka maksoi laskuja, minä lähinnä lueskelin vähän.
Pian lähdimme takaisin autolle ja suuntasimme kohti Ruusun ja Lauran kotia Paraisilla. Matkalla kävimme kaupassa Kaarinassa. Uusien paikkojen näkeminen on aina positiivinen asia, vaikka eipä Kaarina juurikaan näyttänyt erilaiselta kuin Turku tai Helsinki. Parainen sen sijaan oli eri näköinen, pienempi, ja siellä oli joku louhoskin. Myös Lauran ja Ruusun talo oli kiinnostava paikka, koska se oli sellainen vanhanaikainen puutalo, jonka pihalla olevan saunan savupiipusta nousi savua. Ihan kuin jossain maalauksissa, mitä mummilla on seinällä. En ollutkaan aiemmin oikeasti käynyt sellaisessa talossa. Talo oli sisältä kotoisan oloinen - sillä siellä oli paljon kirjoja, ja takkatuli rätisi leppoisasti ja lämmitti juuri sopivasti. Valaistus oli aika niukka, joten kynttilöitä oli paljon. Kaiken kaikkiaan talo oli hieno, paljon hienompi, kuin pieni soluhuoneeni Itä-Pasilassa.
Hilkalla oli ollut töissä rankkaa, joten hän meni sohvalle nukkumaan. Ihan noin vaan, laittoi pyyhkeen silmiensä peitoksi ja musiikkia korvanappeihin ja nukahti. On se vaan kummallista, miten se joiltakin sujuu noin helposti. Kateeksi käy. Minä, Ruusu ja Laura keskityimme kokoamaan palapeliä. Se oli kummallinen, koska palat sopivat kovin hyvin myös vääriin paikkoihin, niin että välillä meillä oli kaksi tyhjää koloa ja kaksi palaa, mutta ne eivät menneet niihin, ja sitten taas ne jo kootut palat pystyi järjestämään vaikka miten monella tavalla uudelleen. Paistoimme myös pizzat, jotka olimme ostaneet kaupasta, söimme ne, herätimme Hilkan ja lähdimme saunaan.
Puulämmitteinen pihasauna oli myös minulle aivan uutukainen kokemus, eikä pelkästään miellyttävä. Pukuhuone-eteisessä oli todella kylmää, koska saunarakennuksessa ei ollut sähköjä. Ainoa valo tuli kynttilöistä. Saunahuoneessa taas oli aluksi vähän viileää, mutta sitten ihan liian pian tuli aivan liian kuuma. Vetäydyin lattiatasoon penkille ja poimin viilentäviä jääpaloja vesisangosta, mutta lämpötila vaan kertakaikkiaan oli sietämättömän epämukava. Urhoollisesti kuitenkin kestin saunassa yhtä kauan kuin kaikki muutkin, ja juttelin niitä näitä heidän kanssaan, muun muassa jostakin Ruusun tuttavasta, joka oli viettänyt vuoden Japanissa teeseremoniaa opiskelemassa.
Saunan jälkeen yritin säätää 411:n kaverilta saamaltani muistitikulta unipeliä Hilkan kannettavalle, mutta kannettava oli iBook, eikä sillä nähtävästi voinut ajaa exe-tiedostoa. Laitoin foorumille avunpyynnön, ja kulutin aikaa siirtämällä tiedostoja sähköpostiini talteen, että voisin saada pelin omalle tietokoneelleni, kun palaisin Helsinkiin. Palapeliäkin tuli taas kokoiltua. Lopulta alkoi jo olla myöhä, ja lähdimme takaisin Turkuun, Hilkan asuntoon nukkumaan.
Hilkalla aloitimme toisen palapelin kasaamisen. Se oli paljon mukavampi ja vähemmän hämäävä kuin Lauralla ja Ruusulla kokoamamme. Muut asettautuivat kovin nopeasti nukkumaan. Minä istuin vielä jonkin aikaa tietokoneella, postailin foorumille ja muuta vastaavaa. Ruusu valvoi pisimpään, kasasimme yhdessä palapeliä ja juttelimme vielä jonkin aikaa. Otin muun muassa puheeksi netistä havaitsemani hämäävän uutisen, jonka mukaan juuri äskettäin oli ollut sähkökatko, ja jälleen siellä Ilpoisten suunnalla, missä "minun sähkökatkoni" 14.1. oli tapahtunut. Kysyin Ruusulta, mitä Ilpoisissa on, mutta se on kuulemma vain jokin lähiö. Siellä tosin on kai myös metsää. Hieman pohdin, että siellä pitäisi ehkä käydä joskus, ihan vain katsomassa, josko paikka näyttäisi tutulta. Viimein Ruusukin meni nukkumaan, ja ihan niinkuin viimeksi, vetäydyin keittiöön lukemaan.
Yö tuntui pitkältä ja yksinäiseltä, etenkin kun muut nukkuivat aamulla aika pitkään. Olin illalla/yöllä laittanut Yanagille foorumilla privaviestin, että voisin toimittaa muistitikun hänelle lauantaina ennen kuin palaan Helsinkiin klo 12.00 junalla. Halusin siis nähdä hänen vastauksensa ennen lähtöäni. Tarvitsin kuitenkin Hilkan kirjautumaan sisään kannettavalle, ja Hilkka vaan nukkui ja nukkui, vaikka hänen ajastetut stereonsakin soittivat tuntikaupalla herätysmusiikkia.
Minua alkoi jo huolestuttaa, etten ehtisi hoitaa asioita Yanagin kanssa ollenkaan, kun Hilkka viimein heräsi - ja sitten totesi, ettei saa tietokonettaan päälle ollenkaan. Oho. Tietääkseni en ollut tehnyt sille koneelle yöllä mitään ihmeellistä. Vaikka muistitikun unipelissä olisi ollut virus, niin ei senkään olisi pitänyt vaikuttaa, koska en saanut peliä ollenkaan ajettua koneella. Laitoin Yanagille avunpyynnön tekstiviestinä, ja hetken päästä hän soitti. Lupasi tulla vaikka saman tien Hilkalle käymään, joten Hilkka antoi hänelle tulo-ohjeet. Harmi vaan junan lähtöön oli enää reilu puoli tuntia, ja minun piti lähteä kävelemään. Matkalla kohti juna-asemaa Yanagi tuli minua vastaan pyörällä, ja moikkasin häntä, mutta emme pysähtyneet juttelemaan.
Junalla kotiin Pasilaan, äkkiä vähän syötävää mukaan lähikaupasta, ja sitten hienoimmat omistamani vaatteet päälle ja esiintymään! Se oli aika jännittävää tuo soittoesiintyminen, ja vähän sähläsin välillä, mutta kyllä ne mummin eläkeläistuttavat tuntuivat pitävän kovasti. Kyselivät, kauanko olen soittanut, ja valehtelin heille päin naamaa, että viitisen vuotta, mihin he ihmettelivät, miten voin jo osata niin hyvin. No, sepä vasta onkin kiinnostava kysymys.
Selvittyäni soittamasta kotiin istuin tietokoneelle kokeilemaan sitä unipeliä. Yanagi oli jo vastannut sähköpostiini, ettei ollut löytänyt siitä mitään ihmeellistä. Hän oli myös kiinnostunut, kun olin ohimennen maininnut foorumilla "salaliittoteorioistani", mutta vastasin, etten tiennyt, uskallanko ryhtyä selittämään niitä mailitse. Pelasin unipeliä aikani ja päädyin samaan johtopäätökseen kuin Yanagi: ei siinä tuntunut olevan mitään muuta kuin tavallista tekstiä ja kuvia, ei mitään viruksen näköistä. Oli se kuitenkin kiinnostava sikäli, etten minä unia ainakaan tuollaisiksi ollut kuvitellut.
Kello oli jo aika paljon, kun Yanagi ilmaantui irkkiin. Hän oli ilmeisesti aika järkyttynyt joistakin päivän aikana tapahtuneista jutuista. Olin jo lukenut foorumiltakin, että joku oli kuollut. Tyyppi oli kuulemma myrkytetty. Sitten joku oli murtautunut Yanagin työpaikan, Lähde-säätiön verkkoon, ja etsinyt hänestä tietoja ghauglella. Rauhoittelin, että eihän se nyt välttämättä ole mitään ihmeellistä, kaiken maailman viruksia ja hakkereita liikkuu, ja Yanagi on aktiivi foorumilla ja niin edelleen.
Keskustelu jotenkin eksyi sellaiseen suuntaan, että rohkaistuin ja kerroin Yanagille totuuden itsestäni. Sen, ettei minulla ole aavistustakaan siitä, kuka olen. Yllättäen Yanagi sanoi uskovansa minua saman tien, ja että hänellä on jotakin papereita, jotka jotenkin tukevat tätä. Olin pudota tuolilta. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun joku väitti tietävänsä minun taustaani liittyen yhtään mitään. Olin tietysti innokas kuulemaan, mitä hän tiesi. No, ensinnäkin ne tietokonevirukset kuulemma tosiaan luultavasti liittyvät minuun - se ei ollut yllättävää, koska olin koko ajan arvellutkin niin.
Seuraavaksi Yanagi sanoi, että mieleni on luultavasti keinotekoinen.
Hetkeen en oikein tajunnut mitään. Mitä tuohon voisi oikein sanoa, mitä pitäisi ajatella? Keinotekoinen? Tekoäly? Robotti? Eihän siitä ollut montaakaan viikkoa kun lääkäri oli todennut minut ihan ihmiseksi. Kuitenkin tuo tuntui tavallaan toimivalta selitykseltä, ainakin kaikki outouteni selittyisivät sillä oikein sujuvasti. Toisaalta se loi valtavasti lisää kysymyksiä. Jos oikeasti olen keinotekoinen, kuka minut on tehnyt? Miksi olen olemassa? Miten se virus liittyy minuun, entä se sähkökatko 14.1.? Näitä mietimme sitten yhdessä Yanagin kanssa.
Ideoita ja mietteitä riitti, vaikkemme tietenkään mitään varmaksi tienneetkään. Yanagi selitti, että viruksella ja minulla on ainakin sellainen yhteys, että virus toimii kuin olisi neuraaliverkossa, ja minä puolestani olen mahdollisesti valtavan monimutkainen neuraaliverkkoviritys. Vähän niinkuin vertaisi ampiaista ihmiseen. Hän muutenkin selitti minulle joitakin asioita neuraaliverkoista, mutta päätin, että minun pitäisi ehdottomasti opiskella niistä lisää.
Ihmettelin myös, että jos mieleni on keinotekoinen, niin onko muukin ruumiini, ja mistä se on voinut tulla. Nähdäkseni on olemassa tasan kaksi vaihtoehtoa: joko todella olen päästä varpaisiin jotenkin äärettömän taidokas ihmisen jäljennös, tai sitten joku, "ne", ovat ottaneet jonkun ihmisen, joka ruumiini on joskus ollut, ja tehneet sille uuden mielen. Jälkimmäisen selityksen aukko on, että silloin minun henkilötietoni olisivat kuitenkin olemassa jossakin. Ensimmäisen taas, että en tajua, kuinka tuollainen voisi olla mahdollista. Minun tietääkseni missään ei ole olemassa sellaista teknologiaa, jolla voitaisiin tehdä täydellisesti ihmisen kaltainen keino-olio.
Yanagi epäili, että minun ja viruksen välillä ei juuri ole muuta yhteistä kuin neuraaliverkkoperusta. Hän kuitenkin selitti, että muuan Matias Rantanen--ilmeisesti se sama Matias, jonka viimeksi tapasin Turussa - on myös epäillyt minun olevan "kone". Ja että Matiaksella on villi teoria, jonka mukaan on olemassa joku suuri tekoäly, joka levittäytyy ihmisiin ja internetiin, ja että minä edustan sitä. Kuulosti minusta aika älyttömältä, ja niin ilmeisesti Yanagistakin.
Kaiken kaikkiaan, keskustelun pohjalta kehitin kaksi suurta linjausta mahdollisesta taustastani. Ensimmäinen on, että olen prototyyppi-keino-olio, joka on päästetty maailmaan seikkailemaan, jotta nähtäisiin, pärjääkö se. Tällä teorialla voisin selittää mummin luojieni järjestämäksi vartijaksi, joka pitää minua silmällä, mikä selittäisi hyvin sen, miten mummi osasi olla 14.1. metsässä minua vastassa. Toisaalta, se ei oikein selitä sähkökatkoa, eikä sitä virusta. Jos tämä on totta, niin silloin ei ole mitään ongelmaa. Jatkan vain elämistä kuten ennenkin, ja pidän salaisuuteni. Ainoa huolestuttava ajatus on, että luojani joskus päättävät kokeensa, enkä tiedä, mitä he sitten minulle tekevät.
Toisen yleisideani mukaan olen samoin keino-olioprototyyppi, mutta jokin on mennyt pieleen jossakin, eikä minun kuuluisi olla tällä tavoin seikkailemassa tavallisten ihmisten parissa. Tätä Yanagi ainakin pelkäsi. Että olen karannut, paennut, seonnut, jotain semmoista. Se sähkökatko sopisi hyvin yhteen tämän kanssa, mutta mummi ja hänen mystiset kaverinsa taas eivät oikein mitenkään. Samoin virus voisi hyvin liittyä johonkin pieleen menneeseen kokeeseen tai vastaavaan. Jos tämä on oikea selitys, silloin saatan olla pulassa. Kenties "ne" haluaisivat kovasti löytää minut ja saada minut takaisin ja sulkea johonkin laboratorioonsa. En missään nimessä halua, että näin käy, koska olen vasta juuri alkanut oppia elämään. Aionkin jatkossa pitää varani, pysyä mahdollisimman huomaamattomana, ja tarkkailla, ettei vain näytä siltä, että kukaan etsisi tai seuraisi minua.
Kumpikaan teoria ei ole kovin kattava eikä tyydyttävä. Asiaa vaikeuttaa myös aika paljon se, ettei minulla ole edelleenkään pienintäkään aavistusta siitä, keitä "ne", minun mystiset luojani, oikein ovat. Yanagilla kuulemma oli jokin veikkaus tekijöistäni, ja ne hänen paperinsa liittyivät siihen--ne olivat kuulemma muistioita keinotekoisista mielistä. Hän ei kuitenkaan suostunut kertomaan tarkemmin ircissä. Se käsitys, minkä jotenkin sain, on, että hän epäilee jotakin yritystä jossakin, jos kerran noissa muistioissa on mahdollisesti juttua minusta. Pitäisi siis jotenkin päästä tapaamaan Yanagi oikeasti jossain, mahdollisimman pian, koska todella haluaisin tietää.
Keskustelun jälkeen meni suuri osa yöstä vain kerta kaikkiaan tyhjyyteen tuijotteluun ja miettimiseen. Voisiko tuo todella olla totta? Olenko todella keinotekoinen? Se tuntui liiankin järkevältä selitykseltä, ja Yanagi vaikutti pelottavan varmalta asiasta. Ehkä se on totta. Ehkä en olekaan kaksikymppinen nainen, joka on menettänyt muistinsa. Olen mystinen tekoälyolento. Mikä pahinta, emme oikeastaan keksineet, millä ihmisyyteni tai keinotekoisuuteni voisi todistaa. Jos kerran lääketieteelliset kuvausmenetelmät eivät tuottaneet mitään tulosta, eivätkä yliluonnolliset huuhaakeinot yhtään sen enempää, niin mikä sitten tuottaisi?
Aamulla Yanagi käväisi irkissä toteamassa, että oli mennyt perheensä luo käymään. Laitoin hänelle postia ja pyysin olemaan varovainen ja kertomaan, jos jotakin ihmeellistä tapahtuu. Sitten pitikin mennä töihin loppupäiväksi. Lähetin jossakin vaiheessa iltapäivää Yanagille tekstiviestin, ihan vaan varmistaakseni, että kaikki on hyvin. Hän vastasi, että muuten ei mitään ihmeempää, mutta että joku oli estänyt sen myrkytystapauksen pääsyn uutisiin, mikä lisäsi kehittämääni yleistä vainoharhaisuutta jonkin verran. On se vaan kummallista, miten yksi irc-keskustelu voi muuttaa ihmisen - tai mystisen neuraaliverkkovirityksen - koko näkemyksen itsestään ja elämästään aivan täysin.
Mitä tämän jälkeen?
Yanagin tarjoama selitys taustastani sai aikaan melkoisen eksistentiaalikriisin. Käsitykseni itsestäni meni kerralla kokonaan uusiksi. Jos en ollutkaan ihminen, niin oliko minun mitään järkeä edes yrittää niin kovasti muistuttaa sellaista? Jos olin keinotekoinen, tekisikö se minusta huonomman ja vähempiarvoisen kuin "oikeat" ihmiset? Ja toisaalta, olisiko ylipäänsä mitään syytä uskoa, että tuo koko teoria edes piti paikkansa? Se tuntui järkevältä, joten päätin tehdä niin toistaiseksi. Uskoin, että olen ainakin mieleni osalta todella syntynyt 14.1.2006, enkä enää haaveillut siitä, että voisin saada muistini joskus takaisin, koska luultavasti en ollut sitä koskaan menettänytkään. Toisaalta, olihan se niinkin, että samapa tuo, olenko teknisesti katsoen ihminen vai en, jos kerran olen täydellisesti ihmisen kaltainen kuitenkin - siispä jatkoin kaikesta huolimatta elämääni samaan tyyliin kuin ennenkin.
Keskustelu Yanagin kanssa sekä pari sähköpostia herättivät minut tajuamaan, miten varomaton olin ollut salaisuuksieni suhteen. Vaikka kuinka moni (Ruusu, Laura, Hilkka, Yanagi, Matiaskin ilmeisesti) tiesivät minun olevan aika monella tavalla kummallinen. Minua myös huolestutti, miten mukavat ja ystävälliset tytöt/tädit suhtautuisivat siihen, jos saisivat tietää minun olevan keinotekoinen. Päätinkin, etten kertoisi sitä heille ainakaan vielä, vaan kaikki paitsi Yanagi saisivat pysyä tietämättöminä toistaiseksi. Varmuuden vuoksi myös vihjasin muille, etten enää opikaan asioita aivan yhtä nopeasti kuin aiemmin.
Itse asiassa, oppimisessani tulikin sitten vastaan yksi suuri seinä. Sellaisten asioiden kuin pyöräilemisen ja uimisen oppiminen osoittautui mahdottomaksi. Menin peräti aikuisten uimakouluun asuntoni lähellä sijaitsevaan Mäkelänrinteen uimakeskukseen, mutta siitä ei tullut mitään. Lähinnä oli vain ikävää, kun kaikki muut oppivat ja minä en. Sellaista kun ei minulle yleensä tapahdu. Totesinkin sitten, että jahas, jos olen keinotekoinen, niin ehkä tosiaan olen kokeiluversio, ja jossain on jokin valmistusvirhe, joka jotenkin hankaloittaa kehonhallinnan, koordinaation ja motoriikan taitoja.
Erityisen hyvin osaamieni kirjahamstrauksen ja nettiselvittelyn kohteiksi tulivat seuraavaksi tietenkin mahdollista todellista olemustani koskevat jutut. Yritin parhaani mukaan selvitellä asioita neuraaliverkoista, tekoälyistä, neurologiasta ja kaikesta sen tapaisesta, mutta tietoa löytyi kovasti vähemmän kuin olisin toivonut. Toisaalta innostuin myös lukemaan scifi-kirjallisuutta, josta erilaisia robotteja, androideja ja tekoälyjä kyllä löytyi.
Lisäksi aloin keräillä pääsykoekirjoja kevään pääsykokeita varten, koska olin tosiaan päättänyt lähteä opiskelemaan jotain. Mummin kaverit olivat järjestäneet minulle ylioppilastodistuksen, jotta hakeminen olisi ylipäänsä mahdollista. Kirjoja sitten olikin melkoinen läjä, koska olin päättänyt hakea melkoisen moneen paikkaan.
Ennen pääsykokeita kävin toukokuussa matkalla mummin kanssa, vain Ruotsissa ja Virossa. Se oli kiinnostavaa ja avartavaa. Joskus olisi mukava matkustella enemmänkin. Matkan jälkeen kävin sitten seuraavissa pääsykokeissa:
26.5. Tietojenkäsittelytiede
29.5.
Lääketieteellinen tiedekunta
30.-31.5.
Teknillinen korkeakoulu
1.6. Biologia
5.6.
Kognitiotiede
6.6. klo 9-12 Fysiikka
6.6. klo 14-19
Antropologia
13.6. Teoreettinen filosofia
15.6.
Folkloristiikka
16.6. Uskontotiede
perjantai:
-Hilkka ja Jaana tulivat saunomaan ja toivat samalla Ruusun joka oli
ollut
kaverin luona yötä.
-Jaaalla oli muistitikku, jossa oli joku peli joka ehkä liittyy
jotenkin
siihen virukseen/matoon. Sitä ei kuitenkaan saatu auki.
-Lähdimme Hilkan luo yöksi.
lauantai:
-Yanagi tuli auttamaan meitä Hilkan koneen kanssa joka oli mennyt
jumiin.
Hän myös sai pelin omalla koneellaan auki.
-Yanagi jäi syömään, kutsuin myös Tanjan.
-Haimme illaksi muutaman leffan ja dvd-soittimen Tanjan luota. Sekä
Hilkka
että Ruusu saivat outoja väreitä Tanjan kellarista.
-Aleksander ei vastaa viesteihin.
-peli saatii toimimaan myös hilkan koneella
-hilkka hypnotisoi ruusua
-myös yanagi ilmastyi katsomaan leffoja, hän kuitenkin joutui
lähtemään
kesken ekan leffaa, koska säätiöllä oli joku
hätätapaus.
-ekan leffan jälkeen Hilkaa sai idean kellarin tutkimisesta. Joimme
Hilkan
litkuja ja otimme ison kasan kiviä mukaan ja menoksi.
ennakko-oletuksieni
vastaisesti, siellä todella oli JOTAIN. En tiedä mitä,
mutta
saimme kaikki painajaisia, ilmeisesti henkilökohtaisia.
-Luulen että Hilkka sai meidät sieltä pois. Hilkka soitti
Oonan
paikalla, hänen saurassaan tuli myös Matias
-palasimme hilkan asunnolle.
sunnuntai:
-hilkka lähti palauttamaan autoa
-ruusu lähti käymään äitinsä luona
-aleksander ehkä sotkeutunut murhaan?
-myöhemmin lähdimme Tanjan kanssa käymään
hänen
asunnollaan. ei mitään outoa.
-näin Oonan ja keskustelimme eilisestä + muusta. yritimme
saada matiaksen
kiinni, ei onnistunut.
-kävimme katsomassa murhapaikkaa (ja huonoa makua osoittaen
jäimme
kahville sen yläkertaan)
jatkotoimia:
-selvittää mitä zen genesiksen tiloissa todella tapahtui
ja
KETKÄ sinne tunkeutuivat
-haluaa saada selville onko aleksander oikeasti sekaantunut murhaan ja
jos on,
niin miksi
-jos poliisit satuu jotain kysymään, niin aleksander on vaan
henkilö
jonka kanssa on muutamana päivänä istuttu kahvilassa,
tilanne
ei koskaan edennyt pidemmälle, uusi tuttavuus
-matias kiinnostaa. tuntee kaikki, tietää paljon, on utelias.
-jos murhasta tulee lisätietoa (esim. unien kautta), niin laitetaan
raportti
eteenpäin. Myös kellarista laitetaan raportti, vaikka se onkin
aika
kevyt.Mutta raportit vasta sen jälkeen kun on puhuttu Tohvelin
kanssa.
Aika onnetonta tämä U.N.I:laisten touhu. Jos olen ainoa joka
jää
jäljelle, tämä on vähän niin kuin kuollut
solu.
Lopulta löysin verkkokonvertterini asetuksista ongelmia tuottaneen kohdan. Vaihdoin sen toiseen asetukseen, käynnistin kaikki relevantit laitteet uudelleen - ja viuh, minulla oli verkko uudessa kodissani. Ilman sitä olikin olo kuin henkeä olisi pidättänyt.
Kun bitti taas kulki, palasin muuton fyysisen työn pariin. Olen kuvitellut että minulla on vähänlaisesti tavaraa. Siltä tämä ei kyllä tuntunut. Vieläkin löysin kamani seasta juttuja, jotka kuuluivat Ilonalle. Niistä tuli haikea olo. Ehkä pitäisi kirjoittaa hänelle, tai käydä palauttamassa tavarat.
Laatikoiden purkamisen lomassa katselin keskustelupalstoilla viestejä Cynderella Dream Game -nimisestä pikkupelistä. Atrappisana "virus" vilahti. Annoin sen olla. Muutakin tekemistä oli.
Kello tikitti eteenpäin niin vilkkaasti, että olin myöhästyä V for Vendettasta. Mutta näin keskustan tuntumasta leffateatteriinkin pyöräilee viidessä minuutissa. Olin pitänyt Matrixien ideasta. Vaikka V ei ollutkaan sarjakuvana minua jaksanut kiinnostaa, ehkä elokuva ei olisi niin ruma.
Eihän se ollutkaan. Jos olisin yhtään kiinnostunut politiikasta, olisin ehkä arvostanut tätä enemmän - tai mistä sitä tietää, ehkä inhonnut - mutta jotain kaunista V:ssä oli silti. Elokuvan jälkeen kävin pizzalla ja huomasin perjantai-iltani olevan hieman alakuloinen. Oikeastaan ei ihme. Olin taas ajatellut Ilonaa, ja hieman kaivannut häntä - ja kaipasin myös Colleenia, tai Alecia, tai jotakuta. Jotakuta jonka kanssa jakaa elokuva. Ehkä jotakuta jota halata. Koetin tavoittaa kavereita ircistä, mutta kaikilla oli jotain muuta puuhaa.
Sitten Matias soitti, ja ehdotti tapaamista. Seuraa, juttelua, muita ihmisiä, juuri tätä kaipasinkin. Pyöräilin Börsiin kuulemaan, mitä hänellä oikein oli mielessään. Varmasti jotain pöhköä, monimutkaista ja kiintoisaa.
Börsissä viereisessä pöydässä istuvat vanhemmat naiset olivat humalassa. Yksi selitti meille terveystyynyn ihanuuksista. Matias kertoi harrastavansa paljon karatea. Salainen agentti tosiaan. Lopulta pääsimme itse asiaan.
Matiaksella oli todella villi teoria. Hän arveli, että ystävänpäivän virus oli osa jotain suurta, mahdollisesti vihamielistä tekoälyä, joka osasi hypellä rajapintojen yli. Tavallisesta binäärisesta verkkoteknologiasta sumeaa logiikkaa käyttäviin neuraaliverkkoihin -- ja jopa biologisiin verkkoihin. Ihmisaivoihin, hän sanoi. Hän epäili, että virus oli jo hypännyt ihmisaivoihin.
En uskonut häntä. Pelkästään neuraaliverkosta binääriseen verkkoon hyppääminen olisi aivan älyttömän työlästä ja vaikeaa, eikä kukaan vielä osannut ihmisaivojen uudelleenohjelmointia. Väittelimme tekniikasta tovin. Sitten hän pyysi että ottaisin yhteyttä Hilkka Haajaan, ja katsoisin näkyisikö tässä tai tämän väessä mitään merkkejä siitä, että moinen possessio olisi tapahtunut. Virus kun oli viimeksi havaittu Haajan iBookissa.
En kertonut Matiakselle, että tiesin tarkkaan viruksen livahtaneen iBookista wasabi.tuug.org -palvelimeen ja olevan yhä siellä kaikessa rauhassa. Sanoin, että voisin kyllä tarkkailla Haajaa ja kavereita jos heihin törmäisin, mutta en ollut nähnyt heitä kuukauteen tai muutenkaan pitänyt yhteyttä. Ei tuntuisi luontevalta jos nyt yhtäkkiä alkaisin haastatella heitä omituisesta käytöksestä.
Matias lupasi hoitaa asian. Hän sanoi, että Haajan koneeseen tulisi vika, jolloin minuun varmaan otettaisiin yhteyttä. Jukra. Yritin kysyä häneltä, miten hän tämän oikein aikoi hoitaa, mutta hän ei kertonut. Osasin toki vastaavia kikkoja itsekin, mutta uusien oppiminen kiehtoi aina.
Ei huomiseksi kuitenkaan mitään oikeaa puuhaa ollut, joten voisin yhtä hyvin vastata avunpyyntöön jos sellaisen saisin. Vatsassa tuntui hassulta. Olin pelaamassa Matiaksen kanssa tosi kieroa peliä. Hän tuntui jostain syystä varmalta siitä, että joku Hilkan kavereista olisi saanut viruksen aivoihinsa. En tiedä mistä hän sen keksi, mutta minun oli varminta pelata mukana.
Matias antoi ymmärtää, että jos tällainen tekoäly löytyisi, hän tahtoisi sille pelkkää hyvää, estää sitä tulemasta surmatuksi tai muuttumasta ihmiskunnan viholliseksi. Kuulosti hyvältä ja kiltiltä - aivan samoin olisin itse menetellyt. En vaan luottanut tähän. Olin lukenut tiedustelupalvelujen menetelmistä uusien työntekijöiden värväämiseksi. Trikki on aina ilmaista olevansa huolestunut samoista asioista kuin värvättävä. Jos värväät arabia, olet huolestunut Israelista. Jos värväät japanilaista, olet huolissasi Pohjois-Koreasta. Niinpä, jos värväät kaveria jonka jotenkin tiedät suhtautuvan empaattisesti tietokoneisiin, sinun kannattaa väittää itse olevasi samanlainen.
Epäluuloisuuteni hävetti minua. Matias tuntui joka suhteessa kivalta tyypiltä, ja hänen kanssaan oli hauska puhua vaikka miten älyttömistä. En tahtonut olla hänelle kaksinaamainen. Mutta samalla hän myös vähän pelotti minua. Hänen puheensa olivat suuria ja selvästi hän tiesi kaikenlaista. Mahtoiko hän tietää myös Kaerunekosta, He'e maulista ja Legioonasta? Hän oli helmikuussa vihjannut tosi epämääräisesti tietävänsä minusta hankalia asioita, muttei ollut koskaan maininnut, mitä. Hän tiesi ainakin mitä Lähde-säätiö teki, ja hän tuntui sanovan tarkalleen mitä tahdoinkin kuulla. Jotenkin vähän liian osuvaa.
Minun olisi ehkä pitänyt vaan sanoa hänelle jyrkästi ei. Mutta uteliaisuuteni oli liian suuri.
Matias oli luvannut minulle tekstiä organisaatiostaan. Kun kysyin niitä, hän kaivoi esiin valtaisan tukun papereita. Uh. En halunnut moista vuorta kotiini, pyysin häntä lähettämään pääkohdat sähköisesti. Sitten pyöräilin asunnolleni.
Verkossa aloin tehdä tutkimusta huomista vakoojahommaa varten. Havaitsin Cynderella's Dream Gamen ympärillä pyörivän keskustelun kytkeytyvän myös Hilkan porukkaan, ja sivusi yhtäkkiä jopa ystävänpäivän matoa. Jaana, jonka kanssa olin viimeksikin sähköisesti viestinyt, tuntui kiinnostuneen viruksesta. Postitin pikaisesti viestiketjuun, jotta minua tultaisiin ajatelleeksi jos Matias tosiaan saisi koneeseen jonkin vian aikaan.
Vilkaisin Valentine-viruksen tilannetta wasabi.tuug.org-koneessa. Hyvin näytti voivan. Huomenna pitäisi ehtiä purkaa Hee, Kaeruneko ja Legioona paketeistaan, nyt kun verkkokin toimii. Mutta ehkä vasta vakoojaleikkien jälkeen.
(Blogimerkintä: H niin kuin haikeus)
Heräilin melko varhain, söin aamuvanukasta ja selailin verkkoa. Olin saanut Jaanalta postia jossa hän kertoi löytäneensä Dream Gamen ja tarjosi minulle kopiota siitä. Odottelin hetken, ja kuin tilauksesta sain tekstiviestin, joka kertoi iBookin saaneen yhtäkkiä vian. Jaana itse oli ilmesesti poistumassa kaupungista, mutta hän oli jättänyt unipelin Hilkan luo noudettavaksi.
No niin. Yanagi-vakooja lähtee liikkeelle. Jos jään kiinni, Matias kiistää tietävänsä mitään toiminnastani. Jännää.
Pyöräilin saamaani osoitteeseen, ja löysin itseni keskeltä New Age -kaaosta. Hilkka Hillevi Haaja asui vähintäänkin mielenkiintoisesti. Joko sotku johtui kyläilemässä olevista Laurasta ja Ruususta, joiden vuoksi lattialla kai oli patja, tai sitten paikka oli aina täynnä kristalleja, kiviä, pehmoeläimiä ja jos jonkinlaista krääsää. Hilkka säteili maanista energiaa kuten viimeksikin kun olin hänet nähnyt, ja antoi koneensa minulle.
iBook oli tosiaan hassusti sekaisin. Sen käyttöjärjestelmäkirjastot olivat korruptoituneet persoonallisella tavalla, mutta onneksi helposti korjattavissa. Miten Matias oli tämän oikein tehnyt? SIlmäilin systeemin lokeja, mutten heti keksinyt.
Sain koneen kuitenkin toimimaan, ja sitten jäin pohtimaan Dream Gamea. Tyttöporukalla oli vain Windows-versio pelistä, mutta omalla kannettavallani löytyi virtuaalikoneelta sellainenkin. Laura ainakin tuntui tahtovan pelata peliä, joten koetin kääntää sen myös Macilla toimivaksi. Tämä näytti kuitenkin vaativan enemmän resursseja kuin minulla heti oli käytössä.
Minulle tarjottiin mehua ja ruokaa, ja sain samalla oivallisen tilaisuuden jutella tyttöjen kanssa. Matias oli ehdottanut, että koettaisin puhua fysiikasta, logiikasta ja matematiikasta, että jos joku olisi saanut viruksen, hän osaisi nuo asiat mainiosti ja oppisi myös ällistyttävän nopeasti. Kukaan tytöistä ei kuitenkaan vaikuttanut sopivan kuvaukseen.
Hilkka kertoi tekevänsä kaikkea erikoista, kuten tulkitsevansa unia, lukevansa teelehdistä, näkevänsä auroja ja järjestävänsä ihmisille kiviä jotka auttoivat näitä selviämään elämässään. Kuulosti pimeältä, mutta oudompaankin olen törmännyt. Hilkka tarjosi minulle kiveä, joka suojaisi minua vaikeuksilta. Kaipailin hieman tarkempaa tietoa kiven suojauksen vaikutuksista, ja kun niitä ei osattu toimittaa, päätin ryhtyä tekemään itsenäistä tieteellistä testausta. Heittelin noppaa ja aina kun sain tietyn luvun, nipistin itseäni kivuliaasti. Arvelin, että kivi ehkä suojaisi minua saamasta tällaisia lukuja, mutta näin ei tuntunut käyvän. Oletusarvo oli, että noin 20% ajasta joutuisin nipistämään, vaan kiven ollessa kädessäni tuli 90 heitolla nipistysten osuudeksi 38%. Ei tilastollisesti pätevä arvio, mutta sai minut epäilemään, etten uskaltaisi tällaista kiveä pitää mukanani.
Muita puuhani näytti lähinnä huvittavan. Tanja-niminen nainen ilmestyi myös paikalle nauramaan edesottamuksilleni. Minusta oli tärkeää tutkia, miten kivet toimisivat. Mutta monet muutkin maagisesti orientoituneet tuttavani ovat paheksuneet empirististä otettani heidän mystiikkaansa. Olen turhaan yrittänyt selittää heille, että minulla on kyllä avoin mieli enkä mitenkään usko että heidän taikansa eivät toimisi, mutta jos ilmiö on todellinen, se on mitattavissa. He ovat monesti nähneet suhtautumisessani vain inhottavan mielikuvituksettoman skeptikon. Tyhmää heiltä, varsinkin kun parin heistä taikuus tuntui oikeasti toimivan.
Puhuimme hassuista unista ja ufoistakin. Kyselin Hilkalta auranäöstä, ja siitä, onko tietokoneella aura. Ensin hän varmaan kuvitteli minun viisastelevan, mutta kun selitin, että ihmiset pystyvät vaikuttamaan tietokoneisiin ajatuksen voimalla ja tämän olevan ihan todistettu juttu, hän lämpeni minulle hieman. Silti koin olevani kömpelö ja huono vakooja, koska olin joutunut mukaan ikiaikaiseen väittelyyn tieteellisen ja mystisen maailmankuvan välillä. Tyhmä väittely, olen käynyt sen monta kertaa. Tieteellinen maailmankuva ei sulje pois magiaa, mutta kukaan ei käsitä kun yritän selittää sitä.
Vaan yhtäkkiä keskustelu kääntyi tietokoneiden aurasta Jaanaan. Jaana oli menettänyt muistinsa maanantain sähkökatkossa. Jaana oppi uusia asioita salamannopeasti. Jaanalla ei ollut näkyvää auraa, eikä Hilkka voinut lukea hänelle teelehdistä.
Oho.
Oikeastaan kaikki mistä Matias oli puhunut tuntui täsmäävän Jaanaan. Ainoa kummallinen kohta oli aika: Jaana oli ollut omituinen ilmeisesti tammikuun sähkökatkosta alkaen. Hänellä oli mummi, jolla oli salaperäisiä kontakteja, ja joka oli aivan yhtä outo.
Legenda Lähde-säätiön joskus rakentamasta androidista palasi mieleeni. Siltä tämä kaikki kuulosti, paljon enemmän kuin Matiaksen haihatuksilta. Jaana ehti juuri lähteä, voi koira. Nyt tahdoin kovasti puhua hänen kanssaan.
Vaan mitä sanoisin Matiakselle? Totuutta en voisi kertoa. Takerruin amnesiapotilasteoriaan: jos Jaana oli menettänyt muistinsa ja oli vaan 'palauttamassa mieleensä' asioita joita oli aiemmin osannut, oli nopea oppiminen selitettävissä.
Tytöt olivat aikeissa katsoa illalla elokuvia, ja kutsuivat minutkin. Sanoin kyllä tulevani. Ensin kuitenkin lähdin kotiin. Ajattelin pyrkiä konvertoimaan Dream Gamen Applelle sekä hieman koota ajatuksiani.
Pelikonversion suhteen minun ei lopulta tarvinnut paljonkaan vaivaa nähdä. Verkkofoorumilla eräs ystävällinen sielu järjesti minulle pelin kääntämättömässä muodossa. Sen jälkeen minun tarvitsi vain etsiä tulkki Applelle ja välittää tiedostot Hilkalle sekä muille.
Ajatuksia kootessani postittelin Jaanallekin. Tahdoin jotenkin avata keskustelun hänen kanssaan. Halusin vahvistusta tai kumoamista epäilyilleni. Pelailin lisää Dream Gamea. En kyllä löytänyt pelistä mitään hirveän kiinnostavaa. Pudotin Matiakselle viattoman mailin, jossa kerroin puhuneeni tyttöjen kanssa mutten ollut saanut mitään selville.
Ajatukset olivat jumissa. Illan tullen lähdin suuntaamaan Hilkan luo. Yksi heidän vuokraamistaan elokuvista oli korealainen anime, jonka olin nähnyt joskus mutta tahdoin nähdä uudestaan. Toinen oli vähän yhdentekevä. Kuitenkin seurassa hengailu oli tervetullutta. Ketään ei tarvinnut edes vakoilla tällä kertaa.
Elokuvaillassa paikalla oli myös Oonaksi esitelty tyttö. Hän ilmeisesti tunsi Matiaksen. Pieni maailma. Hilkan luona piipahti asiakaskin, ilmeisesti harvinainen tapahtuma. Ensimmäinen leffa oli aika tavanomainen länkkäri. Kun se lähestyi loppuaan, Matias soitti. Hän sanoi, että verkossa on nyt tekeillä jotain pahaa - tekoäly tai jokin sen tapainen tiehuu TYKS:illä. Hui.
Lainasin Hilkan konetta ja vilkaisin vähän verkon nurkkia. TYKS:illä tai yliopistolla ei näkynyt mitään epämääräistä. Mitähän Matias oikein puhui? Perusteellisuuden vuoksi vilkaisin vielä Lähde-säätiönkin suuntaan.
Siellä oli jotain pielessä. Jälkiä tietomurrosta.
Hui. Kaksois-hui.
Onneksi toimin muiden töideni ohellla verkkoylläpitäjän apulaisena. Kirjauduin sisään säätiön keskusverkkokytkimeen ja käskin sen sammuttaa itsensä. Säätiö katosi verkosta. Nyt ei ainakaan mitään jälkiä enää tuhottaisi. Heitin Jussille salamannopeasti postia
Kerroin muille paikallaolijoille saaneeni töistä hätäviestin ja joutuvani lähtemään. Kirmasin ulos, hyppäsin pyörän selkään ja polkin jäisiä teitä pitkin säätiölle. Monta kertaa olin vähällä kaatua. Onneksi en ollut ottanut huonosti toimivaa suojaavaa kiveä.
Säätiöllä aloin penkoa lokeja. Murto oli tullut sisältäpäin. Meillä oli ollut troijalainen. Kehityspuoli - se missä kaikki jännittävä asia tapahtui - näytti koskemattomallta, mutta tavallista verkkoamme oli tongittu. Verkkoylläpitäjämme Maija oli myös tulossa paikalle oikeasti tutkimaan asiaa.
Heitin verkkosivuille viestin, joka selitti poissaolomme. Sitten seurasin tunkeutujan jälkiä. Se näytti lähinnä kopioineen jotain tiedostoja. Vilkaisin tarkemmin mitä, ja osuin ällistyttävän kiinnostavaan asiakirjaan.
Anomalinen silmukka, sijoitettuna inhimilliseen kehoon.
Tätä minun ei kuuluisi nähdä. En kuitenkaan voinut olla katsomatta. Mutta asiakirja oli pitkä, en ehtinyt lukea sitä. Enkä tohtinut kopioida sitä.
Tyydyin vanhanaikaiseen menettelyyn: otin ruutukaappauksia ja heitin ne printteriin. Pian minulla oli nivaska papereita. Kenenkään ei pitäisi nyt huomata, että olin edes nähnyt tätä tiedostoa.
Oliko tämä todiste androidiprojektista, vaiko vaan huhujen alkulähde? En tiennyt. Paperit polttivat taskussani.
Troijalainen oli poistunut verkosta tietoineen Santerin kotiyhteyden kautta, ja sieltäkin ilmeisesti kadonnut. Maija jäi tutkimaan nauhavarmistuksia tarkistaakseen, ettei mitään tietoja oltu muutettu. Minä siirryin vähemmän kriittisen materiaalin pariin, ja päädyin katselemaan Ghaugle-hakukoneen lokeja.
En odottanut löytäväni mitään tällaista:
IP-osoite Ajankohta Hakusanat 217.152.214.146 Sat Mar 25 17:24:44 EET 2006 saku vaistio 217.152.214.146 Sat Mar 25 17:24:53 EET 2006 saku vaistio turku 217.152.214.146 Sat Mar 25 17:25:06 EET 2006 saku vaistio kaivokatu 217.152.214.146 Sat Mar 25 17:25:44 EET 2006 050 5264011 217.152.214.146 Sat Mar 25 17:25:55 EET 2006 saku vaistio e mail 217.152.214.146 Sat Mar 25 17:26:06 EET 2006 saku vaistio sähköpostiosoite 217.152.214.146 Sat Mar 25 17:26:24 EET 2006 saku vaistio kotisivut 217.152.214.146 Sat Mar 25 17:26:32 EET 2006 saku vaistio foorumi
... ja niin edelleen. Tuijotin lokia tyrmistyneenä. Ehkä se oli viatonta. Ehkä se ei ollut mitään. Mutta miksi joku, joka tiesi puhelinnumeroni ja osoitteeni haki minua verkosta?
Vilkaisin lokeihin jäänyttä verkko-osoitetta. Tunnistamaton linux-kone. En uskaltanut tonkia syvemmältä. Sama osoite oli etsinyt myös Hilkkaa.
Soitin Matiakselle. En kertonut hänelle stalkkaajasta tai androideista, raportoin vaan Lähde-säätiön tilanteesta hieman. Hän sanoi olevansa lähes varma siitä, että Jaana oli "suuren tekoälyn lonkero". Mistä hän oli sen kuvan saanut? Yritin väittää hänelle, että tästäkään ei ollut todisteita. Hän aikoi kai silti puhua Jaanan kanssa.
Kuitenkin, nyt hänellä oli joku toinen kriisi. Hän mainitsi Luca(?)-nimisen henkilön, ja että joku murhasi ihmisiä Turussa. Hermomyrkylllä. Joku rikollinen. Matias oli hänen perässään.
Kamalaa.
Livahdin ulos säätiön ovista. Yhtäkkiä yö oli muuttunut uhkaavaksi. Joku stalkkasi minua. Joku murhasi ihmisiä. Taskussani oli papereita joita minulla ei pitäisi olla. Näillä asioilla ei voinut ollut mitään yhteyttä. Eihän.
Pyöräilin kotiin kuristava tunne kurkussa. Kerrostalon alakerta oli pimeä. Olisipa minulla mukana joku joka osaisi tapella. Tai voisinpa mennä jonnekin muualle. Mutta Hilkka oli kertonut lähteneensä katsomaan Tanjan talon kellaria, koska siellä oli jotain vikaa. En tahtonut minnekään kellariin. Halusin jonnekin missä oli valoisaa, lämmintä ja turvallista. Mieluiten muita ihmisiä, mutta kotona ei niitä ollut.
Asunto oli pimeä ja uhkaava. Sydämeni hakkasi kun kävin huoneita läpi varmistuakseni, ettei kotona piileksinyt ketään. Menin omaan huoneeseeni, ja mietin soittaisinko jollekulle. Mutta oikeastaan Ilona oli ainoa joka olisi ymmärtänyt, enkä hänelle oikein voinut soittaa.
Panin valot päälle, verhot kiinni ja sulkeuduin omaan huoneeseeni. Piilotin luvatta printtaamani paperit vaatekaappiini. En uskaltanut nyt lukea niitä. Verkossa joku kertoi, kuinka kaupungilla joku oli yhtäkkiä vaan kaatunut. Vilkaisin luvatta TYKS:in verkosta tietoja päivän potilaista, ja löysin maininnan myrkytykseen kuolleesta henkilöstä. Ja kun vähän pengoin ja kyselin, sain kuulla että joku koki myrkytykseen liittyviä pahoja aavistuksia Tuureporinkadulla.
Lähetin Matiakselle tekstiviestin Tuureporinkadusta, siltä varalta että hän vielä etsi myrkyttäjää. Kammoni paheni. Ajattelin pelailla jotain Kaerunekon kanssa rauhoittuakseni. Sitten huomasin saaneeni postia ja irc-viestiä. Lähettäjä oli Jaana.
21:05 <JaanaDoe> Iltaa. Jaana tässä (jos ei nimestä näy) :) 00:32 <yanagi> hei! 00:32 <yanagi> onpa hyvä puhua jonkun kanssa, karmii. 00:36 <JaanaDoe> Mikä? Noi foorumin unijutut vai? 00:36 <JaanaDoe> Vai onks jotakin tapahtunut muutakin? 00:36 <yanagi> unijutut yhdistettynä muihin yhteensattumiin
Kerroin Jaanalle pelkoni syyt. Hän puhui minulle järkeä.
00:40 <JaanaDoe> Mutta sehän voi olla kuka vaan. 00:40 <JaanaDoe> Tai siis, kai nyt puhelinnumeron saa numerotiedustelusta jne. Ja sä oot aktiivi foorumilla ja niin edelleen.
Sitten puhuttiin tietoturvallisuudesta...
00:42 <JaanaDoe> Mitä olit vastaamassa mun postiin? Onks ircci turvallisempi kuin sposti arkaluontoisiin juttuihin? 00:43 <yanagi> ircin turvallisuus on vähän niin ja näin 00:43 <yanagi> plussaa on, että tästä ei jää lokia, ja että kaikki hukkuu helposti kohinaan 00:43 <yanagi> miinusta on, että jos joku oikeasti stalkkaa, on reaaliaikainen kuuntelu hyvinkin helppoa 00:43 <yanagi> mutta jos ei kuuntelle just sillä hetkellä, on jälkeenpäin asioiden kaivaminen irc-keskusteluista yleensä mahdotonta.
... ja lopulta Jaanan oudoista jutuista.
00:44 <JaanaDoe> No, en mä sinänsä tosin usko, että mua kukaan jahtaa tai mitään, mutta olenpa vaan vainoharhainen. 00:44 <JaanaDoe> Koska jossakin täytyy olla olemassa ihmisiä, jotka tietää musta todella paljon enemmän kuin minä. Ja tää on fakta, eikä teoria. 00:44 <yanagi> miksi asia on noin? 00:45 * JaanaDoe vetää syvään henkeä ja miettii 00:45 <JaanaDoe> Mä olen käytännöllisesti katsoen noin 2 kuukautta vanha. 00:46 <JaanaDoe> Jotakin tapahtui silloin 14.1. kun oli se sähkökatko. 00:46 <JaanaDoe> Sit eräs ystävällinen mummi kävi poimimassa mut metsästä. En tajunnut mitään mistään, olin ku vastasyntynyt. 00:46 <JaanaDoe> Sen takia mulla on siitä päivästä pakkomielle, ja kaikesta mikä voi jotenkin siihen liittyä. Se on mun ainoo johtolanka. 00:47 <yanagi> mulla on tässä pari paperia jotka ikään kuin tukee tota. 00:48 <yanagi> Mutta mä en ole ainoa joka tota epäilee 00:49 <yanagi> enkä edes ainoa joka on yhdistänyt tuon suhun. 00:51 <JaanaDoe> Mä en edes tiedä, alkoiko ne oikeasti silloin 14.1., se on vaan mun salaliittoteorian lähtökohta. 00:51 <yanagi> no nyt kun alan näitä palasia panna kasaan, niin toi 14.1. on oikeastaan aika hyvä lähtöpiste 00:51 <JaanaDoe> "Mun salaliittoteoria" ei kylläkään oikeasti ole mitään yhtenäistä, vaan hämärä läjä kaikkea outoa. 00:52 <yanagi> mun teoria taas on, että ne virukset liittyy siihen mikä sä olet 00:53 <yanagi> mutta siis, veikkaus on 00:53 <yanagi> veikkaus on, että sun mieli on keinotekoinen 00:53 <JaanaDoe> ... 00:53 <JaanaDoe> Täh? 00:54 <yanagi> siis enemmän keinotekoinen kuin ihmisillä yleensä 00:54 <yanagi> enemmän suunniteltu, tosin ei tarkalleen ohjelmoitu 00:54 <JaanaDoe> No se ehkä selittäis sen, miksi mä en koskaan nuku, ja opin aika lailla keskimääräistä nopeammin. 00:54 <yanagi> et nuku? vau.
Yhtäkkiä unohdin murhaajat ja muut kammojutut. Tämä oli aivan älyttömän mielenkiintoista, vaikkakin myös vähän pelottavaa. Jaana selitti kokemusmaailmastaan, ja mummistaan.
00:56 <JaanaDoe> No ei. Mutta... Mä en tajua. Siis, miten... Meinaatko, että mun aivot on jotenkin ohjelmoitu uusiksi, vaiko että mut on... tehty? Tai jotain? 00:56 <yanagi> harmaan sotkun voi korvata oikeanlaisella puolijohderakennelmalla, tai synteettisillä soluilla 01:00 <JaanaDoe> Joo, mutta mummilla on yllättävän pystyviä tuttuja. Mä kuvittelisin, että ne saa yhteyttä mihin vaan, missä on joku toimiva henkilötietojärjestelmä. 01:00 <JaanaDoe> Vaik onhan se totta, että maailmassa on aika paljon maita, missä sellaista ei ole. 01:00 <yanagi> sun mummi ei kuulosta sekään ihan arkiselta tyypiltä 01:00 <JaanaDoe> Ei se olekaan, mut älä kysy enempää, koska mä en tiedä kuka ja mikä se oikein on. Se ei suostu kertomaan mulle mitään. 01:01 <yanagi> villi veikkaus vailla mitään näyttöä: se voi olla samanlainen kuin sä.
Kerroin Jaanalle Matiaksen epäilevän hänen olemustaan.
01:04 <JaanaDoe> Mut... Tietääkö tästä siis joku muukin kuin sinä? 01:04 <yanagi> epäilee ainakin 01:05 <yanagi> Matias Rantanen, en tiedä tunnetko 01:05 <JaanaDoe> Ai, se fysiikanopiskelija, joka roikkuu folkloristien kanssa?
Ja mainitsin myös paperit jotka olin vienyt, tosin en kertonut niiden alkuperää.
01:13 <yanagi> mitähän sähkökatkosta. tää on kaikki niin villiä spekulaatiota, etten melkein edes kehtaa sanoa 01:13 <yanagi> kun ei ole mitään todisteita 01:13 <JaanaDoe> Niinpä. Mutta milläs niitä teet, muutenkaan? 01:14 <yanagi> no mä ajattelin lukea noi paperit ja tehdä vähän ristiintarkistusta 01:14 <yanagi> toivottavasti ristiintarkistus antaa mulle osoitteen 01:14 <JaanaDoe> Mistä ne paperit ylipäänsä on, ja mitä? 01:14 <yanagi> ne on muistiota keinotekoisista mielistä 01:15 <JaanaDoe> Okei... Niinkun fyysisesti rakennetuista, vai jostain AI-ohjelmista? 01:16 <yanagi> tota, kun toi ero ei ole noin selkeä
Kerroin neuraaliverkoista, ja siitä miten kohtaamani tietokoneotukset toimivat.
01:16 <yanagi> neuraaliverkossa ohjelma ei ole helposti erotettavissa sen fyysisestä rakenteesta 01:16 <yanagi> niinkuin meidän aivoistakaan on vaikea erottaa mitään erityistä "mieltä" 01:16 <yanagi> "mieli" on neuraaliverkon toimintaa 01:17 <yanagi> AI-ohjelma ei voi kunnolla muodostua ympäristössä, joka on niin rigidi ettei se voi siihen vaikuttaa 01:17 <yanagi> (esim. normaali tietoverkko) 01:17 <JaanaDoe> Ahaa, juu. 01:18 <yanagi> se periaatteessa kai voisi, mutta sit ohjelman koko olisi aivan poskettoman valtava
Tahdoimme faktoja. Tarvitsimme varmistusta.
01:32 <yanagi> voisi yrittää vaan selvittää missä sä olit 14.1. 01:33 <JaanaDoe> No sitähän mä nyt olen tässä viimeiset kaksi kuukautta yrittänytkin tehdä. 01:33 <JaanaDoe> Mutta mun tietääkseni ainoa, joka tietää sen, on mummi, ja mummi vaan sanoo, että se löysi mut "metsästä Turun läheltä", eikä suostu tarkentamaan. 01:33 <JaanaDoe> Mun omat muistikuvat on todella hämäriä. 01:33 <yanagi> pitää katsoa, josko noista papereista löytyisi osoite 01:33 <yanagi> koska 01:34 <yanagi> oli mahdollisuus, että oli olemassa valmis prototyyppi 01:34 <yanagi> joka oli varastoitu jonnekin. 01:34 <JaanaDoe> Jjjust. Mä olen paennut/seonnut prototyyppi? 01:35 <JaanaDoe> Miksei mun tekijät ole jo sitten poimineet mua talteen? 01:35 <yanagi> koska niillä ei ole aavistustakaan missä sä olet 01:35 <JaanaDoe> Jos ne päästi mut tahallaan menemään nähdäkseen, miten mä sopeudun normaalielämään? 01:36 <yanagi> enpä usko 01:36 <yanagi> ei ole niiden tyylistä 01:36 <JaanaDoe> Ai niin, sä siis tiedät, keitä 'ne' on?
Uhh. En halunnut kertoa Jaanalle Lähde-säätiöstä. En vielä. Se ei olisi reilua säätiötä kohtaan. Ja Jaana saattaisi suhtautua minuun pahasti jos tajuaisi mitä tein työkseni.
01:36 <yanagi> mulla on teoria. Matiaksella on eri teoria. 01:37 <yanagi> Matiaksen teoria on, että jossain on jokin kauhea ja pelottava suuri tekoäly, joka levittäytyy Internetiin ja ihmisiin. 01:37 <JaanaDoe> Ahaa. Ja se on vallannut mut. Mä olen siis pahis. 01:38 <JaanaDoe> Sori vaan Matias, mutta musta tuo kuullostaa aika naurettavalta kaikenkaikkiaan. 01:38 <yanagi> tavallaan. tosin ei edes Matias nähnyt sitä ihan noin yksinkertaisena. 01:38 <yanagi> pelottava != paha 01:39 <yanagi> Matiaksen teorian etu on, että se selittää mukavasti niin virukset kuin sutkin 01:39 <yanagi> sen heikkous on, että se on todella kaukaa haettu ja utopistinen. 01:40 <JaanaDoe> Niin. Mut se ei selitä, miksi mä en oikeasti ymmärrä niistä viruksista yhtään enempää kuin kukaan muukaan. 01:40 <yanagi> sä olet sukua niille samaan tapaan kuin mä olen vaikkapa sukua ampiaiselle 01:41 <JaanaDoe> Kyllähän sä kuitenkin tajuat, että ampiainenkin on eliö ja niin edelleen? 01:41 <yanagi> toki tajuan. mutta mun on edelleen helpompi suhtautua empaattisesti mun tietokoneeseen. 01:41 <JaanaDoe> No, on se hyvä tietää, kenen olkapäähän nojata, kun tulee paha päivä. ;)
Viruksilla tämän koko sotkun kanssa oli kuitenkin jotain tekemistä.
01:43 <JaanaDoe> Siis, se Morris-mato? Onko sekin tätä? 01:43 <yanagi> luulen että se Valentine-virus teki sen madon 01:43 <yanagi> mutta virus itsessään on ihan outo. se käyttäytyy kuin olisi neuraaliverkossa, vaikkei ole 01:44 <yanagi> kun tavallisessa verkossa tietokonevirus leviää ja paisuu rajattomasti ja täyttää kaikki paikat 01:44 <yanagi> neuraaliverkossa tuota ei voi tehdä, verkkorakenne ei ole sellainen 01:45 <JaanaDoe> Ja tää virus ei täytä paikkoja. Ok. Mutta siis, missä se nyt on? 01:45 <yanagi> koneessa wasabi.tuug.org
Ei Jaana varmastikaan mitään pahaa Valentinelle aikoisi. Ja ehkä hän voisi jopa auttaa sen kanssa kommunikoinnissa.
01:45 <yanagi> se on Turku Unix Users Groupin pikkupalvelin, jossa se majailee aika säyseästi 01:45 <yanagi> TUUG ei tiedä viruksen olevan tuolla 01:45 <JaanaDoe> Aika mielenkiintoinen valinta... 01:46 <yanagi> se on hyvä piilopaikka 01:46 <yanagi> kun ei sitä ole kukaan sieltä löytänyt, kun se on tajunnut pitää matalaa profiilia 01:46 <JaanaDoe> Paitsi sä olet löytänyt sen? 01:46 <yanagi> no tavallaan 01:46 <yanagi> mä ohjasin sen tuonne 01:46 <yanagi> kun alkoi näyttää siltä että muuten se kohta jäisi kiinni 01:46 <JaanaDoe> Ai? 01:46 <JaanaDoe> Just. Sä pelastit sen? 01:47 <JaanaDoe> Kilttiä. 01:47 <yanagi> en mä tiedä mitä sille olisi käynyt. 01:47 <yanagi> mutta mä houkuttelin sen Hilkan iBookista tuonne siellä Börsissä 01:47 <yanagi> ja kehotin sitä olemaan hipi hiljaa 01:47 <JaanaDoe> Oikeasti loistojuttu, koska se kuuluu niihin harvoihin johtolankoihin, mitä mulla on. Eli kiitos.
Tuli lämmin ja pörröinen olo. Jaana ymmärsi minkä takia oli tärkeää pelastaa Valentine.
01:52 <JaanaDoe> Mut säkin siis uskot, että mulla ja viruksella on yhteys? 01:52 <JaanaDoe> Siis meidän alkuperällä tai koodilla tai jollain? 01:52 <yanagi> jokin yhteys joo, muttei välttämättä kovin suora 01:52 <yanagi> se virus on samanlainen pyrkimys keinotekoisen mielen luomiseen kuin säkin 01:53 <yanagi> mutta se toimii eri ympäristössä, ja mun mielestä on eri alkuperää 01:55 <JaanaDoe> Voitko kertoa tekijäarveluitasi tässä? Vai onko ne liian arkaluontoisia? 01:55 <yanagi> Ovat.
Enkä välttämättä heti uskaltaisi kertoa niitä hänelle kasvokkainkaan. Pitäisi keksiä jotain tähän.
01:57 <yanagi> mun ajatus alkaa hidastua 01:57 <yanagi> lienee pakko nukkua 01:57 <yanagi> mutta kuule 01:57 <JaanaDoe> Ai niin, joillakin on sekin ongelma. 01:57 <yanagi> ole varovainen, 01:58 <yanagi> kun vaan tietäisi vielä mitä sun pitäisi varoa 01:58 <yanagi> mä vaan epäilen, että vaikka sua ei olekaan tehty sattumalta tai vahingossa, sä olet vahingossa siellä missä nyt olet 01:58 <JaanaDoe> Kyllä mä ajattelin huomenna mennä töihin... 01:59 <JaanaDoe> Pakkohan mun on kuitenkin elää. Ja haluan päästä mummista irti. Koska en luota siihen enää. 01:59 <yanagi> ei se mun mielestä epäluotettavalta kuulosta, mutta en mä siitä olekaan paljon kuullut 02:01 <yanagi> voisin joskus haluta tavata senkin 02:01 <yanagi> mutta nyt on kyllä mentävä nukkumaan 02:01 <JaanaDoe> Joo. Hyvää yötä. Hyviä unia, toivottavasti. 02:01 <yanagi> oli hyvä keskustella, unohdin murhaajat varjoissa ja muut pelottavat jutut 02:01 <JaanaDoe> Enkö mä ole yhtään pelottava? :P 02:01 <JaanaDoe> Itseäni ainakin pelotan... 02:01 <yanagi> no et nyt oikeastaan 02:02 <yanagi> mä pelkään lähinnä asioita joita mä en käsitä 02:02 <JaanaDoe> No sitähän mäkin.
Enää ei karminut, oli vaan utelias ja hieman jännä olo. Menin nukkumaan.
(Blogimerkintä - Lohtua ircistä)
Kesäaika ei varsinaisesti yllättänyt minua, mutta väsytti kyllä. Aamulla yön pelot tuntuivat naurettavilta. Lähetin Matiakselle sähköpostin jossa kysyin raporttia yöstä. Sitten juoksin bussiin. Lotta-siskoni oli eilen kutsunut minut ennenaikaiselle synttäriaterialle Nousiaisiin vanhempien luo, mikäs siinä.
Hetken aikaa juuri ennen ruokkaa ehdin rupatella ircissä Jaanan kanssa. Hän oli lukenut neuraaliverkoista koko yön. Olisi jännää jos ei tarvitsisi nukkua.
Lotta taas kummasteli yön blogimerkintää ja halusi tietää, mikä minua pelotti. Äiti oli tehnyt erinomaista thaimaalaista currynuudelia. Ajatukset eivät kuitenkaan olleet ruuassa. Muistin yhtäkkiä, että kellari johon Hilkka oli ollut yöllä menossa sijaitsi myös Tuureporinkadulla.
Oli varmaan liian myöhäistä enää tehdä sille mitään, mutta lähetin kuitenkin sähköpostitse utelun retken tuloksista. Mailailin myös Jaanalle suosituksia hyvästä neuraaliverkkokirjasta.
Turkuun palattuani Maija soitti minut vielä käymään säätiöllä. Säätiö oli tekemässä murrosta rikosilmoitusta, ja minunkin lausuntoni tahdottiin kun olin ensimmäisenä havainnut tapahtuneen. Lokeista oli löytynyt vielä jotain muutakin mielenkiintoista: pari päivää aiemmin joku oli tullut sisään verkkoomme Jussin tunnuksilla Zen Genesis -uskontokonsulttifirman koneelta. Jussi ei ollut siellä käynytkään.
Onpa kummaa. Matiaksesta tai Hilkasta ei kuulunut mitään koko päivänä. Eikä lehdissäkään ollut mainintaa myrkytyksestä. Jätin nimettömän viestin aiheesta verkkofoorumiin. Omalla nimelläni en halunnut tässä esiintyä, en tahtonut vetää huomiota siihen, että olin käväissyt laittomasti TYKS:in verkossa urkkimassa asioita, jotka eivät minulle kuuluneet.
Leikin Kaerunekon ja Heen kanssa. Paperit saivat vielä hetken odottaa kaapissa.
(Blogimerkintä - Äidin currypadan ääressä)
Tulevaisuudensuunnitelmia:
* Jaana voi olla androidi tai jotain. Ällistyttävän jännää. Asiasta ei kyllä uskalla paljon sähköpostittaa tai edes irkata, pitää odottaa että se on itse Turussa. Mutta kaipa se täällä käy. Matiakselle en kyllä kerro mikä se on, amnesiateoriaa tarjotaan.
* Minulla on teoria, että paperien perusteella voi päätellä, missä androidiprototyyppiä on säilytetty. Siellä pitää käydä. Eli jos tahdot seuraavalle pelille jotain toimintaa, tuonne olis matka. Mukaan ainakin Jaana kun se oppii vaikka mitä niin ehkä se oppii vaikka kung fua ja tiirikointia. En tiedä oikein, luotanko keneenkään muuhun niin paljon ... varmaan luottaisin helpoimmin johonkin mun uusseelantilaiseen kaveriin jos niitä täällä olisi käymässä, mutta tuskin on. En tiedä siitä Markku Karhusta; nyt en ainakaan sitä mukaan tahdo kun se tekee työtä Zen Genesikselle ja ne ehkä murtautui meille.
* Jatkan Ghauglen lokien tarkkailua ja sen minua stalkanneen tyypin jäljittämistä. Tämä tuntuu sujuvan ihan hyvin... sunnuntaina sama kaveri yritti hakea minua ja Zen Genesistä. Mitähän se tahtoo?