Perjantai
Sir Leena Virtanen, Peilijärven ritari ja nuorempi asemestari oli vielä aamulla täysin tyytyväisenä suorittamassa velvollisuuksiaan Arcadian keiju-ulottuvuudessa, ruhtinas Antonellin valtakunnassa meren rannalla. Isänpuolen suku oli kyllä viikko sitten lähettänyt viestin, että läsnäoloa kaivattiin Turussa, mutta koskapa sinne ei yrityksistä huolimatta oltu kahteen vuoteen päästy miksi päästäisiin nytkään? Leena oli hitaasti tottunut eloon Arcadiassa ja löytänyt jopa jonkinlaisen tarkoituksen elämälleen: ritarin aatteen. Rohkeus, kunnia, velvollisuus, rehellisyys...hyveitä riitti opeteltavaksi ja paheita vältettäväksi, suomutkin olivat täällä ainoastaan hyödyksi haarniskan ominaisuudessa, eikä kukaan katsonut pahasti niitä.
Vaan sitten tuli ruhtinas Antonelilta määräys lähteä välittömästi matkaan. Minne? Syksyn maailmaan, tässä kirje ja tuosta heijastusportista sisään kuin olisit jo. Ei aikaa kysyä lisäohjeita, ei aikaa koettaa löytää vähemmän fantasiaelokuvasta revittyä vaatetta päälle, Leena astui porttiin ja löysi itsensä...seisomasta Aurajoen päällä kuunsillalla. Joku toinen olisi saattanut joutua paniikkiin, mutta kaksi vuotta Arcadiassa viettänyt ei enää hämmästy samalla lailla kuin ennen. Käveltiin maihin ja todettiin ettei tapahtumalle ollut sattunut todistajia. Hyvä. Paitsi että...tässä sitä seisoskellaan....pukeutuneena siniseen kaapuun ja mustaan viittaan, miekka ja tikari vyöllä ja...suomuja käsissä, kynnetkin kasvaneet harvinaisen pitkiksi...perhana. Repäistiin kaavusta pari kaistaletta naamioimaan suomuiset ranteet, kynsille ei valitettavasti mahtanut mitään, ne tippuisivat sormista itsestään jossakin vaiheessa, ilman teräkseen purevaa leikkuria ei niiden kimppuun kannattanut käydä, sen verran vahvaa materiaalia. Onneksi mukaan oli sattunut pari maagista esinettä, mutta ei niitä voinut tässä tienposkessa ruveta käyttämään. Pitikö minun tavata täällä joku vai mitenkäs tästä eteenpäin?
Paikalle asteli vaaleahiuksinen miekkonen, joka ryhtyi pälisemään puhelimeen, että ei täällä ketään ole. Noutaja? Leena katseli tyyppiä epäluuloisena, mutta uskaltautui sitten puheille. Lyhytkin juttelu tyypin kanssa riitti vakuuttamaan siitä, että ko. konsultilla ei ollut homma ihan hanskassa. Ensinnäkin pitkämiekka ei ole "mela", se, että kieltäydyn kertomasta sinulle onko se maaginen ei oikeuta leimaamaan sitä maagiseksi ja se, että en salamannopeasti julistaudu ihmiseksi ei tarkoita, että olen automaattisesti keiju! Tämä "Buzz" nimellä esittäytynyt hyypiö oli jostakin konsulttitoimisto Mähönen, Möttönen ja Möttösestä, hassut kolme suomalaista nimeä ainakin mainittiin, joku oli soittanut ja ilmoittanut täällä olevan jonkun jumissa. Leena koetti saada järkeä keskusteluun ja kysyi olisiko mahdollista saada miekka turvalliseen paikkaan ja jotain vaihtovaatteita. Ei, en aio antaa miekkaa sinulle ja lähteä itse toiseen suuntaan... huonolta vaikutti, mutta mitä muutakaan tässä saattoi tehdä paitsi lähteä tyypin mukaan.
Sitten paikalle käveli nainen, joka myös oli etsimässä jotakin noudettavaa ja tiesi jopa Leenan nimen. Siunattu olento, totta kai lähden mukaasi, hei hei epäilyttävä konsultti! Jos pitää valita kahdesta pahasta se vaarattomamman näköinen niin kyllä kannatti mieluummin lähteä yksinäisen naisen mukaan kuin jonnekin keskikaupungille tapaamaan epämääräistä joukkoa ihmisiä, sitä paitsi yo-kylään, jossa Outimariaksi esittäytyneen naisen asunto oli, oli lyhempi matka. Jo matkalla Outimaria hämmästeli outoa asua ja aseistusta, mutta ei vaikuttanut pelästyneeltä, mikä oli onni. Sitten iski ensimmäinen moraalinen ongelma...voit tietenkin selittää kaiken sillä, että olit naamiaisissa ja hukkasit kauheassa kännissä vaatteesi ja muistikin reistaa, mutta sehän on valehtelua ja siis ritarin etiikan vastaista. Ei auta kuin väistellä hankalia kysymyksiä ja vastailla rehellisesti niihin mihin voi. Tulen...Turun ulkopuolelta, täytyy löytää asunto, koska kaikki kamani on siellä, siirtymisessä oli vähän ongelmia, olisiko ideaalisidettä näitä ranteita peittämään?
Outimarian luona keskustelu lähti mystisille urille ja lopulta oli pakko paljastaa, että vähäsen niin kuin tupsahdettiin eräästä portista... Ai ulottuvuusportista? Outimaria katsoi Leenan mystisen ilmestymisen osoitukseksi siitä, että teoria Turun porteista piti paikkansa. Taas oli harkittava kuinka paljon kertoo, mutta ystävällisesti sillan alta pelastaneelle henkilölle, joka oli päälle päätteeksi saanut koko auttamisnakin melkein tuntemattomalta Sarilta (jota Leena epäili keijuksi) oli ikävä valehdella, niinpä Leena päätti kokeilla totuutta (ei ihan koko totuutta, mutta aika isoa osaa kuitenkin) ja kertoi pääkohdat tilanteestaan. Outimaria vaikutti uskovan jutun ja päästiin puhtaammalta pöydältä ratkomaan käytännöllisiä ongelmia kuten Leenan kamojen löytämistä. Mukana oleva avain oli koodattu mystisesti, joten kaivettiin yo-kylän kartta esiin ja pääteltiin asunnon koodin perusteella olevan D 1, D10, D13 tai D30. Kokeiltiin avainta alakerran oviin kunnes D1 tärppäsi. Sitten kokeiltiin avainta kerroskeittiöihin kunnes todettiin asunnon olevan joko asunto 13 tai 30. Vielä viimeisenä amatöörisalapoliisityön kukkasena katsoimme ulkoa onko asunnoissa valot. D13 näytti valaistulta, D30 oli pimeänä, sen ovea räpläämään siis.
Avain sopi lukkoon ja sisältä löytyi keskellä huonetta kivien keskellä nököttävä lukittu puinen kirstu. Onkohan tuo ansoitettu? Viskottiin kivikehää kynillä ja roikutettiin avainta sen yllä, harkittiin druidinkin kutsumista paikalle kunnes Leena päätti ottaa riskin. Jos arvoisa ruhtinas Antonell halusi hänet hengiltä onnistuisi se helpomminkin kuin ansoittamalla kirstu, jossa tehtävän toteutukseen tarvittavat asiat olivat. Avain kääntyi lukossa ja päällimmäisenä arkussa oli kirves. Hmmm....joko ystävällinen tervehdys asemestarilta (koskaan ei voi käsillä olla liikaa aseita) tai lumottu varmistus, että arkkua ei avaa väärä henkilö. Aseen alta löytyivät normaalimmat vaatteet, kännykkä, lompakko, luottokortit ja jopa kantokassi miekalle. Vaikutti siltä, että joku ihminen taikka muuten ihmismaailmassa oleillut oli pakannut arkun. Äiti kenties, ennen lähtöään muille maille vierahille tytärtään etsimään. Leena vaihtoi vaatteet, kääri ranteensa paremmin ideaalisiteeseen ja napsautti oikeaan korvaansa korvarenkaan ja korvakorun, jotka imivät ja maadoittivat maagista veden voimaa. Suomuista ja kynsistä pitäisi päästä pian eroon, kaipa ne täällä vähämaagisessa paikassa pian katoaisivatkin, kunhan olisi asettunut taloksi ja hieman rauhoittunut. Ihmispuoli ottaisi vallan ja merikäärmeperimä luikertelisi taustalle.
Vieläkin oltiin hieman pihalla nykymaailman menosta ja Outimaria sai muistutella sellaisista jutuista kuin "kasa kiviä ei ole normaalia keskellä huonetta", "avain kannattaa ottaa mukaan kun kulkee asunnon ulko-ovesta" ja vastaavista pienistä kömmähdyksistä. Leena oli kiitollinen ja päätti vastapalveluksena kertoa Outimarialle hiukkasen porteista. Niitä piti joka tapauksessa käydä katsomassa, pitihän vesikansalle raportoida Aurajoen tilanne ja sitä paitsi sotilashenkilö (sehän ritari on, ei siitä pääse yli eikä ympäri), tarkastaa aina ympäristönsä huolellisesti ennen kuin asettuu minnekään. Outimarian kanssa sitten lähdettiin iltakävelylle aurajoen rantaan. Joki vuosi jonnekin muualle ja jokin vuosi jokeen...Arcadian tilanteesta Leena päätteli joen vuotavan Arcadiaan. Kupittaan puistossa odotti vieläkin oudompi tilanne. Puiston lähde oli tukittu, mutta se vuosi silti, Aurajokeen ja muualle. Tämän takia et tainnut päästä takaisin Turkuun, etkös viimeksi käyttänyt tätä porttia kulkiessasi Arcadiaan? Outoa...oliko joku tukkinut portin tahallaan vai oliko se sulkeutunut itse? Jos portti oli tukittu oliko tukkija Turussa vai jossakin muualla, oliko portti suljettu täältä vai toisesta ulottuvuudesta? Leenan vajavainen vedentuntu ei riittänyt asian selvittämiseen. Kaksikko päätti lähteä kotimatkalle kun puhelin soi. Outimarian tuttu Jenna, jolta tämä oli aikaisemmin kysellyt kautta rantain Arcadiasta ehdotti tapaamista. Kun ilmoitimme olevamme Kupittaan puistossa sille tuli hirveä kiire paikalle. Aika outoa...ellei tyyppi sitten tiedä, että tämä paikka on erikoinen ja mahdollisesti vaarallinen.
Jenna tavattiin ja käveltiin sitten kolmistaan hiukkasen yöllisessä Turussa. Jonkinsortin konsultti, ihan mukavan ja tehokkaan oloinen. Miekkaansa kantokassissa roudaava Leena koetti vaikuttaa mahdollisimman normaalilta, mutta ei helpotuksekseen joutunut kiusallisten kysymysten kohteeksi. Päädyimme Outimarialle juomaan teetä ja vasta siellä alkoi peli nimeltä "Kuinka paljon sinä tiedät yliluonnollisista asioista ja kuinka saan selville sen paljastamatta mitä minä tiedän?" Jotain piti paljastaa, kysyä oikeita asioita ja odottaa niihin oikeita vastauksia, kaikesta kiertoilmaisuilla puhuen totta kai, koska on asioita, jotka eivät saa päätyä väärien henkilöiden tietoon. Arcadiassa oleskelu oli opettanut myös kiertelyn ja kaartelun jaloa taitoa ja Leena oli varuillaan. Jennakin vaikutti vanhalta tekijältä asioiden epämääräisen ilmaisun alalla, joten Outimaria sai todistaa varsin kryptistä keskustelua kunnes Leena päätyi siihen lopputulokseen, että Jenna edusti kaupungin hallintoa ja Jenna vakuuttui siitä, että Leena taas oli ihan oikean tahon diplomaattiasioilla kaupungissa. Tässä parhaita paloja saivartelusta (salamyhkäiset katseet, nyökkäykset ja merkitsevät äänenpainot eivät ole sisällytettynä quoteen):
Jenna (Outimarian mentyä vessaan): "Susta muuten huomaa, että olet
ollut...ulkomailla."
Leena: "Joo, niin taitaa huomata. En ole vielä ihan sopeutunut."
Jenna: "Aiotteko jäädä kaupunkiin pitkäksi aikaa?"
Leena: "Katsotaan. Pitäisi löytää eräs henkilö. Hieman hankalaa kun ei ole
tämän henkilön yhteystietoja, ainoastaan titteli."
Jenna: "Niin, sellaisten henkilöiden löytäminen on yleensä aika
vaikeaa."
Leena: "Minkä nimistä konsulttitoimistoa muuten edustat?"
Jenna: "...ei sillä oikeastaan ole nimeä."
Leena: "Ahaa. Taidatte edustaa tahoa, jota minä yritän parhaillaan
tavoittaa eli kaupungin asioista vastaavaa. Olisi viesti ruhtinaalle."
Sitten säädimme ruhtinaan tavoitettavuudesta, hänen senesalkkinsa tavoitettavuudesta, puistojen ja jokien kunnosta (eli porteista), piakkoin saapuvasta diplomaattikunnasta ja Turun tilanteesta yleensä. Jennan antamat tiedot Turun tilanteesta (porttien kanssa ongelmia, Belial consulting ratkoo niitä yhdessä Lyden nimisen ruhtinaan edustajan kanssa, viimeyönä suoritettu aikajatkumoon vaikuttava rituaali, keijut kadonneet kaupungista...) kuulostivat aidoilta ja Leena (joka halusi pitää suhteensa kaupungin johtoon hyvinä siltä varalta, että asettuisi uudelleen tänne asumaan), lupautui auttamaan missä voi, koska vuotavat portit tarkoittavat sivullisia uhreja. Lyden oli kiireinen ja protokollan mukaan Leenan tulee yrittää päästä ruhtinaan tai hänen oikean kätensä puheille viesteineen, niinpä sovimme alustavaa tapaamista ensi viikkoon. Jos tämä ei onnistuisi päätti Leena lykätä viestinsä Jennalle, koska protokollasta kiinni pitäminen siihen saakka kunnes neuvottelukunnat saapuvat on vaan huono asia, sillä kaupungin johdon oli hyvä varautua asiaan hyvissä ajoin. Leena alkoi tosin aavistella pahoja keijujen katoamisen suhteen. Näyttää pahasti siltä, että keijujen edustaja neuvottelussa olet sinä ellei parempaa tahoa löydy...ilmankos ne äkkiä suostuivat auttamaan tänne pääsyssä...noh, on väärin ajatella pahaa tahosta, joka on elättänyt kaksi vuotta, joten oletetaan, että minulle vaan unohdettiin mainita asiasta... Leena ja Jenna siis solmivat jonkinlaisen yhteistyösopimuksen, mitä tulee tietojen luovuttamiseen porteista ja muista sivullisia uhreja vaativista katastrofeista, joita saattaa tulla vastaan. Ainakin Leenan oleskelu kaupungissa päätyisi nyt oikeiden tahojen tietoon, osa tehtävästä siis suoritettu.
Lauantai
Aamun sarastaessa Leena muisti Outimarialta saamansa puisen laatikon. Yhteydenottotiedot, jos tarvitset apua, oli laatikon antanut keiju (tai niiden lähettiläs) sanonut. Hetken lukottoman ja avaimettoman laatikon kanssa pähkäiltyään Leena sai sen auki ja luki viestin, jossa kehoitettiin etsimään Lila Aamunkajo ja Sini Illanhämy, ritareita kumpainenkin. Jahas, mitenkäs minä, muukalainen kaupungissa, ketään etsin? Aika jälleen turvautua kaupungin paremmin tunteviin tahoihin eli Outimariaan ja Jennaan. Nimet eivät kuulostaneet tutulta heillekään, mutta ainakin olisi hieman parempi mahdollisuus jonkun törmätä henkilöihin.
Kävelyyn oli totuttu jo eilen, joten lauantainakin tehtiin kävelylenkki keskustaan katsomaan jouluruuhkaa. Ajatuskin kauppaan ahtautumista tuon lauman kanssa ahdisti, niinpä Jennan kadottua asioita hoitamaan Outimaria ja Leena menivät istumaan syrjäiseen kahvilaan. Outimaria yritti tavoittaa kaveriaan Ingaa, druidia, joka olisi ehkä osannut sanoa oliko kaupungissa aamunkajo tai illanhämy nimisiä paikkoja, tai paikkoja, jotka assosioituivat näihin aikoihin. Druidia ei tavoitettu, joten lähdimme takaisin yo-kylään, Outimarialla oli astrologiakonsultaatio viiden aikoihin. Jostakin syystä Jenna halusi Leenan olevan ainakin alussa paikalla, jos kyseessä sittenkin olisi jotenkin outo asiakas. Mikäs siinä, aina sitä yhden sekoilevan ihmisen taklaisi lattiaan tarvittaessa.
Odottelimme kaikessa rauhassa, Leena luki päivän lehden ja Outimaria kertasi tietojaan astrologiasta. Sovittuun aikaan ikkunan ohi käveli kokonainen joukko ihmisiä. Hetkinen...no, ehkä ne menivät ohi...kas, ovikello soi. Hieman epäilytti, joten Leena käveli oviaukkoon valmiina toimimaan jos jotakin tapahtuisi. Ja kyllä tapahtui, asuntoon syöksyi varsinainen pataljoona Men in Black elokuvasta karanneita huruja. Neljä yhtä vastaan ja viaton siviili tulilinjalla, varsin hankala paikka. Kun yksi tyypeistä vielä osoitteli aseella nosti Leena kätensä suosiolla pystyyn. Luoti kalloon tappaa minutkin ja suomuhaarniska ei ilmesty sekunneissa päälle täällä, otetaanpa siis rauhallisesti ja leikitään siviiliä, joka on asianmukaisen närkästynyt tästä kohtelusta. Keitä olette? SuPosta? No siinä tapauksessa haluamme nähdä virkamerkin ja tiedot. Ette näytä? Teidän on kuulkaas pakko näyttää ne, laki määrää...ja siinä vaiheessa kaksi korstoa tuli kimppuun ja raahasi syrjemmälle. Jahas, no laitonta toimintaahan tämä onkin. Ilmeisesti jokin hullu jengi, koska jos nuo kahjot ovat Suomen poliisin palkkalistoilla olen varmaan väärässä ulottuvuudessa tai jotain...koska eihän tällaista hitto soikoon tapahdu! Tulijat uhkailivat, kysyivät outoja kysymyksiä ja hiillostivat Outimariaa. Kysymykset koskivat aikajatkumorituaalia Turussa...keijuporttia...aijaijai....häkki heiluu....jos nuo hurut nyt kiinnostuvat minusta täytyy tosiaan ottaa se luoti nahkaan hypätessä ikkunasta ulos, koska varaa joutua putkaan ei ole...millä siellä muka selittää sen, että ihosta kasvaa suomuja? Onneksi kahelit eivät kiinnittäneet mitään huomiota sohvalla puhisevaan Leenaan, joka hiljeni protesteissaan pian kyselyn alettua. Yksi huruista, ympäri asuntoa pyörinyt punaista palloa kantanut sekopää, käski katsomaan palloa ja yksi vilkaisu vei tajun. Leena heräsi Outimarian ravisteluun. Asunto oli armeliaasti vapaa sekopäistä, lähtivät kyseltyään oudot kysymyksensä. Kai sanoit ettet tiedä mistään mitään? Hyvä, aina kannattaa kieltää kaikki.
Puhelimia saatettiin kuunnella, joten "infotaanpa kaupungin johtoa siitä, että täällä juoksentelee "SuPo"" varoitussoitto hoidettiin "ai kauheeta, sanotko sun poikaystävälles kun se on joku vartija, että mitä meidän pitäis tehdä kun tänne tuli joitain hulluja!" teinityylillä. Jenna tajusi kyllä vihjeen kun aikaisemmin ihan aikuismaisesti käyttäytynyt Leena horisee puhelimeen niitä näitä, eli eiköhän ruhtinas saanut tiedon.
Outimaria oli vihainen, mutta ei hysteerisessä tilassa. Kovempi tapaus kuin Leena oli odottanut ja omasi ilmeisesti huumeidenkäyttäjän menneisyyden. Noh, meitä on moneen junaan. Outimarian ihmetellessä, miksi Leenan joutuminen kuulusteltavaksi olisi ollut niin huono asia ritari totesi vain, että ei olisi mennyt läpi tavallisesta kansalaisesta lähempää tarkastellen. Ja eikös kaveri sitten esitä jälleen kysymyksen, johon on tosi vaikea valehdella: "Sä et sitten ole ihminen vai?" No tuota...olen suurimmalta osaltani ihminen ja tosiaan ihan syntynyt ja kasvanut Turussa... Arcadiassa oleskelusta vaan on vielä vähän jäämiä, jotka varmaan näkyvät tarkemmin katsoessa. Lähdimme kaupungille eksyttääksemme mahdollisesti tarkkailevat hurut ja siihen päättyi peli.
Perjantai: Suurten ja Muinaisten perillisten vetinen maihinnousu
Leena oli sairaslomalla ja otti rauhallisesti lääkärin ohjeiden mukaan, selkä kun oli kärsinyt työtapaturmassa (satakiloinen ihmisjuoppo onnistuu sitten vahingossa siinä mihin kymmenen aseistettua keijua ei ole kyennyt edes tahallaan eli vaurioittamaan Leenaa siinä määrin, että oli otettava rauhallisesti kunnes selkään tulleet ruhjeet paranisivat). Leena laski parantuvansa ennustettaan nopeammin, mutta oli silti kiitollinen lomastaan, olihan tässä muutakin tekemistä, kuten se mistä löytäisi keijut... Niin, keijuista puheen ollen, puiseen matkakirstuun oli ilmestynyt kirje joltain ruhtinas Gregmundukselta tai vastaavalta. Keijujen lähetystö oli tulossa jonkun Usvametsän portin kautta jonkun Yuukin opastamana. Leena välitti viestin edelleen Jennalle, että tietäisi etsiä Turusta ko. porttia. Lisäksi Leena pähkäili saamansa pienen puisen laatikon kanssa. Aikansa räplättyään ritari sai sen auki ja luki sisällä olleen runon ja viestin sekoituksen. Paljon vesikielikuvia...joku sisarenne Yuuki pyytää apua ongelmassaan...niin missähän ongelmassa? Ja kuka Yuuki? Sinä päivänä kun keiju sanoo jotain tärkeää suoraan maailma varmaan loppuu pohti Leena hieman happamena. Filosofisesti tämä vesikansan asioiden hoitaja, keijujen ylidiplomaatti, Peilijärven ritari, osa-aikainen vartija ja vakavasti ylityöllistetty puoli-ihmisparka kuitenkin päätti, että asioista valittaminen ei auttaisi tässäkään asiassa. Piti vaan koettaa ratkaista koodi. Pähkäily kuitenkin keskeytyi kun Leena tunsi ikävän vetisen tunteen päässään. Kaksi henkilöä...joenranta...laivoja...ihanaa...sisarpuolet ovat sitten täällä.
Tuli kiire rynnätä noutamaan ne ennen kuin aiheuttaisivat jotain ongelmia esim. syömällä jonkun tai olemalla avoimesti lonkerohirviöitä ja lohikäärmeitä. Jennalle soitettiin taas ja ilmoitettiin vesikansan neuvottelukunnan saapuneen, tapaamista mahdollisimman pian kiitos, en tiedä miten kauan nämä tyypit onnistuvat naamioitumaan ihmisiksi...
Joenrannalta löytyi kaksi yllättävän ihmisen näköistä olentoa, sinistä liehuvaa vaatetusta toki ja värikkäät rastat, paljon kalanverkkoa muistuttavia liinoja jne. vaan aika hyvin naamioitu silti. Epämääräisen tutun näköisiä, mutta Leena arveli vaan havaitsevansa jonkun aurallisen yhteenkuuluvuuden, eihän ollut oikeastaan nähnyt isosiskojaan ihmismuodossa aikaisemmin. Tervehdettiin kohteliaan alamaisesti, sillä Leenalla ei ollut mitään harhaluuloja siitä miten Cthoan ja Shina näkivät tilanteen. Oli hirviösisaruksille tasan puhuva kappale lihaa, elossa ainoastaan siksi, että oli hyödyksi (ja koska isä nielisi zenmäisen asenteensa ja ryhtyisi häijyksi jos kuopusta kiusattaisiin liikaa). Sisarpuolet eivät olleet ihmisiä, niiden ajattelutapa oli osittain täysin vieras, osa elekielestä samaten, tämä teki kaikesta kommunikaatiosta vaarallista, aina oli mahdollisuus, että sanoo jotain väärin ja on elämänsä pahimmassa kusessa. Tämä luonnollisesti sai Leenan hartaasti toivomaan, että merihirviöt olisivat kylläisiä ja hyvällä tuulella, mitään keinoahan estää niitä tekemästä mitään ei oikeastaan ollut. Kai ne järkisyitä kuuntelisivat...tiettyyn rajaan asti.
Leena sai käsiinsä paketin ja kiitti hölmistynyt ilme naamallaan. Jos viitsitte seurata minua...hipsittiin kotia kohti taakse vilkuillen. Shina lipui eteenpäin jäätävä ilme naamalla, Cthoan kurkisteli jokaiseen roskikseen ja hiekoituslaatikkoon, oli ilmeisesti mustekkalamaisesti aikeissa änkeä itsensä johonkin koloon...mahdamme olla näky...no, onneksi oli ilta ja väkeä oli vähän liikkeellä. Yliopistoa ohitettaessa alkoi tapahtua kummia (ihan offgame vieläpä...sopi kyllä harvinaisen hyvin tähän Suurten ja Muinaisten maihinnousuun). Kolmikko kulkee katulampun alta, joka sammuu. Sitten toinen...ja jonkin matkan päässä kolmas. Leena nieleskelee hetken aikaa. "Tuota noin...voisitteko mahdollisesti lopettaa tuon? Minä en näe pimeässä ja me herätämme hieman huomiota..." Siskot lupasivat jalomielisesti olla säteilemättä energiaa aivan niin pitkälle.
Kämpän ovi auki ja vieraat sisälle, pois julkisuuden valokeilasta. Cthoan on heti änkemässä itseään sängyn alle ja Leena onnittelee itseään siitä, että pesi tänään lattiat. Tehkää olonne mukavaks...anteeksi nyt Cthoan, mutta se on roskis, et sinä mahdu sinne...eeeetkä mahdu astiakaappiinkaan....mitä jos istuisit tänne?" Matka oli kuulemma mennyt hyvin ja keijujakin oli kohdattu, mutta ne olivat yhä jumissa porttien toisella puolella. Niin kuin ne ihmiset, jotka me syötiin ja joiden naamat me kopsattiin... Heeetkinen, syöty ihmisiä? Missä? Keitä?
Cthoan lonkeroi laukkunsa luokse ja nostaa sieltä henkilökortin, jossa lukee isolla Suojelupoliisi. Eeeei, ei ei ei ei eiiiii! Ne hullut aseella osoittelijat...ne tosiaan olivat SuPosta...ja ne on nyt syöty! Siskojen toimesta....millä helvetillä tämänkin muka selittää...ei auta kuin ottaa känny käteen ja soittaa paniikkipuhelu Jennalle. "Muistatko ne hullut Outimariaa ahdistelleet tyypit? No niistä ei ole enää ongelmia...kun...ne on tavallaan...syöty. Mutta toisessa ulottuvuudessa! Ja ruumiita ei tulla koskaan löytämään? Kuinkas pahassa kusessa nyt ollaan?" Jenna lupasi selvittää ja Leena pyysi hartaasti sisaruksiaan tyytymään kalaan Turussa ollessaan. Suostuivat pitkin hampain.
Mites iskä? Etsii yhä äitiäni vai, no sehän kiva. Ja te olette nyt sitten ne neuvottelijat? Järjestetään tapaamisia jo huomenna, haluatte varmaan pian takaisin kotiin...ai ette? Loppuyön Leena vietti paranoian vallassa, uskaltaen tuskin kääntää kylkeä kun vieressä makasi iso ja pelottava isosisko ja toinen rapisteli makuupussissa lattialla. Olisi sittenkin pitänyt mennä eteiseen nukkumaan... älä ole rasisti, ne on sun siskojasi, ei ne kurista sua yöllä lonkeroilla tai syö sulta päätä...ai kun kiva mielikuva, no nyt ei ainakaan tule uni...voi hemmetti tämänkin työkeikan kanssa.
Lauantai: lonkerohirviöhaleja ja keskustelua jakautumisesta
Leena havaitsi yön aikana kasvattaneensa suomuja käsiinsä ja kasvoihinsa. Jahas, laastari poskeen, sideharsoa käsiin ja oikea korva täyteen magiaa hajottavia koruja. Ongelma peitossa ja pian hoidossa, olisi pitänyt muistaa, että siskot varmaan säteilevät vesimagiaa, hyvä kun ei löytänyt aamulla itseltään häntää tai kiduksia.
Aamupalaksi kaikkea mitä jääkaapista löytyy ja lupaus tehdä siskoille sushia. Raakaa kalaa ja merilevää, pitävät varmasti. Vartijakaveri Vesperin kanssa oli sovittu kahvilatapaamisesta. Kannattihan vanhoihin työtuttuihin yhteyttä pitää jos halusi vielä takaisin turvallisuuskouluttajan hommiin näistä tavallisista vartijan duuneista, siispä Vesper ja tämän sisko Nuppu tavattiin Fontanassa. Tätä ennen piti kuitenkin sijoitella siskot vaarattomasti ja huomaamattomasti, vaativat saada tulla mukaan kaupungille ja Leena onnistui välttämään kyseenalaisen kahvitteluseuran vaan lupaamalla tulla pian takaisin. Minne ne voisi säilöä...ahah, cafe Sign foorumissa. Kuuro henkilökunta, osittain kuurot asiakkaat...muistatte sitten puhua aina niin ettei ne näe teidän huulia niin saatte puhua rauhassa mitä hyväns...ai ette tartte huulia puhumiseen...joo en halua tietää enempää, tässä rahaa, tilasin teille kaakaota ja pullat, tulen kohta hei hei. Olikohan tämä nyt hyvä idea...ei ollut, mutta sitähän Leena ei arvannut ennen kuin oli jutellut Vesperin kanssa leppoisia, katsellut aika autistisen oloisen Nupun outoja piirustuksia ja neuvonut näitä menemään kadonnutta isäänsä kyselemään vaikka poliisilta. Vähän outoa etteivät sitä olleet aikaisemmin tulleet ajatelleeksi...
Leena on kävelemässä foorumiin kun päähän iskeytyy nälkäinen ajatus: "kalaa" kahdelta suunnalta. Niillä on nälkä? Eeeei hyvä, nyt tuli kiire. Kahvila on tyhjä, ei siskon siskoa missään. Okei, älä panikoi...vaikka hukkasit juuri kaksi vesihirviötä ja pikkucthulhua keskelle Turun keskustaa! Argh, paniikki! Lähetä niille telepaattinen viesti...MISSÄ TE OLETTE????? Mieleen kiemurtaa pitkä ja sekava selitys Shinalta. Ruokaa...tutkimme ihmisiä...pieniä kalarullia... Cthoan ilmaisee ainoastaan että siskot ovat jossain ylhäällä. Leena vastustaa halua hakata päätään seinään. Kalarullia...sushia? Kauppahallista saa sushia? Ei, ei näy siskoja sielläkään...sushipaikka ylhäällä...Yasukon keittiö! Leena juoksee sinne ja siellähän ne ölliäiset istuvat sushia mussuttamassa. Kiiiiva kun löysin teidät, syökää rauhassa, odotan alhaalla. Ei auta raivota taikka ne heittävät minut ikkunasta. Alhaalla odottaessa Lila käveli ohi ja sovittiin elementtitapaamista samalle päivälle. Siskot varmaan tuppaisivat mukaan, onneksi näille tyypeille ei tarvitse näytellä ihmistä.
Takaisin kämpille kävellessä kolmikko kulkee kadun laitaan kerääntyneen pummijoukon ohi. Yksi rastapää...heeeeeetkinen. Leena jatkaa kävelemistä, mutta katse ei jätä tyyppiä. Ihan varmasti se sama jätkä joka oli Varissuolla...mutta kun ei tässä oikein voi tarttua kauluksesta ja raahata sitä syrjään...voihan olla, että erehdyn ja siskot mukana, joten eipä hätiköidä. Jatketaan kävelemistä, tyyppiin törmäisi uudelleen tai sitten se saisi jäädä omiin oloihinsa.
Kotipihassa törmättiin Jennaan, joten aikaistimme Turun hallinnon ja vesikansan välistä neuvottelua. Leena istui neuvottelijoiden keskellä varmistamassa ettei tule kulttuuriväärinkäsityksiä pyysi aina siskoilta luvan ennen kuin puhui ja toimi muutenkin rauhanturvaajana. Shina puhui varsin harkitsevasti eikä suoraan vaatinut päitä vadille, hyvä. Jennakin näytti käsittävän, että tilanne oli vakava ja oli hyvin sovitteleva, vaikka ei voinutkaan luvata pikaisia toimia. Ensin piti saada kiinni ritualistit tai jotain, mutta ainakin kaupunki nyt tiesi, että pahimmassa tapauksessa seuraava jokeen mulahtava taikaesine aiheuttaa sen, että vesiulottuvuudessa herää jokin Cthulhun serkku, joka sitten syö pienemmät sukulaisensa ja sitten lähtee tulemaan tänne...ainakin Leenaa ajatus kauhistutti ihan tarpeeksi. Sovittiin yhteistyöstä ongelmien suhteen, nimettiin Leena yhteydenpitohenkilöksi niin vesikansaan kuin keijuihinkin ja oltiin lopettelemassa neuvottelua kun hiljaisena pysytellyt Cthoan äkkiä nousee ja liukuu Jennan luo ojentaen tälle lapun. Sitten se onkin jo kietomassa käsiään naisen ympärille muristen. Leena panikoi, jos tuohon menee väliin kuolen itsekin...mutta...ei saa tappaa neuvottelijoita, Ruhtinas suuttuu! Shinakin varoittaa ja käy ilmi, että Jennan pitelemässä lapussa lukee "Yksi ilmainen halaus". Kuka idiootti menee jakelemaan halauslappuja mustekalansukuiselle otukselle, joka rusentaa uhrinsa hengiltä????? Jenna näyttää hämmästyneeltä, mutta selviää hengissä ja ulkosalla Leena selittää, että lappu oli kai päätynyt Cthoanille kaupungilla liikuttaessa, sori tosi paljon, se taisi olla keveä uhkailuele...
Jotta Cthoan ei intoutuisi halaamaan vaikka paria naapuria Leena teki vierailleen sushia. Merilevää ja kalaa siinä ainakin on, lihaa näille ei uskalla syöttää tai päättävät vielä hankkia sitä tappamalla pari ihmistä tai koiraa. Sitten Cosmiciin tapaamaan Siniä ja Lilaa sekä Buzzia. Olivat lähdössä aarteenetsintään oppaana Nupun piirtämä kartta. Siskot otettiin mukaan eikä kukaan syönyt ketään, keskustelu oli olematonta veden ja muun elementtien välillä ja vilkaista vuoren ja maan välillä, kävi ilmi, että Buzz on noin 60-vuotias ja Sini ja Lila 500 vuotiaita...Leena tunsi olonsa vaippaikäiseksi, vaikka taisikin käyttäytyä paikallaolevista aikuismaisimmin.
Illalla katsoimme tappajahain koston (kannustimme haita ja nauroimme väärissä kohdissa) ja kävimme häiriintyneen keskustelun lastensaamisesta. Cthoan ei voi saada lapsia, mutta aikoo kokeilla jakautumista, Shina ei ole päättänyt aikooko hankkia lapsia ja kummatkin ovat sitä mieltä, että nyt Leena lisääntymään hopi hopi. Ritariparalla oli naama punaisena, miten selität noille, että olet päättänyt pysyä neitsyenä? Parasta kun et edes yritä...
Sunnuntai
Sisaret menivät aurajokeen tutkimaan paikkoja ja Leena havaitsi olevansa hetken yksin. Soittamaan Outimarialle ja änkemään teelle. Avauduttiin hankalista vieraista (jotka olivat vesimaageja, ei sentään avoimesti tunnustauduttu Cthulhun sukulaiseksi) ja Outimaria kertoi kyselleensä kavereiltaan jostain verimaageista Jennan kehoituksesta. Laadimme lisää teorioita Turun ongelmista ja omista ongelmistamme ja Leena opetti muutaman itsepuolustuskikan, jos jotkut muut hurut änkisivät Outimarian elämää hankaloittamaan.
Perjantai
Jälleen uusi outo viesti, jonka Leena oli kuivannut kahden paperin välissä. Aivot meinasivat nyrjähtää oudoista vihjeistä, joten Leena kutsui luotetun kanssapähkäilijänsä Outimarian teelle nyt kun siskotkin olivat poissa jaloista ja kämppä vaihteeksi yksin omassa käytössä. Keräsimme sitten kaikki viestit ja otimme ylös kaikki paikka- nimi- ja muut oudot viittaukset niistä. Sommittelimme huuhaafoorumille epätoivoisen kyselyn ja kirjoitimme puhtaaksi viimeisen viestin. Vihjeistä ei saatu edelleenkään oikeastaan mitään selvää, mutta ainakin hahmot tunsivat edes yrittäneensä.
Leena oli sopinut tapaavansa Lilan ja Sinin Koulussa. Puolimatkassa sinne Outimaria soitti. Joku mystinen Ville niminen tyyppi halusi tavata ja mehän muistimme mitä oli viimeksi käynyt kun joku tuntematon halusi tapaamista... Leena nakittautui henkivartijaksi saman tien. Pippurisumute oli laukussa ja tällä kertaa löisi ensin ja kysyisi sitten. Outimaria siirsi tapaamisen Kouluun, jossa Leena voisi pitää tilannetta silmällä.
Sini ja Lila eivät olleet päässeet puusta pitkään ennustuksensa kanssa. Maailma piti pelastaa, mutta miten? Neuvoivat kysymään mystisiin vihjeisiin apua Inga nimiseltä tyypiltä, joka piti jotain turvataloa. Ja turvatalon portsaria Eliasta oli kuulemma aurajoki kutsunut, ihan konkreettisesti siis. Leena otti tarjotun kännynumeron ylös ja päätti soittaa siihen huomenna. Näiden tietojen hautominen saa nyt loppua, parasta vaan kysyä rehellisesti apua kun oma pää ei enää riitä tämän sotkun selvittämiseen. Leenahan vähäsen toivoi, että saisi keijuasiaan selvyyttä viikonlopun aikana, koska kun olan yli kurkkii kaksi suurta muinaista on vähäsen vaikea keskittyä muuhun. Siskoista ei ollutkaan kuulunut mitään...onkohan se hyvä vai huono asia?
Siinä jutellessa kurkittiin myös miten Outimarialla meni. Se tapasi jonkun huppariin pukeutuneen nuoren miehen, ei mitenkään vaarallisen näköisen, mutta mistä noista tiesi... Outimaria lähetti tekstaria vessasta. Tyyppi halusi näyttää jotain peiliheijastusjuttuja. Lila ja Sini tiesivät varoittaa heijastuksiin jumahtaneista ihmisistä, joten Leena säntäsi vessaan neuvottelemaan. Kätevä tuo Koulun naistenhuone, siellä sai rauhassa punoa juonia, kunhan vähän varoi muita asiakkaita. Anna sen näyttää se temppunsa, mutta et mene minnekään heijastukseen sen kanssa. Taikka sitten mä tulen mukaan valvomaan tilannetta. Lilalle kerrottiin, että jos meistä ei kuulu etsi peileistä ja sitten esittäytymään tälle Villelle "Outimarian ystävänä, joka on täällä varmistamassa ettei sille käy mitään onnettomuuksia." Leena iski ynseä vartija imagonsa päälle ja kyttäsi tyyppiä vainoharhaisesti ja pippurisumutetta naamalle lupaillen jos tämä yrittäisi jotain hämärää. Eerikinkadun isoihin näyteikkunoihin ilmestyi tyypin heijastus eikä sitä näkynyt missään...ja sitten se palasi peilistä ihan ehjänä. Outimariaa se ei onneksi ollut kiskomassa minnekään, juttelivat hetken ja sitten suunnattiin kotia kohti pää hieman pyörällä. Outimaria oli peiliesityksestä ymmärrettävästi varsin tohkeissaan ja hyvä että jossain on nyt henkilö, joka pääsee peileihin ja takaisin hakemaan niitä sinne heijastuksiin eksyneitä.
Leena meni yhden aikaan nukkumaan. Yöllä tapahtuikin sitten pieni transformaatio, joka teki aamusta hankalan.
Lauantai
Leena heräsi ja vaelsi vessaan aamupesulle, kurotti hammasharjan käteensä ja vilkaisi peiliin. Kirkaisu varmaan herätti muutaman naapurin. Kulmahampaat olivat yön aikana venyneet vampyyrin/jonkun muun pedon tai käärmeen myrkkyhampaiden aluiksi. Okei, ei paniikkia nyt, ota ihan rauhassa vaan. Nykäise. Ei auta, ei lähde nykimällä. No koeta jos saisit ne kiskottua takaisin ikeniin. Muikistelua peilin edessä. Ei auta. Terävät...hitto, tuleekohan näistä myrkkyhampaat? Onko iskällä myrkkyhampaat? Apuaaaaaa! Piti soittaa sille Ingalle, mutta millä hitolla mä nykyään voin avata suuni julkisella paikalla? Huonosti okkulttisesti suuntautuneethan iskee mua vaarnalla lainkaan huomioimatta useita paljastavia merkkejä siitä, että EN ole vampyyri. Soitettiin Lilalle ja kerrottiin tilanne. Inga olisi silti tavattava nyt kun oli vielä vapaa siskoista. Leikin saaneeni nielutulehduksen, jotta ääntä ei ole. Kirjoitan vaan kaiken sanottavani ja pidän suun kiinni. Joo. Leena sopi tapaamisesta Ingan kanssa ja lättäsi laastarin kaulaansa ilmestyneen suomun päälle. Laastari kaulassa...pitkät kulmahampaat...har har, tilanteen huumori ei juuri lämmittänyt.
Lila ja joku Mimsku niminen tyttö johdattivat paperin ja kynän kanssa kommunikoivan Leenan turvatalolle, jossa keittiössä istui joku teini, sängyllä makasi kalpea ja äänetön nainen ja sohvalla kuorsasi tämä Aurajoen kutsuma ex-pappi Elias. Muutakin porukkaa ravasi, mutta Leena koetti pysyä poissa kaikkien tieltä. Hyvä instituutio tämä turvatalo, mutta minä en taida avautua omista ongelmistani missään, missä vaeltaa ynseän näköinen pappi ase housunkauluksessa...sehän ampuu ensin ja kysyy sitten...
Ingalta kysyttiin Peilijärvestä, Ikimetsästä ja keijuista ja kerrottiin tästä Keijujen Lähettiläs nakista. Leenalta oli leuka loksahtaa kun Inga totesi, että aha, sä tunnet Lilan, oot sitten ilmeisesti veden väkeä vai? No...tavallaan...hiukkasen. Onko täällä kaikilla joku elementtitutka vai ovatko ne vaan hyviä arvaamaan? Inga lupasi selvitellä juttuja tahollaan, kysyä irlantilaisilta sidhe-keijuilta jne . Myös rastapäisestä hujopista kyseltiin ja saatiin kuulla, että kuvausta vastaava henkilö kävi joskus turvatalolla ja omasi magiaa imevän tatuoinnin ja kannoillaan vaanivia salaseuralaisia. Tatuointi aiheutti myös tuhoa ja kuolemaa kun se magiaa viedessään sai olentoja raivohulluiksi. Seeeeeelvä, pidä siskot KAUKANA tästä Erikistä, ihan vaan koska raivohullu lohikäärme ja lonkerohirviö tekee selvää jälkeä aika ikävällä tavalla. Hieman Leena harkitsi, josko saisi tämän tatuoinnin putsaamaan itsensä vesimagiasta, niin että voisi elää normaalina ihmisenä, mutta kun sen kantaja taisi olla aina vaan pahemmassa jamassa mitä enemmän magiaa tatuointi sai, niin ehkä ei. Yrmy pappi kertoi nähneensä joella vaeltavia sieluja, jonkun mustiin pukeutuneen naisen kirjoittamassa kirjaan ja valohahmon, jolla taisi olla siivet. Okei...Leena lupasi kautta rantain selvittää tilannetta Aurajoen kanssa. Puhelin soi parikin kertaa ja Leena tekstaili ettei voi nyt puhua, soitan takaisin. Kun porukka alkoi selvittelemään jonkun ei-sittenkään-kuolleen Kainin tai Kaidin tai jonkun tapausta päätti Leena lähteä jatkamaan hommiaan muualle.
Shina otti telepaattisesti yhteyttä ja käski ottamaan selvää Turussa kuolleesta seireenistä, joka oli tapettu tai jotain. Leena koetti kommunikoida takaisin, että mites nämä iskän myrkkyhampaat...onko niitä ja onko myrkky tappavaakin, mutta sai vain käskyn keskittyä seireenijuttuun. Varovasti urkin myös lohikäärmeiden tilannetta, ettei viimeisimmässä keijuviestissä mainittuja lohikäärmeitä vaan ole tulossa Turkuun? Shinaa ajatus huvitti, ilmeisesti lohikäärmeet eivät sitten olleet joukolla tunkemassa apajille. Vielä.
Jenna oli jossain Turun ulkopuolella, mutta oli antanut pomonsa Klaus Lydenin numeron. Siihen sitten soiteltiin ja ilmoitettiin etten "voi puhua julkisella paikalla" ja sovittiin tapaaminen omaan kämppään. Lyden suhtautui aivan rauhallisesti Leenan nykyiseen ulkomuotoon ja vakuutti, että kaupunki kyllä tarjoaa uima-altaan ja mahdollisesti muutakin apua jos olomuoto päätyy liian hankalaksi tavallisessa asunnossa oleskeluun ja muistattehan ilmoittaa meille jos alatte janota ihmisverta. Leena iski kaikki korttinsa keijuasiassa pöytään (vesikansan jutuissa näin ei voitu tehdä, koska siskot vetävät turpaan jos asioista lavertelee, keijut eivät ole toistaiseksi niin tehneet). Tässä viimeisin mystisin viesti, lisää vihjeitä saattaa löytyä Lila ja Sini nimisiltä henkilöiltä, tässä puhelinnumerot, Nuppu-nimisen henkilön taiteessa on ehkä myös vihjeitä, tavoittaa turvatalon kautta, Arcadia valuu tähän ulottuvuuteen Ruissalossa ja Aurajoki alkaa herätä. Lydenkin osoittautui varsin avomieliseksi ja valisti kaupungin nykytilanteesta, vakuutti hallinnon alkavan napsia ongelmien aiheuttajia pois kadulta ja varoitti hänkin tästä Erik Hees nimisestä tyypistä, joka siis ei halua keskustella hallinnon kanssa ja jonka kiinniottamisessa on ongelmia. Viimeisestä keijuviestistä Lyden poimi muutaman vihjeen. Tunsi kuulemma nukkuvat, jotka on herätettävä, jonkun unidemonin uhreja viime vuodelta. Ja palaton, joka on koottava saattaa olla eräs naamio. Hienoa, eikun sitten vaan tekemään asioille jotain, ilmoittakaa toki jos voin auttaa. Leena tajusi Lydenin kanssa puhuessaan konkreettisesti kellon alkaneen tikittää itselleenkin. Tässä on nyt pahimmassa tapauksessa täydellinen transformaatio edessä ja osittainenkin muutos saattaa vaikeuttaa tehtävien hoitamista niin paljon, että lähettilään, tulkin ja ritarin tehtävät on pakko jättää.
Lydenin lähdettyä Leena kurkkasi vielä Aurajoen tilannetta (tämä vanha sukulainen alkaa olla jo niin eläväinen, että Leenakin saa melkein sen puheesta selvää...eeeei hyvä, joen paikalta nouseva iso käärmeolento kun herättänee hieman hämmennystä. Nuku nyt vaan jooko, nukkuisit? Ja näköjään valut unimaailmaan...maailman rajat ovat tosiaan Turussa hajoamassa. Iskääkin koetettiin tavoittaa kristallipallon kautta, mutta turhaan. Siskoja ei uskallettu vaivata.
Illemmalla Outimaria soitti ja kyseli tilannetta. Leena mietti hetken...aika uskoutua muutamasta asiasta. Ei ole oikein valehdella kaverille kun tämä hetkenä minä hyvänsä saattaa joutua todistamaan aikamoista sotkua jos Leena tosiaan päätyy asumaan kylpyammeessa ja sihisemään. Pyydettiin Outimaria kylään ja varoitettiin "vähäsen oudosta näystä".
"Ihan normaaliltahan sä näytät." Outimaria kommentoi ovesta astuessaan. Leena huokasi syvään, avasi suunsa ja rukoili, että kaveri ei ryntäisi paniikissa ovesta. "Nämä oli mun ikenissä aamulla ja ei, en ole muuttunut vampyyriksi enkä ole syömässä ketään." Outimaria onneksi jähmettyi paikalleen tuijottamaan suu auki. Tarjottiin teetä ja keksejä ja varmistettiin, että vieras istui tukevasti ennen kuin näytettiin käsivarsissa komeilevat suomut ja kerrottiin perhehistoriaa sen verran, että selvisi iskän rotu, vieraiden sukulaisuussuhteet ja muutama muukin juttu. Leena tunsi syyllisyyttä avautumisestaan, mutta oli vaan niin kovin helpottavaa puhua jollekulle normaalille ihmiselle. Outimarian maailmankuva sai aika tavalla osumaa tuon juttutuokion aikana, mutta nainen kesti sen rupeamatta hysteeriseksi. Lopulta saimme kaivettua mustan huumorinkin esiin ja pohdittua vampyyrinhampaiden monia käytännön ongelmia ja hyötyjä. Hyötyinä oli ainakin se, että öisin Leena oli mitä vakuuttavin henkivartija, ei varmasti tarvinnut kuin hymyillä niin jokainen okkulttitietoinen juoksisi ja kauas.
Earth hour lähestyi ja Leena päätti saattaa Outimarian keskustaan. Kävelylenkki teki hyvää, tuulettaisi päätä. Ei kaupungilla paljon sammuneita valoja näkynyt ja takaisin päin kävellessään Leena tunsi taas angstin valtaavan päänsä. Outimarian kanssa puhuminen oli hetkeksi auttanut synkkyyteen, mutta nyt oli olo taas kuin syöpäpotilaalla. Muutaman kuukauden kuluessa saatat olla tilassa, jossa luikerrat joen pohjassa, pimeässä ja kylmässä, ilman ystäviä ja perheesi armoilla...synkkyys, angsti, kaameus! Aurajoelle valitettiin tilannetta hiukka, sitten saatiin itsestä ote ja päätettiin kestää kaikki kuten ritarin kuuluu. Käveltiin kotiin ja istuttiin kynttilänvalossa angstaamassa. Unikaan ei meinannut tulla ja juuri kun Leena oli vaipumassa uneen otti Shina taas yhteyttä. Cthoan oli vieraillut mielessä illalla ja varoittanut liikkeellä olevista voimista. Shina totesi varoituksen Erikistä kuullessaan, että kyllähän siskot sen tyypin tuntevat. Autettiin se Paimioon turvaan, mutta taisi karata. No ei ihme, että on säikky jos on niihin kahteen törmännyt...tästä ei parane mainita kaupungin johdolle. Shina käski ottamaan Erikiin yhteyttä ja houkuttelemaan sen omalle puolelle, koska meissä on jotain samaa. Niin mitä samaa? Leenalle ei taaskaan kerrottu kaikkea, sanottiin vaan, että hoidapa homma. Shinan kaikottua päästä Leena istui vielä pitkään hereillä peloissaan, itsensä ja Turun puolesta. Kaupungin hallinnolle ei saa kertoa, että siskot koettavat nyt vetää välistä...kaupungin hallinto varmaan suuttuu...vaan jos niille kertoo ja siskot saavat tietää käy vielä pahemmin...mut syödään tai jotain. Jonkun kengille oli siis kustava ja koska veri on vettä sakeampaa valittiin kaupungin huijaaminen. Saavat ne tästä tietää, mutta ei voi mitään, käteni on niin sanotusti sidottu. Lonkeroilla.
Sunnuntai
Aamu koitti ja suomuisuus ja hampaisuus olivat yhä ongelma, ei ihmekään sen telepaattisen säikyttelyn jäljiltä. Leena päätti epätoivoissaan ampua itseään jalkaan eli käyttää lohikäärmeamulettia, joka imi tehokkaasti vesienergiaa. Käsineet kädessä ronkittiin kirottu koru rasiasta ja painettiin iholle. Saatiin aikaan vertavuotava palovamma ja suomut ja kynnet vetäytyivät siististi piiloon. Ei hampaat vaan. Voi hemmetti, juuri ne minä halusin häivyttää enkä noita muita! Ei ole reilua! Vesimagia oli Turussa jotenkin vahvistunut ja siispä hyökyi täyttämään amuletin luoman tyhjiön melkein saman tien. Angstattiin ja tiedotettiin tilanteesta Outimarialle ja Lilalle, Lydeniltä pyydettiin jonkun maagin apua, koska omat keinot eivät näköjään enää riitä ja tämä lupasi järjestää asian.
Outimarialta pyydettiin Erikin majoittaneen Stefun numeroa ja jätettiin tälle viesti, että Paimiossa tavatut tyypit haluavat auttaa pitämään sen hallinnon näppien ulottumattomissa. Ei lisätty, että painu hyvä ihminen nyt ihmeessä hittoon Turusta äläkä ainakaan ota meihin yhteyttä, vaikka mieli teki. Kaipa se itsekin tajuaisi, tuskin tämä oli ensimmäinen avuntarjous. Jätkähän voisi pakoilla Leenaa mielin määrin ja onnistuisi aivan hyvin, mutta Shinan ja Cthoanin välttely olisi vaikeampaa. Joskus senkin on pakko käydä suihkussa tai vessassa ja silloin...
Keskiviikko
Leena meni kymmenen aikoihin nukkumaan aivan normaalisti, herätäkseen ritarin varustuksessa ja naama suomuisena Outimarian viereltä aurajoen rannalta, läpikuultavana kuin haamu. Paikalla oli myös Erik Hees, johon suhtauduttiin epäillen, onneksi tyyppi ei vaikuttanut tuhoisalta, ainakaan vielä. Palloiltiin omituisessa UniTurussa suorittamassa tehtäviä, eksyttiin hieman Arcadian kaltaiseen paikkaan ja hukattiin Erik. Kahdestaan Outimaria ja Leena sitten jatkoivat nukkuvien vapauttamistaan, oli löydettävä avain joka avaa kaiken, mutta ensin piti etsiä sfinksille erilaisia asioita. Lopulta avain saatiin, mutta sitten oltiinkin Turussa. Aurajoki oli selkeästi elossa ja kaverukset heittivät avaimen sinne, unesta kun sitä ei varmaankaan muuten saisi mukaansa.
Torstai
Omituinen uni yhä mielessään Leena kutsui Outimarian juomaan aamuteetä. Siinä sitä sitten hämmästeltiin kunnes piti lähteä kaupungille tuttuja tapaamaan. Torin poikki kulkiessaan Leena törmäsi hämmentyneen näköiseen tyttöön, joka esittäytyi Veronaksi ja kertoi tulleensa Turkuun etsimään lintukotolaisia. Että keitä? No ehkä turvatalolta löytyy... Ritarin moraali ei tietty sallinut jättää avuntarvitsijaa oman onnensa nojaan, siksi tytölle luvattiin yöpaikka ja apua. Koululla istui sekalaista seuruetta, joku Kaidi, Sylvia ja tulivathan ne Lila ja Buzzkin paikalle kun tarpeeksi odoteltiin. Maailmanloppua povattiin ja mystisiä ennustuksia ihmeteltiin, Leena tunsi olevansa aika pihalla useimmista kuvioista, kun nyt saisi edes tämän keijukaaoksen selvitettyä. Verona tunnistettiin raudan väeksi ja esiteltiin muille elementaaleille. Jenna soitti ja varoitti, että Turku on väliaikaisesti katkaistu taivaasta ja helvetistä erilleen kiitos jonkun Ida Peitsen kohelluksen. Alkoi kuulostaa jo aivan maailmanlopun kamalta, ainakin Leenan mielestä.
Veronalle näytettiin turvatalo ja käytiin moikkaamassa Ingaa. Mukavan hiljainen iltapäivä, päätettiin käydä uhraamassa eräällä uhrikivellä jos vaikka Verona sitä kautta saisi yhteyden sukuunsa. Matkalla alkoivat Outimaria, Lila, Buzz ja Leena pohtia kaiken eeppisyyden keskellä esikuvia tilanteen ratkaisemiseksi. Lopulta nimesimme Buzzin Samwise Gamgeeksi, Veronan Frodoksi, Outimarian Gandalfiksi, Lilan ja Sinin Merryksi ja Pippiniksi ja Leenan Aragorniksi...ei, ei ihan auttanut, tuskin mikään ratkeaisi sillä, että sormukseksi nimetty Ida Peitsi heitettäisiin tulista vuorta korvaavaan hiekkakuoppaan...
Illalla kertoiltiin Veronalle oudoista asioista ja otettiin rauhallisesti. Siskot loistivat poissaolollaan eivätkä oudot unetkaan enää vaivanneet.
Perjantai
Aamulla varhain (tai no...12 aikaan vasta) lähtivät uljaat seikkailijat (eli Leena, Buzz, Lila ja Verona) katsastamaan Ruissaloa vihjeiden toivossa. Paikalle päästiin ja Arcadiamaisen riemastuttava mieliala sai heti porukan valtaansa. Jokaisessa pensaassa näytti istuvan jokin luonnonhenki, polulla astelevan iltahämärän väkeä ja nuo linnut eivät kyllä ole täältä... Päädyttiin rantakallioille istumaan ja meditoimaan. Paikka ei enää ollut Turussa, siihen lopputulokseen tulivat kaikki. Vastahakoisesti lähdettiin paluumatkalle. Takaisin kävellessä kohtasimme neljä sorsanpoikasta, jotka taapersivat tietä eteenpäin. Ohitimme pörröiset seikkailijalinnut kohteliaasti (jonkun matkan päästä kuului sorsan vaakuntaa, joten eivät orpoja olleet) ja kohdattuamme jonkun matkan päässä koiranulkoiluttajan varoitimme sorsista. Kuinka sopivaa, neljä seikkailijaa ja neljä sorsanpoikasta.
Verona päätti jäädä kaupungile, joten Leena palasi kotiinsa yksin. Vesimagiaa tursusi taas korvistakin ja suomujen päälle piti asetella laastareita. Lyden soitti ja kysyi voisiko tulla unimaagin kanssa poimimaan vihjettä avaimesta Leenan unista? Leenahan oli tietty infonnut avaimesta, kun ei itse sitä saanut unista noudettua, jonnekin unimaailmaan Aura oli sen vienyt.
Unimaagi osoittautui täksi karmivaksi Ida Peitseksi, valkoiseen ja pastellisävyihin pukeutuneeksi tädiksi, joka vaikutti oikein mukavalta ellei katsonut tarkemmin hymyä. Leena luotti kuitenkin Lydeniin ja antoi tökätä itseensä ensin unilääkettä ja sitten adrenaliinia, jotta kuva avaimesta saatiin noudettua, lainasi jopa asuntoaan varsinaisen unirituaalin pitopaikaksi. Avainta ei löydetty, kenties unista vapautetut olivat ottaneet sen mukaansa lähtiessään?
Pöpperöisenä Leena alkoi tehdä sushia kun päähän iski viesti Shinalta: tule tänne ja tuo mukanasi ruokaa ja joku joka tietää maasta...kaksi lasta...Rymättylä...no voihan perhana. Soitettiin Lilalle ja saatiin Minervan hukaneet turvatalolta hakemaan. Tehtiin vauhdilla sushia ja kahmaistiin mukaan miekka, teräsviuhka ja tikari. Puolessavälissä matkaa tajuttiin, että soija unohtui, vaan ei voi mitään.
Paikalta löytyi Minerva, joku sen taviskaveri Pete, Shina ja leirinvetäjä, näköjään ihan tavis sekin. Hampaat olivat stressin ansioista taas esillä, niinpä Leena leikki mykkää, paitsi karatessaan ulos puhumaan puhelimessa. Infottiin Lydeniä tilanteesta ja pyydettiin ettei se laita taivas-ja-helvetti-linjaa pelaamaan niin kauan kun olemme täällä toimivan helvetin portin naapurissa... Outimaria oli saanut yhteyden maageihin ja ne olivat tulossa kylään...Leena olisi mielellään ollut paikalla, muttei voinut jättää täällä olevia. Luvattiin tehdä maagien elämästä helvetti jos uskaltaisivat koskea viestintuojaan eli Outimariaan ja soitettiin myöhemmin varmistusta, että oli kunnossa.
Inga ja joku Orko tulivat kanssa paikalle ja yhdessä hämmästeltiin outoja nimilappuja ja paikan outoutta. Tähteä päätettiin etsiä vasta aamulla. Kun Inga oli lähdössä tämä äkkäsi Leenan miekan. Saanko lainata tuota? Teen siitä aseen, jolla metsässä väijyvä vanha jumala kaatuu jos tarpeen on... Leena oli hieman skeptinen, mutta luovutti lopulta miekkansa druidille, olihan tämä ainakin tähän asti tiennyt mitä teki ja tikarilla ja viuhkalla tappeli kyllä niilläkin tarvittaessa, asemestarin titteliä kun ei saa ennen kuin osaa tapella kymmenellä eri aseella. Yö sujui rauhallisesti, ketään ei syöty ja aamulla hampaatkin olivat taas kadonneet eli kurkkutulehdus olikin kovin mystisesti parantunut.
Lauantai
Inga toi miekan ja Leena vyötti sen vyölleen. Merikäärmeen hammas oli nyt sitten miekan uusi nimi. Kukaan muu kuin Leena, Inga ja Leenan verisukulaiset (kun nyt muistaa, että Shina ja Cthoanhan ovat niin kovin mukavia ja rauhaarakastavia oli heidän lisäämisensä loitsuun kenties virhe...) ei jaksaisi miekkaa edes nostaa, joten kaipa sen kanssa pärjäisi. Leenaa hermostutti silti. Jumalan tappaminen ei ole mikään pikkujuttu, vaikka niin saattaisikin joutua tekemään viattomia puolustaessaan. Tämä paikka oli vahvasti rajattu, kaikkialla vellova satumaisuus ei päässyt tänne yhtä vahvana, siltikin metsässä tonkiva joukkio oli taas kuin luokkaretkellä satumaassa, jokaista puuta ihmeteltiin ja kantoa pällisteltiin suuren inspiraation vallassa. Leena tunsi taas kerran kaipuuta Arcadiaan, ehkä keijujen maailman ja ihmisten maailman yhdistyminen ei ollutkaan niin huono asia...hänen itsensähän piti auttaa muutoksessa, ei tapella vastaan. Leena teki päätöksensä, tulisi auttamaan kaikin tavoin ennustuksien toteuttamisessa. Keijut saisivat kulta-aikansa, kenties sen toteutuessa voitaisiin neuvotella ihmisten maailman omasta itsemääräysoikeudesta niin, että maailmojen välillä voisi matkustaa, mutta ne pysyisivät kuitenkin erillään kuten tähänkin asti. Ihmiset pelkäsivät muutosta, mutta pelkästään pelon takia sitä ei kannattanut vastustaa, useimmat ennustuksista olivat jo toteutuneet ja loputkin toteutettaisiin, maailmat yhdistyisivät ja kulta-aika alkaisi. Tietty tämä murros aiheuttaisi jonkin verran kaaosta ihmisten puolella, mutta mistään sotaisasta valloituksesta ei ollut kyse, jos asia olisi toisin päin ei keijuilla olisi toivoakaan ihmisten sotilaiden ja sotakoneiden vyöryessä Arcadiaan ahneiden halutessa sotasaalista. Leena oli valmis katsomaan viattomien perään, mutta valat oli vannottu ja niiden puitteissa piti auttaa keijuja. Tämä kanta täytyisi jossakin vaiheessa tehdä ihmistoverien tietoon...tuskin ne hyvin suhtautuisivat, mutta valehtelu ei sekään käynyt.
Aamulla opetettiin Lilalle teräsviuhkan käyttöä, oltaisiin testattu miekkaakin, mutta kun sen kanssa meni ulos alkoi ukkostaa eikä jumalten vihan kutsujaa oikein huvittanut heilutella ukkosmyrskyssä.
Metsästä ei löytynyt mörköjä eikä tähteä, maakellarissa oli jotain ja varovaisesti menimme sinne taskulamppujen kanssa. Ei mitään, Leena ja myös kellariin sulloutuneet Minerva ja Lila kohauttelivat olkiaan ja Leena tunki takaisin auringonvaloon, vain havaitakseen varjojen ilmeisesti siirtäneen toiset kaksi muualle, ainakaan heitä ei enää kellarissa ollut. Pulmaa tökittiin suunnasta jos toisestakin, mutta turhaan. Orko, Marko ja metsästä harhailemasta löydetty Elias suorittivat helvetin portille jotain sulkemisrituaalia ja myrsky nousi.
Lopulta Lila ja Minerva syöksyivät jostain metsästä muovisen tähtilelun kanssa, keijut tietäen tähti saattoi ihan hyvin ollakin se. Leena päätti ehdottaa poistumista nyt kun kaikki tarvittava oli löydetty, täällä ei kannattanut oleilla yhtään pidempään kuin pakko. Pakkauduttiin autoihin ja yritettiin lähteä, vaan ei se niin helposti käynyt, paikka oli rajattu turhankin hyvin. Seurasi paniikkipuheluita Lydenille ja monenmoista pohdintaa. Shina ilmoitti pääsevänsä vesireittiä yhä pois ja koska muutamalla paikallaolijoista oli kiire lähtivät sisar, Lila, Buzz ja Pete ensimmäisenä. Leena jäi turvaamaan selustaa. Kun aika alkoi loppua muiltakin (ja Lyden taisi olla laittamassa taivas-helvetti-kanavaa taas toimintaan) sopi Leena siskonsa kanssa, että muut vietäisiin kanssa vesireittiä. Ei tarvitsisi mennä kauas kun työnnettäisiin autot muurista läpi (se pysäytti vain elollista materiaa). Tuo vähäkin vesiportteilu sai kyllä suomut kasvamaan liikaakin. Kotona Leena yritti rauhoittua ja ajatella jotain muuta, mutta olo tuli hetki hetkeltä pahemmaksi. Yritys soittaa isälle taisi olla viimeinen oljenkorsi kun suomut iskivät ihosta läpi, kulmahampaista tuli myrkkyhampaat ja hitaasti mutta varmasti ilman hengittäminen alkoi olla mahdotonta. Leena sai kähistyä puhelimeen, että tarvitsi apua juuri ennen romahtamistaan kylppärin lattialle. Outimarian numero...hitto, osaisiko se soittaa oikeille tyypeille? Täytyy toivoa.
Sisko painosti menemään jokeen, siellä voisi hengittää ja olo olisi parempi...mutta siellä muodonmuutos jatkuisi, jos menisi nyt ei ehkä enää tulisi takaisin ja oli vielä niin paljon tehtävää. Ei vielä...odotetaan jos joku keksisi jotain. Paikalle pelmahti Outimaria, Lyden, Jenna ja joku nainen (Laila Kokko), maagi ilmeisesti. Kynttilöitä palamaan Leenan ympärille ja tulimagiaa tekemään, nainen myös siirsi osan Leenan vesimagiasta Shinaan. Muutos pysähtyi ja auttajat lähtivät, loppuillan uupunut Leena nukkui.
Perjantai
Leena heräsi puhelimen soittoon. Buzz. "Onko kaikki ok?" On...eikun hei, miksi mulla on miekka sylissä? Miksi makaan sängyssä? Miksi mulla on rengaspaita ja ritarinkaapu päällä? Menninkäinen hölisi jotain jostain aikaongelmista, nyt oli kuulemma lokakuu...Lokakuu? Mihinkäs tässä katosi koko kesä, ja osa syksyä? Ei perhanan perhana...turvatalolla oli kaaos käynnissä, siellä oli joku satuprinsessa ja pihalla varjo-olentoja. Kuulostaa duunilta peilijärven ritarille eikö vain? Odottakaa siellä, tulen heti!
Takki päälle ja miekka kantokassiin, sitten juoksemaan kohti turvataloa. Puolessa välissä Leena tajusi, että olisi kai kannattanut jättää osa varusteista kotiin, mutta kun ei ollut aikaa. Prinsessa katoaisi kummiskin ja varjot söisivät viattomia ihmisiä jos kääntyisi ja jäisi vaihtamaan vaatteita. Turvatalolla selvisi, että joo, prinsessa oli jo lähtenyt. Ei ollut mikään syksyn prinsessa tosin, jokin satuprinsessa vain. Varjoja näkivät vain harvat ja joo, muutama muukin oli nukkunut kesän ohi. Leena toimitti Ingalle saamansa ennustukset yhteen koottaviksi ja kuuli, että Erikille aiotaan tehdä jotain lopullista, pian. Vai niin, ja haluaako Erik itse tätä? Kuulemma haluaa. No sitten...hyvä. Kai.
Outimaria soitti ja selvisi ettei kaveri ollut uinunut koko kesää kun oli lähtenyt Lahteen kämppäämään. Nähtävästi kaikki zombeilleet olivat olleet Turussa, muualla oli ongelmilta vältytty.
Myöhemmin illalla sekalainen seikkailijaporukka oli kovasti menossa joenrantaan piirtämään kuvaa vihreästä noidasta ja Leena lyöttäytyi seuraan pitämään jokea silmällä. Enemmän silmälläpitoa tarvitsivat kuitenkin ihmiset, joista yksi ihmissusi oli koko ajan änkemässä avonaiseen porttiin. Illalla turvatalolla istuttaessa sattui jostakin kirjasta putkahtanut noita äkkäämään Leenan omituisen purukaluston. Onneksi paikalla ei ollut ketään joka olisi friikannut ja syyttänyt vampyyriksi. Outimariankin kanssa ehdittiin vaihtaa kuulumisia.
Lauantai
Leena muisteli edellisyön outoa unta (joku japanilainen talo ja Outimaria unessa ainakin oli ollut) ja meditoi joenrannassa. Aurajoki halusi kovasti auttaa vihreän noidan etsinnässä ja iskä sekä siskot olivat teillä tietämättömillä. Kutsuttiin Outimaria teelle ja pohdittiin tilannetta. Päätettiin käydä turvatalolla, josta jatkettiin joenrantaan (siellä riehui joku idiootti nimeltä Gyro aseen kanssa, onneksi poistui itse ennen kuin olisi poistunut ikkunan kautta karmit kaulassa) kysymään Auralta apua vihreän noidan tapauksessa. Auran raporttia odottaessa käytiin Outimarian kanssa pitsalla. Buzz liittyi seuraan. Aurajoki totesi noidan varjelevan aarrettaan ja katosi tapaamaan vanhoja tuttuja. Okei...Leena, hukkasit juuri Auratädin eli munasit ainoan jäljellä olevan velvollisuutesi sukuasi kohtaan...Peilijärven ritari oli salaa hieman helpottunut, koska jos merihirviöitä ei enää käynyt palveleminen, oli siirryttävä olemaan ritari sitten ihan kokonaan, kunhan vielä keksisi mitä ritarina tekisi tilanteen ratkaisemiseksi. Turvatalolla valmisteltiin isoa rituaalia, josta Outimaria ja Leena päättivät luistaa. Leena arveli rituaalin päätyvän jotenkin pieleen kuitenkin, tarvitsi vain katsoa millaisia huruja ne olivat sitä tekemään raahaamassa...parasta silloin olla levännyt ja mahdollisesti säteilyalueen ulottumattomissa, jotta voi sitten pelastaa mitä pelastettavissa on. Inga aikoi siis ensin tekaista Turkuun maailmanpuun, sitten lahjoittaa hullulle enkelille nimeltä Ida Peitsi tämän voimat takaisin ja sitten vielä tapattaa jotenkin Erikin...aika paljon hommaa yhdelle yölle.
Leena ja Outimaria vetäytyivät siis Leenan kämpille jatkamaan tilanteen pohdiskelua. Kehen täällä enää voi edes luottaa? Minerva oli maininnut Ingan siskon olevan yhden nukkuvista, mutta Inga ei ollut tästä sanonut sanaakaan...mitä peliä druidi oikein pelasi? Entä Erik? Halusiko tämä tosiaan kuolla vai oltiinko tätä vaan tapattamassa kylmäverisesti? Kaikenlaiset jumalat (Minerva oli paljastunut kreikkalaiseksi jumalattareksi aikaisemmin illalla) sotkivat soppaa, enkelit hilluivat ihmisten keskellä maanisesti hihittäen (Ida Peitsi oli yhä vertahyytävä tuttavuus), mistä tässä enää tiesi mitä tehdä? Outimaria angstasi Erikin kohtalosta, voisiko sille edes laittaa hyvästelytekstarin? Laita, saadaanpa tietää haluaako se tosiaan kuolla. Ei vastauksesta päätellen halunnut...Leena huokasi syvään. Varoita sitä jotenkin kiertoteitse, koska jos varoitat suoraan se murhaa sotkuisesti tappamaan tulevat tahot ja sitä emme halua. Leena laittoi asiasta viestin Ingalle, harkitkaa sitä suunnitelmaanne uudelleen, Erik ei halua kuolla. Tämän enempää ei voinut tehdä kun ei ollut tietoa Erikin olinpaikasta eikä sitä uskaltanut kysyä, tuskin olisi kertonutkaan.
Unessa seikkailtiin japanilaisessa talossa, tuossako nyt oli unidemonin vaimo? Jotain pappeja...ja unettava puutarha...Outimaria ja Leena päättivät ottaa seuraavalle kerralle uneen mukaan Minervan ja Lilan, jos nämä saisivat siitä enemmän irti.
Sunnuntai
Aurajoki yhä hukassa, maailmanpuurituaali mennyt hieman perseelleen, Aurajoen paikalla tuonelan virta, Ida Peitsen voimat päätyneet vahingossa Eliakselle, Nellille ja Orkolle, Erik kuollut Stefun tappamana, Stefulla traumat...tällaista päivitystä Leena sai kun aamulla turvatalolle soitti. Jahas, ja ilmeisesti Syksyn prinsessa on löytynyt. Tehtävää saisi kunnian hoitaa Inga. No niin...lauantain normaalia ihmistä leikkinyt Leena päätti ruveta hommiin kun kukaan muu ei kerran saanut mitään aikaan. Ritarit kokoon! Ainoa joka tavoitettiin oli Lila, jonka kylkiäisenä tuli Buzz. Kokoustettiin ja päätettiin, että lähdetään Arcadiaan hakemaan apua Turulle. Leena puki ritarinvarustuksensa rengaspaitaa lukuun ottamatta päälleen (sitä ei Arcadiassa tarvitsisi jos sinne asti pääsisivät), otti jumaltentuhoajamiekkansa ja lähti turvatalolle Lilan ja Buzzin kanssa. Sieltä löytyi hyvin kännissä oleva ja vittuuntunut Syksyn prinsessa, joka ulisi kaiken menneen pieleen. Jahas. No jospa viitsit kirjoittaa jonkun viestin keijuille, itke vaikka siihen paperille jos et muuta keksi. Lähdetään Lilan kanssa Arcadiaan, tullaan takaisin heti kun päästään. Jos täällä pitää mättää turpaan jotain Tetscatlipocaa tai Viikinkien jumalia olisi tosiaan kiire takaisin...
Arcadiaan pääsi ja sieltä pääsi poiskin, välitöntä apua ei kuulunut, mutta ainakin siellä osa oli syksyn prinsessan kannattajia. Arcadiassa käynti yhdessä Lilan kanssa oli piristänyt kummasti. Leena tiesi taas mitä tehdä, tai ainakin mikä oli tärkeysjärjestys. Vesikansan duunit saisivat jäädä, niille ongelmille ei enää mitään mahtanut. Aurajoki tulisi takaisin kun itse haluaisi ja se korjaisi varmaan Turun vuotavaa yliluonnollista viemäröintiäkin hieman. Keijujen hommat olivat paremmin hoidossa, syksyn prinsessa oli löytynyt ja hänet vietäisiin piakkoin Arcadiaan. Toki Inga oli maailmanpuumunauksesta hieman järkyttynyt, mutta kaipa nainen jossakin vaiheessa toipuisi. Leena ei ollut raahaamassa ketään mukaansa väkisin, jos syksyn prinsessa toteaisi mieluummin pysyvänsä Turussa saisi Arcadia tyytyä siihen.
Arcadia ja Turku olivat ulottuvuudellisesti turhankin lähellä toisiaan. Yksisarviset laukkasivat kaduilla ja pilvien lomassa näkyi lohikäärmeitä. Turkulaiset suhtautuivat hajamielisesti ja olivat onnekseen aivan pihalla muutoksista, mutta kyllä tälle silti piti jotain tehdä, muuten joku vuorenpeikko vielä kaataisi pari taloa tai muu seikkailullisuus vaatisi pahaa-aavistamattomien ihmisten puolelta uhreja. Syksyn prinsessa Arcadiaan niin kyllä se siitä, muuta ratkaisua Leena ei keksinyt. Perjantai-ilta meni sängyssä lojuessa ja Lord of the Rings:iä katsoessa. Mukavaa vaihtelua ainaiseen partiointiin ja muuhun sankarointiin, jota siis nykyään tehtiin Turussakin, kun kerran täälläkin piti varjella siviilejä hirviöiltä.
Lauantai
Aamu oli rauhallinen, iltapäivällä Laila kutsui Leenan tapaamaan jotain lakimiestä. Lakimies oli tilanteen tasalla ja kovasti järjestelmässä Turun ja Arcadian diplomaattiasioita raiteilleen. Leena tarjosi infoa oman puolensa neuvottelutavoista ja valisti myös vesikansan tilanteesta. Hallinnolle oli tullut muuta puuhaa todella pahaan aikaan, mutta hyvä että Inga oli laittanut tämän Kurkilahden hoitamaan asioita. Leena tekaisi saman tien testamentinkin. Jos jotain menisi pieleen, muuttuisi kokonaan merikäärmeeksi ja Aurajoen pohjamudista on aika vaikea viestittää kavereille enää mitään, siispä siihen mahdollisuuteen oli varauduttava. Ainakin oli kerrottava Outimarialle, Lilalle ja Buzzille kuinka paljon oli heidän ystävyyttään arvostanut ja huolehdittava, että Inga tuhoaisi Merikäärmeen hampaan, luomansa miekan, mieluummin kuin antaisi sitä siskojen käsiin. Mikäli kaikki menisi hyvin, katoaisi Arcadiaan kenties pitkäksikin aikaa, joten tavoittamattomissa olisi yhtä kaikki. Leena oli siis tosiaankin päättänyt palata Arcadiaan ja jatkaa ritarin työtään siellä. Turussa ei enää ollut mitään mikä pitäisi täällä, äiti oli kadonnut ja muu suku muualla ulottuvuuksissa, ritarin aate kutsui Arcadiaan ja siellä muodonmuutoksetkin olivat hallittavissa eikä suomuja tarvinnut salailla.
Testamentin tekemisen jälkeen Leena suuntasi turvatalolle. Inga oli jo paljon paremmassa kunnossa henkisesti ja fyysisesti, valmis lähtemään ja kantamaan syksyn prinsessan raskaan vastuun. Lila oli tulossa kanssa Arcadiaan. Buzz ilmoitti päättäväisesti lähtevänsä ritarikaksikon mukaan. Niin....ei menninkäistä hennonnut Turkuunkaan jättää kun selvisi ettei tällä ollut juuri ketään läheisiä ystäviä tai sukulaisia täällä. Tuskin Buzz ainakaan alkuun olisi mikään suurin ja mahtavin soturi, mutta Leena arvostikin enemmän tämän hyväntuulisuutta ja vilpittömyyttä. Tervetuloa porukkaan aseenkantaja, kyllä me sulle jotain hommaa keksitään. Katseltiin sekalaisen porukan kanssa Lord of the Rings:iä kelaten yli Sam-ja-Frodo kohtauksista taistelukohtauksiin ja otettiin rennosti kunnes Elias syöksyi ulkoa, avasi yhden lipaston laatikon ja alkoi sulloa aseita taskuihinsa. "Ottakaa ihan rauhallisesti, ei tässä mitään." Ja paskat, Lila ja Leena pinkaisivat kiskomaan takkeja päälle ja Leena nappasi miekkansa. Turvatalo tyhjeni äkkiä kun kaikki halusivat mukaan tälle missiolle, joka selvisi ihmissusimetsästykseksi juostessa talosta ulos. Lila ja Leena kohtasivat ulkona Outimarian ja nappasivat tämän samaan autoon. Ei ole turvallista hortoilla yksin kaduilla jos Turussa on ihmissusivaara. Sitten ajamaan Eliaksen auton perässä...suoraan Rymättylään. Eikä siis todellakaan tietä pitkin vaan jonkin kumman ulottuvuussiirtymän takia. Ei perhana, täällä taas. Ja jumissa kuten aikaisemminkin. Paikalla oli suurin osa Turvan väestä, Kaidi, Laila ja Kurkilahti ja myöhemmin paikalle tupsahtivat vielä Morna kumppaneineen sekä Minerva Gyron ja jonkun tämän sukulaisen kanssa.
Paikalta löytyi tämän "elämysleirin pitäjä", mystinen Susa (ei kai vaan SE Susa ensimmäisistä peleistä?), joka vastaili kysymyksiin oikein sävyisästi. Inga alkoi selvittää tilannetta ja selvisi, että kun tarpeeksi ongelmia olisi saatu ratkaistuksi voisi täältä suunnilleen kävellä valitsemaansa paikkaan. Arcadia-retkikunta koottiin kasaan (Inga, Leena, Lila, Elias ja Buzz), Turvalle järjestettiin uudet pitäjät (Marko ja Nelli), Turusta määrättiin karkotettavaksi (tai siis niitä pyydetään lähtemään) erinäisiä tahoja ja muut saavat jäädä. Outimarian uniongelmatkin selvisivät ja tulimme kai sitten vapauttaneeksi osan nukkujista kultaisella harpulla ja sekalaisella unimatkaajatiimillä. Kellarista heräävä Taru vaatii viinaa heti kun elimistö sen kestää ja matkustaa sitten sukunsa luokse Lappiin jäädäkseen sinne.
Leena pakkaa kamansa Turussa, hyvästelee ystävänsä ja muuttaa pysyvästi Arcadiaan, jossa ryhdytään auttamaan syksyn prinsessaa tämän toimissa ja pelastamaan maailmaa haarniska kiiltäen ja miekka viuhuen. Isä tai joku muu sukulainen ottaa varmaankin jossain vaiheessa yhteyttä, jolloin suositellaan vaikkapa lakiasiantoimisto Kurkilahti &Lydeniä asioidenhoitopaikaksi, koska Leena ei enää vesikansa asioilla juokse, oli sukua taikka ei. Turussa käydään ainoastaan avustamassa maailmanpuun parantelussa ja kenties muutaman kerran vuodessa päivän parin vierailuilla. Peilijärven ritari kiittää ja kumartaa ja ratsastaa kohti auringonlaskua uusiin seikkailuihin.